Geokätköilyretki 19.10-21.10

Rissun kanssa olemme suunnitelleet jo jonkinaikaa yhteistä kätköilyretkeä, tai oikeastaan olemme jo kuukausi sitten esittäneet työvuorotoiveet josko pääsisimme 19.10 starttaamaan kätköilyretkelle.

Suunnitelmana kiertää mukava pieni lenkki viikonlopun aikana ja noukkia matkan varrelta eri kunnista ja eri karttaruuduista kätköjä.

Tavoitteena läytää retken aikana 50 kätköä, aika näyttää miten käy.

Ja niin retki sitten lopulta alkoi. Lue tositarina kätköilyretkestämme!!!!

Ensimmäinen kätköilypäivä

Perjantaina päästiin lähtemään Hyvinkäältä matkaan klo 15.30 kun oli pakolliset asiat tehty: käyty töissä, haettu toinen auto korjaamolta, pakkailtu jne. Tavoitteena oli päästä illan suussa Tampereelle. Siihen mennessä pitäisi saada 20 kätköä poimittua jotta viikonlopun tavoite – 50 kätköä – tulisi varmistettua.

Rissulla oli nälkä jo lähtiessä, mutta sovimme että pidämme teetauon muutaman kätkön jälkeen, jotta pääsemme matkaan.

Ensimmäinen kätkö poimittiin Hyvinkäältä, toki aloitus pitää hommalla olla. Sää oli kolea ja hieman tihkusateinen tässä vaiheessa.

Mäellä linkkitornin juuressa mikä kätkö? GC27Z1G Kapula                                             Kuten yleensäkin, sitä tulee tehtyä turhia mutkia kätkölle mennessä. Luontaista hämäämistä? Auto jätettin parkkiin sopivaksi katsomallemme paikalle, Kingi mukaan ja menoksi. Kingillä riitti vauhtia taas kuten yleensäkin – siihen saakka kun aletaan pyöriä paikallaan kätköä etsien. Tämä kätkö oli jotakuinkin hankala, kerran Rissu sitä jo kopeloi mutta koska ei helpolla saanut irti niin ajatteli ettei se ole siinä. Myöhemmin AlteV sitä tutkaili ja totesi että siinähän se oli. Joskus asiat vaan ovat ihan nenän edessä eikä niitä huomaa. Kingikään ei paikkaa ilmaissut vaikka muuten ulinaa ja pään viskomista harrastikin, se tekee sitä kun tylsistyy paikallaan olemiseen. Onneksi kätköltä autolle oli lyhyempi matka ja säästimme monta sataa metriä kun emme palanneet omia jälkiämme.

Näin matka jatkui ohi Riihimäen kohti Hämeenlinnaa tienvarsilta kätköjä poimien. Suurin osa oli tosi nopeita ja helppoja mutta joku kinkkisempikin mahtui joukkoon.

GC1YEAR Tämän kätkön AlteV oli jo aikaisemmilla kätköilyreissuillaan poiminut mutta Rissu ajatteli sen nyt poimia kun se oli siinä sopivasti matkan varrella. Ulkona sataa tihuutti, mutta onneksi autolla pääsi lähes kätkön viereen ja kätkökin löytyi helposti. Juuri kun olimme poistumassa Rissu huomasi poliisit, jotka kääntyivät risteyksestä hitaasti tielle jolle mekin olisimme menossa. ”Kohta ne tulee kysymään mitä me täällä pusikossa teemme”, totesi Rissu. AlteV lähti peruuttamaan autoa pois, mutta koska kärrypolku oli mutainen ja tuli sateessa yhä liukkaammaksi, luiskahti Helkaman takapyörä ojan puolelle. Mitä enemmän sieltä oli yritystä pois, sitä varmemmin se ojaan painui. Tässä vaiheessa tapahtui kuljettajan vaihdos. Rissu rattiin ja AlteV työntämään. Tuloksetta. Tässä kohden tuli onnekas käänne. Poliisit kurvasivat paikalla kysyen tarvitsemmeko apua. Toinen poliiseista, mies, tuli työntöavuksi ja niin saimme auton takaisin kärrypolulle.  Kiitimme avusta ja jatkoimme matkaa kohden seuraavaa seikkailua.

Nälkä alkoi vaivata tässä vaiheessa jo molempia, mutta sitkeästi jatkoimme kätköltä toiselle.  Linnatuulessa totesimme olevan hyvän paikan ja ajan tauolle, kunhan siellä oleva kätkö ensin löydetään. Kätkö tuotti ongelmia: se oli pudonnut paikaltaan maahan ja oli litimärkä. Käsiä palelsi koska sää oli muuttunut kylmemmäksi ja vettä tihuutti yhä. Ajatus voileivistä ja lämpimästä teestä auttoi jaksamaan ja lopulta tuli aika kaivaa eväät esiin. Teetermos löytyi, samoin leivät, mutta missä oli kylmälaukku, jossa olivat leikkeleet ja muut kylmäsäilytystä kaipaavat viikonlopun ruuat. ”Mihin kohden laitoit sen tummansinisen pehmeän kylmäkassin?” kysyi Rissu. AlteV mietti hetken ”Olisinkohan vienyt sisälle. Saattaa olla. Oliko siinä ruuat? Mutta mihinkäs minä sitten laitoin ne puhtaat vaatteet jotka toit? Millaisessa kassissa ne olivat?” Totesimme, että ruuat olivat todellakin jääneet kotiin. ”Ajetaan hakemaan” totesi AlteV ja ”ei kyllä ajeta, ostetaan uudet” totesi Rissu. Hetken kuluttua auto oli moottoritiellä nokka kohden Hyvinkäätä, olimme naureskellen palaamassa takaisin eväitä hakemaan.  Kolmessa tunnissa olimme päässeet Hyvinkäältä Linnatuuleen, missä vaiheessa iltaa olisimmekaan Tampereella?

Kylmälaukku löytyi eteisen lattialta ja niinpä teimme voileivät valmiiksi jotta voimme syödä ne autossa samalla kun palaamme Linnatuuleen jatkaaksemme matkaa kohden Tamperetta. Niin ja vaatekassi oli muuten autotallissa. Se ei selvinnyt missä välissä se oli sinne joutunut.  Onneksi olimme kahden, jos Kingiä ei lasketa mukaan, reissussa. Kommellukset eivät haitanneet vaan naurattivat.

Kätköily jatkoi pimeän turvin. Hämeenlinnaan menimme suurin odotuksin vaan huonoin tuloksin. Hämeenlinna oli kätköilymme heikko lenkki. Paljon tuhlattua aikaa ilman saalista. Paikallistuntemus olisi ollut eduksi. Emme löytäneet parkkipaikkoja ja jos löysimme, niin emme löytäneet kätköä, tai se oli liian vaikea ympäröiviin olosuhteisiin nähden. Perjantai-iltana tuntui koko tienoo olevan liikenteessä ja varsinkin nuoriso valtasi lähes joka paikan. ”Anteeksi voitteko poistua hetkeksi jotta voisimme etsiä oleskelupaikastanne kätkön” ei tuntunut soveliaalta joten päätimme etsiä kätkömme muualta. Hämeenlinnan laitakaupunki tuntui jo helpommalle ja saimmekin yhden kätkön logattua. Pari kätköä jäi löytymättä, liekö kadonneet vai olimmeko täysiä puusilmiä molemmat.

Hämeenlinnasta 57-tietä Hattulan ja Pälkäneen kautta Tampereelle, näin totesimme vielä Hämeenlinnasta lähtiessämme.

ABC sai huoltaa autoa ja ihmisiä. Pissatauko inhimillisessä paikassa ja polttoainetta tankkiin. Lähistöllä muutama kätkökin. Kylmä alkoi tosin vaivata Rissua sen verran että villapaidan lisäys oli tarpeellinen.  Sitten Kingi taas mukaan ja menoksi. Iltalenkki tuli tehtyä  ja pääsimme jatkamaan matkaa. Huomasimme että lähistöllä oli vielä yksi kätkö: road 57 intersections – Ojoinen, mutta mitä kautta sen saisi parhaiten poimittua. Ajoimme ympyrää ja pohdimme asiaa. Naureskelimme että sujuuhan se näinkin. Lopulta löytyi paikka johon auton saattoi jättää ja siitä sitten juosta nopsasti kätkölle. Kätkö sinänsä oli aivan helppo ja yksinkertainen.

Matka jatkui 57-tietä Hattulaan, jossa Rissu pääsi tutustumaan Pyhän Ristin kirkkoon. Vuosia hän on ajanut ohi, ennättämättä katsomaan kirkkoa tarkemmin. Tälläkin kertaa kirkkoon tuli tutustuttua vain ulkoapäin.  Kirkko oli kuitenkin iltavalaistuksessa vaikuttava.

Kätkö metsässä? Mietimme pääsemmekö autolla lähemmäs vai jätämmekö auton bussipysäkille ja rämmimme suoraan metsän läpi. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon aloittaen hyppäämällä valtaisan ojan yli, onneksi jalat eivät kastuneet. Pimeässä metsässä rämmimme suomättäiden, kuusenoksien ja kaatuneiden puiden joukossa. Lopulta löysimme paikan jossa kätkö sijaitsee todennäköisesti. Jonkinverran pyörimme ympyrää etsien maasta ja etsien puusta (ne attribuutit!) ennen kuin löysimme kätkön. Tämän jälkeen seurasimme polkua läheiselle sivutielle josta kävelimme 52-tielle ja sitä pitkin autolle.  Kätköä lähemmäs olisi siis päässyt autolla eikä olisi tarvinnut tarpoa vaikeakulkuista maastoa kun polkukin oli. Toisaalta olemme kumpikin nähneet aikanaan Camel boots –mainoksen ja toteutamme sen ajatusta, vaikkei meillä Camel bootseja olekaan.

Puolen yön jälkeen alkoi tuntua että kaipaisi iltapalaa. Alkoi väsyttääkin. Pälkäneellekin oli vielä matkaa, saati Tampereelle. Teimme harkitun päätöksen että emme poimi enää kätköjä, ainakaan kovin monta. Perjantain kätkösaaliiksi tuli AlteV:lle 23 ja Rissulle 24 eli ylitimme tavoitteen. Pälkäneellä olisi ollut muutaman kiinnostava kätkö, mutta päätimme jättää ne aamuksi. Auto Aapiskukon pihaan sopivaan paikkaan parkkiin, Kingi iltapissalle. Itse nautimme Aapiskukossa iltakaakaot, muut iltapalat söimme autossa. Iltapesut Aapiskukossa ja sitten ei muuta kuin unten maille. Patjat paikoilleen autossa ja makuupusseihin.  Hyvää yötä.

 

Lauantai

Ai että olisi nukuttanut, vaan piti herätä, jotta ennätämme edes jonnekin. AlteV keitteli Trangialla aamupurot ja teevedet. Aamiaisen jälkeen Kingi aamulenkille, samalla saimme nimet taas yhteen lokikirjaan. Onneksi sää oli muuttunut aurinkoiseksi. Valitettavasti sää ei ollut lämmennyt vaan villapaita oli Rissulla edelleen tarpeen. Nyt ei kuitenkaan ollut vaaraa kastumisesta, märkä vaatetus tekee lisää kylmän tunnetta ja reissussa märkiä vaatteita on vaikea saada kuivaksi. Tosin olimme varautuneet kuravaattein, kuten lapset konsanaan. Mutta vain hätätilanteessa olisimme ne pukeneet, eihän kukaan käytä kuravaatteita.

Kävimme ihailemassa Pälkäneen rauniokirkkoa. Aurinkoisessa aamussa se oli todella kaunis ja rauhaisa. Pimeässä se olisi voinut olla hieman jännittäväkin paikka. Rissu etsiskeli purkkia aivan väärästä paikasta, eihän niitä koordinaatteja tarvitse kun on lukenut kätkökuvauksen. Hmmm…. AlteV sen sijaan käytti Garminiaan ja sitten jossain vaiheessa huhuili ” Etsittäisiinkö se kätkö?” Ai jaa, Rissuhan etsi sitä koko ajan, tosin ihan väärästä paikasta, jonkinlaisella MUTU-tuntumalla. Kätkö löytyi sitten melko helposti ja oli kivaa vaihtelua perinteisiin purkkeihin.

Tämän jälkeen perinteiselle 0 km-kätkölle. Auto S-marketin parkkiin ja toiselle aamupalalle. Kaupan pihassa nimittäin oli vaaliteltta ja siellä tarjolla grillimakkaraa, kahvia ja pullaa. Klo 10 on juuri sopiva aika nauttia brunssia.

Päätimme että mikäli aiomme ennättää Tampereelle ennen illan GeoHalloween kekkereitä niin emme voi jokaista purkkia käydä aukomassa, otetaan vain pari purkkia matkan varrelta. Kangasalta haimme yhden nopeasti ja sitten Tampereelle. Linnainmaalla kävimme Prismassa ostoksilla iltaa varten: hieman hämähäkin seittiä, ötököitä, hampaat, naamaria jne. Samalla otimme tietenkin kätkön. Kauppapaikat pitää valita sen mukaan mistä saa mukaan myös jotain hyödyllistä.

Ei meidän reissu pelkkää kätköilyä ollut. Kävimme samalla synttärikahveilla. Kiitosta vaan Tonille ja terkut lapsille, oli kiva nähdä.  Mennessä katsoimme jo Lielahdessa ”tuolla on kätkö, ja tuolla ja tuolla, nuo otamme sitten palatessa”.  Näinpä sitten teimme. Vielä pari kätköä ja etsimään ensimmäistä WebCamia. Rissu yritti vedota paikallistuntemukseensa ja AlteV teknisiin laitteisiin. Rissu väitti tietävänsä missä on Virastotalo ja AlteV sanoi että GPS matkatietokoneen mukaan…  Kummastakaan huolimatta löysimme oikean paikan ja saimme itsemme kuvaan säässä joka toi mieleen Vapun. Rissun muistikuvan mukaan Tampereella Vaput ovat kautta aikain olleet kylmiä.

Matka Mallinkaisiin saattoi alkaa. Tosin Rissulla oli hirvittävä nälkä. Pahimpaan nälkään kelpasivat Chili pähkinät ja lakritsat. Olimme kuitenkin aikataulussa, joten emme jääneet syöpöttelemään. Päätimme syödä perillä mahdollisimman pian. Matkalla havaitsimme useita kätköjä, mutta emme jääneet niitä tutkailemaan, päätimme palata asiaan seuraavana päivänä.

Mallinkaisten leirikeskukseen saavuimme kun kekkerit olivat jo alkaneet. Tosin emme olleet viimeisiä, väkeä tuli sitä mukaa kuin kunkin aikatauluihin sopi. Etsimme sopivan paikan autolle ja asetuimme taloksi.

Saapuessamme oli parhaillaan lastenkisat, paikalle oli kertynyt runsaasti drakuloita, haamuja ja muita epämääräisiä henkilöitä. AlteV alkoi laittamaan ruokaa ja Rissu käytti Kingiä metsässä tällä välin. Kingi alkoi murista jollekin epäluuloisena ja kun Rissu meni sitä katsastamaan, makasi puunrungon takakana luuranko. ”Ahaa, tämä kuuluu varmaankin ohjelmaan” päätteli Rissu ja siirtyi syömään AlteV tekemää ruokaa. Ruoka oli hyvää ja maha tuli täyteen. Mutta ennen kuin arvasimmekaan olimme mukana hiihtokilpailuissa. Joukkueita oli kuusi ja jokaisessa joukkueessa neljä hiihtäjää. Sukset olivat kunnon lankkusukset joissa oli paikka neljälle hiihtäjälle ja hiihtoalusta oli perinteinen hiekka / sora.  Joukkue jossa olimme molemmat, voitti koko kisan. Se oli hyvä aloitus talven hiihtoja silmällä pitäen.

Muutoin iltaan kuului syöpöttelyä, varovaista juopottelua, saunomista, kätköilyä, arvontaa jne. Huomasimme, että mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa. Usean kätköilijän ottaessa samoja koordinaatteja yhdessä, saattaa nimittäin käydä niin että numerot vaihtavat paikkaansa kaikkien puhuessa yhteen ääneen. Niinpä sitten joutuu tarpomaan keskellä metsää etsimässä olematonta kätköä, kun tölkki-kätkö olisi ollut ihan mökin nurkalla.

Saldo tälle päivälle oli 19 geokätköä.

 

Sunnuntai

Herääminen uuteen päivään jälleen kerran autosta. Sateinen kylmä aamu. Voileipiä ja AlteV keittämää teetä. Tämän jälkeen Kingin ulkoilutus metsässä vielä yksi kätkö hakien ja mökissä käyminen hyvästelemässä muut osallistujat. Puolen päivän maissa pääsimme jatkamaan matkaa uusia kätköjä kohden. Matka eteni jälleen hitaasti, sillä kätköjä tuntui olevan joka nurkalla. Hilkulla oli, etteikö matka olisi ollut loputon. Huoltoaseman pihasta takaisin tielle palattuamme Rissu kysyi ”Eikö me juuri tultu täältä?”, ensin AlteV vastasi ”Ei”, mutta sitten totesi että taidettiinpa tulla ja käännyttiin taas takaisin. Väsymys taisi painaa molempia jonkin verran sillä asia nauratti seuraavat kymmenen kilometriä.

Poimittiin monenlaista kätköä: oli HelloKittyä, lonkerotölkkiä, perinteistä filmirullapurkkia ja jos vaikka mitä. Ryömittiin maassa, kumarreltiin, kiipeiltiin jne. AlteV siis kiipeili, Rissu ei siihen kyennyt koska oli käsi lastassa. Onneksi reissu oli yhteistyötä, Rissu huomasi kätkön ja AlteV kiipesi sen hakemaan.

Jossain vaiheessa alkoi taas nälkä tulla ja mieli teki ruokaa ja lämmintä teetä. Sopivan suojaista ruuanlaitto paikkaa ei kuitenkaan löytynyt ja ulkona oli kylmää ja sateista. Ohimennen poimimme purkkeja tien varrelta. Menimme Riihimäen kautta Oittiin ja sieltä kotiin Mäntsälään.  Illalla klo 19 jälkeen olimme perillä ja pääsimme lopultakin ruuan laittoon ja syömään. Tällä kertaa Rissu kokkasi. Purimme autosta pois kostuneet patjat, kaikki ruokatarvikkeet jne.

Suurin työ oli kuitenkin vielä tekemättä. Edellispäivien ja tämän päivän 23 kätköä piti logata koneelle. Reissu oli loistava, mukava ja ikimuistettava.

Reissuun tarkoitetut herkut syötiin myöhemmin illalla ennen nukkumaan menoa. Tällä kertaa nukuimme sängyssä, autossa nukkuminen odottaa seuraavaa kertaa.

3 thoughts on “Geokätköilyretki 19.10-21.10

  1. Tällä hetkellä kun retkeen on aikaa 2 viikkoa, on painopiste ruokien suunnittelussa. Siis ainakin minulla. Muu järjestyy aina, kunhan ruokaa on riittävästi. Hyvä ruoka, parempi mieli, kuten mainoksessa sanotaan.

  2. Nopeana kommenttina sanoisin, että ruokien suunnittelu ja hankinta osui muuten nappiin, mutta jostakin syystä emme ehtineet syömään edes puolia eväistä.

    Matkan teko oli hidasta. Matkaan Hyvinkää- Tampere taisi kulua lähes 20 tuntia.
    tosin kätköjäkin löytyi n 23. Osa kätköistä oli vedenvallassa, niitä yritimme vähän kuivailla.

    Tavoite, 50 kätköä viikonloppuna, toteutui hyvin. Enemmänkin oltaisiin ehditty, mutta kiirehdimme lauantaina Tampereelta Geokätköily Halloweeniin Mallinkaistenleirikeskukseen. Tapahtumassa oli oikein mukavaa, kunhan se ensin pienen kangistelun jälkeen pyörähti kunnolla käyntiin.

    Tapahtumasa oli mukavasti kätlöilyaiheista Halloween ohjelmaa tai Halloweenaiheista kätköilyohjelmaa…miten asian nyt sitten haluaa nähdä.

    Mielestäni retki oli varsin onnistunut. Kiitos Rissulle tästä mukavasta kokemuskesta.

    Pitänee rissun kanssa kirjoittaa koko retken kuvaus kaikkine kommelluksineen ja niitä kommelluksiahan riittää.

  3. Kirjuutellaan heti kun muilta kiireiltä (lue: kätköilyiltä) ehditään. Reissu oli hauska ja täynnä kommelluksia, onneksi tuo Mies – AlteV – on huumorintajuinen ja hyvähermoinen 🙂

Leave a Reply