Ranska: Pariisi ja Orléans 1.-4.11.2013

Matkalle lähtö on aina mielenkiintoista kun seurueena on Rissu ja AlteV. Mitä tapahtui tällä Ranskan matkalla? Onko Pariisissa rottaongelma? Osasivatko AlteV ja Rissu sujuvasti ranskaa? Selviydyttiinkö ruokailuista asiallisesti? Entä kumpi maksoi Belugan ja Dom Perignon lauantaina? Mikä juna kulkee Pariisista Orléansiin? Miksi Rissu ja AlteV kävivät Orléansissa synnytyssairaalassa? Tämä ja paljon muuta selviää seuraavasta matkakertomuksesta.

Tätä matkaa oli suunniteltu jo jonkin aikaa. Ajatus lähti alun perin siitä, että Rissun tytär S oli lähdössä Ranskaan. Mikäpä hauskempaa kuin lähteä sinne Geohätäilemään. Nyt tuli kyllä pieni virhe, ehkä kaksikin. S ei lähtenyt Ranskaan kätköilemään vaan työharjoitteluun. Me läksimme Ranskaan häntä tapaamaan ja samalla kätköilemään. Toivomme, ettei siitä tule Geohätäilyä kuten tuli aiemmin kirjoitettua. Syy kirjoitusvirheeseen on Rissun käsiala, jonka “täppäri” tunnistaa huonosti. Rissu kirjoitteli blogitekstejä nimittäin joutoaikoinaan milloin lentokoneessa, milloin junassa.

Perjantaina jossain Arlandan ja CDG: n välillä.                                                            Lennämme pilvien yläpuolella, näkymä ikkunasta on “hetki sininen” kuin vanhasta Fazerin mainoksesta ikään.

Sininen hetki

Ajatus matkasta syntyi siis oikeastaan jo keväällä. Aloimme suunnitella matkaa kun varmistui, että S todellakin on menossa Orleansiin työharjoitteluun. Kaikki alkoi lentojen ja hintojen tutkailemisesta, sitä seurasivat hotellit ja juna-aikataulut. Tähän väliin on todettava, että Ranskan rautateiden nettisivut eivät ole ulkomaalaiselle ehkä kaikkein helpoin juttu. Lopulta lennot ja hotellit oli varattu ja muusta oli suurpiirteinen suunnitelma. Junamatkat varattaisiin Ranskassa paikan päältä ja nähtävyyksiä katsotaan mitä katsotaan. Rissu on luonteeltaan organisoija ja suunnittelija ja siten paneutui ehkä enemmän matkan suunnitteluun, varausten tekemiseen ja käytännön asioihin. AlteV:n hoidettavaksi jäi kätköjen siirtäminen GPS – laitteeseen, sillä sellainen tekniikka ei ole Rissun alaa eikä mielipuuhaa. Lisäksi AlteV: n hommaksi jäi lähdön aikataulutus. Hän kun on mielellään ajoissa ja Rissulla taas on aina tuhat nopeaa tekemistä, jotka “varmasti ehtii tehdä” ennen kuin pitää olla jossakin. Keskiviikkoiltana pakattiin lähes kaikki tavarat, torstaille jäi vain muutamia pakattavia asioita. Perjantain aamupäivälle oli molemmilla sovittuja menoja, joten lähtemään päästiin puolen päivän jälkeen. Helsinki-Vantaalla oltiin kuitenkin hyvissä ajoin jo yhden pintaan vaikka lento lähti vasta kello 14.55.  Jäi siis hyvin aikaa käydä kahvilla ja syödä jotain. Lento Helsingistä Tukholmaan oli nopea ja Tukholmassa jäi taas aikaa istuskella vaihtoa odotellessa. Tässä oli kilistyksen paikka: “Tukholmalle” tai ainakin paikalle, jossa puhutaan ruotsia, olkoon se paikka vaikka Vaasassa Pohjanmaalla.  Lopetan raporttini tällä erää tähän täältä pilvien päältä. Jäämme odottelemaan mitä Pariisissa tapahtuu.  Kaappaako AlteV ennen sitä lentokoneen halutessaan vain tutustua lentokoneen ohjaamoon? Vievätkö santarmit meidät heti lentokentältä, koska heilumme holtittomasti kameran ja gepsin kanssa ympäriinsä. Palaamme tähän seuraavassa jaksossa.

Pariisin Charles de Gaulle kansainvälisellä lentokentällä odottelimme laukkua hihnalta ja ihmettelimme menoa ympärillä. Laukun saatuamme lähdimme etsimään ulospääsyä Pariisiin. Monien portaiden ja lipun oston jälkeen olimme B – junassa matkalla keskustaan ja hotelliimme. Hipotel Paris Pere-Lachaise sijaitsi Bastillen kaupunginosassa metroaseman läheisyydessä. Sateen kastellessa meidät tällä lyhyellä kävely- matkalla saavuimme hotelliin. Olo ei ollut erityisen raikas ja virkeä. Väsymys ja nälkäkin alkoivat jo vaivata. Saimme huoneen avaimen: Rissun tarkastettua huoneen mahdollinen torakka- ja ludetilanne (joista ei onneksi näkynyt jälkiä) ja siistiydyttyämme läksimme kameran, gepsin sekä metrokartan kanssa kaupungille.

 

Eiffel-torniSeine ja Eiffel-torni

Suuntasimme metrolla Eiffel-tornille, jonka läheisyydessä sijaitsi useampia kätköjä. Vettä tuli edelleen kaatamalla. AlteV:lla oli sateenpitävä takki ja vettä sisäänpäin imevä kenkä, mutta Rissu oli ottanut mukaan vain kertakäyttösadetakin. Huono ajatus, sillä takki repesi voimakkaassa tuulessa samantien. Niinpä Rissu oli jälleen kuin uitettu koira. Kello oli jo paljon, joten ensimmäisen kätkön Seinestä ongittuamme päätimme mennä Eiffel-torniin, mikäli se olisi vielä avoinna. Matkalla AlteV käveli nilkkojaan myöten vesilammikkoon. Eiffel-torni oli kuitenkin sulkeutunut klo 23, kymmenisen minuuttia ennen saapumistamme. Hetken mietittyämme totesimme, että jollemme kiirehtisi, emme ennättäisi kohta ruokailemaankaan. Muistimme kävelleemme aiemmin Cafe Riben ohi ja palasimme siis sinne. Meidät ohjattiin pieneen ja kiikkerään kahden hengen pöytään. Rissu kävi hieman siistiytymässä ja aloimme katsella yhdessä ruokalistaa. Sisällä oli viihtyisää ja lämmintä. Saimme tilauksemme tehtyä vaikka Rissua harmittikin, ettei hän suomalaiseen tapaan uskaltanut puhua edes niitä muutamia ranskan sanoja, jotka välttävästi osasi. Saimme pienehköt, maukkaat, mutta turhan kalliit ruoka-annokset sekä tilaamamme punaviinilasilliset eteemme. Leipäkori, lautaset ja lasit täyttivät pöydän. Ankanrintaa leikatessa sai olla tarkkana että ei heiluttanut pöytää, sillä pöytä oli todellakin kiikkerä. Rissu ennätti juuri sanomaan ”Älä keikuta pöytää, vai olenko se minä, joka sitä keikuttaa?”  kun AlteV:n viinilasi alkoi uhkaavasti keikkua. Rissu katsoi sitä kuin hidastetussa filmissä. Lasi keikkui puolelta toiselle ja takaisin pysyen kuitenkin pystyssä. AlteV huomasi saman asian ja kurottautui ottamaan lasia kiinni. Ensin hän löi haarukalla sormeensa, sitten lopulta haarukka putosi lautaselle äänekkäästi kolahtaen. Sen sijaan, että olisi saanut lasista kiinni, AlteV tökkäsi sen kädellään lopullisesti kumoon. Puolillaan olevan viinilasin sisältö kaatui valkealle pöytäliinalle roiskuen myös Rissun paidalla ja kasvoille. Kuului kauhea kilinä astioitten osuessa toisiinsa. Rissun ensimmäinen ajatus oli valokuvata koko sotku, mutta käyttäytymisen normit estivät sen. Tarjoilijamme ilmestyi paikalle. ”Très bien, très bien” hän hoki. Myöhemmin selvisi S:n avulla, että mahdollisesti tarjoilija ei pitänyt asiaa mahtavana, vaan rauhoitteli ettei ole mitään hätää. Rissun korvaan monet ranskan sanat kuulostavat aika samanlaisille. Tarjoilijamme otti pöytäliinan ja toi tilalle puhtaan sekä myös uuden punaviinilasillisen “Mademoiselle”. Tarjoilijalla oli käsitys, että Rissu oli tuupannut lasinsa nurin. Kun oli päästy jatkamaan ruokailua, Rissu sai hysteerisen naurukohtauksen. Syynä oli osittain väsymys, osittain tämä hilpeä tapahtuma. Rissu tuli huomattavasti pirteämmäksi ja ne muutamat ranskan sanatkin tuntuivat hieman helpommilta. ”Merci beaucoup”  ei tuntunut enää lainkaan vaikealle. Itsensä nolaaminen on terveellistä.

Poistuttuamme etsimme kätköä kahvilan vierestä, sitä kuitenkaan löytämättä. Päätimme siirtyä Eiffel – tornin luo Champ de Mars-puistoalueelle kätköilemään. Ensimmäinen kätkö löytyi helposti ja jatkoimme hämärässä puistossa kätköilyä. Emme toki olleet ainoita liikkeellä olijoita. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta liikkeellä oli niin nuorisoa kuin kokonaisia perheitäkin. Eiffel-tornin eteläisellä pilarilla Jules Verne-ravintolan nurkalla, törmäsimme myös herra Rottaan. Hän lienee ollut ruokaa hakemassa. Pian Rissu huomasi jälleen rotan. Kohta toisen ja kolmannenkin. Rotat juoksentelivat puiston hämärissä iloisesti ympäriinsä. Haimme pari kätköä lisää. Sitten oli pakko lopettaa. Kätkö sijaitsi puiston reunalla aivan kerrostalojen kupeessa, Rissu vain ei enää halunnut sitä etsiä todettuaan paikan kuhisevan isoja, pelottomia rottia. Risulla käväisi mielestä rottien kuvaaminen, mutta todellakin vain käväisi, sillä nämä siimahännät eivät väistelleet vaan tulivat mieluusti vain lähemmäs. AlteV olisi jatkanut kätkon etsimistä rotat seuranaan, mutta Rissu totesi tylysti “Nyt lähdetään”. Pusikot kahisivat poistuessamme paikalta.  Menimme metrolla hotellille kun oli jo pitkälti aamuyö. Iltapesujen jälkeen pötkähdimme nukkumaan.

Lauantai-aamuna AlteV herätteli Rissua tovin ja meni suihkuun sillä välin kun Rissu availi silmiänsä. Rissunkin peseydyttyä olimme taas valmiita lähtemään kaupungille. Jätimme avaimen respaan, virkailija varmisti olemmeko jo lähdössä vai palaammeko vielä takaisin. Kerroimme palaavamme.

Pariisia

Suunnistimme Cimetière du Père-Lachaiseen, Napoleon Bonaparten vuonna 1804 perustamalle, Pariisin maineikkaimmalle hautausmaalle. Hautausmaa oli todella hieno ja siellä vierähti aikaa suunniteltua enemmän. Jos edellisenä iltana näimme rottalauman, niin nyt olimme korppien keskellä. Yleensä korpit viihtyvät korvissa, mutta nyt niitä oli keskellä kaupunkia ja runsaasti. Toisaalta kyllähän korpit sopivat hautausmaalle maineensa vuoksi. Korppia on uskomuksissa pidetty kuoleman tuojana ja kansansaduissa ja tarinoissa kirottuina ihmisinä. Toisaalta intiaanikulttuureissa korppi on liitetty viisauteen, hedelmällisyyteen, jumalallisuuteen ja luomiseen. Tällä hautausmaalla luovia ihmisiä kyllä riitti, sillä sinne on haudattu mm Jim Morrison, Édith Piaf , Molière ja Oskar Wilde. Tosin me emme olleet kiinnostuneita heidän haudoistaan, olimme menossa hautausmaalle etsimään kätköä. Kätköä emme löytäneet, vaikka varmasti ihan lähellä oltiinkin.

HautausmaallaHautausmaallaKorppiHautausmaallaJoku pyrkii pois

Aika loppui kesken ja palasimme hotellille hakemaan laukkuja. Kerroimme virkailijalle missä olimme olleet ja hän kysyi aiommeko vielä katsella Pariisia vai jatkammeko jo nyt matkaa. Kerroimme katselevamme vielä nähtävyyksiä ja menevämme vasta iltajunalla Orléansiin. Virkailija kertoi, että voimme jättää laukut hotellille. Saimme vinkkejä missä kannattaa käydä ja millä metrolla mennä.

Suuntasimme ensin Montmarten kukkulalle, jossa sijaitsee Sacré-Cœurin basilika. Matkalta tietenkin poimimme pari kätköä jännittäen alkaisiko satamaan. Kirkko oli iso ja hieno ja sinne kulki katkeamaton ihmisvirta. Sisällä oli parhaillaan menossa messu ja turisteille oli infokyltti, jossa pyydettiin hiljaisuutta messun aikana. Lisäksi valokuvaaminen oli kielletty. Meno poikkesi suuresti meikäläisistä kirkonmenoista. Kirkossa oli kirjakauppa, siellä myytiin kynttilöitä jne. AlteV totesi, että paikka muistutti enemmän markkinatoria kuin kirkkoa. Rissu piti kirkon hienoista maalauksista ja patsaista. Muutamia nunnia kulki väen joukossa.

Sacré-Cœurin basilika

Keskustaan vievälle metrolle kävellessä alkoi sataa rankasti ja siksi päätimme poiketa herkkukauppaan. Kummallekin kertyi runsaasti herkkuja ostoskoriin: marenkia, suklaata, erilaisia makeisia. Kävimme vielä pikkuleipäkaupassa ja Rissu osti erilaisia pikkuleipiä naposteltavaksi.

Pariisia KaukoputkiEiffel-torni

Suuntasimme Eiffel-tornille.  Tällä kertaa se oli auki. Vajaan tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme jo lähes lipun ostoon.  Kaikkialla oli kylttejä, joissa kiellettiin lasipullojen, räjähteiden, teräaseiden jne vieminen torniin. Rissulla on aina laukussaan Victorinox, Sveitsiläinen monitoimilinkkari, johon on kiinnitetty taskulamppu. Rissu pohti nyt sen kohtaloa. Vuosia aiemmin hänen vieraillessaan Louvressa tiukka vartija otti Victorinoxin talteen, toki Rissu sai sen poistuessaan takaisin. Nyt jännitti kuinka Victorinoxin kävisi tällä kertaa. Vihdoin olimme vartijan kohdalla, joka pyysi avaamaan laukut kysyen onko meillä kiellettyjä tavaroita. Rissu ojensi veitsen kiltisti näkyviin kysyen voisiko sen jättää talteen tornissa käynnin ajaksi. Ei voinut. Vartija ohjeista “hävittämään” sen vaikkapa viereiselle rakennustyömaalle.  Näin sitten toimittiin vartijan hyvällä avustuksella: AlteV:lle avattiin aitaan aukko josta hän poistui piilottamaan linkkaria rakennustarvikkeiden alle vähän matkan päähän. Hän pääsi myös takaisin jonoon siihen missä oli, sitten vartija sulki aidan jälleen. Tornista palatessa kävimme ottamassa linkkarin mukaan. Lipun oston jälkeen nousimme hissillä toiseen kerrokseen, jossa jonotimme tuulisessa säässä jälleen tunnin verran jotta pääsimme huipulle menevään hissiin. Huipulla tuulee – sanotaan, se piti nytkin paikkaansa. Kävimme kuitenkin kumpikin näköalatasanteella valokuvaamassa ja maisemia katsomassa.

Riemukaari

Eiffel – tornilta suuntasimme Riemukaarelle illan saapuessa. Etsimme sen luota geokätköä, sitä löytämättä. Rissu irrotti eräästä polkupyörästä ajovalonkin ajatellen kätkön olevan siellä. Olihan kätkön kuvauksessa sanottu kätkön olevan särkyvä.

Lukittu polkupyörä

Kätkö jäi löytymättä tältä kertaa, mutta matka jatkui. Riemukaarelta suuntasimme hotellille hakemaan matkalaukkuja. Ilta oli saapunut, kello oli jo 18 ja edessä oli vielä matka Orléansiin. Rissu oli arvellut Appart’City Orléansiin saapumisajaksi klo 13-14 ja siitä tavoitteesta olimme pahasti myöhässä.  Haettuamme matkalaukut suuntasimme Gare d’Austerlitziin, yhdelle Pariisin monista rautatieasemista. Sieltä lähtisi juna Orléansiin, joka sijaitsee noin 135 km etelä-lounaaseen Pariisista. Rissu oli viestitellyt tyttären kanssa koko päivän. Opiskelijoille oli lauantaiksi järjestetty retki Pariisiin eikä heidänkään aikataulunsa ollut pitänyt paikkaansa. Hekin olivat yhä Pariisissa. Emme näkisikään vielä tänään. Klo 20 olimme asemalla. Olimme aiemmin katsoneet netistä, että junia menisi tunnin välein. Yllätys yllätys, junaa ei mennytkään klo 20.27, joutuisimme odottamaan seuraavaa. Lipun ostaminen automaatista ei onnistunut.  Automaatti ei ollut hipaisumallia, vaan vaatii lähes hakkaamista. Lisäksi automaatin lipunmyyntiohjelma olisi kaivannut ehdottomasti jotain mitä meillä ei ollut. Rissulla oli tietenkin nälkä – koko päivänä vain aamupala ja puolikas patonki – ja väsymys edellisyön 4 h nukkumisen jälkeen. Kaiken lisäksi keväällä murtunut nilkka oli turvoksissa ja kipeä. Alkoi ärsyttää. Rissu lähti kiukkuisesti kipittämään kohti lipunmyyntiä, joka löytyi nurkan takaa. Saimme liput nopeasti ja helposti palvelutiskiltä klo 21.27 lähtevään junaan. Aikaa jäi siis jälleen runsaasti. Haimme kahvilasta syötävää ja kuumat kaakaot ja istuimme syömään. Olo parani heti ja asioitten sujumattomuus alkoi naurattaa. Lopulta istuimme junassa. Perillä oli pimeää, onneksi ei satanut. Asemalta hotellille oli puolisen kilometriä ja majapaikkamme löytyi helposti ja nopeasti. Aiemmin Rissun sähköpostiin tullut ovikoodi ei kuitenkaan toiminut. Jouduimme soittamaan palvelunumeroon koska hotellissa ei ollut virkailijaa 24/7. Palvelunumerossa ei tunnistettu Rissun suomenkielistä nimeä, onneksi varaus löytyi hänen puhelinnumeronsa perusteella ja ovikoodi sekä avaimen saamiseksi tarvittava koodi tuli tekstiviestinä Rissun puhelimeen Sitten vain huoneeseen. Vaan ovi ei auennut meille. Lukon valo näytti vihreää ja jälleen punaista. Usean yrityksen jälkeen, kun AlteV oli jo puhunut jotain ranskalaisten opettamisesta, ovi aukeni ja pääsimme heittämään tavarat nurkkaan. AlteV:llä oli repussa kuohuviinipullo ja avasimme sen. Olimme niin väsyneitä, että emme jaksaneet edes kilistää vaan pikaisten suihkujen jälkeen menimme unten maille.

Appart’City Orléans

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimän oloisena. Kävimme kirjautumassa sisään. Koska hotellin ravintola ei ollut sunnuntaiaamuisin auki, kävelimme lähikauppaan hakemaan pientä aamupalaa. Kahvilla päätimme käydä kaupungilla. Aloitimme kätköilyn paikallisen naistentautien- ja synnytyssairaalan suunnalla. Siellä oli kolme kätköä, jotka paikallinen isä oli laittanut sairaalassa syntyneiden tyttäriensä kunniaksi sairaalan alueelle. Löysimme ne kaikki ja totesimme olevamme kahvin tarpeessa. Rissu ehdotti sairaalankahviota. AlteV empi hieman, mutta suostui ajatukseen. Joimme kahvit ja Rissu söi ihanan sitruunamarenkitortun.  Seuranamme kahviossa oli synnyttämään menevä kipeän oloinen nainen ja mies, joka oli leveästä hymystä päätellen tuleva isä.

Sunnuntaiaamu  OrléansissaSairaalan kappeliOnko tässä ulospääsyä? DSC_0463

Jatkoimme kohti Orléansin katetraalia. Olimme sopineet tapaavamme S:n siellä. Opiskelijoilla oli mennyt Pariisissa todella myöhään. S oli väsynyt ja siksi halunnut nukkua pitkään.  Katetraali oli yhtä loistelias kuin Sacré-Cœurin basilika Pariisissa. Erojakin oli: kynttilöitä oli enemmän, mutta kaupallisuus puuttui lähes kokonaan. Nyt saatiin meistä kunnon yhteiskuvakin kun S sen otti.

vastaantulija vanhassa kaupungissaOrléansin katetraalikatetraalissa paloi useita Jeanne D'Arc-kynttilöitäkatetraalissa katetraaliRissu ja AlteV

Kierreltiin yhdessä kaupunkia hakien samalla muutamia kätköjä huonolla menestyksellä. Ihailtiin vanhaa 1500-luvulta olevaa raatihuonetta ja käytiin vierailulla Jeanne D’Arc-museossa. Museovierailu oli maksuton. S piti sitä vain museona, jossa oli lämpimämpää kuin ulkona. Rissu ajatteli sen olevan pala historiaa sekä museo, jossa oli lämpimämpää kuin ulkona. AlteV löysi sieltä meille hienon astiaston, jota emme tosin voineet ottaa mukaan koska se oli museon omaisuutta ja lukitussa lasikaapissa.

Orléansin vanha raatihuone

Jeanne D'Arc-museoJeanne D'Arc -talo

Museovierailun  jälkeen kävelimme päämäärättä kaupunkia katsellen. Kävimme myös kaupungin läpi kulkevan Loiren varrella, joka on Ranskan pisin joki. Päädyimme hotellillemme, jossa herkuttelimme Pariisista ostetuilla pikkuleivillä ja karamelleilla. Päivän kääntyessä iltaan alkoi tulla nälkä ja suunnittelimme ruokailemaan lähtöä. Harmiksemme S ei halunnut lähteä illalliselle kanssamme. Asuntolassa oli kuulemma kylmiö täynnä ruokaa. Lisäksi kello oli jo paljon ja hänellä oli ”kotiintuloaika” asuntolassa. Läksimme siis saattamaan häntä “kotiin”.

kaupungilla kaupungilla

Kävelimme ohi puistojen, jotka harmiksemme oli suljetty yöksi. Tämä harmitti siksi, että puistoissa olisi ollut kätköjä, emmekä niitä nyt päässeet etsimään. Kävelimme myös läpi omakotitaloalueen. Näimme pikkuruisia kivisiä ja puisia omakotitaloja, joita ympäröi kaikkia jonkinlainen aita tai muuri. Aiheellisesti, sanoi S. Niiltä, joilla omaisuutta on, se varastetaan, elleivät he suojaa sitä. Saatettuamme S:n asuntolaan, läksimme yhden kätkön kautta syömään. Teimme osan paluumatkasta raitioraunulla jalkojemme säästämiseksi. Ruokaravintolaksi valitsimme paikan, jota olimme jo aiemmin katselleet. Meidät ohjattiin pieneen kahden hengen pöytään.  Rissu ei ole koskaan juonut Pastista, joten olimme sitä alkujuomaksi. Tarkoituksemme oli syödä ranskan matkan kunniaksi pitkän kaavan mukaan: alkupalat, pääruoka ja järkiruoka. Näin teimmekin. Ruoka oli kaikin puolin maukasta, hinta – laatusuhde oli loistava ja palvelu oli todella ystävällistä. Rissun mielestä parasta illallisessamme oli suklaavanukas, jonka hän söi jälkiruuaksi. Rissu oli empinyt kahden jälkiruuan välillä ja kysynyt sitten tarjoilijalta kumpaako tämä suosittelee. Tarjoilijan mielestä suklaavanukas oli ehdoton valinta. Rissu on aina vierastanut suklaavanukkaita, mutta hänellä oli kuitenkin jo ennalta tuntuma että ranskassa se tarkoittaa aivan eri asiaa kuin kotimaassamme.

Ruokaravintolamme

Ravintolasta lähtiessämme satoi kaatamalla, mutta onneksi sade lakkasi lähes saman tien. Hotellille päästyämme olimme molemmat todella väsyneitä.  Rissu nukahti heti suihkun jälkeen,  AlteV jaksoi vielä päivittää Facebookinsa ennen kuin oikaisi Rissun viereen nukkumaan.

Maanantaiaamuna kävimme hotellissamme aamupalalla. Siinä aamupalaa syödessämme katselimme ulkona olevaa rankkasadetta ja mietimme kuinka pysyä kuivana. Mennessämme aamiaisen jälkeen ulos, oli sade lakannut. Oli tuliaisostospäivä.  AlteV:n piti ostaa itselleen uudet kengät. Jalassa olevat Eccot olivat pohjasta puhki ja sateella niistä tulvi vesi sisään pohjan kautta. Sitä oli yritetty jo suojata muovipussilla, tuloksetta. Uudet kengät olivat tarpeelliset. Postikortit piti lähettää ja  Rissu halusi käydä Sephoralla, vaikkei muuten meikkikaupoista erityisemmin välitäkään. Lisäksi oli parit lasten tuliaiset ostamatta. Aikataulut olivat menossa kireiksi, sillä junaliputkin olivat hankkimatta. S oli varoittanut Ranskan rautateiden oletan pahempi kuin Suomen VR. Lento kuitenkin lähtisi Orlyn lentokentältä Pariisista klo 19.40 eikä odottaisi vaikka juna olisi miten myöhässä. Rissun nilkka oli viime päivien aikana kipeytynyt ikävästi normaalia suuremmasta rasituksesta ja oireili jo heti aamusta. Rissulla oli lisäksi tunne, että vain sählätään ja säädetään, eikä mistään tule valmista. Käytyämme hotellilla matkalaukut pakkaamassa ja hakemassa, jatkoimme suunnitelmallisemmin kierrostamme. AlteV kävi postissa viemässä kortit sillä välin kun Rissu poikkesi Sephoralla. Rissu sai tuliaiset lapsilleen ja AlteV kenkänsä. Kaikki sujui hyvin. Junassakin oltiin ajoissa ja Gare d’Austerlitzista pääsimme jatkamaan matkaa C-junalla Orlyyn. Siellä piti vaihtaa lentokenttäbussiin, jolla pääsimme oikeaan terminaaliin. Rissua hermostutti matkatavaroiden mahdollinen ylipaino ja oikeastaan koko lentokenttämeininki turvatarkastuksineen ja muine rutiineineen. Rissulla on aina ollut jostain syystä ongelmia, on kyseessä sitten kotimaan- tai ulkomaanlento. Aina on jotain epäselvää. Jännitys alkoi nousta huippuunsa kun punnitsimme matkalaukun. Vaa’an mukaan siinä oli lähes 5kg ylipainoa. Rissun käsimatkatavaratkin olivat mitoiltaan liian suuret ja painoivat liikaa. Alkoi pohtiminen paljonko ylipainomaksua menee viidestä kilosta ja olisiko järkevää heittää laukusta jotain pois. Mitä se olisi? Rissu totesi, että nyt ottaa päähän: hänellä on pissahätä, nälkä, väsymys ja kipeä koipi sekä jotain ongelmaa kuitenkin taas lähtö- tai turvatarkastuksessa.  Rissu alkoi ratkaista omaa oloa käymällä pissalla, jonka jälkeen menimme kahvilaan syömään ja kaakaolle. Särkylääke vielä ja sitten odottelua mitä tulee. Lopulta alkoi lähtötarkastus. Menimme yhdessä tiskille. Nostimme ruumaan menevän ylipainoisen matkalaukkumme hihnalle ja löimme matkavaraukset tiskiin passiemme kera. Mies tiskin takana katsoi varaukset, passit ja kysyi AlteV:ltä onko tällä käsimatkatavaraoita. Myöntävän vastauksen kuultuaan hän kysyi, onko siellä nesteitä. Olihan siellä. Pieni 18 cl kuohuviinipullo. Virkailija kehotti siirtämään sen matkalaukkuun. Siihen ylipainoiseen. AlteV siirsi sen sinne ja matkalaukku jatkoi matkaa hihnalla. AlteV:n lähtöselvitys oli tehty.  Rissua virkailija sen sijaan pyysi näyttämään passin lisäksi jotain muuta kuvallista henkilökorttia. Onneksi Rissulla oli mukana ajokorttinsa. Virkailija vertaili ajokorttia ja passia ja tuijotti Rissua. Rissulle alkoi jo nousta kylmä hiki otsalle. Rissu riisui päässä olleet silmälasit ja laittoi niitä takaisin päähän. Lopulta virkailija sanoi pyytävänsä paikalle toisen virkailijan, esimiehensä, radiopuhelimen välityksellä. Toista virkailijaa odotellessa virkailija kysäisi Rissun käsimatkatavaroista, niiden osalta kaikki oli kunnossa. Lopulta esimies saapui, tutki Rissun passin ja ajokortin todeten että voitte mennä. Pääsimme siirtymään turvatarkastuksen kautta portille B16, yhden kerroksen ylemmäs. Turvatarkastuksesta AlteV meni reippaasti läpi, mutta yllättäen portti hälyytti Rissun kohdalla. Yllättäen? No, ei se Rissulle mikään yllätys ollut – niin käy joka kerta. Menomatkallakin Rissu kopeloitiin läpi ja vasta sitten päästiin jatkamaan matkaa. Nyt Rissulta riisutettiin kengät ja kun se ei auttanut niin hänet tarkastettiin jälleen kerran käsin. Ilmeisemmin Rissu on melko rautainen mimmi. Kun olimme selvinneet lähtöselvityksestä ja turvatarkastuksesta menimme kahvioon odottelemaan. Rissusta lentäminen on miellyttävä ja mukava kokemus. Lentokentät sen sijaan eivät. Näistä ongelmatilanteista olisi kerrottavana vaikka kuinka paljon vuosien varrelta.

AlteV alkoi jo hätäillä. Lennon piti lähteä klo 19.40, eikä konetta näkynyt klo 19.30. Oliko se varmasti portti B16? Oli, sanoi Rissu todeten hetken päästä, että kello on nyt muuten 18.30.  AlteV oli katsonut koko ajan Rissun kännykän kelloa, joka oli väärässä ajassa.

Lopulta kone saapui ja pääsimme sinne. Ennen nousua Rissu alkoi epäillä että koneen kapteeni on sukua AlteV:lle sillä kone  peruutti. Ehdimme jo luulla että kapteeni aikoo ilmaan perä edellä. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan kone nousi ilmaan perinteisellä tavalla. Pimeässä illassa näkyi koneen ikkunasta allemme jäävät Pariisin valot. Rissu nukahti heti noustuamme ja heräsi vasta kun AlteV herätteli Helsinki-Vantaa lentokentällä. Lähes kaikki matkustajat olivat jo poistuneet koneesta. AlteV oli valvonut matkan ajan. Nyt odottelimme enää matkalaukkua ja hakijaa. Pian olimme matkalla kotiin Mäntsälään.

Pariisin yllä

Koko matkan aikana emme tavanneet epäystävällisiä tai koppavia ranskalaisia. Kaikki olivat ystävällisiä, vaikka välillämme olikin kielen vuoksi välillä ymmärtämisvaikeuksia. Pariisissa tuli paremmin toimeen englannilla kuin Orléansissa, jossa esimerkiksi museon virkailija ei puhunut kuin ranskaa. Onneksi on keksitty paperi ja kynä ja aina voi viittoa käsillä.

Matka oli todella mukava. Matkalta saatiin yhdeksän geokätköä, joista noin puolet Pariisista ja toinen puoli Orléansista. AlteV oli parasta mahdollista seuraa Rissun mielestä ja AlteV:kin oli tyytyväinen kun Rissu palasi mukana Suomeen eikä mikään patonkikainaloinen mies jättänyt tätä Ranskaan.

 

Leave a Reply