Rannikolla 6.-10.7.2015

Suunnittelu

Jo toukokuun alkupuolella päätettiin AlteV:n kanssa yhteisestä “kesälomasta”. Virallisesti kumpikin oli lomalla kesäkuun, mutta silloin oli molemmilla oman jälkikasvunsa kanssa omaa ohjelmaa. Toki yhdessä koko porukalla käytiin Särkänniemessä yksi päivä, mutta jo siinä tuli selväksi että oma lomareissa kaksin on fiksu idea, jos haluaa tehdä jotain omia juttuja. Nimittäin Särkänniemestä pois lähtiessä ajattelimme ottaa Mustalahden satamassa olevan helpon tradipurkin. Kaikki viisi poikaa autossa alkoivat heti oireilla: “Etteks te voi keksiä jotain parempaa harrastusta?”, “Tää on sitten kyllä ainut!”, “Hei, ei me aleta täällä autossa istua kun te juoksette pitkin puskia – ja joo mukaan ei todellakaan olla tulossa”, “Nopeeta sitten”, “Ei taas….” Eli se jäi siihen yhteen purkkiin, viiden minuutin omaan juttuun se päivä.

Oltiin siis katsottu keväällä valmiiksi päivämäärät jolloin voitaisiin mennä jonnekin. Paikka tai suunta oli kokonaan auki. Ajankohta oli pakko katsoa koska vuorotyöläisen työvuorot ovat mitä sattuu. Mikäli meillä olisi maanantai-iltapäivästä aikaa sunnuntai-aamuun saakka, ennättäisimme jotakin. Jännitettäväksi jäi saadaanko molemmat vapaapäivämme siihen mihin niitä toivotaan.

Minun työvuoroni sattuivat lähes täydellisesti. Maanantain aamuvuorosta vapaille ja sunnuntaina pitkään päivään, siinä välissä viisi vapaata. AlteV:n vuorot poikkesivat toivotuista totuttuun tapaan. Sunnuntaina loppui valvominen ja perjantaina pitäisi mennä jo pätkäaamuun jonka jälkeen alkaisi yövuorot. Lisäksi meille oli tullut kutsu häihin lauantaiksi. Tässä kohden on pakko kertoa hassu kommellus. Kerroin työkaverille reissustamme etukäteen puhuttaessa että meidän pitää tulla pois viimeistään perjantaina koska AlteV menee töihin ja lisäksi meillä on lauantaina häät. “Menettekö te naimisiin?”. Ehkä minun pitää opetella ilmaisemaan itseäni tarkemmin.

Saimme siis lisäaikaa perjantai-iltaan saakka kun AlteV soitti töihin varmistaakseen onko pätkäaamu vain tuntien tasaamiseksim niin että hän on ylimääräisenä vai tarvitaanko häntä oikeasti töissä. Puhelimessa hän kuuli olevansa siinä ylimääräinen mutta seuraavien valvontojen alkaessa aamuvuorosta puuttuisi väkeä, niinpä työvuoroa siirrettiin eri paikkaan. Omasta puolestani voin sanoa että olen tyytyväinen, että vapaat järjestyvät näinkin hyvin ja lähiesimies on mielestäni ymmärtänyt työhyvinvoinnin lähtevän työntekijän tarpeista. Vastaavasti ilmoitin, että mikäli saan tuossa listassa toivomani vapaat, voin muuten tehdä mitä vuoroja vain. Käytännössä siis kahdessa viikossa kolmen viikon työt mikä tarkoittaa useampaa tuplavuoroa.

Juhannuksen jälkeen katsottiin pikaisesti erään savusaunomisen jälkeen mihin päin lähdettäisiin omalla lomallamme heinäkuun alussa. Minä olin ajatellut Itä-Suomea; Imatran ja Puumalan seutua. AlteV ehdotti Länsi-Rannikkoa; Yyteriä ja Kalajokea. Koska minulle oli oikeastaan ihan sama, suostuin ehdotukseen oitis. Katsoimme pikaisesti noin reitin, sen pituuden ja ajo-ajan Google Mapsista. Minä arvelin että reitti on liian pitkä, mutta AlteV vetosi siihen ettei matkaan todellakaan mene kauan. Muistutin että meidän pitää nukkua, syödä, kätköillä ja tehdä vielä jotain muutakin. Mies oli optimisti, joten sovittiin että tehdään sitten niin. Voisihan reittiä lyhentää loppupäästä jos aika loppuu.

rannikko

Kun lähtö oli maanantaina niin jo lauantaina tehtiin valmisteluja. AlteV kävi nukkumaan yövuoron jälkeen ja minä ajattelin pikaisesti siivota pikku-Fiatin. Pikaiseen siivoukseen meni yli kaksi tuntia. Keräsin autosta pari pussillista roskaa, lastin tyhjiä limupulloja, kasan likaista pyykkiä jne. Imuroin, pesin ikkunat, pyyhin ja hinkkasin. Lopulta auto näytti ja tuoksui puhtaalle. Sitten kiiruusti suihkuun sillä hommassa oli tullut hiki. Mies hereille ja katsomaan siivottua autoa. No, herätykseen oli kyllä ihan eri syy, olimme menossa katsomaan Ruotsin Pyhtäälle kesäteatteriin Ruukin Hoodia, nykyaikasta versiota Robin Hoodista. Sää suosi ja näytelmä oli hauska. Pois lähtiessämme kävimme yhdellä pikaisella kätköllä, vain yhdellä jotta ennätämme syödäkin ennen kuin mies lähtee yöksi töihin. Seuraavan päivän hän saisi nukkua kokonaan kun minä teen tuplavuoron töissä.

Sitten itse reissuun.

Maanantai 6.7.2015

Pääsin aamuvuorosta klo 15, sitten kiireesti kotiin hakemaan geokoira Kingiä. Pikaista tavaroiden järjestelyä AlteV:n pikku-Fiatiin ja lopulta pääsimme matkaan klo 17.43. Ensimmäinen pysähdys olisi Tammelassa, sitä ennen ei olisi kuntia joista viitsisimme kätköjä katsella eikä muutoinkaan tarvetta pysähtyä. Minä olin etukäteen “joutoaikanani” selvitellyt mitä kuntia reitillemme sattuu ja kirkkokätköt niistä. Olin jopa tehnyt hienot muistiinpano-tulosteet matkaa helpottamaan. Voisimme poiketa suunnitelmista milloin vain, ne olivat vain suuntaa antavat ja olin tehnyt suunnitelmia vain Kalajoelle saakka koska ajattelin siitä eteenpäin jouduttavan menemään vauhdilla ennättääksemme poiskin.

Ensimmäinen kätkö otettiin klo 19.00  Mustialasta, jossa sijaitsee vuonna 1556 kuningas Kustaa Vaasan perustama kuninkaankartano. Mustiala on vuonna 1840 valittu maamme ensimmäisen maatalousoppilaitoksen paikaksi ja sieltä valmistui agronomeja vuoteen 1908 saakka jolloin opetus siirrettiin Helsingin yliopistoon. Tämän jälkeen Mustialasta on valmistunut agrologeja. Nykyisin Mustiala on osa Hämeen ammattikorkeakoulua ja Hämeen ammatti-instituttia. Mustialassa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia mm. Rautakankikävelyn MM-kisat. Ympäristö onkin todella kaunis.

Sää oli viileä mutta sateeton. Koska edellisestä ruokailusta oli aikaa eikä lähtiessä oltu syöty mitään, päätimme pitää tässä kohden myös teetauon.

20150706_190333 20150706_190405 20150706_190512

Jouduimme palaamaan hieman taaksepäin Auran pirtille. Itse kätkö oli jonkin matkaa metsään päin, hiekkakuopan reunalla eikä sitä tahtonut ensin löytyä sillä GPS-laitteen kompassi pyöri minne sattuu kummallakin. Pois lähteissämme ajoimme Tammelan kirkon ohi, hieno kirkko, mutta ei kätkötetty.

DSC_0153

Suunta Jokioisiin rautatieasemalle. Tämä museorautatie on Lounais-Hämeessä, rautatiellä on pituutta 14 km ja radalla on kolme asemaa: Humppila, Minkiö ja Jokioinen. Radan toiminta on alkanut vuonna 1978. Jokioisissa oli myös kirkkokätkö, joka käytiin loggaamassa nopsaan.

Matka jatkui hevospitäjä Ypäjälle. Yhtään hevosaiheista kätköä emme ottaneet, vaikka niitä olisi ollut. Sen sijaan otimme kätkön nimeltä Mannisten Tepon outo emäntä, koska sen kätkökuvaus oli mielenkiintoinen.

“Mannisten Teppo löysi pitkän poikamiehenä elon jälkeen emännän Turusta. Outo tuo emäntä olikin, noidaksi ja ennustajaksikin aikanaan haukuttu. Kyläläiset antoivat hänelle nimen ” Prättäkitti” – kovaääninen, riitaisa ihminen. 
Prättäkitti tunnetaan useista toteutuneista ennustuksistaan: Loimaan kirkon hän ennusti tuhoutuvan, kun vuosiluvussa on keppi ja kolme lenkkiä. Hän näki, kuinka ilman hevosia tullaan kulkemaan maan halki pitkin rautaisia teitä kuin vöitä ja yksi niistä teistä tulee kulkemaan Loimaankin halki!
Ei vain ennustuksiin jäänyt Prättäkitin voimat: nähtiimpä hänet seilaamassa myllynkivellä Loimijoella ja tiedetään, että häneltä on pyydetty apua hopeisen kynttelikön kadottua. Sen seurauksena hän muutti talon oman pojan sudeksi seitsemän vuoden ajaksi.
Lopulta ajan hengen mukaisesti myös Prättäkitti tuomittiin noidaksi. Hänet sidottiin myllynkiveen ja vieritettiin alas Loimijokeen. Kun hautajaisten aika myöhemmin koitti, painoi arkku kuin se olisi ollut täynnä myllynkiviä. Ei sitä hevosvoiminkaan saatu kiskottua mäen yli Perttulan hautausmaalle, joten Prättäkitti haudattiin Kurjenmäkeen suurenluonnon henkien seuraan. Kun viimeisiä multia oltiin heittämässä kummulle, arkku lennähti kuusen latvaan. Arkku kiskottiin alas ja avattiin. Väitetään vielä tänä päivänäkin, että silloin käärme luikerteli ulos arkusta.”

Jonkin aikaa jouduimme etsimään paikkaa autolle sillä pikku-Fiatia ei voi jättää ihan mihin vaan, sitten pääsimme kätkölle. Itse kätkö oli peruskätkö mutta tarina oli hieno.

Kohti Loimaata. Alkoi tihuuttaa vettä. Ensin ajettiin parin mutkan kautta Loimaan Taidetalolle etsimään kätköä. Tuloksetta. Päätettiin ettei löydetä ja siirryttiin 0- km Loimaalle, joka löytyi hetken aikaa pyörittyämme ympäri ja ihmeteltyämme missä kätkö voisi olla. Helppo peruskätkömme oli merkitty pyörätuoli-attrinbuutilla mutta meidän pöljänpolkuamme ei olisi kätkölle pyörätuolilla päässyt millään. Mutta ehkä muut kätköilijät ovat fiksumpia kuin me. Siitä sitten Rakkauden rautateille. Siitäkin tuli DNF, ei löytynyt, ei sitten millään vaikka kuinka mietimme missä Nano voisi sijaita, vihjeenä kun oli OnaN. Siispä lähellä sijaitsevan Loimaan Kaupunkinkirkko ver.2:sta etsimään. Tätäkin etsittiin kauan kunnes lopulta löydettiin. Siinä olikin todella mielenkiintoinen, hauska toteutus. Kannattaa käydä etsimässä jos Loimaalla päin liikkuu. Löydöstä innostuneena kuitenkin palattiin vielä Rakkauden rautateille ja hyvä ettei ruuvattu kaikkia mahdollisia ruuveja irti – omasta päästä taisi ruuvit olla jo aika löysällä valmiiksi. Ei siltikään löytynyt. Minulla oli rakko pinkeenä ja AlteV:llä maha tyhjänä. Huoltoasemalle siis… Shell – kiinni. Sitten löytyi Hese joka oli menossa kohta kiinni, päästiin viimeisiksi asiakkaiksi. Minä pissalle ja AlteV tilaamaan itselleen ruokaa. Minä en halunnut Hese-mättöä, niin nälkä ei itselläni ollut.

Alastaroa kohti oli tarkoitus mennä mutta huomattiin että meidän kannattaa ajaa ensin Oripäähän, mikä taisi kuitenkin olla virhearvio. Annettakoon se meille anteeksi sillä ilta alkoi jo tulla ja väsymys siinä mukana sillä ainakin minä olin herännyt jo varhain aamulla. Matkalla otettiin vielä kuitenkin Loimaan puolelta todella hienolla paikalla oleva kätkö. Kätkön nimi on Hylätty hautuumaa. Loimaan ensimmäinen kirkko oli sijainnut paikalla vuosina 1400-1500, viimeisin vuonna 1751. Hautausmaata käytettiin vielä sen jälkeenkin. Sisällissodassa 1918 punaisia telotettuja haudattiin alueelle. Lisäksi alueelle on haudattu muiden kirkkokuntien vainajia ja heitä joiden kuolemaan on liittynyt jotain häpeällistä.  Viimeisin hauta on vuodelta 1958. Kovin monta hautakiveä alueella ei enää ollut, mutta yhdellä haudalla oli tuoreita kukkia. Aluetta ympäröi Suomen vanhin hirsiaita. Itse kätkö löytyi helposti. Samalla vaihdettiin hieman lämpimämpää vaatetta päälle sillä ulkona satoi ja oli koleaa. Olimme ajaneet vasta 130 m mutta aikaa matkaan oli mennyt jo 3,5 h.

Seuraavaksi pysähdytttiin Itsenäistymisen kuohuja muistomerkille. Kätköä emme löytäneet mutta paikka oli silti kuvaamisen arvoinen.

DSC_0157

Oripään kirkkokätkö löytyi vähän ennen puoltayötä. Itse kirkko oli hieno. Matka jatkui seuraavaan päivään yhdeksän löydetyn kätkön kera.

DSC_0155

Tiistai 7.7.

Oripää 0-km sijaitsi Oripään kivimakasiinissa. Sade ja pimeys haittasi ja kätköä oli vaikea löytää. Vuorokausi ennätti juuri vaihtua ennen kuin kätkö löytyi.

Paluuta Alastarolle päin. Kanta-Loimaan kirkko oli todella hieno katedraalimainen rakennus. Kätkökin löytyi nopsaan vesisateessa. AlteV hieman ihmetteli että kätköpurkissa oli lokikirja sellaisenaan ja minigrip pussi täynnä… keltaista nestettä. Joku oli kussut grippipussiin, onneksi oli jättänyt lokikirjan tuhoamatta. Autossa oli pakko desinfioida kädet oikein kunnolla. Seuraavaksi Alastaron kirkko. Helppo, kaunis pieni kätkö. Vesisade jatkui, minua paleli ja väsytti. AlteV oli vielä pirteä ja halusi jatkaa matkaa.

DSC_0161

Säkylästä olin valinnut vain yhden kätkön. Eenokin kätkössä oli sen nimi. Paikan olin valinnut nuoruuden muistojen perusteella. Paikalla oli joskus aikanaan tanssilava, joka tosin tuhopoltettiin vonna 1994 viidenkymmenen toimintavuoden jälkeen. Tuolla Pyhäjärven rannassa päätimme yöpyä. Ulkona riehui rankka tuuli ja vesisade, mutta meillä oli autossa kuivaa ja lämmintä nukkua. Aamulla heräsimme ja katselimme hienoa maisemaa.

DSC_0169 20150707_075723

Aamutoimien jälkeen matka jatkui klo 8.30 kohti Köyliötä. Köyliön kirkko oli multi ja sijaitsi Köyliöjärven saaressa, mutta lähtöpiste oli Kepolankylässä sijaitsevan patsaan luona, jossa laskimme naatteja. Kirkossa oli menossa kunnostustyöt, mutta se ei meitä haitannut.

Eura, jonne suuntasimme seuraavaksi on suomen merkittävimipiä kuntia esihistorialtaan. Siellä on poikkeuksellisen runsaita rautakautisia löytöjä. Euran Käräjämäki on Suomen tunnetuimpia ja tutkimushistoriallisesti merkittävimpiä rautakauden kalmistoja ja sinne siis kätköä etsimään. Aika kauan saimme tuolla historiallisella paikalla kävellä edes takaisin ennen kuin itse kätkö löytyi. Euran kirkko löytyi kätköineen helpommin. Ongelmaksi muodostui kätkön rikkoutunut kiinnike ja jouduimme hetken miettimään kuinka saada kätkö ongituksi saataville. Kun sen saimme, korjasimme kiinnikkeen samantien autossa olleella ilmastointiteipillä.

20150707_094821 20150707_101026

Laitilassa kävimme Laitilan limutehtaan tehtaanmyymälässä ja ostimme II-laadun Pommacia: siitä puuttui väri ja maku. Lisäksi kuulimme Laitilan virvoitusjuomatehtaan lahjoittaneen Laitilan seurakunnalle ehtoollispikarit kaiverruksella “Sponsored by Laitilan virvoitusjuomatehdas”. No, ainakin Laitilan Kukko oli saanut väistyä ja tilalle oli tullut uudet teippaukset muuttuneen lain myötä. Minun piti vielä päästä katsomaa lähellä laiduntaneita lampaitakin.

20150707_110303 20150707_110331DSC_0178

Untamalan kirkko oli myös Laitilassa ja sieltä otimme toisen kätkön ennen suuntaamista Pyhärantaan. Matkalla Pyhärantaan alkoi väsymys vaivata, jutut karkasivat lapasesta totaalisesti. Pellolla oli kurkia ja siitä se lähti. Lopulta totesin etten voi enää sanoa mitään ja AlteV kysyi miksen. Vastasin “Koska perille on enää 14 km” johon AlteV “Mikä vastaus tuo muka oli?”. Kerroin oppineeni vastaustekniikan Sami Minkkisen hypnoosikurssilla. Vielä nauraessamme tälle puhelimeni ilmoitti minulle tulleesta sähköpostiviestistä. Vilkaisin ja aloin nauraa hervottomasti. Viesti oli Sami Minkkiseltä otsikolla “Rentoudu – et ole kontrollissa”. Hauska sattuma!

Sitten soitto aholalle. Olin sekä herra että rouva aholan kanssa keskustellut pariin kertaan edeltävällä viikolla puhelimessa. Kätköistä. aholan geopalapeliä olin ratkaissut yökaudet saadakseni naatit, lopulta olin saanut palapelin kasaan mutta en silti saanut naateista tolkkua. Ilmeisesti tietokoneeni ei tukenut peliä tai jotain muuta tietoteknistä ongelmaa. Herra ahola oli ihmetellyt pakkoani saada peli kasaan, olisihan hän kätkön tekijänä antanut naatit ilmankin. Rouva ahola oli palapelin tehnyt ja herra itse oli viiden tunnin näpertelyn jälkeen luovuttanut palapelin kanssa. Nyt soittelin että ollaan matkalla heille päin. Herra ihmettelikin ettei meitä ollut jo näkynyt, mutta kätköilijänä ymmärsi että reissuaikataulut ovat hyvinkin venyviä.

DSC_0182 DSC_0192 DSC_0197

Matkan varrelta Kauhiapäästä otimme kauhiapään. Oli aika kauhia 😀 Kappas, livemapissa näkyi kirkkokätkö. Matkalle sattui myös 0-km Pyhäranta. Sitten olimmekin jo aholan pihassa, herra oli kotona mutta rouva aamuvuorossa töissä. AlteV ja minä jätimme auton pihaan ja lupasimme tulla kahville käytyämme ensin parilla aholan kätköllä. Lähtiessämme Kingin kanssa kävelemään kätköille alkoi sataa kaatamalla. Ensin otettiin Haarukka, sitten mysteerikätkö Hukassako? jonka naatit olin onnistunut hukkaamaan jo ennen reissua vaikka olin ne rouva aholalta saanut. Onneksi herra ahola antoi ne uudestaan. Kätkö oli hauska ja pois tullessa pohdin ollaanko kohta hukassa. Yleensä AlteV keksii jonkun huisin hyvän reitin, joka ei loppujen lopuksi olekaan niin kovin hyvä ja joka kerta minä suostun näihin hyviin reitteihin. Nyt AlteV keksi että seuraavalle kätkölle, geopalapelin osoittamalle Outo lintu-kätkölle olisi ihan suora reitti polkua pitkin. Sitä polun päätä vaan ei tuntunut löytyvän. Lopulta totesin että nyt minä pidän pääni tässä asiassa ja me palaamme takaisin sitä reittiä jota tulimme ja sitten sopivalta kohdalta poikkeamme metsään kohti Outo lintua. Tässä kohtaa ahola soitti ja kyseli missä olemme. Sovimme palaavamme heidän pihaansa ja menevämme siitä sitten Outo lintua ihmettelemään. Kingi ensin autoon ja ahola otti geokoirat Gratan ja Carbon mukaan, lisäksi heillä hoidossa ollut valkoinen paimenkoira halusi mukaan. Outo lintu oli kuvan mukainen ja löytyi helposti. Sitten kahville.

20150707_131710

Kahvittelujen jälkeen suuntasimme Raumaa kohden ja rouva ahola soitti. Halusi tavata. Oli juuri päässyt töistä. Siispä Aakkos-asemalle treffit ja kahvittelujen jälkeen yksi kätkö yhdessä ennen kuin matka jatkui Raumalle. Raumalla meidän oli tarkoitus käydä syömässä ihan oikeassa ravintolassa. Meillä oli ravintolalahjakortti jonka voisimme käyttää. Ravintola löytyi vaan eihän se ollut auki vielä. Illalla vasta saisi ruokaa. Emme ajatelleet jäädä odottamaan. Klo 17 otettiin Rauman ensimmäinen kätkö, 0-km Rauma. Heti perään mysteerikätkö Hannu ja Kirsti ja vielä multikätkö Kalman tuoksahdus Rauman vanhalta hautausmaalta. Tämä olikin harvinaisen pitkä multi, välietappeja oli kahdeksan ennen varsinaista kätköä joka ei siis ollut hautausmaalla. Lisäksi emme löytäneet seitsemättä pysähdyspaikkaa josta olisimme saaneet seuraavan eli viimeisen pysähdyksen koordinaatit, joten tuo kahdeksaskin pysähdys jäi löytämättä. Onneksi pystyin ratkaisemaan ne märällä hautausmaan penkillä istuessani muuten sillä aikaa kun AlteV vielä kierteli etsimässä kohdan seitsemän paikkaa. Vielä yksi kätkö. Siitä saisimme puuttuvan W-kirjaimen aakkoslöytöihin. Raumalla olisi ollut hurjan paljon hienoja kätköjä, mutta sateinen sää sai meidät jatkamaan matkaa. Aurinkoisessa säässä olisi voinut tehdäkin kävelykierroksen vanhassa kaupungissa tai meren rannalla, nyt se ei houkutellut.

Eurajoella olisi ollut tarjolla kesäteatteria, Tukkijoella, mutta aikataulu ei antanut myöten. Itse asiassa kesäteatterilla olisi ollut myös geokätkö, mutta koska emme menneet kesäteatteriin niin jätettiin se kätkökin väliin. AlteV kysyi onko Eurajoella kirkkokätköä. Totesin ettei ole koska en ole sitä listannut papereihini. Katsoin kuitenkin lähimmät kätköt ja yllätyin että Eurajoen kirkko löytyi. Ihmeissäni aloin selata kätkökuvausta ja lokeja. Kätkö oli julkaistu samana päivänä eli 7.7.2015 klo 17.35. Sinne siis, FTF ei voitu enää saada kun meitä ennen oli ollut jo pari kävijää, mutta loggauksen teimme klo 19.40. Aika hyvin kun ottaa huomioon, että Hyvinkäältä Eurajolle on matkaa 207 km ja matka-aika 2 h 40 min. Paikalle ajettuamme huomasimme nuoren pariskunnan koiran kanssa katselevan puhelimiaan. “Ei taideta olla ainoat” totesi AlteV. Kätköllähän he olivat mutta me löysimme purkin ensin. Samalla tuli logattua reissun kymmenes kirkkokätkö.

Luvialta otettiin Juhannussalko, tankattiin autoon polttoainetta. Porissa oli tarkoitus piipahtaa ystävättären luona mutta olimme kaupungissa sen verran myöhään, että laitoin viestin jotta tulen käymään toisen kerran. Nyt oli jo tosi nälkä sillä emme olleet syöneet kunnon ateriaa koko päivänä. Lahjakortti käyttöön ja ruokaravintolaan. Ruoka oli hyvää ja maha täyttyi. Toisaalta alkoi väsyttää. Jatkaisimme kuitenkin pois kaupungin keskustasta. Yyterissä hämärsi jo kovasti, AlteV poikkesi uimassa. Minä en halunnut koska palelsi muutenkin. Nakurannan rajalta loggasimme kätkön “Rohkelikko” ja koska ilta kääntyi yöksi ja tuli jo pimeää niin päätimme jatkaa matkaa löytääksemme hyvän yöpymispaikan. Katselin googlesta vaihtoehtoja: Salmelankoski, Piinukoski, Purupakka, Salttöön laavu. Osa oli kaukana reitistä, Salttöön laavu vaikutti lupaavalle mutta ajettuamme pikkutietä niin lähelle laavua kuin pääsimme luovuimme ajatuksesta, käveltävää olisi ollut vielä vaikka kuinka pitkästi. Siispä takaisin reitille ja eteenpäin.

20150708_003753 20150708_015330

Merikarvialla osui silmiin kyltti Köörtilän kalasatama, siellä olisi kätkökin. Paikka oli hiljainen ja tunnelmallinen. Täällä nauttisimme ainakin yöpalaa. Koska väsymyskin painoi, päätimme jäädä sinne yöksi. Aamulla voisimme etsiä kätkön. Päivän saldoksi tuli 22 kätköä.

Keskiviikko 8.7.

Aamulla paistoi aurinko ja Kingin aamupisut hoituivat kätkön etsimisen yhteydessä näppärästi.

DSC_0204

Periaatteessa yksi kätkö per kunta olisi riittänyt mutta näytti että Merikarvialla olisi muitakin mielenkiintoisia. Lähdettiin etsimään hautausmaan mysteeriä ja jälleen kerran sen vuoksi laskemaan ikkunoita. Merikarvian kirkko oli helppo ja 0-km Merikarvia oli hieman odottamaton.

Siikaisissa on 46 lammen ja 25 suon lisäksi kätköjäkin, otimme niistä pari. Toinen oli tietenkin kirkkokätkö ja toinen oli 0-km kätkö. Samat kätköt otimme Isojoelta, Karijoelta vain kirkkokätkön.

20150708_134001 20150708_134602 DSC_0222

Kristiinankaupungista saimme kaksi kirkkokätköä, Kristiinankaupungin kirkon sekä Ulrika Eleonooran kirkon. Jälkimmäinen on vuonna 1700 valmistunut puukirkko, joka on restauroitu ja uudelleen käyttöön otettu vuonna 1965. Edelleen siellä pidetään muutama jumalanpalvelus vuoden aikana. Kirkko on tyypillinen rannikkokirkko katosta riippuvine votiivilaivoineen. Votiivilaivat ovat erityisesti rannikkoseutujen kirkkojen katoissa roikkuvia laivojen pienoismalleja. Suomessa tiedetään olevan yli 200 votiivilaivaa. Seurakuntalaiset ovat lahjoittaneet votiivilaivoja kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai avusta merihädässä. Laivojen äärellä on voitu myös muistaa merellä hukkuneita tai kotoa poissa olevia. Kirkon pihalla on vanha hautausmaa, johon on haudattu kaupungin merkkisuvut.

DSC_0237 DSC_0239 DSC_0240 DSC_0241 DSC_0242

Klo 16 pääsimme jatkamaan matkaa kohden Teuvaa. Teuvalta otimme ohimennen pari kirkkokätköä, joista toinen oli rauniokirkko.

DSC_0269 DSC_0274 DSC_0275 DSC_0276

Närpiöstä emme suinkaan ostaneet tomaatteja ja kurkkuja vaan kävimme tutustumassa Närpiön keskiaikaiseen kivikirkkoon sekä sen vieressä oleviin kirkkotalleihin. Näissä on kirkkovieraat lepuuttaneet hevosiaan jumalanpalveluksen aikana. Vanhimmat tallit on 1700- luvulta ja uusimmat 1900-luvun alkupuolelta. Kaikkiaan talleja on 150. Ihmettelimmekin sitä miten paljon kirkossa kävijöitä on ollut aikanaan.

DSC_0281

Alkoi olla jo ruoka-aika, mutta olin katsonut netistä Korsnäsin ja Maalahden alueella olevan kauniita nuotio- ja laavupaikkoja, joten ajattelimme että syömme jossain niistä. Kosnäs Hembygdsmuseumilla piti olla kätkö. Museon takana piti olla luontopolun pää ja siellä nuotiopaikka. Ensin ei löydetty koko museota, sitten ei löydetty paikkaa autolle. Kaikki tiet tuntuivat vievän jonkun pihaan ja kun lopulta pääsimme jalkaisin matkaan ei mitään luontopolkuun viittaavaakaan löytynyt. Mitään polkua ei kätköllekään tuntunut löytyvän. Olimme jo luovuttamassa ja jatkamassa matkaa jollekin toiselle kätkölle kun ehdotin AlteV:lle että tämä kääntyisi vielä eräälle ladolle menevälle pikku tielle. Lato oli ikään kuin museon takana pellon reunassa. “No, ei se nyt ainakaan siellä ole” totesi mies ja kääntyi tielle. Poistuin autosta ja kun tulin takaisin ladon nurkan takaa oli mieskin jo tulossa autosta arvellen että taisin löytää polun kun niin kauan viivyin. Juuri silloin alkoi taas sataa. Löysimme nuotiopaikan ja löysimme kätkön. Hyttysiä oli pilvin pimein ja totesimme että nuotiolla ruuan laittaminen sateessa ei ole houkutteleva ajatus hyttysenkään takia. Puska kuitenkin kutsui minua, pissaaminen jäi lyhyeksi kun verenhimoiset naarasitikat kävivät kiinni heti kun housuja vähänkin laski. Siispä eteenpäin.

Maalahdessa ajoimme ohi tienviitasta jossa luki Bockörens fiskehamnen. Siispä jarrutus ja U-käännös. Jos viime öinen kalasatama oli hyvä paikka, tämänkin olisi oltava. Täällä siis voisimme tehdä ruokaa. Pikkutietä pitkin vähän matkaa. Livemapista huomattiin että kalasatamassa olisi kätkökin. Auto sopivasti rantaan ja ruokaa laittamaan. Ulkona satoi edelleen joten tekisimme ruuan autossa trangialla. AlteV kokkaili kaasulla ja minä valmistelin ruoka-ainekset kattilaan ja katoin meille aterian. Näkymä ruokapöydästä ei olisi voinut olla nautinnollisempi. Hyvää ruokaa, kaunis maisema ja loistavaa retkiseuraa. Lähtiessä otettiin kätkö.

DSC_0292DSC_0294

Matka jatkui läpi Vaasan, Mustasaaren, Vöyrin, Uusikaarlepyyn, Pedesören kuntaan saakka ennen vuorokauden vaihtumista.

Vaasan Huutoniemen kirkko oli matkamme rumin kirkko. Kirkko on kyllä arvostetun professori A. Ruusuvuoren suunnittelema. Se on rakennettu v. 1964 ja peruskorjattu v. 2001. Itse ajattelen, ettei usko kaipaa kirkkoa tai muita näkyviä puitteita. Toisaalta pidän kirkoista, niissä on yleensä rauhallista ja kaunista. Minusta rakennuksen kauneus onkin tärkeä asia, varsinkin ihmisille jotka haluavat ravita sieluaan.

20150708_212620

 

Torstai 9.7.

Torstain ensimmäinen kätkö oli Metodistkyrkan i Jakobstad klo 00.19. Alkoi väsyttää, pitäisi päästä nukkumaan. Eräs Kalle oli kommentoinut matkaamme facebookissa aiemmin meidän retkeemme “Kolme kilometriä ja eka riita ja loppureissu mököttäessä. Semmonen perinteinen suomikierros… kaheksassa päivässä 1342 kilometriä.”  Me olimme tulleet siihen tulokseen, ettei ole ollut riitaa eikä tarvetta sellaiseen. Väsymys saa kuitenkin aikaan kummia: saimme lähes riidan aikaan. Pari kiivasta sanan vaihtoa ja hetki hiljaisuutta. Sitten jatkettiin siitä mihin oltiin jääty ennen väsymyskohtausta. Se oli reissun ainoa riidantapainen.

Luodolle siis. Yksi kätkö ja pysäköiminen levähdysalueelle jossa on jo asuntoauto. Onneksi tilaa on runsaasti. Vettä sataa edelleen. Käymme nukkumaan väsyneinä. Aamulla kun heräämme on asuntoauto lähdössä ja me menemme katsastamaan ympäristöä ja viemään Kingin pisulle. Huomaamme että rannassa on nuotiopaikka, samoin geokätkö. Kätkön otamme, nuotiota emme nyt tarvitse sillä aiomme jatkaa matkaa.

Kokkola, Kruunupyy, Kannus, Kalajoki…

Kruunupyyssä käymme asemalla josta toteamme etteivät paikalliset taida käyttää rautateitä sillä niin pusikoitunut paikka on. Kätkö on kyllä hieno.

20150709_115113

Kannuksen metsäkirkko oli mielenkiintoinen paikka myös. Pieni hiekkatie vei vajaan kymmenen kilometrin matkan Kannuksesta. Tien alkupäässä oli hieno kyltti jossa kerrottiin tien suunnittelija ja kunnostaja. Toivottavasti tie oli vielä kesken, sillä se oli kuin pommituksen jäljillä. Matka tuntui moninkertaiselle. Rakennuksen ovi oli auki, sisällä oli laatikollinen virsikirjoja, vieraskirja ja grillauspaikka. Paikka on tarkoitettu seurakuntalaisten vapaaseen käyttöön.

DSC_0298

Himangalla pysähdyttiin AlteV:n työkaverin ja tämän miehen mökille kahville. Siitä oli tarkoitus pyyhkäistä parille kätkölle metsään. Juuri kun olimme lähdössä alkoi sataa kaatamalla. Pyhärannassa olimme kastuneet koska emme olleet osanneet varautua sateeseen joka alkoi vasta kun olimme matkalla kätköille. Nyt puimme sadevaatteet päälle. Minun Rukka-sadetakkini on vuodelta 1990, mutta housut olivat ensimmäistä kertaa jalassa. Ostin keväällä alennustangosta uudet sadehousut kun huomasin Rukka-takkiini kuluvien sadehousujen vuotavan. Kummallista ettei mikään kestä, sadehousutkin kuluvat puhki neljännesvuosisadassa. AlteV:n pari vuotta vanhoihin sadehousuihin oli tullut reikä ja ne vuotivat toisesta lahkeesta. Puhelimeni toimi sateesta huolimatta hyvin gps-laitteena, ainoa ongelma oli ettei kosketusnäyttö toiminut ennen kuin sitä aina kuivaili. Ensin lintutornille. Kätköä ei löytynyt vaikka kuinka etsimme. Jatkoimme matkaa Kivitaskun munalle. Se löytyi helposti. Palasimme samaa reittiä takaisin joten pysähdyimme uudelleen etsimään lintutornin kätköä. Jouduimme lopulta myöntämään ettemme löydä sitä.

20150709_16381320150709_16471620150709_164922

Kalajoen hiekkasärkille tulimme illan suussa. Kiertelimme katselemassa hiekkasärkkiä pohtien mihin ravintolaan menisimme syömään. Lopulta päädyimmekin laavulle. Autosta mukaan makkarapaketti, tomaattia, kurkkua, lettutaikina-ainekset sekä juotavat. Juotavana oli kesäteatteriretken yhteydessä Ruotsinpyhtäältä ostettu Ruukin märkä. Olut joka oli ostettu vain ja ainoastaan nimen vuoksi. Kumpikaan meistä ei ole oluen ystävä, mutta suomen kesään kuuluu tietääksemme olut ja makkara. Voisimme testata tuolla yhdellä pullolla millaista se olisi. Lisäksi oli mehua ja jälkiruuaksi nuotiokahvit. Alkoi sataa tihuuttaa, mutta sepä ei haitannut meitä laavussa. Saimme hetkeksi seuraakin kun kaksi lapsiperhettä tuli paistamaan makkarat jatkaakseen matkaa kätköilemään. Meillä ei ollut kiire mihinkään, istuimme aivan rauhassa ja nautimme.

20150709_20095620150709_201115

 

Menimme vielä hiekkasärkille kävelemään ja uimaan. Oli niin matalaa etten jaksanut kävellä kovin pitkälle, päätin siis kastautua muuten. Helpointa oli tehdä muutama punnerrus. AlteV nauroi.

DSC_0308 DSC_0312 DSC_0368

Yksi kätkö otettiin uinnin jälkeen ja käveltyämme lähes autolla AlteV huomasi silmälasiensa puuttuvan. Ne olivat varmaan pudonneet paikalle jossa vaihdoimme vaatteet uimaan mennessä. Mies etsimään lasejaan ja minä autolle pukemaan. Autolla huomasin AlteV:n sortsien irrotettavan housunlahkeen puuttuvan, olinko pudottanut sen johonkin. En, se löytyi hetken kuluttua vaelluskengästä.

 

Perjantai 10.7.

Halusimme jonnekin rauhallisempaan paikkaan yöksi. Lisäksi matkaa oli vielä paljon jäljellä joten ajoimme aamuyöllä Alivieskan kautta Ylivieskaan.

Mietin AlteV:lle ääneen käytyämme Ylivieskan kirkon pihalla kätköä etsimässä “onpa outoa poppoota täällä Ylivieskassa. Klo on 2 yöllä ja muuten hiljaisessa taajamassa seisoo nainen kadunkulmassa ikään kuin odottamassa jotakin”. Heti taajaman ulkopuolella oli kaksi erillistä fillaristia. Toinen söi eväitä, toinen vaikutti muuten vaan oudolle, joten AlteV yhtyi mielipiteeseeni.

DSC_0387

Käytyämme Sievissä, päätimme klo 4 aamuyöllä että on aika nukkua. Kun tien varressa nähtiin levähdysalue, kaarsimme siihen ja kävimme nukkumaan. Aamulla jatkoimme matkaa hyvissä ajoin kirkkoja etsien. Toholampi, Kaustinen, Veteli, Vimpeli, Alajärvi, Kuortane, Alavus ja Virrat.

Kaustisella oli menossa kansanmusiikkifestivaali. Sinne olisi ollut kiva jäädä. Ei ollut aikaa, ehkä joku toinen vuosi.

Vetelissä oli tarkistettava rengaspaineet ja tankata auto. AlteV:n hoitaessa ne asiat, minä loggasin huoltoaseman pihasta kätkön. Ennätin kirjata sen ja odotellakin hetkisen. Poistuessamme näimme jonkun jolkottavan tietä pitkin, se oli selvästi Vetelin juoksija jonka näimme.

20150710_130045 20150710_131828

Monessa kirkossa oli hautajaiset menossa ja yritimme olla mahdollisimman huomiota herättämättömiä liikkuessamme kirkon aidan kulmilla. Vimpelissä oli ukonilma ja vettä satoi välillä niin ettei pyyhkijät kerenneet sitä pois pyyhkiä ja vauhti oli pudotettava mateluksi. Sitten paistoi taas aurinko täydeltä terältä ennen seuraavaa sadekuuroa.

Koska AlteV oli menossa yöksi töihin oli aiheellista syödä matkalla jotain. Pysähtyimme Virroilla syömään pitseriaan. Jälkiruuaksi haimme S-marketista jäätelöt. Sitten jatkoimme kohti viimeistä kätköä. Se olisi Pitkän viikonlopun kuntahyppely- haastekätkö Ylöjärvellä. Olimme suorittaneet reissun aikana haasteen ja ylikin. Tarkoituksen oli löytää vähintään yksi kätkö vähintään 25:stä eri kunnasta, kolmen peräkkäisen päivän aikana. Vaikka kätkön nimessä mainitaan pitkä viikonloppu, haasteen voisi suorittaa minä tahansa viikonpäivinä. Kävisimme nyt raapaisemassa nimet lokikirjaan ja tekisimme virallisen ohjeen mukaisen loggauksen kotona kun ennättää.

AlteV oli ajanut tähän saakka, mutta koska hän tarvitsi unta ennen yöksi töihin menoa, sovittiin että minä ajan loppumatkan. Siinä ei mitään ihmeellistä ollutkaan sillä loppumatka oli tuttua seutua ja kätköt haettu lähes joka kunnasta.

Reissun tilastokooste, jos jotain kiinnostaa.

Paikkakunnat 47
Kätköt 72: Tradit 65, Multit 3, Mysteerit 4
Kirkot 35
Hautausmaat 5
0-km 8
rautatieasemat 2
kalasatamat 2
Leveys- / pituuspiirit 11
Aikaa kului 98 h 45 min
Matkaa kertyi 1743 km
Keskinopeutemme oli 17,7 km / h eli reissun olisi voinut tehdä fillarillakin 😀

Jälkipuinti

Kerkesimme paljon, lopussa tuli kyllä hieman liian kiire.  Ensi kerralla lyhyempi lenkki niin saadaan syödäksemmekin. Seura oli loistavaa. Plussaksi lasketaan myös matkan edullisuus. Kustannuksia tuli polttoaineesta, retkieväistä ja pitseriasta viimeisenä päivänä. Miinusta sen sijaan oli peseytymismahdollisuuksien vähäisyys / puute. Nykyaikana sitä vain on tottunut käymään suihkussa päivittäin.

Lähtisin. Ehdottomasti lähtisin uudelleen.

Leave a Reply