Pärnu 24.1.-27.1.2013

Kartta kätköilyreiteistä

 

TORSTAI 24.1.2013

AlteV herätteli Rissua kahville klo 6 tai vähän jälkeen. Rissu aamu-unisena ei meinannut millään jaksaa avata silmiään ”Pari minuuttia vielä” ja ”Ihan kohta” toistui useamman kerran, mutta lopulta Rissun oli noustava kun AlteV ei antanut periksi. Kätköilyretki Viroon oli alkamassa.

Yllättäen Rissulla oli auton tyhjentäminen jäänyt tekemättä edellisenä iltana ja auto oli siis raivattava ennen kuin sinne saatiin mahtumaan matkatavarat. Lopulta päästiin matkaan. Koukkaus Ruskeasuon kautta ja Länsisatamaan. Siellä kuljettajan vaihto, auto lähti pois jättäen meidät satamaan.  Pähkäilimme haetaanko lähistöltä yksi kätkö ennen laivan lähtöä.  Aikaa olisi ollut vielä, mutta pakkasta oli lähemmäs parikymmentä astetta ja molempia palelsi. Lisäksi tavaroita ei olisi kiva raahata mukana edestakaisin. Päädyimme jättämään Helsingin kätköt toiseen kertaan.

laivassaDSC_0010

Laivassa kätköily mainittiin muutaman kerran, muuten keskityttiin aivan muuhun. Luettiin mm. Fingerpori-sarjakuvia. Hyvät naurut ne kirvoittivatkin. Tallinnassa etsittiin oikea bussi ja päästiin suuntaamaan Pärnuun. Oli aika laittaa GPS päälle mittaamaan kätköilymatkaa. Lähellä Pärnua olisi joku kätkö, mikähän olisi hyvä tekosyy pysäyttää bussi. ”On aivan pakko pysähtyä hetkeksi, lähistöllä on geokätkö”. Ei, ei kelpaisi. Miten olisi harhautus? ”On aivan pakko pysähtyä, minulla on pissahätä”. Sillä aikaa kun toinen pissaisi, toinen voisi hakea kätkön. Pohdinta ei päässyt toteutus tasolle asti, sillä molemmat alkoivat lepuuttaa silmiään, jotta jaksavat perillä.

DSC_0022DSC_0023

Perillä asettauduimme Tervis-kylpylähotelliin ja päätimme lähteä saman tien kylpylän puolelle. Kylpylän ikkunasta yritimme nähdä aallonmurtajalle, mutta ei, sinne ei näkynyt. Aallonmurtajalla siis olisi – yllätys, yllätys – geokätkö.

Suolasaunan, turkkilaisen saunan, aromisaunan, japanilaisen kylvyn, porealtaan ja uimisen jälkeen oli hyvä hetki siirtyä päivälliselle. Terveyspainotteisessa seisovassa pöydässä oli ruokaa kylliksi ja jaksoimme lähteä katselemaan kaupunkia kävellen. Ei, emme ottaneet gps-laitetta mukaan. Ei ollut tarkoitus kätköillä – vielä.

DSC_0027DSC_0029

Myöhemmin voisimme hakea yhden kätkön, kuten sitten heti palattuamme päätimmekin tehdä. Takaisin ulos, nyt Garminin kanssa. Ensimmäinen kätkö löytyi melko helposti. AlteV sen löysi. Rissu oli nähnyt samanlaisia toteutuksia ennenkin ja ajatteli ettei se niin helppo voi olla. Rissu siis yritti etsiä jostain hieman vaikeammasta paikasta, olihan kätkö tasoa 2,5 /2.

DSC_0033

Päätimme käydä vielä yhden kätkön, kunhan selvittäisimme reitin. AlteV oli huolissaan onko kätkö joen tällä vai tuolla puolen. Rissu ei huolehtinut sellaisesta. Jos olisi väärällä puolella, emmekä sinne helposti pääsisi, niin voisimme jättää kätkön hakemisen huomiseen. Otettaisiin nyt ihan ulkoilun kannalta.  AlteV ei lakannut huolehtimasta, hän suunnitteli jo jään ylittämistä kävellen, olihan jäällä muitakin kulkenut. Jäniksenjälkiä jäällä todellakin oli. Rissu lupasi,  että AlteV saa mennä jään poikki näin halutessaan, mutta hän itse menisi ainakin siltaa pitkin. Sillä silta edessä todellakin oli ja kätkö oli jossain siinä sillan kupeessa. Jokunen hetki kätköä etsittiin, 5-10 minuuttia. Katsottiin tyypillisemmät paikat, paitsi se kaikkein tyypillisin. Se tuntui tälläkin kertaa liian tyypilliselle. Siellä kätkö kuitenkin oli kun AlteV lopultakin sinne kurkisti. Nimet lokikirjaan ja suunta kohti hotellia. Molempia paleli kireässä pakkassäässä.

Poikkesimme vielä kylpylän baarissa kuuntelemassa ”Kainuu harmonikkoja”. Täytyy sanoa etteivät suomalaiset todellakaan ole puhumatonta, jäykkää kansaa. Ainakaan päästyään pois Suomesta. Yksi harmonikan soittajista oli todellinen stand up-koomikko välispiikkiensä kanssa. Mikäli olette menossa naimisiin ja kiinnostutte nyt tilaamaan harmonikka musiikkia häihinne, niin Kainuun harmonikat antavat takuun soitolleen. Mikäli menette uudelleen naimisiin puolen vuoden kuluessa ensimmäisistä häistä, he tulevat soittamaan ilmaiseksi toisiin häihinne. Jo varhain alkoi kummankin silmiä painaa uni, joten oli aika suunnistaa huoneeseen ja käydä unten maille.  Huomenna uudet kätköilykuviot.

 

PERJANTAI 25.1.2013

Tere hommikust!

Päivä alkoi jo varhain. Rissu heräsi AlteV:n hänelle soittamiin herättely-lauluihin ja pyysi viiden minuutin lisäaikaa nukkumiselle. Muutaman viiden minuutin lisäajan ja ainakin yhtä monen kappaleen jälkeen oli pakko nousta aamupalalle. Aamupalalla pohdittiin kyllä päivän ohjelmaa, myös geokätköilyn osalta, mutta ei päädytty oikeastaan vielä mihinkään. Aamupäivällä oli erilaisia hoitoja ohjelmassa: molemmat pääsivät hierojalle, AlteV kävi yrttikylvyssä ja Rissu osokeriitti-parafiinihoidossa. Rissu voi suositella sitä lämpimästi kaikille, hän nukkui hoidon ajan oikein mukavasti. Kerran heräsi omaan hengitykseensä – eikä ollut muuten kuorsausta!

Hoitojen jälkeen suunnistettiin taksilla kaupungin ulkopuolelle kauppakeskukseen. Ei maksanut juuri mitään. Mukaan otettiin gps-laite sillä voisimme samalla käydä kätköilemässä. Nyt astui mukaan kuvaan huono suunnittelu. Toimimme impulsiivisesti, ilman harkintaa ja syy-seuraussuhteen pohtimista. Tarkemmin asioita miettien olisimme toimineet toisin. Oikea järjestys olisi tietenkin ollut kätköily, lasten tuliaiset, tärkeät ostokset ja sitten ne vähemmän tärkeät ostokset eli viinit. Vaan kun vähiten tärkein paikka sattui reitille ensimmäisenä, niin totesimme että samahan se on siinä ensin käydä. Niinpä sen jälkeen ihmettelimme, kuinka kuljemme painavien pullojen kanssa ympäriinsä. Totesimme, että hyvällä suunnittelulla olisimme välttyneet siltä ongelmalta. Rissu sai kuitenkin omat tuliaisensa lapsille ostettua, AlteV:n tuliaisten osto jäi huomiseen. Ai niin, se kätköily. Rissun tilattua jo taksin, AlteV huomasi että ei muuten haettu niitä kätköjä. Lähin olisi ollut puolen kilometrin päässä. No, eipä haettu. Silloin taksi jo kaarsikin paikalle ja annoimme suunnaksi Terveyskylpylä Terviksen.

Välikysymys lukijoillemme. Pärnussa sijaitsee terveyskylpylä Tervis. Mikä on sen osoite?                                                                                                                                     1) Seedrimänty 2) Seedrikuusi vai 3) Seedri 6 ?                                                               Oikein vastanneiden kesken arvomme omakustanteisen matkan Pärnuun Mole of Pärnu-geokätkölle.

Suunnitelma ilman suunnitelmaa ei toiminut ja kylpemiseen jäi vain tunti aikaa. Ennätimme kuitenkin suolasaunaan ja japanilaiseen kylpyyn ja uimaan lyhyen matkan. Tässä vaiheessa aloitimme päivän suunnittelun. Matkapakettiimme kuuluu kylpylän vapaa käyttö vain klo 17 saakka, mutta voisimme tulla uimaan ja saunomaan vielä illemmalla lisämaksua vastaan.

Päivällisellä suunnittelimme iltaa tarkemmin. Voisimme mennä ensin kätköilemään ja sitten uimaan ja sitten ravintolaan tai voisimme mennä ensin kätköilemään ja sitten uimaan ja sitten jotain muuta. Päätimme mennä ensin kätköilemään ja sitten uimaan ja sitten pohtia mitä sitten teemme. Monimutkaista?

Mikä kätkö haetaan? No, tietenkin Mole of Pärnu. Se on ihan lähellä, puolentoista kilometrin päässä linnuntietä mitattuna. Joutuisimme tosin hieman kiertämään. Kätkö on majakassa aallonmurtajan kärjessä. Aallonmurtajia on kaksi. Joen molemmin puolin meren suuntaan. Kätkömme sijaitsi juuri siellä joen toisella puolella olevalla aallonmurtajalla. Sinne ei voi valitettavasti oikaista jään poikki, koska jäänmurtaja pitää väylän avoinna laivoille. Juuri eilen ihailimme tuota jäänmurtajaa illalla kätköilyreissullamme.

Jouduimme siis kävelemään ensin poispäin kätköstä päästäksemme joen ylittävälle sillalle. Tämän jälkeen talsimme aikamme päästäksemme toisella puolen jokea merenrantaan.

DSC_0037DSC_0038DSC_0039

Löydettyämme aallonmurtajan homma oli helppoa – ainakin teoriassa. Kävelisimme kilometrin aallonmurtajan päähän, loggaisimme kätkön ja kävelisimme toisen kilometrin takaisin. Mutta reitti oli pitkä ja kivinen ja kivet olivat osittain lumen alla. Astuessaan vahingossa ohi,  kuten AlteV pari kertaa teki, putosi kivien väliin. Onneksi AlteV:lle ei käynyt kuinkaan. Jalan murtuminen keskellä ei mitään olisi ollut suoraan sanottuna huono juttu. Niinpä olimme tarkkana mihin astuimme, edeten näin kiveltä toiselle. Ympärillä oli vain aava meri, enimmäkseen tosin jäinen. Vasemmalla puolen oli jäänmurtajan tekemä avoin väylä. Oikealla puolella jäässä olevat railot paukahtelivat, nitisivät ja natisivat pakkasessa. -5 –asteen pakkanen tuntui  suurella aukealla paikalla heikon viiman vuoksi paljon raaemmalta. Lopulta olimme kuitenkin perillä ja päätimme ensin etsiä kätkön ja vasta sitten ihailla maisemaa. Kätkö löytyi onneksi vihjeen ansioista nopeasti.

DSC_0042DSC_0047DSC_0049DSC_0053

Paluumatka mantereelle oli nopeampi ja sitten aloitimme tallustelun takaisin kaupungille päin.

DSC_0057

Satamassa pysähdyimme hetkeksi katsomaan puun kuormausta. Satama-alueella oli hehtaareittain tukkeja pinoissa. Tukkipinojen välissä oli kolme kourakuormainta sopivin välimatkoin. Tukkirekat tulivat paikalle jonossa, ensimmäinen kuormain täytti rekan etuosan, toinen keskiosan ja kolmas perän. Seuraava rekka siirtyi kohdalle kun edellinen lähti. Sitä ei heti ymmärrä mikä määrä puuta matkaa teitä pitkin rekkojen kyydissä ja miten se kaikki tapahtuukaan.

Matkalla hotellille olisi siis yksi kätkö, joutuisimme vain pari sataa metriä suuntaansa syrjään reitiltämme. Päätimme ottaa sen.

”Masinatehtan” raunioissa ollutta kätköä ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan Rissu näki taskulamppunsa valossa rotan vilistävän rakennukseen piiloon. AlteV ei tiedosta paljon hätkähtänyt ja jatkoimme etsintää vähän aikaa. Lopulta AlteV vilkaisi lokeja todeten kätkön olevan ”hyllyllä”  ja palaavan paikalleen lumien sulettua. Hukkareissu siis. Palasimme alkuperäiselle reitille takaisin hotellille päin.

Kylmä alkoi hiipiä takin ja vaatteiden alle. Päätimme poiketa lähellä majapaikkaamme olevaan pubiin minttukaakaolle. Totesimme kellon lähentelevän jo puolta yhtätoista, olimme siis kävelleet neljä tuntia (4h). AlteV alkoi tutkiskella gps-laitettaaan todeten reittimme olleen  15,9 km pitkä. Jäljellä oli 100 metriä hotellille joten olimme kävelleet 16 km, saaliina yksi ainoa kätkö. Mitä sekin sitten oli: nimet pienen pieneen vihkoon. Hullun hommaa todella!

Emme siis ehtineet tänään uudelleen uimaan ja mitään muuta emme jaksaneet. Huomenna täytyy suunnitella päivä heti aamusta, jotta saisimme toteutettua suunnitelmat.

Head ööd!

 

LAUANTAI 26.1.2013

Lauantai-aamuna Rissu heräsi taas AlteV:n herättämänä. Tällä kertaa otteet olivat kovemmat, peiton pois ottaminen. No, Rissu nousi istumaan – ja oikaisi takaisin maaten vetäen peiton päälleen. Pakko oli kuitenkin nousta kun peitto poistettiin toistamiseen. Aamupalalle ja kylpylän puolelle pitäisi kuulemma joutua. Iltapäivällä olisi vuorossa kätköilyä.

Onneksi hoidot olivat heti aamusta ja puolen päivän aikaan, niin iltapäivä jäi vapaaksi muuhun toimintaan. Lisäksi hoitojen välissä ehti hyvin saunoihin ja lillumaan. Viimeistään tänään kasvaisi räpylät, sillä aikomus oli tulla illalla uudelleen kylpylän puolelle. Kunhan kätköilyt olisi ensin kätköilty.

Puolen päivän jälkeen olimme molemmat valmiita lähtemään ostos- / kätköilyreissulle.  AlteV:llä oli siis tuliaiset ostamatta, Rissu oli omansa jo hankkinut. Garminiin virta ja menoksi. Ensin otettiin suunnaksi Webcam. Ihan joka kaupungissa ei webbikamerakätköjä ole, joten kun sellainen on tarjolla, on se haettava. Olimme tutkineet netistä ennalta miltä kuvissa näyttää, jotta löydämme sen perusteella kameran. Koordinaattien perusteella olimme ihan lähellä ja Rissu näki oikean näköisen talon nurkan, joten tutkailemaan kameraa. Kaupungin keskusta on toki täynnä valvontakameroita, mutta mahtaisiko joku sen näköinen olla oikea, vai etsimmekö aivan erinäköistä kameraa.  Gps vei kuitenkin korttelin verran eteenpäin ja siellä oli myös samanlainen keltainen talo valkoisin nurkin. Nyt olisi varmaan oikea paikka, mutta missä kamera. AlteV sopi jo edellisiltana Öpen kanssa, että tämä huolehtisi kuvaamisen Suomesta käsin. Siispä soitto Öpelle. Olimme kuvassa harhailemassa ympäriinsä ja lopulta osasimme katsoa oikeaan suuntaan. Sitten Rissu huomasi kameran ikkunan sisäpuolella. Kuvaan asettautumisen jälkeen Öpe otti kuvan ja retkueemme pääsi jatkamaan matkaa.

rissu ja altev

Ensin ostoksille. Kierrettyämme muutaman kaupan, AlteV löysi tuliaiset ja jatkoimme kätköilyä. Gps paikansi kätkön hienosti, mutta pohdimme hetken mistä sinne pääsemme. Vaikutti, että joutuisimme kävelemään jonkun takapihalle. Vaihtoehtoista reittiä ei kuitenkaan ollut ja kätkölle vei polku. Tosin polku haarautui loppupäästä ja AlteV tarkisti ensin väärän haarautuman. Sillä aikaa Rissu kuvasi ympäristöä – hämäystarkoituksessa tai ihan muuten vain. Rissu arveli tietävänsä missä kätkö olisi, mutta ennen hänen toimimistaan AlteV:lla oli kätkö jo kädessä.

DSC_0063DSC_0066DSC_0068

Päiväkaakaot olivat nyt paikallaan, sillä ulkona alkoi tuulla ja sataa hiljalleen lunta. Löysimme mukavan kahvilan, jossa oli tarjolla vaikka millaisia herkkuja.  Edullisesti. Kaksi kaakaota, marjainen leivos ja viineri maksoivat yhteensä vain 4,30 euroa. Suomessa sillä hinnalla saa vain leivoksen. Kaakaoiden lomassa suunnittelimme seuraavaa kätköä.

DSC_0071

Pienen mutkan kautta voisimme palata Tervikseen ottaen matkalta kätkön. Kävellessämme Munamäen ohi huomasimme tuulen yltyvän ja alkoi olla kylmä. Kätkö löytyi helposti Villa Ammenden takana olevasta puistosta. Vähän liiankin helposti. Laitoimme kätkön suojaksi hieman havuja, jottei sitä tuhottaisi.

Päivälliseen oli vielä aikaa, joten voisimme käydä vielä etsiskelemässä Miami Mice-mysteerikätköä. Rissu oli ehdotellut sitä ratkaistavaksi ennen lähtöä. Mysteeri ei ollut auennut kummallekaan pikaisesti luettuna. Kuvauksen ja lokien perusteella kuitenkin päättelimme, ettei tämä lokikuvausten ”joulukuusi” voinut kovin kaukana majapaikastamme olla.  Katsastimme puistossa olevat muutamat kuuset. Eipä niissä näyttänyt roikkuvan minkäänlaista kätköä. Rissu ehdotteli jo toistamiseen, että kätkö saattaisi olla puistossa olevassa toteemipaalussa tai muissa taideteoksissa, joita puisto oli täynnä.

Tässä vaiheessa sai pidellä jo hatusta kiinni – ja Rissu tekemästään heräteostoksesta – jotta ne eivät lähteneet tuulen mukaan. Puut ja tuuli pitivät melkoista meteliä. Jos kuunteli silmät kiinni, saattoi kuvitella olevansa uppoavassa laivassa myrskyssä. Tuuli kohisi myrskyaaltojen tapaan ikivanhojen puiden latvuksissa ja puut natisivat ja nitisivät oksien hankautuessa toisiaan vasten. Tuuli riepotteli ympäristöä ja nostatti lunta maasta taivaalta satavan lumen sekaan. Totesimme, että seuraavana päivänä olisi tiedossa mukava merimatka, ellei tuuli tyyntyisi.

Olimme jo lähes suuntaamassa toteemipaalulle kun AlteV keksi että hän haluaa nähdä meren. Rissu totesi että tällä ilmalla sitä ei todellakaan näkisi, lisäten että oli hyvä että aallonmurtajan päässä oleva kätkö tuli haettua edellisenä iltana. Silloin oli tyyntä ja kuu valaisi hienosti maisemaa. Nyt taivas oli pilvessä, alkoi hämärtää ja lunta tuiskutti tuulen tuivertaessa. Aallonmurtajaa pitkin olisi nyt tosi vaikea kulkea. GPS ei näyttäisi turvallisia kiviä astua – kivet olisivat lumen peitossa ja matka vaarallinen. Niin, mutta se meri, AlteV halusi rantaan. Rissu ehdotti kävelyreittiä Terviksen takaa, mutta AlteV pysyi kannassaan ”Tästä pääsee ihan suoraan rantaan”. Rissu esteli kertoen, että rantaan on matkaa, ensin hetteikön läpi ja sitten mäen taakse jossa on vielä puustoa ennen kuin hiekkarantaa alkaa laskeutua merta kohden. ”Ei sinne niin pitkä matka ole” totesi AlteV lähtien tarpomaan suoraan kohden merenrantaa. Rissu perässä. Yli miehen korkuisessa ruoikossa ei ole helppo liikkua kun tuuli paiskoo ruokoja minne sattuu. Rissu yritti varjella tuliaistaan ja pysyä AlteV perässä. Huutaminen olisi ollut turhaa, sillä ääni olisi kadonnut tuuleen. AlteV oli päättänyt päästä merenrantaan!

Rissu tunnisti ruo’ottoman paikan lammeksi, siinä olisi kesällä lampi. Nyt se oli onneksi jäässä, ainakin Rissu toivoi niin. Rissu toivoi, että myös AlteV huomaisi kävelevänsä jäällä. Jää kantoi ja raivasimme tiemme seuraavien ruokojen läpi. Yhtä äkkiä Rissu tunsi iskun silmässään. Tuuli oli lyönyt ”jättiheinällä” suoraan silmään. Rissulta taisi päästä kirosana kun silmää ei saanut avatuksi vaan se vuosi vettä. AlteV mennä viipotti eteenpäin kunnes huomasi vilkaista taakseen ja jäi ihmettelemään miksi Rissu seisoo ja pitää silmäänsä. Rissu siitä sitten jatkamaan matkaa ja tämän jälkeen lävistettiin vielä yksi ruokojen suma. Sitten tuli puuraja vastaan. Tuuli oli työntänyt lumen kinokseksi ja paljaasta maasta oli tullut hienon hieno hiekka esiin.  Tuuli työnsi mereltä päin lunta vaakasuorassa rantaa kohden, lumituisku tuntui kasvoilla pienille neulasille. Rissu ehdotti kävelyä puurajan takana Tervikseen vievälle reitille. AlteV halusi ehdottomasti kävellä aivan rantaa pitkin. Tällä kertaa Rissu piti päänsä, mutta puurajan sijaan kääntyikin takaisin sinne mistä tultiin. Näin tuuli tuli selän takaa. AlteV lähti mukaan ilman jupinoita ja ohitti Rissun johtaakseen retkuettamme. Pian olimme taas hetteikössä. Yhtä äkkiä AlteV manasi: hän oli pudonnut haarojaan myöden lumen ja jään läpi. Kenkä oli täynnä mutaista vettä ja suon löyhkä nousi nenään. AlteV huomasi tässä vaiheessa että läheinen aukio onkin lampi ja kiitteli ääneen onneamme ettemme pudonneet sinne rantaan matkatessa. Rissu kysyi näkyykö alue gps-laitteesta. Kyllä, jos sitä olisi tullut katsottua. Nyt alkoi molempia naurattaa. On hienoa etsiä mysteerikätköä ja merta tällä säällä. Toinen uponnut suolampeen ja toinen saanut jättiheinästä iskun silmään. ”Olet sinä melkoinen naparetkeilijä” AlteV totesi Rissulle tuulen yhä yltyessä ympärillä. Se oli niin kauniisti sanottu, että Rissu jäi tällä kertaa sanattomaksi.

Palasimme toteemipaalulle. Katsastimme sen ja muut puiston taideteokset. Menimme tarkastamaan myös Estonia laivan muistomerkin. Suuren teräksisen monumentin, joka tärisi tuulen voimasta pitäen metallista jyminää. Kävelimme Tervikselle päin tähyten mahdollisia kuusia. Terviksen takana olikin muutama ja tutkiessamme niitä, huomasimme yhdessä kuusista jouluvalot. Tunnelma lämpeni hyisestä säästä huolimatta. Tutkailimme kuusta tarkkaan, vaikka hämärän vuoksi emme juuri mitään enää nähneetkään. ”Joulukuusi”, niin oli lokkauksissa sanottu ja tämähän oli joulukuusi. AlteV alkoi katsoa mysteeriä vielä gps-laitteesta, kun hän yhtä äkkiä totesi ratkaisseensa juuri mysteerin. Ainakin lähes. Tarvitsisi vielä tehdä muutama laskelma, mutta sen voisimme tehdä hotellihuoneessa. Siispä lämpimään.

Huoneessa riisuimme ensin märät housut ja kengät kuivumaan ja laitoimme lämmintä ylle. Mysteeri tuli ratkaistua muutamassa minuutissa. Oli kuitenkin aika lähteä syömään. Totesimme että koordinaatit vievät meidät noin kilometrin päähän – ei lähellekään takapihalla olevaa ”joulukuusta”. Voisimme hakea kätkön päivällisen jälkeen, ennen kylpylään menoa.

Päivällisellä istuimme syömässä ja keskustelemassa kaikessa rauhassa kun Rissu yhtä äkkiä totesi  ” Jos Niikseen tulee”. AlteV kääntyi katsomaan ovelle ja huomasi kuinka norjalaisen viikingin henki pyörähti sisälle lumituiskun mukana. Emme kuitenkaan antaneet asian häiritä ruokailuamme vaan söimme ruokamme ja otimme kahvin kera konjakit lämmittämään palelevia kehojamme. Näin tuntuisi lämpöisemmälle ulkona tuulen ja tuiskun keskellä mysteeriä etsiessämme.

Mysteerikätkö löytyi helposti. Kuljimme matkalla jälleen kerran Villa Ammenden ohi. Pimeässä illassa, lähes myrskyisässä säässä, juhlavalaistuksessaan se näytti kummituslinnalle. Ihastelimme torneja ja AlteV totesi pyöreän tornin näyttävän juuri sellaiselta mihin neidot on vangittu. Molempien tornien yläreunoissa oli nähtävillä ampuma-aukkoja. Rakennus oli siis vanha.

Nopsasti kävimme hakemassa uimavermeet ja suuntasimme kylpyläosastolle. Huomasimme heti että siellä oli harvinaisen täyttä. Muitakin kuin kylpyläasukkaita oli runsaasti, päätellen ihmisten ulkovaatetuksesta. Jonotimme saadaksemme pukukaappien avainrannekkeet. Kassa kysyi kuljemmeko yhtämatkaa ja saatuaan myöntävän vastauksen kysyi riittääkö meille yksi kaappi sillä kylpylässä on kovin täyttä.  Eihän sillä ole väliä vaikka saammekin vain yhden kaapin, sisävaatteemme mahtuvat kyllä yhteiseen kaappiin. Kylpylässä ei ole erikseen naisten ja miesten pukuhuonetta vaan pukukaappitila on yhteinen ja siellä on erikseen pukeutumiskoppeja joissa voi riisua / pukeutua ennen pesutiloihin menoa. Pesutilat ovat tietenkin erikseen miehille ja naisille. Suomessa ainakin Nokian Edenissä on sama käytäntö.

Mennessämme pukukaapille sai samassa välikössä oleva nainen ”hepulin”. Hän alkoi suomen ja venäjän sekoituksella selittää sen olevan naisten puoli osoittellen naisten pesutilojen ovea tarkoittavaa kylttiä. AlteV seisoi typertyneenä kun Rissu yritti naiselle selittää, ettei ole erikseen naisten ja miesten pukuhuonetta vaan kopit ovat riisumista varten. ”Ole sinä mies vai naine?” kysyi nainen vielä AlteV:tä. Kuultuaan sukupuolta arvuuttelevan kysymyksen, oli  AlteV vähällä näyttää naiselle kumpaa sukupuolta on, mutta jätti sen sitten tekemättä. Voi muita miesparkoja, jotka ovat siihen välikköön tulleet ja joutuneet naisen paheksunnan kohteiksi.

Sama nainen ei sitten naisten pesutiloissa riisunutkaan uima-asuaan vaan oli menossa suoraan uimapuolelle.  Rissua alkoi ärsyttää ja hän totesi ystävällisesti naiselle, että pitää riisua ja peseytyä ennen uimaan menoa. Nainen kertoi käyneensä kotona suihkussa. Rissu ajatteli ”niin minäkin, keskiviikkona” ja inhottavasti kysäisi ”sinä mies kun ei riisu?”. Nainen naputti sormella päätään ja käveli allasosastolle – peseytymättä. Sama nainen sattui jälleen yhtä aikaa pesutiloihin kylpylän sulkeutuessa. Tällä kertaa hänelle huomautti joku hänen omalla kielellään uima-asu päällä peseytymisestä, sillä hän riisuuntui. AlteV oli huvittunut välikohtauksesta, Rissua sen sijaan ärsytti: nainen loi ihan omia sääntöjä, joita muiden olisi pitänyt noudattaa, mutta hän itse ei noudattanut yleisiä sääntöjä.

Kylpylässä oli tunnelmallista illan hämyssä. Vaikka tämä oli siellä jo toinen kerta samana päivänä ja luulisi neljän tunnin saunomisen ja pulikoinnin riittävän, tuntui aika loppuvan kesken.

Huoneessa kävimme läpi päivän kätkölöytöjä ja pohdimme jaksaisimmeko lähteä baariin. Ei ainakaan hotellin baaria kauemmas. Lopulta poikkesimme juomassa yhdet siiderit. Baari oli tyhjä lukuun ottamatta virolaista pukumiestä, joka alkoi juttusille. Hän kertoi käyneensä suomelle aiemmin kuuluneessa Alakurtti nimisessä paikassa Venäjällä, Muurmanskin alapuolella. Hetken kuluttua baariin saapui virolainen villapaitamies. Tämä rötkähti nojatuoliin tilaamansa juoman kanssa. Pukumies soitti vaimolleen. Hetken kuluttua baariin saapui laiha, vaaleahiuksinen, vahvasti meikattu nainen tuulipuvussa ja sandaaleissa. Hän tilasi tiettyä kuohuviiniä, jota ei ollut saatavilla. Nainen päätyi valkoviiniin. Naisella ei ollut rahaa mukana, hän kertoi tarjoilijalle miehen maksavan ja siirtyi mitään puhumatta sohvalle pukumiehen viereen juomansa kanssa. Pukumies kävi maksamassa ja hämmästeli meille ”vaimo on kuski ja katsokaa nyt, hän juo alkoholia”. Nainen mulkoili miestä vihaisena ja käski tätä olla puuttumatta asioihinsa. Mies siirtyi ostamaan itselleen vielä yhden juoman ja puhui tiskiin selin seistessään kuin papupata. Rissulta pääsi naurun pyrskähdys, niin koominen näky oli. Vasemmalla puolen sohvalla istuu vihainen tuulipukunainen, suoraan edessä nojatuolissa oranssi seinä takanaan rötköttää villapaitamies silmät puolitangossa ja oikealla pukumies selittää iloisena kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Se oli hyvä päätös päivälle.

 

SUNNUNTAI 27.1.2013

 

Jälleen aamu, tällä kertaa Rissu heräsi eilistä hellävaraisempaan herättelyyn. Olisi taas aika nousta ylös ja joutua aamupalalle, pakata ja lähteä kotimatkalle. Rissu totesi että koska ei ole aamuihminen oli hyvä, että suurin osa tavaroista tuli pakattua jo eilen. Loput hän pakkaisi 3,5 minuutissa ennen aamupalalle lähtöä. AlteV laittoi kellon soittamaan 3,5 minuutin kuluttua. Rissun keräillessä levällään olevia tavaroitaan AlteV naureskeli, ettei Rissu niitä ennätä siinä ajassa pakata. Kellon soidessa oli pakattuna kaikki muu paitsi puhelin ja astmalääke. Ne olisivat vieneet vielä ehkä 10 sekuntia. Näin toimien Rissu sai nukkua aamiaisen jälkeen rauhassa sillä aikaa kun AlteV pakkasi omia tavaroitaan.

Aamiaiselta huoneeseen palatessa Rissu totesi AlteV:lle “Katso, Angry Bird!”. Toden totta, edellisiltainen vaaleahiuksinen miehelleen vihainen nainen käveli käytävää pitkin.

MatkaVekan bussi tuli noutamaan klo 9.20 ja AlteV:n ansiosta olimme jälleen kerran hyvissä ajoin paikalla odottamassa. Matka kohden Tallinnaa alkoi. Nuokuimme kumpikin lähes koko matkan. Tallinnassa jäi tunnin verran aikaa ennen kuin piti olla siirtymässä SuperStarille. Niinpä ajattelimme poiketa kahville. Rissu ehdotti kevyttä lounasta, sillä iltaan olisi aikaa eikä ajatus laivan kalliista Buffetista houkuttanut. Miksi syödä enemmän kuin jaksaa vain siksi, että on maksanut siitä. Katselimme ruokalistaa ja päädyimme syömään. AlteV otti juustoja ja Rissu valitsi hirvenlihasalaatin. Annokset olivat täyttävät. Siitä huolimatta otimme jälkiruoatkin. Nyt jaksaisi hyvin kotiin saakka.

DSC_0078 DSC_0076 DSC_0079

Laivassa etsimme mukavan paikan niin että saatoimme istuskellessa katsella merelle. Kävimme nopsasti pyörähtämässä karkkiostoksilla lapsia ajatellen ja muutoin vain istuimme katsellen merelle, katsellen ihmisiä ja jutellen.

Lopulta olimme Helsingissä ja Siiri oli meitä vastassa. Iso kiitos Siirille matkan toteutumisesta! Hän on hoitanut koirat ja kodin sillä välin kun me olemme pitäneet hauskaa. Kuljettajan vaihto heti Länsisatamassa, Rissu hyppäsi jälleen rattiin ja saattelimme Siirin kotiinsa. Auto kohti Mäntsälää. Kotona ennätimme ottaa vielä pienet tirsat ennen kuin AlteV joutui lähtemään yöksi töihin. AlteV:n lähdettyä Rissu kävi näyttämässä terveyskeskuksessa silmäänsä, johon oli tullut edellispäivän ”iskun” seurauksena tulehdus. Lääkäri määräsi lääkkeen ja sekin asia tuli hoidettua. Pojatkin saapuivat jo kotiin.

Totesimme molemmat, että matka oli tosi mukava ja onnistunut. Kylpylässä oli mukavaa, hoidot olivat rentouttavia ja geokätköilyn osalta matka ylitti odotukset. Saimmehan webbikamerakätkön ja yhden mysteerikätkönkin peruskätköjen lisäksi. Rissu piti kuitenkin haastavimpana ja ehkä arvokkaimpana aallonmurtajan kärjessä olevaa kätköä. Matkojamme kuvaa hyvin se, että silloin kun asiat sujuvat ja menevät ”putkeen”, meillä on hauskaa. Mutta silloinkin kun tulee odottamattomia sattumia tai asiat eivät mene hyvin, meillä on hauskaa. Emme anna viivytysten ja suunnitelmanmuutosten pilata matkaa.

Seuraavaksi Ruotsiin?

 

5 thoughts on “Pärnu 24.1.-27.1.2013

  1. On se vaan kiva huomata että naiset tappelevat takiani. Eipä tarvinnut näyttää kumpaa sukupuolta olen, vaan saatoin hiljaa seurata tilanteen kehittymistä sivusta. Ihme ja kumma, pukukaappi välikohtaus ei laajentunut kissatappeluksi, vaikka kaikki mahdollisuudet siihen oli olemassa.. No sitä en kerro, olisiko se harmillista vai helpotus.

    • Nyt täytyy tuottaa AlteV:lle pettymys. En tapellut hänen takiaan. Nainen sitä paitsi kohdisti puheensa ensin minulle, vaikka asia koski AlteV:tä. Enkä muuten edes tapellut: en lyönyt, en edes korottanut ääntäni. Ivallinen saatoin olla kun kysyin pesuhuoneen puolella onko tuo nainen mies kun ei riisu, mutta sitä ei AlteV ollut enää näkemässä. Mua vaan yleisesti ottaen ärsyttää ihmiset, jotka eivät piittaa yhteisistä / yleisistä säännöistä vaan alkavat luoda omia sääntöjään, joita muidenkin pitäisi noudattaa. Ymmärrän kyllä esim. rintasyöpäpotilaiden oikeuden käyttää uima-asua, mutta en ymmärrä että joku päättää toimia toisin kuin on yleisesti sovittu.

      Minä en aloita yleisesti ottaen aloita riitelyä, mutta kyllä minä puoleni haluan pitää. Miksi alistuisin tai myötäilisin jos toinen henkilö selkeästi on väärässä, toimii sopimusten vastaisesti, ajaa omaa etuaan härskisti tai on muuten vaan vaikkapa narsistinen tollo? Kyllä ihmisen pitää puolensa pitää, silläkin uhalla että tulee riita.

      Ylläkuvatun kaltaiselta riidalta, joissa kaksi henkilöä riitelee kolmannesta henkilöstä johtuen, voisi useimmiten välttyä jos riidan “kohde” ottaa ohjat käsiinsä jämäkästi ilmaisten selkeästi oman mielipiteensä asiasta mitä riita / erimielisyys koskee.

      • Jaa jaa, kun kaksi naista riitelee siihen ei pidä mennä väliin…
        ne voi vaikka yhdessä kohdistaa aggression väliin tulijaan ja sitten lähtee silmät päästä ym…. 😉

        • Juuri SIKSI pitää olla jämäkkä, ettei lähde ne silmät päästä. Jos kumartaa vuorotellen kumpaakin ja siis myös pyllistää molemmille vuoron perään, voi olla että todellakin lähtee silmätKIN päästä 😀

          • Mutta siis jos riidan kohde on selkeästi samaa mieltä toisen kanssa tämän ilmaisten niin silloinhan ei lähde silmät päästä vaan homma selviää samantien. Tuskin yksi alkaa haastamaan riitaa kahta vastaan, kyllähän sun pitäisi se ammattilaisena tietää 😉

Leave a Reply