Juhlahumua ja geokätköilyä

Saimme jo kevättalvella epävirallisen kutsun rippijuhliin Kuopioon, virallinen ilmoitus asiasta tuli sitten myöhemmin. Mutta usein asioilla on tapana kasautua. Samalle päivälle tuli AlteV:lle kutsu kummitytön syntymäpäiville Pohjanmaalle eli aivan eri suuntaan. Lisäksi viikonloppuun olisi osunut mm. savusaunan lämmitysvuoro. Oli pakko tehdä valintaa suunnassa jos toisessakin. Yhdessä päädyimme sitten parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun.  Mitä jos lauantaina ajaisimme Pohjanmaalle ja sieltä sunnuntaina Kuopion kautta kotiin. Nämä kaksi juhlijaa halusimme kuitenkin muistaa. Autoksi matkalle valitsimme minun urheiluvaununi sillä sen kulutus liikkeellä ollessa on puolet siitä mitä AlteV:n pikku-Fiatissa. Useimmiten autolla siis on tarkoitus liikkua, vaikka toisaalta pikku-Fiat on käytännöllinen paikallaan ollessa. Nyt ei kuitenkaan ollut tarvetta yöpyä autossa ja säästää yöpymiskustannuksissa.

Perjantai-iltana siivosin autosta edelliset sotkut pois ja pakkailin valmiiksi seuraavaa päivää varten. Lauantaina puolen päivän jälkeen päästiin lähtemään. Google Mapsin mukaan tuolle vajaan 350 km matkalle menee aikaa reilut 3,5 h. Me lisäsimme siihen tunnin koska aikomus oli pysähtyä evästauolle ja ehkä mahdollisesti saattaisimme ottaa yhden geokätkönkin.

Ensimmäinen pysähdys oli Parkanon kirkon luona. Kumpikaan emme olleet ottaneet tuota kätköä, AlteV oli kerran käynyt sitä etsimässä tuloksetta. AlteV oli kuitenkin ottanut jonkun kätkön aiemmin Parkanosta joten hänelle ei tullut uuden kunnan valloitusta kuten minulle tuli. Ensin kätkön etsiminen ja se löytyikin helposti pienen kävelymatkan päästä. Saimme samalla hieman taukoliikuntaa. Sitten AlteV:n kummitytön lahjan paketointi. Reissun lahjat olimme käyneet eräänä iltapäivänä ostamassa mutta jotenkin paketointi oli kiireessä jäänyt. Mukaan autoon oli siis kerätty paketointivälineet. Lahja tuli paketoitua ja kortti kirjoitettua. Evästaukokin Pu-ehr teen, voileipien ja jogurttien kera tuli pidettyä. Saatoimme jatkaa matkaa.

DSC_0005

Kurikastakaan minulla ei ollut yhtään kätköä, joten pysähdys erään pellon pientareelle. Siitä kaurapellon reunaa ohdakkeiden seassa kipitimme kätkölle AlteV sortseissaan ja minä hameessa. Joku nokkonenkin tuntui seassa kasvavan. Kätkö itse löytyi helposti ja jatkoimme matkaa kunnes AlteV totesi että lähellä olisi mukava kätkö jonka hän on itse matkalta joskus poiminut. Niinpäs olikin: hauska ja ennätysnopea. Apukuskin puolelta olisi saanut otettua ikkunasta mutta koska ajoin, jouduin nousemaan autosta logatakseni kätkön.

20150808_163846

Matkaan meni juuri se suunnitellut 4,5 h ja pääsimme sopivasti perille. Ilta kului nopeasti ja tuli aika siirtyä nukkumaan. Nukuimme yöpymiskäyttöön muutetussa vanhassa vilja-aitassa. Suunnitelmana oli jatkaa matkaa aamulle klo 10, jotta olisimme perillä klo 15. Laskimme taas hieman varaa jotta ennätämme matkalla poiketa parilla ja vaihtaa vaatteet loppumatkasta. Juhlatamineissa ei kannata lähteä ajelemaan jos on aikomus poiketa metsän puolelle. Lähteminen venähti tunnilla. Aamusta sattui hassu kommelluskin. Ajattelimme mennä sisälle kahvin keittoon ja aamutoimille, mutta ovi olikin lukossa eikä vara-avainta ollut missään. Kaikki tuntuivat nukkuvan. Minulla ei ollut hätää mutta AlteV olisi kaivannut myös vessaan. Päätin siirtyä autoon lukemaan sillä auton avaimet olivat olleet mukana aitassa ja autossa oli kirja, sitä en ollut illalla jättänyt sisälle. Lopulta AlteV huikkasi että pääsen sisällekin. Talon koira oli yöllä päättänyt lähteä ulkoilemaan ja isäntä oli lukinnut oven sen enempää ajattelematta saatuaan koiran takaisin sisään.

Alkumatkasta laskettiin että saataisiin matkalta muutama uusi kunta: Ähtäri, Saarijärvi, Äänekoski ja Konnevesi. Sitten hoksasin kyltin Peräseinäjoki ja kysäisin vieressä istuvalta mieheltä kuuluuko se Seinäjokeen. Tarkastus kartasta ja geokätköilysivuston kuntasivulta ja totesimme että saamme siitä vielä yhden kunnan. Yksi nopea kätkö. AlteV katsoo nopean kätkön mahdollisimman lähellä tietä olevalta huoltoasemalta. Se löytyy heti ja huomaan siinä seistessäni kirkon tornin ”Tossa on kirkko, onko täällä kirkkokätkö?” – ”On joo, Pyhän Paavalin kirkko. Haetaanko kun on noin lähellä?” Tietenkin haettiin, kaunis kirkko muuten.

20150809_112607

Sitten joku nopea Ähtäristä, että saataisiin kurottua aikataulua kiinni. Kotiseutumuseo näytti kartalla olevan ihan reittimme vieressä, mutta navi ajatti meitä ympäriinsä. Tokaisin jo hieman kärttyisesti ”No,onpas nopea”. Itse paikka oli hieno ja kätkö löytyi tosi nopeasti. Olimme ajaneet paikallisen ABC-aseman ja siinä olleen kätkön ohi, minulla oli järkyttävä pissahätä ja joutuisimme toistamiseen ajamaan aseman ohi palataksemme tielle. Auto ABC:n pihaan, minä pissalle ja AlteV etsimään kätköä. Mies oli löytänyt kätkön juuri kun palasin, joten matka sai jatkua.

Tienviersi kyltti kertoi meidän olevan Multialla. ”Hei kato onko tää oma erillinen kunta kuntakartassa vai kuuluuko se johonkin… ” AlteV katsoi, erillinen on, tästä saataisiin kätkö. Jo toinen ylimääräinen kunta jos näin voisi sanoa. Livemap päälle ja pian löytyi Lonely Star, kätkö joka sijaisti Hotellissa. Hotelli -kyltti oli ladon ovien yläpuolella. Logattuamme kätkön jatkoimme matkaamme siirtyäksemme Saarijärven puolelle. Multia teki vain pienen pienen kapean soiron reitillämme. Hyvä tuuri että sinne oli laitettu kätkö.

Saarijärveltä otimme ihan tien varressa olevan kätkön, aikaa kului tuohon varmaan kaksi minuuttia. Hieno maisemakin oli mutta emme jääneet ihailemaan sitä. Äänekoskelta yksi kätkö sillan kupeesta. Tähän meni kymmenisen minuuttia ihan sen vuoksi ettei autoa voi jättää ihan mihin vaan lähteäkseen ”aarteen etsintään”. Tässä kohden informoin konfirmoidun nuoren äitiä olevamme myöhässä ilmoittamastamme aikataulusta, Eikä siitä ollut haittaa koska vielä meidänkin jälkeemme tuli vieraita tupaan.

Viimeinen kätkö matkalla oli Konnevedellä. Levähdysalueella oli uimaranta. Siispä purkin etsinnän jälkeen jalkojen vilvoittelu järvessä ja vaatteiden vaihto ennen matkan jatkumista. Lopun kolmanneksen matkasta voisimme ajella pysähtymättä. AlteV etsi netistä sopivaa värssyä korttiin, joka oli kirjoittamatta. Tämän lahjan olin paketoinut jo viikolla hyvissä ajoin mutta värssyn etsintään ei ollut jäänyt aikaa. AlteV luki värssyjä ääneen, minä hylkäsin tai hyväksyin jatkoon. Lopulta löytyi mieluinen. Se raapustettiin muuten valmiiseen korttiin perillä pihassa. Nuoren äiti huuteli naureskellen ”Värssy ja nimetkö puuttuu vielä kortista?”. Sukuvika kun jää viime tippaan, ei tainnut tulla yllätyksenä.

Konfirmoitu nuori oli kaunis ja herttainen. Tarjottavat maittavat ja kaikki oli muutenkin mukavaa. Katsottiin valokuviakin nuoren vauva-ajasta tähän päivään. Aika vaan kului kovin nopeasti ja oli aika jatkaa matkaa.

DSC_0076 DSC_0141

Nopea päätös ajetaanko Mikkelin vai Toivakan kautta? Päätettiin ajaa vaihteeksi Mikkelin kautta. Matkalla pidettäisiin yksi jaloittelutauko. Mikkeli olisi lähes puolivälissä. Hieman myöhemmin tuli mieleen että molemmilta puuttui Aakkoslöydöistä numerot 2,3 ja 5 ja minulta lisäksi 6 ja 8. AlteV:ltä puuttui pari kirjainta. Mikkelissä oli muistaakseni numerokätköjä ja AlteV niitä tutkailemaan järjestelmästä. Sieltä löytyikin molempien yhteiset puuttavat pieneltä alueelta, ne siis haettaisiin.

Mikkelissä ajettiin Tuomiokirkon ohi ja molemmat ihmettelivät ettei siitä ole otettu kätköä aikanaan Mikkelissä käydessä. Jotain muita kätköjä sieltä oli otettu. Lähtiessä poikettiin hakemaan Tuomiokirkon kätkö ja tarkastettiin kätkökuvauksesta  että sitä ei ollut vielä silloin kun viimeksi Mikkelissä olemme käyneet. Totesimme myös että jatkossa voisimme kulkea mökkireissuja Mikkelin kautta koska Mikkeliin jäi hakemattomia kirkko- ja hautausmaakätköjä ja niitä me keräämme.

20150809_220720

Mukava juhlareissu, vaikkakin aika rankka. Matkaa reilut 1000 km ja aikaa meni tasan 36 h.

Kesäkätköilyä Partioleirin tapaan

(Rissu aivoistaan ammentanut)

Partioleiri Hangossa Bengtsårissa oli tulossa. Kerkeäisiköhän siinä kätköillä pohdin AlteV:n kanssa. Leiriltä ei voi poistua kätköilemään, mutta jos sinne ”huudeille” sattuisi kätköjä.

Suunnittelimme lähtevämme leirille päivää etuajassa, jotta ennätämme paikalle tarvikkeinemme ennen paikkailtavia leiriläisiä. Lisäksi ajattelimme viettävämme puoli vuorokautta ”parisuhdeaikaa” kätköillen. Koska sana oli kiirinyt saimme mukaamme ison peräkärryllisen tavaraa ja kätköilevän Öpen.

Pääsimme lähtemään illan suussa. Olin ollut aamuvuorossa ja piti vielä ohjeistaa eläinten hoitajan/ talonvahti sekä pakata omat tavarani AlteV:n pikku-Fiatin kyytiin. Siellä oli jo järkyttävä määrä tavaraa sisätiloissa, peräkärry perässä ja Öpe retkimielellä.

Suunnitelmana ei ollut todellakaan jäädä kätköilemään ympäri Etelä-Suomea vaan ajaa Hankoon sellaista reittiä pitkin, josta voisi noukkia kätkön per kunta. Ajatuksena oli ottaa vain sieltä mistä saa uuden kunnan tai uuden leveys- / pituuspiirin. Pari ylimääräistä lenkkiä siitä silti tuli.

20150717_181509 20150717_182947 20150717_183450

Ensin ajettiin tämän vuoksi Porkkalaan,  paikalle josta suurin osa oli vuokrattuna Neuvostoliitolle 1944-1956. Vuokrattu alue kokonaisuudessaan oli noin 1000 neliökilometriä, maata ja merta, ja sillä sijaitsi venäläinen armeijan tukikohta. Porkkala vuokrattiin alunperin 50 vuodeksi, mutta Neuvostoliitto luovutti sen Suomelle kuitenkin jo tammikuussa 1956. Paikalla oli lintutorni. Mä rakastan lintutorneja, ne on mukavan korkeita, avaria ja usein tuulisia sekä hieman huojuvia paikkoja. Tällä kertaa minulla oli kaksi turvamiestä mukana lintutornilla ja kiipesin heidän perässään ylös torniin katselemaan maisemia. Sieltä näkyikin tosi kauas ja huomatessani kaiteen olevan toisesta päästä hieman irti ilahduin suunnattomasti. Jännä juttu että tuonkin jälkeen olen kiivennyt lintutorniin ja muutamaan muuhunkin mukavan korkeaan, avaraan paikkaan.

20150717_195039

Matka jatkui kohti Siuntiota, josta piti ottaa mukaan yksi kirkko. Yhden kirkon sijaan noukimme mukaamme myös rautatieaseman ja kylän maantieteellisen nolla-pisteen. Kirkko oli mysteerikätkö, josta olin ratkaissut aiemmin kotona osan, loput jäi ratkaistavaksi paikan päällä. Laskutoimitus ei ollut vaikea ja koordinaatit olivat pian gepsissä. Ei muuta kuin kätköä hakemaan. Loogisen paikan löytymisen jälkeen ei kätköä löytynytkään. Siinä jotain pohdittiin ja yhtä äkkiä tajusin. Olin tehnyt laskuvirheen, olin unohtanut laskuista yhden asian tai oikeastaan muutaman ikkunaruudun. Pikainen laskutoimitus ja naatit muuttuivat 15 metrin verran. Kätkö löytyi nyt pikaisesti. Joskus sitä miettii miltä kätköily näyttää ulkopuolisista: ihmiset kulkevat tuijottaen puhelinta tai vaihtoehtoisesti gps-laitetta, pysähtelevät yhtä-äkkiä kurkotellen tai kumarrellen, sitoen kengännauhoja tai muuten vaan ohimennen kuljettaen kättään ränneissä tai sillankaiteiden takana, ryömien rakennusten tai siltojen alla ilmeenään ”ihan tässä vaan maisemia katselen”. Mahtavat ulkopuoliset ihmetellä tai naureskella. Onneksi suurin osa ihmisistä on niin uppoutunut omiin asioihinsa, etteivät huomaa. Ne jotka huomaavat, eivät halua huomata. Tosin on valveutuneitakin kansalaisia. Kerran ajoi paikalle moottoripyöräpoliisi kysymään mitä puuhaamme kun virittelimme köysiä sillalta sillan alle. Ohikulkija oli ilmoittanut sillalla olevan itsemurhahyppääjän. Hänellä oli jäänyt vissiin huomaamatta sillan alla kaverit jotka odottivat ”hyppäämistä”. Poliisi kehotti jatkamaan kuullessaan mitä puuhataan.

20150717_204030

Siuntiosta Inkooseen, jälleen kirkon luo. Inkoosta Tammisaareen, jossa yllätti hätä, onneksi puu cee löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

20150717_213857 20150717_213905

Viimeisenä Hangosta Pioneerien muistomerkki ja siitä soitto Bengtsårin saareen jossa oli jo lippukunnanjohtaja ja kaksi muuta partionjohtajaa. He olivat tulleet paikalle aiemmin illalla.

Päästessämme rantaan meitä oltiin jo vastassa sekä 2 hv moottorilla varustetulla Busterilla että soutuveneellä. Tavaroita vietiin pari moottoriveneellistä ja lopuksi AlteV tuli lippukunnanjohtajan kanssa soutuveneellä ja minä Öpen, OT98 ja toisen partionuorukaisen kanssa moottoriveneellä veneet vieläkin täynnä tarvikkeita.

20150717_22183320150718_001959

Saapuessamme saareen oli jo aivan pilkkopimeää. OT98 esitteli paikan johon oli oman Tena telttansa pystyttänyt. Kiertelimme leirissä ja pojat esittelivät taskulamppujen valossa mitä olivat valoisalla tultuaan kerenneet katsella rauhassa. Pian olimme jo virittämässä suurta pressua tulevan Tena-kylämme yläpuolelle puitten väliin. Viikoksi oli luvattu sadetta ja vanhat Tenat eivät ole kovin nykyaikaisia telttoja. Lisäksi oli tärkeää, etteivät ensiapuvälineet kastu vaikka kuinka sataisi. Pressun virittäminen yhteistyössä otsalamppujen valossa sujui hyvin. Seuraavaksi pääsin AlteV:n kanssa kasaamaan Tena Ladya – ei kun Tena Atlanta telttaamme. Öpe viritteli sillä aikaa hammokkinsa hieman kauemmaksi. Tena kyläämme oli odotettavissa seuraavana päivänä vielä JussiJuonion ja Öpen Tenat. Öpen Tena oli jäämässä tarviketeltaksi. OT98, JussiJuonio? Kyllä, leirillä oli meitä kätköilijöitä useampikin. Kätköileviä partiolaisia, nuoria ja aikuisia.

Telttojen väliin viriteltiin vielä yöllä kolmijalka joka tuki samalla pressua ylemmäs jotta vesi valuu pois pressun päältä.

20150718_22540620150718_225542

Lopulta klo 3 aamuyöllä päästiin kävelemään vajaan kilometrin päähän saunaan lähelle saaren ”satamaa”. OT98 ja kumppanit olivat lämmittäneet saunan jo aikaa sitten valmiiksi meille. Aamu sarasti kun pääsimme nukkumaan. Herätys oli klo 9, jotta ennätimme aamutoimet ennen kuin leiriläiset saapuivat.  Valoisalla saatoimme todeta että yöllä pystyttämämme teltat olivat ihan ok.

DSC_001620150718_18002720150718_180427

Onneksi olimme ottaneet mukaan eväitä sillä leiriaamupalaa ei ollut tänään tarjolla. Lounas ja päivällinen oli leirillä tarjolla ruokailurakennuksessa reilun puolen kilometrin päässä leiristämme eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään. Aamu- ja iltapala valmistettiin leirissä ja lauantai-iltana huomasin oman ja AlteV:n vuoron olevan seuraavana päivänä. Eipä siitä sen enempää.

DSC_0240

Muutaman päivän päästä tuli lisää leiriläisiä, sudenpentuja joiden leiri oli vain puolet isompien leirin pituudesta. Leirisaarella ei ollut kätköjä eikä vielä ollut ollut riittävän pitkää asiaa pois saaresta mantereen puolelle. Lähellä vain 8 km päässä olevalla saarella olisi saarikätkö. Neliheppaisella veneellä merellä sinne menisi ikuisuus ja monta tankillista polttoainetta. Onneksi yksi sudenpentujen laumanvetäjistä oli tullut leirille omalla veneellä, sellaisella kunnon veneellä. Pieni keskustelu ja pian meitä olikin kuusi innokasta kätköilijää kyydittävänä merellä. Kätkösaareen ei voinut rantautua, eikä aikaakaan ollut hukattavaksi. Nopea suunnitelma. AlteV  hyvänä uimarina ja Öpe muuten vaan hullun rohkeana päätti hypätä mereen ja uida rantaan. Vaan mitenkäs gps-laitteet? Annoin oman vedenkestävän puhelimeni AlteV:lle. Jos se ei kestäisikään merivettä ei hyvä menisi pilalle. Olin ostanut puhelimen ihan kätköilyjä ja retkeilyä silmällä pitäen, mutta vedenkestävyyden lisäksi puhelimessa ei muuta hyvää ollutkaan. Puhelimen muisti oli olematon vaikka toisin luvattiin ja metsäilyssä tarvittavat ohjelmat pyörivät siinä huonosti ja lakkasivat lopulta toimimasta ellei muistia jatkuvasti muistanut tyhjentää. AlteV ui kuitenkin pitäen puhelinta pinnalla. Kätkö oli löytynyt nopsasti ja miehet juoksivat jo kymmenen minuutin kuluttua rantaan saatuaan aikaa vartin kätkön etsimiseen. Aurinko oli laskemassa ja pitäisi joutua takaisin. Molemmat uivat veneen luo, ottivat kiinni köydestä ja hinautuivat mukana kauemmas rannasta jotta saivat aikaa kiivetä rauhassa veneeseen ilman että vene ajautuu kallioihin. Yllättäen emme huolineet vettä valuvia miehiä hyttiin vaan he saivat olla matkan ajan peräkannella. Eivät pistäneet ollenkaan pahakseen. Sanonpahan vaan että melkoisia uroita!

20150719_230211

Sitten pääsin mantereelle kätköilemään AlteV:n kanssa. Oli päivä jolloin kuljimme eri rasteilla ensiaputehtävissä, kuljettaen tarvikkeita jne. Matkan varrelle sattui muutamia kätköjä. Olihan ne pakko ottaa. Poiketessamme Teboil-huoltoasemalle kahville ja viinerille totesimme paikalla olevan joukon tuttuja. OT98 tuli mukaamme Lappohjan Hautausmaalle hakemaan kätköä ennen kuin heittäisimme hänet seuraavalle rastille. Kun olimme lähdössä Teboilin pihasta tuli kassaneiti OT98:n kangaskassin kanssa ”Unohtuiko tää teiltä?” Seuraavan kerran OT98 kaipasi kassia jättäessämme hänet pois kyydistä ”Jäiköhän se mun kangaskassi sinne hautausmaalle?”. AlteV ajoi takaisin hautausmaalle ja minä kipaisin katsomaan, siellähän se kassi nökötti.

Illan kähmässä olimme Lappohjan rannassa yörastilla. Poikkesimme ohimennen AlteV:n ja JussiJuonion kanssa kätkölle.

AlteV ja minä matkustimme moottoriveneellä yöksi saareen vieden mukanamme pari leiriläistä. Eipä siinä juuri ennättänyt nukkua kun olimme saaressa klo 2 ja aamulla klo 7 piti olla menossa takaisin mantereelle, takaisin yörastille ottamaan laavuja, telttoja ja muita tarvikkeita autoon. Aamu ei ollut parhaani, väsymys vaivasi, samoin astma joka ei pidä luonnosta vaikka itse pidänkin. OT98 tarjosi onneksi yörastilla keittämänsä aamukahvit, se piristi kummasti.

Partioleirille mennessä minä ja AlteV saimme siis seitsemän kätköä ja leirin aikana viisi. OT98 oli nahkaliljaa suorittaessaan tyhjentänyt puoli Hankoniemeä. 40 kilometrin kävelyn ohessa oli napsinut kätkön sieltä, toisen täältä.

Muutoinkin leiri oli oikein mukava, illalla nuotiolla lettujen paistamista, päivällä turvaveneenä melojille, uintia, saunomista, mukavaa juttuseuraa, monenlaista tekemistä. Sateinen ja kylmä sää ei haitannut kuten ei yhden illan ukkonenkaan kun vaatetus oli lämmin ja riittävä. Isompia haavereitakaan ei sattunut.

20150721_155342 20150720_110642 20150720_231121

Tahdon kiittää AlteV:n lisäksi muitakin kätköily-, kahvi- ja juttuseuralaisia.

kesälomakätköilyä vol jotain….suuntana Askola, Pukkila ja Myrskylä

Vapaapäivä. Mikä parasta, molemmilla yhtä aikaa vapaapäivä. Siis sellainen vapaapäivä jolloin ei ole muita velvollisuuksia ja voi tehdä mitä itseä huvittaa. Aloitettiin nukkumalla pitkään ja ns. aamukahvilla AlteV sitten kyseli minulta mitä tehtäisiin. Minulla oli tietenkin monta hyvää ehdotusta: mennään mustikkaan, pyöräilemään, kätköilemään tai kerätään marjoja pihalla puskista tai…  AlteV mietti hetken ja sanoi että kaikki kuulostaisi hyvälle mutta hän valitsee nyt kätköilyn. Joten AlteV latasi gepsiin kätköt Myrskylän, Pukkilan ja Askolan alueelta ja minä tein sillä välin retkieväät. Geokoira Kingi mukaan ja menoksi.

Ensin Askolaan. Ajettiin risteyksen ohi jossa oli viitta Johannes Linnankosken nuoruudenkoti. Totesin että tuonne olisi saanut hyvän kätkön. Kohta saavuttiin hautausmaan parkkipaikalle sillä siellä olisi multin aloituspiste. Kappas, Laulu tulipunaisesta kukasta. Johannes Linnankoski oli muistettu. Hautausmaalta naatit seuraavaan pisteeseen. Ihan järkevälle vaikutti tämä kakkospiste multissa, parkkipaikka löytyi helposti ja pururata vei lähes nollapisteelle. Minua kyllä hieman ihmettytti kätkökuvaus, siinä sanottiin ”2. pisteen koordinaatit vievät sinut Askolan kunnalle hyvin keskeiselle paikalle. Täältä saat vihjeet pisteen koordinaatteihin, jotka ovat…” ja vihjeenäkin pisteelle mainittiin ”2. piste: patsas, seinä”. Koska keskellä metsää olevia ”fresbeegolf-patsaita” ei voine lukea mukaan, ehdotin naattien tarkistusta. Noh, yhden numeron näppäilyvirhe oli tullut: E 025° 35.2D2 oli tullut kirjoitettua muotoon E 025° 36.2D2. Oikea piste olisi noin kilometrin päässä. Vaan eipä tuosta virheestä haittaakaan ollut. Olimme samalla poimineet mukana olleeseen marjaämpäriin puolisen kiloa mustikkaa pakastettavaksi talvea varten ja saaneet liikuntaa.

20150730_163758

Matkalla kakkos-pisteeseen kaksi otimme Kirkkokätkön ja lopulta löysimme Askolan kunnan keskeisen paikan. Sieltä pääsimme ongelmitta siirtymään kolmannelle pisteelle, jossa hetken etsimme kätköä ennen kuin luimme kätkökuvauksesta että tämä olisi vasta viimeinen välipiste varsinaiselle kätkölle. Hieman hätäistä touhua siis tänään. Itse kätkö löytyi loppupisteeltä helposti. Laulu tulipunaisesta kukasta oli hieno multi, siinä oli historian havinaa sekä hienoja paikkoja.

20150730_165623 20150730_171636 20150730_172717

Siirtyminen kohti Pukkilaa. Matkalle sattui Hiidenkirnut. AlteV sanoi käyneensä siellä joskus ohikulkiessaan, minä olen siellä käynyt useinkin, nyt edellisestä käynnistä on jo useampi vuosi aikaa. Ensin ottamaan kaksi helppoa tradia ja sitten vielä ratkaisemaan Earth cache. Tarvittiin mittaa. No, olihan meillä eräänlainen mitta mukana: kynä. Sen voisi kotona mitata oikealla mitalla. Tehtävät saatiin suoritettua ja kuva otettua. Kotona sitten logattaisiin tämä kätkö.

20150730_181006

Tähän väliin voisin kommenttina kertoa seuraavan aamun loggaustapahtuman. Tietokone auki, jotta saa kirjoitettua viestin kätkön tekijälle ja liitettyä siihen kännykästä pilvipalveluun siirtyneen valokuvan kätköltä. Tietokone avautui, mutta pilvipalvelusta ei löytynyt kuvaa. Kännykässä se näkyi google+ -palvelussa, mutta puhelin ilmoitti varmuuskopioinnin olevan kesken. Puhelimessa oli synkronointi päällä kuten pitääkin. No, voihan sen kuvan lähettää sähköpostiin. Yritys, toinen, kolmas ja vähän useampikin. Eri sähköpostiosoitteisiin, ”lähetetty” mutta perille ei tule koskaan. Yritys lähettää Whatsupiin jne. Ei onnistu. Juuri kun ajattelen että tallennan tietokoneella tehdyn viestin josta puuttuu vain kuva, huomaan että tietokone on käynnistymässä uudelleen ja hetken kuluttua näytöllä on ilmoitus että ”2 % päivitetty, älä sammuta tietokonetta”. Toivotonta. Sitä minä vaan ihmettelen että tekniikan paranemisen myötä elämä on monimutkaistunut ja tekniikan toimiminen epävarmistunut.

Hiidenkirnuilta pois lähtiessä pidämme evästauon. Minä olen lähes nälkään kuolemassa ja evästauon jälkeen kuin uudesti syntynyt.

Ennen Pukkilaa huomaan livemapissa kätkön vasemmalla puolen tietä. AlteV:llä se ei jostain syystä näy. Pysähdys bussipysäkille. Kanteleenjärven taisto sattuu tosiaan ihan lähellä olevalle lintutornille. U-käännös, seuraava pikkutie oikealle ja sitä pitkin mutkitellen eteenpäin kunnes tullaan lintutornin parkkipaikalle. Sata metriä kätkölle. Lähdetään kävelemään tietä pitkin. Puhellaan että näinköhän löydetään kun on D4, T2 ja meillä on huonoja kokemuksia lintutornien kätköjen löytämisestä. Yhtä äkkiä havahdun siihen että on kävelty jo vaikka kuinka pitkästi eikä tornia näy. Vilkaisu gepsiin – sitähän ei kannata ihan jatkuvasti vilkuilla – ja toteamus että ollaan muuten menty pari sataa metriä ihan väärään suuntaan. Meillä alkaa olla jo vaikeuksia niiden lintutornienkin löytymisessä. Huomataan vene rannassa ja AlteV heittää vitsinä että tuollahan voisi mennä Porvoonjokea pitkin sinne lintutornille ja hetken hiljaisuuden jälkeen toteaa ”Niin, vaikka täähän olikin Kanteleenjärvi”. Naurattaa taas lähes pissat housussa. Lopulta lintutorni löytyy ja muutaman minuutin etsinnän jälkeen kätkökin. Yllättävän helppo meille.

20150730_195257

Pukkilasta ilman kommelluksia pari kätköä ja sitten Myrskylään. Myrskylä 0-km toteutettiin sekä uudella tekniikalla eli AlteV:n kännykällä ja vanhalla tekniikalla eli minun kompassillani ja askelmitalla. Suunnilleen samaan päädyttiin vaan ei meinannut kätkö löytyä. Kauan etsittiin ja kun selailin jo lokeja huomasin Hanikalan, Öpen ja Citymuksujen hakeneen kätkön aikanaan. Kilautus kaverille. Juuri kun esitin visaisen kymyksen saatoin jatkaa lausetta ”unohda, löytyi just”. Siinähän se kätkö oli silmien edessä, ei vain osunut aiemmin näkökenttään. AlteV oli katsellut sitä myös jo pariin otteeseen ennen kuin havaitsi sen juuri ennen minua.

20150730_202741

Ilta alkoi hämärtää. Aika lähteä kotiin. Tarkoitus oli vielä grillata ja saunoa. Grillin lämpenemistä ja ruokien valmistumista odotellessa AlteV punoi minulle hienon selviytymisvyön, jonka ohjeen oli löytänyt jostain selviytymiskirjasta. Ja jotta se olisi juuri minunlaiseni, hankin siihen vielä jotain pientä koristetta.

20150730_224103 20150731_005359 20150731_005415

Oli huisin mukava päivä, mutta kylläpä nukutti hyvin kun pääsi vuoteeseen.

 

 

 

Lomakätköilyreissu osa 1

Loma ei oikeastaan ollut vielä alkanut virallisesti, mutta työt olivat ohi ja pari vapaapäivää oli tiedossa ennen kesälomaa. Suunnitelman muutoksista johtuen AlteV:lle ja minulle eli Rissulle jäi vajaa kaksi vuorokautta aikaa puuhailla kaksin jotain. ”Mennäänkö Ikaalisiin hakemaan mopokypärä?” ehdotti AlteV. Suostuin oitis ja ehdotin, että jatketaan siitä mökille katkaisemaan virta pattereista kesän ajaksi. Suunnitelma oli valmis. Siispä parille loman alkamisen kunniaksi!

Matka alkoi perjantaina klo 19, suunta kohden Ikaalista. Geokoira Kingi takapenkillä vaati Hyvinkään ja Tampereen puolivälissä pysähtymistä kätkölle, siispä moottoritieltä lähimmälle kätkölle. Se löytyi helposti ja matka jatkui. Matkan päällimmäinen tarkoitushan ei ollut tällä kertaa harrastusmatka eli geokätköily vaan tosiaankin asioiden hoitaminen ja kyläily. Sitten tapahtui se mitä joskus matkalla tapahtuu. Ajoin liittymän ohi.

AlteV oli juuri kysynyt kannattaako lähteä enää ohittamaan rekkaa ja olin vastannut ennättäväni ihan hyvin. Oikealle kaistalle palattuani ihmettelin, miten Vaasaan menevä ramppi on voinut jo erkaantua. Kaide erotti Tampereen keskustaan jatkuvat kaistat Jyväskylän ja Vaasan suuntiin lähtevistä kaistoista.  ”Aikaisemmin se lähti juuri tästä” totesin, ”Niin, silloin joskus kymmenen vuotta sitten” naureskeli AlteV kertoen rampin erkaantuneen juuri siinä missä ohitin rekkaa. .Onneksi mitään ei oltu menetetty, päätettiin ajaa Tampereen kautta niin että otetaan sieltä yksi. 0 km – Tampere sattui juuri sopivasti matkalle ja pääsin jälleen kerran kertomaan asuneeni niillä nurkilla, juuri siinä Tammelan pallokentän kulmilla. Siinä tuli kerrattua Tampereen teknillisen museon kohtalo kuten myös Tammelan sivukirjaston käyttökin 80-luvun lopussa.

Geokoira Kingi Ikaalisen yössä

Pian oltiin kuitenkin Ikaalissa päästen nauttimaan korttipelistä ja mukavasta seurasta. Ilta oli jo yön puolella nukkumaan mennessä ja aamulla tiedossa varhainen herätys matkan jatkuessa.

Aurinkoinen ja lämmin aamu venähti aiottua pidemmäksi ennen lähtöä ja tien päällä oltiin vasta muutamaa minuuttia vaille yksitoista. Pieni pysähdys, kätkö, limua skoolaten kauniille päivälle ja kohti Mannanmäen näkötornia. Ilman kätköilyharrastusta tuollainenkin hieno paikka olisi varmasti jäänyt käymättä.

DSC_0063 DSC_0069 DSC_0070 DSC_0071 DSC_0076 DSC_0077

Halusin poikettavan Frantsilan Kehäkukkaan yrttejä katsomaan. Siellä ollut kätkö oli valitettavasti jo arkistoitu mutta ympäristö yrtteineen ja muutoin kauniine maisemineen oli nautittava. Samalla tuli hankittua matkaevääksi tummaa suklaata karpaloilla, valkosuklaata mustikoilla, apperlsiinisuklaata, tummaa minttusuklaata sekä anis-lakritsisuklaata. Hämeenkyrön kirkkoa ei ollut kumpainenkaan koskaan käynyt ihailemassa, joten siihen suuntaan. Ihan ’yllättäen’ siellä olikin kätkö ja olihan se pakko siis logata. Tuomet kukkivat, niiden tuoksu leijui paikan yllä. Selvisi, että kirkon lähellä tien toisella puolen olleen museorakennuksen yläkerta on suojeltu siellä asustavan lepakkoyhdyskunnan vuoksi. Mutta koska aika kulki oli jatkettava matkaa. Pysähtyimme vielä sillan kupeeseen jota jo illalla olimme katselleet ”sillä silmällä”. Näkymä kirkkojärvelle oli mahtava ja saman niminen purkkikin löytyi helposti.

20150530_123006 20150530_124420 20150530_124427 20150530_125621

Seuraava pysähdys oli Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajalla, jossa etsimme metsästä paikallisen grillin takaa kätköä ja sen löysimmekin. Grillin pihassa oli aitauksessa kaksi miniporsasta joita ihailimme. Ensin ajattelimme juoda kahvit ennen matkan jatkumista, mutta AlteV ehdotti, että saattaisi olla jo ruoka-aikakin. Niinpä otimme annokset ja ohessa keskustelimme grillin omistajan kanssa minipossuista. Melkoisia veitikoita ovat ja niinpä vielä ennen matkan jatkumista kävimme niitä vielä hieman rapsuttelemassa.

20150530_131253

AlteV:n täppäristä loppui akku, joten se väline oli poissa kätköilystä, Mukana oli laturin USB-piuha, mutta se ei käynyt autolaturiin. Puhelimeni on liian hidas kätköjen etsimiseen vauhdissa ja AlteV halusi pitää puhelimensa puhelimena. Pitäisi pysähtyä Tampereella ostamaan sopiva autolaturi. Samalla Kingi voisi käydä pienellä pisulla jossain puskassa. Lielahden Tokmanni oli juuri matkan varrella, siihen ei olisi isoa poikkeamaa reitiltä. Auto parkkiruutuun ja kauppaan. Nousin autosta ja katsoin kun AlteV avasi oven. Samalla hetkellä apukuskin puoleiseen ruutuun kurvasi auto reippaasti ja AlteV ihmettelemään että mitäs nyt tapahtui. Autostani irtosi ovilista, ruutuun kurvannut auto irrotti sen mennessään. Nuori perhe nousi autosta ja lapsi äitinsä kanssa lähti ostoksille ja perheen isä jäi selvittelemään kanssamme mitä tapahtui. Hänen autossaan oli kuljettajan puolella lokasuojassa melkoiset lommot ja naarmut alhalta ylös asti. Hän oli valmis vaatimaan niistä korvauksia ja halusi poliisiakin jo paikalle. Totesin, että koska olen lomalla eikä minulla ainakaan ole kiire minnekään, niin voihan hän halutessaan soittaa poliisin paikalle ihmettelemään asiaa kanssamme. Aloimme porukalla mallailla auton oven avaamista ja ihmettelemään, ettei autossani ollut minkäänlaisiaä jälkiä ovessa, ainoa oli irronnut muovilista, joka ulottuu ovea muutaman sentin pidemmälle. Myöskään hänen autossaan ei ollut mustaa maalia, luulisi että autostani olisi jäänyt maalia. Tosin silloin minunkin autossani olisi pitänyt jotain jälkiä olla jos se olisi hänen autoaan niin pahasti naarmuttanut ja lommot tehnyt. Muovilistakaan ei ylttänyt kuin hänen autonsa renkaaseen. Melkoiselle mysteerille näytti. Ei nuori mies sitten halunnutkaan soittaa poliisille, ihmetteli vain mistä hänen autoonsa on kolhut tulleet;  ”Täytyy kysyä vaimolta onko kolhinut autoa”. Vaimo ei tunnustanut, ainakaan heti kaupasta tultuaan. Loppujen lopuksi toivottelimme toisillemme iloisesti hyvät viikonloput ja mukavaa kesää. He lähtivät kotiin ja me menimme kauppaan.

Näissä tunnelmissa jatkoimme matkaa kohti Jyväskylää. Polttoainemittari näytti uhkaavan tyhjälle. Päätimme tankata. Aitolahden Teboilille siis. Sieltä otimme samalla oivallisesti tehdyn Nurmin Teboil-kätkön. Kävimme myös pienellä metsäkävelyllä ottamassa toisenkin purkin. Orituvalle asti posottelimme rauhallista tahtia ja siinä sitten taas Kingin pissatauko ja kätkö. Sama toistui Länkipohjassa.

20150530_154119 20150530_154508

Korpilahdella pidimme pidemmän tauon. Ajatus oli syödä jotain, mutta satamassa oli auki vain pitseria ja se ei nyt houkuttanut. Satamassa olisi ollut myös kätkö, mutta touhumme oli jo niin epämääräisen näköistä kyykkiessämme penkkien takana ja istuskellessamme milloin milläkin penkillä kurkotellen penkin alle että päätimme lähteä jollekin muulle kätkölle. Jollei satamassa olisi ollut huvivenettä seurueineen iloa pitämässä ja meitä ja touhujamme tuijottelemassa, niin ehkä olisimme jatkaneet omituista liikehdintäämme vielä hetkisen. Satamasta päädyimme synninpolulle etsien kirkkovenettä, kuten varmaan monet ”merikarhutkin” ennen meitä. Korpilahden kirkko oli korkealla, luonnontilaisella mäellä, josta oli huimat näkymät järvelle. Kellotapuli oli rakennettu muistaakseni jo vuonna 1887. Kirkkokätkökin löytyi helposti.

DSC_0096DSC_009520150530_17341820150530_173717   DSC_0100 DSC_0101 DSC_0104

Lopulta jatkoimme matkaa. Muuramessa oli jo aika jaloitella. Lähellä tietämme olisi Tanssin taikaa -sarjan geokätkö. Hiekkarinteen lavaa kohden siis. Auto parkkiin ja lyhyt pohdinta oikaistaanko metsän läpi vai kierretäänkö tietä pitkin. Ehdotin ”kierretään tietä pitkin”. Kierrettiin siis lavan taakse vievälle pikkutielle. Sieltä sitten aidan reunaa pitkin ja takaisin ja aidan toista reunaa pitkin autolle. Kätkö olisikin aidan sisäpuolella. ”No niinhän täällä kuvauksessa lukee” totesi AlteV tutkailtuaan kätkökuvausta tarkemmin. Aidan sisäpuolelle siis. Järjestyksenvalvoja tervehti meitä, portista kurvasi juuri illan artisti paikalle. Kerroimme olevamme etsimässä geokätköä, järjestyksenvalvoja kertoi muitakin kätköilijöitä käyneen paikalla ”aika usein”. Illan esiintyjäkin kiinnostui touhuistamme ja tuli ihmettelemään mitä se sellainen kätköily on, osallistuen etsintään. Normaalisti etsintätouhuissa pidetään ns matalaa profiilia, jotteivat nk ”jästit” eli lajia harrastamattomat ulkopuoliset tuhoa kätköjä. Nyt kanssamme oli etsimässä useampikin jästi kätköä ja kaikki iloitsivat sen löytymisestä. Minä nauroin kippurasssa AlteV:n vielä aamulla puhtaille vaatteille, jotka eivät enää olleet puhtaat. Maassa hiekassa ryömiessä oli mustat vaatteet hieman pölyyntyneet. Käsittämätöntä miten Bond-leffoissa sankari ryömii puku päällä mudassa ja puku on aina yhtä puhdas. Matkan jatkuessa huomasin omien housunpolvien olevan yhtä likaiset ja hiuksissani oli metsästä tarttuneita puunoksia. Mukava siisti harrastus tuo kätköily.

20150530_183654 20150530_183635

Sitten loppumatka ilman pysähdyksiä mökille. Kertaalleen AlteV epäili minulla olevan harhoja. Näin kauempaa moottoripyöräpoliisin kääntyvän tielle ja mainitsin tästä, mutta poliisi oli kadonnut näkyvistä kun AlteV kääntyi katsomaan. Hän ennätti jo epäillä päiväunelmointia ennen kuin huomasi itsekin pyöränsä kanssa metsän siimeksessä lymyilevän sinipukuisen.

Mökillä näytti kaikki olevan kunnossa. Koska emme olleet syöneet Korpilahdella, alkoi olla nälkä. Noin 300 km matkaan oli kulunut 9 tuntia. Normaalia kätköillessä. Ehdotin, että menisimme Rautalammin kirkolle Mortoniin syömään. Olin joskus käynyt siellä jälkikasvun kanssa ja se oli ihan kelvollinen paikka. Paikka olikin vaihtanut omistajaa ollen nykyään Nuapuri. Keittiö oli sulkeutunut klo 20, juomaa olisi saanut. Kiitos vaan, etsimme ruokaa, emme juomaa vaikka kuulemani mukaan hyvä vasikka elää juomallakin.

20150530_205409

 

Suonenjoelle siis. Matkalla oli Koskelo, mutta se oli kiinni. Suonenjoella on toki Hotelli Ravintola Carneval, joka lienee nimensä saanut maankuuluista mansikkakarnevaaleista. Vaan eipä sekään ollut vielä auki. Ovessa luki sen olevan auki lauantaisin klo 22-03, eikä siellä ole tarjolla ruokaa vaan ainoastaan juomaa. Netistä löytyi Myllykosken kievari. Kauniilla paikalla keskellä maaseutua ja auki.  Perillä tuli pettymys: ”meillä on vuan nuita tillausruokapalaveluita, kästöitä ois kyllä myynnissä vaikka nyttennii”. Omistaja ehdotti, että keskustasta voisi pitseria olla auki ja linja-autoaseman grilli. Kiitimme neuvoista ja kilautin ystävälle ”Kerro mistä täällä saa tähän aikaan ruokaa, muuta kuin grilliruokaa tai pitsaa”. Saimme ohjeet ja löysimme mainitun Valko-Apilan ihan kylän keskustasta. Siellä todellakin oli ruokalista ja keittiökin oli vielä auki. Saimme ruokaa. Ruoka oli hyvää. AlteV tosin totesi, että saadakseen jotain mitä haluaa, joutuu joskus sietämään epämukavuutta. Hän viittasi sillä Karaokelaulajiin, joita oli tupa täynnä olusiensa kanssa. Joukkoon oli eksynyt muutama lahjakaskin, mutta innokkaimmat olivat samaa tasoa kuin minä. Voin sanoa, että minä kelpaisin vain uloslaulajaksi. Jonkilainen promilleraja pitäisi Karaoke-paikkoihin olla, sillä ei sitä kestä kuunnella selvinpäin.

20150530_215039

Ruokailun jälkeen kävimme vielä aiemmin sovitusti vinkin antaneen ystävättären luona pikaiset kuulumiset vaihtamassa ja suuntasimme takaisin mökille, jotta pääsimme nukkumaankin.

Mökillä oli koleaa ja ajattelin laittaa tulet hellaan kosteuden haihduttamiseksi. Puut syttyivät hyvin ja sammuivat sitten. Yhtä äkkiä tupa oli täynnä savua. Yskitti, silmiä kirveli, harmitti ja suututti. AlteV totesi vaan rauhallisesti ”Kyllä se siitä syttyy, mene hetkeksi ulos tästä savusta”. Kohta oli täysi tuuletus päällä ja hellassakin paloi iloisesti tulet. Mutta, jotta elämä olisi vieläkin nautittavampaa, pääsimme vaihtamaan makuukamariin kaikki petivaatteet. Hiiret olivat käyneet paskomassa sänkyyn edellisellä kerralla jättämämme lakanat ja peitot. Kaikki pihalle ja siitä jätesäkkeihin pesuun vietäväksi. Yläkerrasta hakemaan tilalle poikien täkit, jotka olivat onneksi puhtaita. Tämä oli toinen kerta kun hiiret ovat päässeet ja jääneet sisälle mellastamaan kun olemme poistuneet mökiltä. Ensi kerralla vien sinne kasan hiirenloukkuja! Lopulta aamuyöllä pääsimme nukkumaan.

Aamukahdeksalta AlteV herätteli. Pitäisi nousta ja lähteä. Olisi vielä ohjelmassa mummon synttärit ja muutakin. Nopsasti matkaan ja aamukahvit tuoreine vastatehtyine sämpylöineen 9-tien varressa Tiinan tuvalla. Kätköä emme siitä ottaneet sillä se on otettu jo kauan sitten. Pari kätköä otimme vielä matkalta, muuten ajoimme yhtä soittoa kotiin. Viikonlopun saldo? Hyvää seuraa, vajaa 900 km ajamista, 15 geokätköä, muutama kommellus. Viikonloppu oli kuin pienimuotoinen LOMA.

p.s. Ennätimme ajoissa synttäreillekin. Suihkun raikkaina siisteissä vaatteissa.

Mudigaakkojen kanssa Aulangolla

”Mitäs me keksittäis?” kyseli Rissu AlteV:tä. Keväällä oli luvattu Annalle ja Matille viedä heidät luontoon eräänä elokuisena lauantaina. AlteV oli heti tietenkin sitä mieltä että opetetaan heidät kätköilemään. Rissu pohti, että jotain syötävää pitäisi retkellä olla. AlteV katselemaan kartalta missä olisi sopivasti erilaisia kätköjä, niin että lajiin tutustuttaminen olisi helppoa. Rissu taas pohtimaan, mikä olisi helppo, mutta riittävä ateria: valmista, puolivalmista vaiko pelkät ainekset mukaan luontoon?

Sovittiin menevämme Aulangolle Hämeenlinnaan. Etuna ja haittana oli, ettei kumpikaan, Rissu eikä AlteV ollut itsekään siellä ennen käynyt. Retkeä on vaikeampi suunnitella kun ei tiedä eikä tunne paikkoja ennestään, toisaalta on mielenkiintoisempaa kun on jotain uutta – ainakin uudet kätköt.

Pari päivää ennen retkeä Rissu lähetti viestin osallistujille:                                                 ”Tarvikkeet: säänmukainen vaatetus, maastoon sopivat kengät, otsalamppu / taskulamppu, syvä lautanen, haarukka, veitsi, (lusikka), kuppi, istuinalusta, (varuiksi saa ottaa uikkarit ja pyyhkeen jos osuu uintipaikka kohdalle), vettä juomapulloon ja paljon sikailu… eikun seikkailumieltä.

Ohjelma suunnilleen. Välipalaksi teetä ja suolaista sekä makeaa syötävää. Ohessa tehtäviin tutustumista. Tässä ohessa seuraa yksi tehtävä, jonka saa ratkaista jos osaa (me ei osattu) ja sitten ne oikeat eli varsinaiset kaksi tehtävää ratkotaan yhdessä paikan päällä koska edellyttää luonnon havaitsemista jne. Siirtyminen luontoon tutustuen Aulangon ympäristöön ja ratkoen samalla tehtäviä. Loppupuolella retkeä nuotiolla ruokailu ja jälkiruoka.”

Rissu pakkasi itselleen listassa mainitut tarvikkeet lähtöä edeltävänä päivänä. Lisäksi hän pakkasi tulitikut, muovikassillisen kuivaa koivuklapia sekä muovipussillisen kuivaruokatarvikkeita. Rissulla oli illalla vielä lautapeli-ilta ja se venähti myöhään yöhön. AlteV oli yövuorossa, kun hän tuli aamulla töistä kotiin nukkumaan, ei Rissu jaksanutkaan nousta suunnitelmiensa mukaisesti ylös vaan jatkoi unia miehen vieressä.

Lopulta Rissu nousi, joi hitaat aamukahvit ja läksi ostamaan puuttuvia tarvikkeita. AlteV oli juuri herännyt kun Rissu palasi laittamaan ruokaa ja keittämään lähtökahvit. AlteV pakkasi omat tavaransa ja siinä samassa pakattiin Rissulla olevat tarvikkeet osin uusiksi. Polttopuut siirtyivät AlteV:n rinkkaan, samoin osa ruokatarvikkeista sekä lettu- ja nuotiopannu. Rappusissa AlteV huomasi vaelluskenkiensä unohtuneen eteiseen ja Rissu poimi ne mukaansa.

AlteV ilmoitti voivansa (lue: haluavansa) ajaa Rissu urheiluautoa, jotta Rissu voi matkalla tutkailla missä järjestyksessä suunnitellut kätköt – multi ja kaksi earthia – kannattaisi ottaa. Välillä voisi poimia muutaman tradinkin.

Aulangolla kaksikko oli minuutilleen tapaamisaikaan kuin Hercule Poirot ikään. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä salapoliisin tutkimuksia saadaksemme selville Aulangon historian, sillä sen löytää nykyisin helposti netistä ja se jaetaan kanssanne tämän kirjoituksen myötä.

Kapteeni, myöhemmin eversti Hugo Standertskjöld osti Karlbergin Vanajaveden rannalla olevan tilan Venäjällä palvelleelta kenraali Georg Eberhard Galindolta vuonna 1883. Siitä alkoi nykyinen Aulangon historia. Eversti  rakennutti rakennuksia ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Maastoon luotiin englantilaista tyyliä edustava puisto vuosina 1883-1938.

Kivi- ja louhintatyöt olivat erityisesti eversti Standertskjöldin suosiossa ja graniitista rakennettiin graniittilinna. Linna ei ole siis muuta kuin koriste, se ei ole koskaan ollut oikea puolustuslinnake. Vuodesta 1961 siellä on esitetty lapsille suunnattua kesäteatteria. Upea ympäristö kyllä siihen tarkoitukseen.

DSC_0005 (2) DSC_0004 (2)

Päätettiin siis aloittaa välipalalla Aulangon graniittilinnalla. Samalla Anna ja Matti voisivat keksiä joukkueelleen nimen ja voisimme porukalla perehtyä päivän tehtäviin, joista yksi Earth cache koski siis itse graniittilinnaa tutustuttaen Aulangon alueeseen ja kivilajeihin.

Mudigaakat saivat välipalaksi savutervateetä ja yllätys yllätys – mutakakkua. Tehtävien ratkominen oli melko helppoa linnan tornissa.

Siirryimme jonkin matkaa eteenpäin autoilla. Rissu ja AlteV eivät olleet aivan varmoja mistä kannattaa lähteä liikkeelle, sillä kuten sanottua, alue oli heillekin vieras. GPS-laite opasti Aulangon ulkoilumajalle. Rissun mielikuvissa se oli päätepiste, mutta gepsin mukaan myös alkupiste. Koska ruoka tehtäisiin lopuksi siellä, ei polttopuita, ruokatarvikkeita yms tarvitsisikaan kantaa koko reittiä mukana. Siispä jälleen uusintapakkaaminen Rissun päiväreppuun. Mukaan vain juotavaa ym pientä. Taivas oli muuttunut aurinkoisesta pilviseksi, näytti että alkaisi sataa. Rissu kaivoi repusta sateenpitävän takin päälleen. AlteV huomasi että takki jäi kotiin ja miehellä oli siis vain T-paita ja flanellipaita. Rissu ei ollut huomannut takkia naulakossa noukkiessaan vaelluskenkiä naulakon alta. Onneksi Mudigaakkoilla oli mukana kertakäyttöinen sadeviitta, jonka AlteV sai käyttöönsä. Myöhemmin mies huomasi metsässä unohtaneensa vaihtaa jalkaansa sateenpitävät housut – ne olisivat olleet autossa. Mudigaakat naureskelivat hieman asialle, heille kun oli annettu selkeä ohje säänmukaisesta pukeutumisesta. Miten se vanha sanonta meneekään: ”Suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä geokätköilevän naisen geokätköilevällä miehellä säänmukaista vaatetusta”.

DSC_0028

Retkue käveli kohti Karhuluolaa. Matkalla etsittiin metsästä tradipurkki, tai oikeastaan Mudigaakat etsivät. Heillehän retki oli suunniteltu. Karhuluolalle saavuttuaan kaikki ihailivat hetken miten kivestä saakaan monenmoista aikaan; siellä sijaitsi Robert Stigellin karhuperheveistos. Siitä lähti sitten rappuset Aulangon näköalapaikalle, jossa sijaitsee näkötorni. Multikätkössä yhtenä tehtävänä oli laskea kuinka monta rappusta Karhuluolalta oli näkötornin tasanteelle. Rissu heitti ilmaan luvun 322, mutta aloitti toisten mukana rappusten määrän laskemisen. Rissu meni kuitenkin sekaisin jossain 270 kieppeillä kun Kingi poukkoili rappusissa vähän liian innoissaan.

DSC_0052 DSC_0075

Aulangonvuoren laen korkeus on 150 metriä merenpinnasta ja 70 metriä Aulangonjärvestä. Siihen kun lisää arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman näkötornin korkeuden 33 metriä niin aika ylös oltiin menossa. Siispä lisää rappusia ja pian oltiin jo näkötornissa katselemassa kauas. Kingi oli rappuja laskeutuessaan innoissaan ikkunoista. Jokaisen ikkunan luona se halusi katsoa ulos. Pöhkö koira.

DSC_0097 DSC_0094 DSC_0096 DSC_0091

Vuonna 1934 rakennetulta näköalatasanteelta oli huikeat näkymät Aulangonjärvelle päin. Aulangonvuorella onkin nähtävissä kaksi muinaisrantaa: Yoldiameren aikaisia kivikkoisia rantatörmiä noin ajalta 8000 ennen ajanlaskun alkua sekä Ancylus-järven ranta ajalta 6500 eaa. Näistä muinaisista vesistä eriytyi sittemmin Vanajavesi. Yoldianmereen liittyi seuraava Earth kätkö. Sen vuoksi kävelimme ensin pois näkötornilta ja luettuamme tehtävän tarkemmin, palasimme takaisin päin ratkaisemaan tehtävää. Tämä oli ensimmäistä vaikeampi tai sitten aloimme olla jo väsyneitä.

DSC_0100

Sitten suunta tekolampien suuntaan ja Metsälammen rannalla sijaitsevaa Ruusupaviljonkia katsomaan. Valitettavasti siellä oli menossa remontti ja rakennus oli rakennustelineiden ympäröimä. Rakennuksen vieressä oli haalistunut kyltti asiasta kertomassa. Jäimme pohtimaan kauanko remontti on ollut menossa ja joko se on loppusuoralla. Kotona Rissu luki netistä remontin kestäneen jo neljä vuotta ja vaatineen puolitoista miljoonaa euroa koska paviljongissa on ollut ennakoitua enemmän ja pahemmin lahoinneita puuosia. Tornit on pitänyt uusia kokonaan, mutta hiljaa hyvä tulee kuten sanotaan. Ruusupalviljongilta käveltiin Tuijametsään. Jännää, että keskelle tavallista metsää on istutettu alue täyteen Tuijia. Hieno se oli, mutta tuntui vähän oudolle. Tuijametsästä löysimme retkemme hienoimman kätkönkin, lokikirjan kannessakin oli kultaiset lehvät.

DSC_0115 DSC_0142 DSC_0144

Nyt tuli eteen pohdinnan paikka. Karhunkierroksen multikätkön kaikki tehtävät oli ratkottu. Oli jäljellä enää loppulaskujen aika koordinaattien saamiseksi. Se oli melko helppoa ja kaikki päätyivät samaan lopputulokseen.

Sade oli lakannut jo aikaa sitten mutta matkaan oli mennyt yllättävän paljon aikaa. Noin 150 metrin päässä olisi tradipurkki, toisaalta vastakkaisessa suunnassa olevalle ulkoilumajallekaan ei olisi pitkä matka ja alkoi olla jo nälkä. Toinen Mudigaakkoista kysyi kauanko purkin hakemiseen menisi. Rissu laski 150 metriä suuntaansa, purkin etsintä, loggaus ja palautus, hmmm, se tekee sellaisen 6 minuuttia yhteensä. AlteV ottamaan gepsiin oikeaa kätköä ja Mudigaakat virittämään sekuntikelloa päälle. PAM! Kohti kätköä vauhdilla. Tuosta oikealle. ” Täällä jossain se on”. Kaikki etsivät tosissaan, AlteV ja Rissukin vaikka retki olikin Mudigaakkojen. Mudigaakat sen löysivät, paikasta jonne AlteV oli kuulemma jo katsonut. Rissu sen sijaan etsi pari metriä väärästä paikasta se kun vaikutti juuri oikealle geoeroosiosta päätellen. Nimet lokiin ja nyt sitä oikeaa polkua pitkin suoraan kätköltä tielle. Nyt oli opetettu pöljänpolkukin, tosin hyvä sellainen. Takaisin lähtöpaikalle kipin kapin. Rissun arvio ajasta meni pieleen noin kolmanneksen, vaikka ihmisiässä mitattuna vain pienen hetken. Kokonaisaika oli 7 minuuttia 51 sekuntia.

Nyt sitten vain Aulangon ulkoilumajalle jonka läheisyydessä multin loppupisteen pitäisi olla. Vielä viime metreillä voi käydä jotain. Rissu huomasi ylitettävän sillan olevan sitä lajia jossa on lankkujen välissä raot joihin mahtuisi väliin toinen lankku. Kingi oli tälläkin kertaa hands free laitteessa eli liinalla kiinni Rissu vyötäröllä. Geokoira mennä viipotti vauhdikkaasti eteenpäin. Rissu ennätti juuri sanoa ”Tämä silta on paha Kingille” ja kuulla AlteV:n ihmettelyn ”Miten niin muka?” kun koira katosi näkyvistä. Liinasta oli loppunut jousto juuri niin että Kingi astui tyhjälle samaan aikaan kun Rissu astui eteenpäin. Koira parka putosi sillan alle roikkumaan valjaistaan. Onneksi oli valjaissa eikä kaulapannassa. Nyt Kingiin ei sattunut vaan se laskettiin varovasti maahan saakka ja päästettiin irti. Sieltä se kutsuttuna nousi takaisin penkereelle ihmetellen kovasti tätä touhua.

Viimeisenkin kätkön löydyttyä oli aika siirtyä virittelemään tulta nuotioon. AlteV näytti partiolaisen taitonsa syttyttämisessä. Rissu haki autosta ruokailutarvikkeet ja jokainen pääsi tekemään omaa kasvisnyyttiään kypsennettäväksi nuotiolla. Oli vielä hetki valoisaa ennen illan pimenemistä. Miehet yrittivät otsalampuillaan kutsua Batmania mutta onnistuivat kutsumaan vain kovaäänisesti poppia jumputtavan ”kutuauton” joka paikalle päästyään poistui soraa lennättäen tyttö kyydissään yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

DSC_0151 DSC_0156

Kasvisnyytit kypsyivät oletettua hitaammin ja niiden seuraksi paistettiin makkaraa. Vaihtoehtoina oli lihaisa Wilhelm ja jauhomakkara Hiillos. Koska oli hämärää ei Rissu nähnyt kovin hyvin oman makkaransa kypsymistä. Makkaraa syödessään hän totesi että ihan kuin hiekkaa söisi kun makkara rahisi hampaissa. Otsalamppu taas esiin ja makkaraa vilkaisemaan. Se oli todellinen hiillosmakkara. Koska noin palanutta makkaraa ei voi terveyssyistä antaa koiralle, Rissu söi sen itse. Jälkiruuaksi paistettiin lettuja. Sitten olikin aika kerätä tavarat kasaan ja poistua. Kello läheni jo puoltayötä ja kummallakin pariskunnalla olisi ajomatkaa kotiin.

Päivän saldoksi tuli yksi multi, kaksi earthia ja viisi tradia, yhteensä 8 kätköä.

Oli oikein mukava retki sateesta huolimatta. Mutta niinhän sitä sanotaan että sää ei ole koskaan huono jos varustus on säänmukainen 🙂

 

 

 

Lemmensillalla

Nyt kun on ollut hyvä putki menossa niin Rissun kätkömäärä läheni uhkaavasti kahdeksaa sataa. Tuon määrän keräämiseen on kyllä mennyt jonkin verran yli kaksi vuotta.Tuolloin Juhannuksena 2012 AlteV alkoi mökillä puhua Rissulle ”Voitaisiin aloittaa uusi harrastus, yksi kaveri kertoi sellaisesta geokätköilystä” ja Rissu lupasi miettiä asiaa kunhan AlteV ensin perehdyttäisi mistä on kysymys. Ihmiset kun ovat erilaisia. AlteV innostuu nopeasti ja ryhtyy samantien tuumasta toimeen jos idea tuntuu kokeilemisen arvoiselta. Rissu taas kyllä innostuu, mutta sanoo aina ensin ”mun pitää miettiä”. Tämän jälkeen hän haluaa tietää kaikki mahdolliset asiaan liittyvät faktat ja punnitsee hyvät ja huonot puolet, onko asiassa riskejä ja jos niin mitä. Sitten hän jäätyään punnitsemisessaan plussalle voi näyttää vihreää valoa. Harmi vain että useimmat tilaisuudet ovat menneet tällä välin ohi. ”Jaa, se unelmiesi työpaikka… me odotettiin sun vastausta puoli vuotta ja annettiin sen sitten yhdelle toiselle kun sä jäit edelleen pohtimaan onko siitä ehkä jotain haittaa että työpäivä päättyy perjantaina tuntia ennen kuin muina päivinä”.

Geokätköily kuulosti AlteV:n kertomana niin mukavalle ja ennen kaikkea turvalliselle lajille, että Rissu suostui muutamassa viikossa. Heinäkuun 7 päivä vuonna 2012 Rissu haki ensimmäisen kätkönsä, yhdessä AlteV:n kanssa joka oli hakenut jo pari ennen sitä. Harrastus on imaissut mukaansa enemmän ja vähemmän. AlteV on hakenut noin 100 kätköä enemmän kuin Rissu – addikti! Nyt siis Rissulle oli täyttymässä virstanpylväs 800 ja sitä piti juhlistaa hakemalla joku sopiva kätkö. AlteV etsi lähikätköjä, mutta ihan nurkilla ei ollut mitään erityisen hauskaa. Parhaat olivat ihan liian kaukana pikaiseksi käynniksi. Mutta sitten AlteV löysi. Nurmijärven Nukarilla olisi Lemmensilta. Hieno nimi kätkölle. Sopisi hyvin.

DSC_0014

Kätkö oli todella hienolla paikalla ja Rissun kontattua tovi sillan alla (voisi niitä huonompiakin harrastuksia olla) se löytyi paikasta johon oli katsottu jo monesti. Hyvin camottu kätkö siis. Sitten seuraavalle kätkölle. Sinne siirryimme autolla pienen matkan ja sitten joen rantaa tarpomaan. Toinen kätkö löytyi jälleen hyvin ja matka jatkui. Kolmaskin löytyi kohtalaisen hyvin. Matkalla huomattiin Nukarinkosken laavu ja pohdittiin, että sielläkin voisi järjestää miitin. Jos olisi aikaa. Aikaa oli vielä ottaa ainakin yksi kätkö ja sitten vielä mahdollisesti yksi. Alkanut vesisade ei haitannut.

DSC_0028 DSC_0030

Mutta sitten tuli ongelma. Tuuli oli pirstonut ja katkonut puun ulkoilureitin poikki. Ei se olisi mitään haitannut, mutta maassa lojui puun katkaisema sähkölinja. Lisäksi satoi. Rissu kieltäytyi menemästä sähkölinjan lähistölle. AlteV ehdotti metsän kautta kiertämistä, Rissu oli sitä mieltä että käktöily jää tältä päivältä ja asiasta pitää tehdä ilmoitus. AlteV arveli vielä että ehkä linjassa ei mene juuri nyt sähköä kun katuvalotkaan eivät pala. Ei auttanut, Rissu arkana tyttönä ilmoitti että hän ei vaan voi kävellä ohi ja jättää asiaa sikseen. Sitten etsimään Nurmijärven sähkön vikailmoitusnumeroa netistä. Löytyihän se ja AlteV soitti sinne. Lupasivat laittaa sähköasentajan paikalle hoitamaan tilannetta. Illan kätköilyt oli siinä. Rissun 800. löytö oli Lemmensilta.

Tuhannetta kätköä juhlitaan lasillisella kuohouviiniä!

Retki Turun saaristoon 16.-17.8.2014

Rissu luki jo keväällä työpaikan sisäisestä tiedotuslehdestä, että Mossalaan järjestetään elokuussa retki. Mossala sijaitsee Houtskarissa, joka on siis Turun saaristossa. Itse asiassa taitaa olla osa Paraisten kuntaa kuntaliitosten jälkeen. Osallistumismaksu oli sen verran edullinen, että Rissu siltä istumalta ilmoitti itsensä ja AlteV:n retkelle. Aikaa retkeen olisi niin kauan, että molemmat saisivat toivottua vapaata töistä tuohon ajankohtaan. Rissu muisti informoida AlteV:täkin asiasta muutaman päivän sisällä ja mies heti suunittelemaan ”Saisikohan sieltä pari geokätköä?”. Rissu lupasi, sillä hän oli heti tarkistanut, että kätköjä ainakin on reitin varrella. Toisekseen hän oli optimistinen sen suhteen, että reissun luonteesta huolimatta niiden ottamiseen olisi aikaa.

Lähdön lähetessä alkoi tarkempi suunnittelu: mitä muuta tehtäisiin kuin kätköiltäisiin, osallistuako kaikkeen ohjelmaan vai osaan ja keksitäänkö omaaki? Molemmat olivat saaneet siihen vapaat, mutta Rissu sairasteli jo edellisellä viikolla ja tauti tuntui pitkittyvän. Lisäksi AlteV tuli kipeäksi, mutta onnneksi lievemmin. Perjantaina Rissu päätti, että oli miten oli niin reissuun lähdetään. Sitä oli kuitenkin odotettu koko kesä. Piti pakata, siirtää kätköt gepsiin jne. Kun perjantaina pääsi nukkumaan oli Rissu puolikuollut eikä AlteV:kään kaikista pirtein ollut.

Lauantai-aamuna pakattiin mukaan viimeiset tarvikkeet. Rissulla oli mukana päiväreppunsa ja käsilaukku, mutta AlteV otti mukaan koko kesän mukana reissanneen rinkkansa tyhjentäen sieltä ylimääräisiä tavaroita vain pois.

Bussi oli vielä tyhjä kun pariskunta saapui paikalle. AlteV tunnistettiin heti, tehtävä ei kuulemma ollut vaikea sillä hän oli ainoa mies. Muutoin matkaan lähti bussilastillinen naisia, naisvaltaisesta alasta kun on kysymys. Alkumatka on aina reissussa tunnusteleva, ei tunneta välttämättä toisia kovin hyvin ja nyttenkin matkassa oli vain muutamia tuttuja. Aika kului kuitenkin nopsaan. Rissu luki kirjaa ja AlteV torkkui. Suomusjärvellä pysähdyttiin Kivihoviin kahville ja pissalle, tauon pituus 20 minuuttia. AlteV ja Rissu ryntäsivät heti kätkölle, Kivisydäntä etsimään. Kätköä oli etsimässä myös eräs juhliin menevä perhe. Lopulta kätkön löysi se joka sitä vähiten etsi, se joka vain katseli kun muut etsivät hullun lailla. ”Voisiko se olla tämä?” totesi juhliin menevän perheen isä. Muut huokasivat helpotuksesta. Matka juhliin voisi jatkua ja Rissu ja AlteV ennättäisivät vielä pissalle ja aamukahville.

Seuraava kätkölle ryntääminen tapahtui Korppoossa lauttaa odotellessa. Muut menivät kahvilaan ja Rissu ja AlteV tälläkin kertaa aivan vastakkaiseen suuntaan. Nyt oli matkaa hieman enemmän, toisaalta aikaakin oli kolme varttia. Kätkö löytyi mukavasti metsästä ja pariskunta ennätti jäätelölle, siiderille sekä pissallekin. Sitten olikin vuorossa useampi pidempi ja lyhyempi lauttamatka. Ohitettiin Merimetsojen asuttama saari, joka hohti ulosteista valkeana pitkän matkan päähän merellä. Nautittiin merituulesta ja naurettiin lautalle iskevistä aallonpärskeistä.

Iltapäivällä klo 15.30 bussi oli perillä Houtskarissa Mossalassa, Saariston lomakeskuksessa. Ensin majoituttiin. Mökit olivat pieniä ja vaatimattomia, mutta siistejä. Kyllä niissä yön nukkuisi. Saaressa ei olisi geokätköä, vaihtoehdoiksi jäisi siis muu puuha seuraavaan päivään saakka tai viereiseen saareen matkustaminen jollain keinoin. Matkaa lähimmälle geokätkölle olisi linnuntietä neljä kilometriä. Sää oli suotuisa: aurinko paistoi lämpimästi joten kaikenlainen tekeminen kelpasi. Rissu ja AlteV päättivät tutustua lomakeskuksen alueeseen päivällistä odotellessa. Sitä jonotettaessa pariskunta joutui vähän selittämään miksi matkalla muiden mennessä pissalle ja kahville, he poikkesivat nopeasti pusikossa. Kyseessä ei ollut nuori lempi vaan harrastus nimeltä geokätköily.

DSC_0153

Ruoka oli hyvää, tosin kala loppui noutopöydästä kesken. Vaikka asia harmittikin niin sen ei annettu häiritä. Rissu kysäisi infosta ohimennen mitä maksaisi polkupyörän vuokraaminen, sillä niitä näytti olevan tarjolla pyörätelineessä. Neljä tuntia olisi 7,5 euroa, lautta toiseen saareen kulkisi koko yön sitä mukaa kun tarvetta on. Mikäli lautta ei ole paikalla eikä havaitse tulijoita, sinne voisi pirauttaa. ”Kiitos tiedoista, palaan kohta asiaan”. AlteV olisi halunnut moottoriveneen, Rissu ei innostunut ajatuksesta sillä merenkäynti oli suurempaa kuin mihin Rissu on tottunut. Saimaalla on joskus ollut yhtä isot aallot mutta niihin ei ole lähdetty moottoriveneellä. Eikä kumpikaan tuntisi seutua, sen kiviä ja karikoita ja pimeäkin tulisi. AlteV myöntyi polkupyöriin.

Ensin kuitenkin saunaan ja uimaan. Sauna oli tulistakin tulisempi, voisi sanoa jopa että pieni ja pippurinen. Väkeä oli seisomapaikoille saakka. Juttu luisti hyvin vaikka ei toisiaan tunnettukaan sen paremmin. Uimaan meneminen oli Rissulle hankalaa kun laiturilla ei meinannut pystyssä pysyä, ihan kuin olisi ollut pahastikin juovuksissa. Tikkailta veteen mennessä vesi huuhtoi välillä nilkkoja ja välillä sitten takapuolta. Rissu oli odottanut veden olevan vilpoista, mutta se olikin lämmmintä. Rissun voimille kävi aallokossa uiminen, mutta AlteV oli innoissaan; hän rakasti aaltoja ja niissä telmimistä.

Rissu meni edeltä mökkiin pakkaamaan retkitarvikkeita reppuunsa: gps-laite, puhelin, villatakki, sateenpitävä takki, iso pullo limsaa ja kamera. AlteV täytti reppua lisää omalla paidallaan ja tarvikkeillaan. Sitten ei muuta kuin polkemaan toiselle puolelle saarta. Tie oli kapea, siinä ei mahtuisi kaksi autoa kunnolla kohtaamaan, mutta se oli asfalttitie kuitenkin. Pian Rissu ja AlteV jo ylittivät lossilla merta vuokrapyöriensä kanssa. Jonkun matkan päästä tieltä poikkesi hiekkatie joka jakautui vielä pienemmäksi hiekkatieksi. Tultiin juhannussalon luokse ja samalla kätkölle. Kätkö sijaitsi suojellussa tuulimyllyssä. Alkoi hämärtää ja kätkö oli oletettua vaikeampi. Rissu tunki hämähäkkipelkoisena itsensä paikkaan jossa olisi varmasti hämähäkkejä ihan vain kätkön vuoksi. Juuri silloin AlteV huikkasi ”Löytyi”. Nimet lokiin ja fillarilla takaisin päin. Matkalla lauttarantaan oli tien molemmin puolin viljapeltoa ja siellä kolme kaurista. Sieltä ne katsoivat Rissu ja AlteV:n menoa, mutta heidän pysähdyttyään kuvaamaan ne ennättivät loikkia metsän siimekseen ennen kuin Rissu ennätti kaivaa kameraa repustaan. Viljapellosta nousi ihana hieman tunkkainen viljan tuoksu pimenevässä illassa jossa kosteus laskeutuu kasvien ulottuville. Tässä tuoksussa kätköilijät jatkoivat fillarointia lauttarantaan.

DSC_0107 DSC_0120

Juuri ennen lauttarantaa on Pub Pelago ja ystävykset päättivät käydä yksillä, sillä hehän olivat käyneet jo yhdellä. Pubissa oli yllättävän paljon väkeä, pari alakouluikäistä juoksenteli vuoroin pihalla, vuoroin pubissa sisällä. Lisäksi pubissa oli lastenvaunut ja niiden sisältö maata pötkötti ilmeisemmin äitinsä sylissä täydessä unessa. Terassilla oli Beatleseja laulava ja kitaralla soittava artisti viihdyttämässä. Tunnelma oli niin hyvä kuin kesäiltana voi terassilla olla. Pimeä kuitenkin laskeutui ja Rissulle alkoi tulla vilu, oli aika lähteä takaisin Mossalaan. Otsalamppu otsalle ja pyörien selkään.

Mossalassa oli menossa tanssit ravintolassa, mutta Rissu ja AlteV hakivat mökistään lettutarvikkeet, viinipullon ja Claes Ohlssonilta ostetut muoviset viinilasit. Tyyli ennen kaikkea retkelläkin. Sitten rantakalliolla olevalle nuotiopaikalle tulta tekemään. Siinä oli hienoa istua ja katsella tähtikirkasta taivasta ja tuijotella välillä nuotiota. Ravintolasta kantautui musiikki kalliolle ja letut tuli paistettua ja syötyäkin. Jossain vaiheessa saimme seuraksi Nooran ja Sarin, mikä oli mukavaa. Lopulta oli aika luovuttaa ja lähteä nukkumaan.

20140816_234209

Sunnuntaiaamuna AlteV herätti Rissun, oli aika lähteä syömään aamupalaa. Sitä ennen piti kuitenkin pakata. Aamupala oli riittävä kummallekin. Sitten vain ajanviettoa lautan lähtöä odotellessa. Pistäytyminen maisemia katsomassa näköalatornissa oli mukava, vaikka näkötorni huojuikin hieman.  Lautta lähti puolenpäivän jälkeen kohti Iniötä, jossa oli pysähdys Cafe Alppilassa. Mukava paikka. Harmi vain ettei lähimaillakaan ollut ainuttakaan kätköä, aikaa sellaisen hakemiseen olisi ollut vaikka kuinka. Lautalle oli mielettömän pitkä jono ja koska jonosta taaempaa siihen otettiin sora-auto ja muita autoja, aloimme jo miettiä mahtuuko meidän bussimme siihen vaikka jonon keulilla oltiinkin. Mahtuihan se ja lauttamatka kohti Kustavia alkoi.

DSC_0208

Kustavissa  matkalaiset pääsivät käsityöläiskylään, valitettavasti siellä oli liian vähän aikaa, alle tunti. Kun ottaa huomioon että paikassa oli lounastauko (lohikeittoa, saaristolaisleipää, jälkiruokakahvit ja munkit), hopeasepänpaja, sepänpaja, keramiikkapaja, käsityömyymälä ja geokätkö, olisi pysähdys saanut olla huomattavasti pidempi. Muut eivät enää ihmetelleet kun Rissu ja AlteV ryntäsivät ensin kohti pusikkoa. He saivat seuraakin parista matkaseuralaisesta, jotka halusivat tutustua lajiin. Sitten syömään ja tutustumaan alueeseen. Aika loppui kesken kun piti jatkaa matkaa. Kustaviin olisi tultava toistekin.

DSC_0206

Maha täynnä kuumaan bussiin ja johan tuli uni. Rissu heräili jossain matkalla Kasvihuoneilmiöön ja AlteV hetken päästä. Oli hirvittävä jano ja Rissu kaivoi jälleen kerran reppua. Sitähän hän oli kaivanut matkan ajan usein. Repusta oli löytynyt kaksi isoa limsapulloa, kaksi viinilasia (edelleen tyyli ennen kaikkea), kaksi rasiaa tomaatteja, karkkipussi, kaksi banaania, maitokahvi, servettejä, pullapitko, puhelimen laturi, kamera, kirja, villatakki ja paljon muuta. Eräs matkalaisista katseli Rissun repun kaivamista todeten ”miten voi pieneen reppuun mahtua noin paljon kaikkea, sieltä löytyy varmaan kermakakkukin?”. Niinpä Rissu sitten alkoi etsiä repustaan kermakakkua, sellaista jossa on mansikoita päällä ja joka on tehty 24 hengelle. Rissu kaivoi ja kaivoi ja joutui sitten toteamaan että taisi unohtaa kakun jääkaappiin lähtöhötäkässä.

Viimeinen pysähdys olisi Kasvihuoneilmiössä. Molemmat olivat nähneet paikan jo aiemmin eikä siinä itsessään olisi uutuuden viehätystä. Mahat olivat edelleen täynnä ja ainoastaan hienoinen pissahätä vaivasi. Siellä olisi kuitenkin 2 geokätköä. Toinen vajaan 100 metrin päässä pysähdyspaikasta ja toinen useamman sadan metrin päässä. Rissu ehdotti että otetaan ensin lähempi ja sitten kauempi jos keretään. Matkanjohtaja ilmoitti tauon pituudeksi 35 minuuttia. Hoppua sitten! Ensimmäinen kätkö oli helppo ja nopea. Toinen oli selkeästi vaikeampi jo maastoltaan. Piti ylittää mäessä oleva hakkuuaukea. Mäen toisella puolella oli runsasta kasvillisuutta ja melko jyrkkä pudotus. Ei houkutellut mutta kun sinne asti on tultu niin tottahan kätkö on otettava. Se löytyi lopulta yllättävän helposti. Leima lokiin ja puolijuoksua takaisin. Hiki tuli, vaatteet olivat täynnä heinänsiemeniä ja muuta metsästä mukaan kertynyttä. Bussissa AlteV löysi itsestään hirvikärpäsen ja illalla suihkussa vielä toisenkin. Mutta eipäs mennä asioitten edelle. Rissu ja AlteV olivat takaisin Kasvihuoneilmiöllä kun taukoa oli jäljellä vielä 8 minuuttia. WC-käynnille ehti vielä hyvin ja kierrellä myymälässäkin.

DSC_0233

Hyvinkäälle takaisin ehdittyä oli reissusta kertynyt 6 geokätköä, kolme molemmille päiville. Ihan mukavasti vaikka kätköily ei reissun pääasia ollutkaan.

Myllykylän koski

Rissu istui iltansa kuluksi selailemassa Facebookia. Yhtä äkkiä silmiin osui Pietun päivittämiä valokuvia. ”Mähän olen ollut tuolla partiopoikien kanssa melomassa” ajatteli Rissu. Oli ihan pakko kommentoida Pietulle ”Onko nämä kuvat Teuronjoelta Myllykylän koskesta?”. Kyllä, sieltä olivat. Rissu siinä sitten kertomaan Pietulle tarinaa siitä kun kolmas kesä taaksepäin oli melomassa Hyvinkään Nummenpoikien kanssa Teuronjoen maisemissa vajaan 30 km kahtena päivänä. Mukana oli kymmenen teini-ikäistä poikalasta sekä toinen aikuinen. Retki oli ollut mukava, oli nähty jokea ylittävä peura sekä erilaisia kaloja ja rapujakin. Iltapesut oli suoritettu joessa uiden ja pojat olivat tehneet täytekakun trangialla.  Myllykylän koski oli jäänyt mieleen sillä siinä oli pitänyt kantaa kanootteja ihan jonkin matkaa, jotta pato oli saatu ohitetettua. Kanootit olivat olleet melko painavia ja pojat eivät tunteneet armoa, vaikka Rissu oli ainut nainen ja lupautunut vain turvallisuudesta vastaavaksi tälle reissulle. Rissu muisti edelleen miten hiki oli valunut kanootteja raahatessa.

Kuva1166

Yllättäen sovittiin että voitaisiin tehdä yhdessä retki Myllykylän koskelle: Rissu, AlteV, Monilla ja Pietu. Samalla voisi ottaa kätkön siitä.

Juhannusta edeltävänä sunnuntaina Rissu kiirehti aamuvuorosta kotiin ottamaan edellisenä päivänä valmiiksi pakatut tavarat mukaan. Osa tavaroista puuttui edelleen. Kiireellä niitä AlteV:n kanssa kaupasta ostamaan. Sitten oli mukana kaikki: lettutaikina-ainekset, vettä, makkaraa, croissantteja ym. Rissu laittoi Pietulle viestin että nyt lähdettiin. Pietu vastasi että ovat jo paikalla mutta puita ei ole juurikaan ja nekin mitä on, ovat märkiä. Rissu harmitteli että oli jättänyt ennen Viron matkaa autoa siivotessa puut pois auton takakontista. Yleensähän Rissu kuljettaa mukanaan kassillista polttopuita. Koskaan ei tiedä milloin tarvitsee tehdä nuotio ja missä olosuihteissa.

Ajettiin kohti Kärkölää ja lähellä kohdetta pysähdyttiin erään vanhahkon hakkuuaukean viereen. AlteV kävi noukkimassa sieltä mukaan muutamia risuja ja puunoksia. Ne olivat ainakin hyvin kuivuneita vaikkakin säästä johtuen pinnastaan kosteita.

Rissu ajoi ohi, ylitettyään kosken hän totesi ajaneensa ohi koska ei ole tullut koskaan tuosta suunnasta. AlteV kysäisemään että miten se olisikaan ollut mahdollista kanootin kanssa. Tietenkin Rissu oli tullut vettä pitkin edellisellä ja ainoalla kerrallaan, jolloin oli käynyt täällä. Lopulta auto oli parkkipaikalla ja lyhyen kävelyn jälkeen sekä Rissu että AlteV olivat sovitulla paikalla.

tissipuu

Nuotio ei tosiaankaan palanut hyvin, se kituutti ja savuutti. Autosta siis ne kuivat karahkat ja kirves avuksi. Saatiin tulet syttymään ja puheltiin niitä näitä. Rissu tapasi Monillan äidin todetakseen että oli tavannut tätä säännöllisesti jo 16 vuoden ajan. On jännä tunne kun ei oikeastaan tunne toista, mutta kuitenkin tuntee. Rissu ei edes tiennyt ennestään Monillan äidin nimeä, mutta oli jutellut monta kertaa tämän kanssa asioidessaan niitä näitä. Kätköilystä ei kuitenkaan ollut tullut koskaan puhetta. Ei tätä ennen. Siinä samalla rupatellessa tuli paistettua makkarat ja letut ja keitettyä nuotiokahvit. Nuotiossa kypsyi foliossa Pietun ja Monillan pihvit ja vihannekset. Syönnin jälkeen etsittiin geokätkö. Se ei antautunut ihan helposti vaikka olikin ”perinteinen, helppo tradi”. Lopulta nimet olivat kuitenkin lokissa ja voitiin lähteä kotiin. AlteV oli menossa yöksi töihin ja kohta tulisi kuitenkin taas kiire. Rissu päätti poiketa rannassa ja näki siellä hienon ”tissipuun”, pakkohan siitä oli kuva napata. AlteV halusi koskeen uimaan ja löydettyään sopivan paikan hän riisuuntui kiireesti ja kävi kylmässä vedessä virkistävällä uinnilla ennen kuin lähdettiin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Pari kätköä vielä matkalta ja väärä reitin valinta: ”Olikohan se tämä tie mitä pitkin oli lyhin reitti?”. No, eipä ollut ja ajettiin siis Mäntsälän Sälinkäälle josta sitten Ridasjärven kautta Hyvinkäälle. Ihan turha mutka, varsinkin kun oli jo kiire.

Reissu oli kuitenkin antoisa. Pietulle ja Monillalle kiitos!

Tapaaminen

Perjantaina Herra ahola viestitti heidän lähteävän Espoosta Nuuksiosta kohti Hyvinkäätä. Rissulla oli hommat kotona ihan vaiheessa, siis se normaali perhe-elämä ja kotityöt ja lähtötohinat. Sovittiin, että nähdään Hyvinkään ABC-asemalla, siinä olisi kätkö, jonka ahola voisi ottaa odotellessa.

Olivat ottaneet kätkön, tosin eri kätkön kuin mitä Rissu tarkoitti, ja olivat valitettavasti joutuneet odottamaan muutenkin sillä Rissu kiersi hakemassa AlteV:n kyytiin. AlteV:llä oli lasten kanssa ruokailu kesken, Rissullekin oli varattu perunamuusia ja pala uunissa poroksi paistunutta lihaa. Vaikka Rissu rakastaakin poronlihaa niin nyt ei ollut aikaa syödä. Ruoka-annnos sai jäädä jääkaappiin odottamaan iltaa. Lisäksi säntillisenä miehenä tunnetun AlteV:n kiipeilykypärä oli salaperäsisesti hukassa. Oli pakko tyytyä ottamaan mukaan lapsen BMX-kypärä. Kiirettä pukkasi, kiirettä pukkasi! Rissu pohtimaan, että onkohan aholan auto vielä sama kuin viime kesänä. Miten sen löytää aakkosaseman parkkipaikalta? Hyvin löytyi, tuttu auto ja sen sisällä tutut ihmiset. Matka jatkui pysähtymättä Kytäjälle. Vasta perillä noustiin autoista ja annettiin halit tapaamisen johdosta. Autoista kaivettiin esiin köysiä, hakasia, erilaisia kiipeämiseen tarkoitettuja välineitä. Rissu kysymään tulevatko Greta ja Garbo mukaan vai ottaisiko hän Kingin mukaan. Rottweiler-tytöt olivat kävelleet jo melko matkan Nuuksiossa, joten mukaan lähti Kingi. Hankalassa maastossa on vaikeaa, jos koirat temmeltävät keskenään törmäillen ihmisiin ja aiheuttaen liukastumisia ja ehkä putoamisiakin. Rissu kiinnitti Kingiin handsfree-laitteen ja lähdettiin tarpomaan perille. Rouva ahola kysyi ”Onko se mänty?” ja Rissu ”Kyllä, se on mänty”. Rouva ahola näytti yhtä hienoa mäntyä Rissulle ja Rissu joutui toteamaan ”Ei, tuo ei ole oikea mänty. Oikealle männylle on vielä matkaa.” Matkahan on vasta alussa ja maaasto alkaa vasta hetken päästä vaikeutua. Pitäisi kiivetä isolle kalliolle ja siellä olevaan suureen mäntyyn.

Lopulta oltiin SEN männyn juurella: Rissu, AlteV, ahola (sekä rouva että herra) ja Kingi. Sitten virittelemään. Herra ahola oli tehnyt hienon viritelmän, paremman kuin Rissun ja AlteV:n. Sama tekniikka mutta enemmän hifistelyä. Nuoliase, nuolet, siimaa. Darts-taulu on ollut harjoitteluvälineenä, jotta ampumiseen saa tarkkuutta eikä tarvitse kokeilla sattuisiko vahingossa osumaan oikeaan paikkaan. Kolmannella kerralla juuri oikeasta paikasta sisään ja sitten virittämään vetonarua. Hoplaa, AlteV käveli pyydykseen, suoraan siimaan. Irrotus tapahtui helposti. Vetonaru olikin sitten solmussa ja tästä päästiin aiheeseen solmut. Tiedättekö te kuka ne tekee ja kuka ne aukoo? – Partiolainen tekee solmut kalamiehen auottavaksi!

IMAG0325 IMAG0329 IMAG0330

Lopulta rouva ahola oli puussa ja purkissa oli nimi. Rouva ahola? Kyllä, koska Herra ahola ei pysty käsivamman vuoksi kiipeämään niin hän hoitaa viritykset ja varmistamisen ja Rouva kiipeää. Rouva on sitä paitsi tottunut korkeisiin paikkoihin. Herra ahola kertoi että käteen on jäänyt tapaturmasta hermotusongelmaa ja tästä johtuen siinä on toisinaan ”säpsähdyksiä” eli pakkoliikkeitä. Rissu huonolla huumorillaan siitä veistelemään että onhan sekin selitys kun ravintolassa naisia takapuolelle taputtelee. Rissu varoitti myös AlteV:tä siitä, että saattaapa Herra aholan käsi läpsyä tämänkin pyllylle. Onneksi sekä Rouva että Herra ahola ovat huumorintajuisia kuten AlteV:kin.

Lokikirjakin oli kunnossa, joten Rissun ei tarvinnut tehdä huoltokäyntiä vaan päästiin kalliolle aurinkoiseen, lämpimään iltaan kahvittelemaan. Kerrankin siihen oli aikaa ja kahvitauko kului rattoisasti rupatellen kaikenlaisista sattumuksista mitä kätköillessä on kummallekin pariskunnalle sattunut. Todettiin, että pahimmat kommellukset ovat niitä mitkä tekevät retkistä hauskoja, ainakin jälkeenpäin ne naurattavat. ”Onhan sitä nyt varmaan jotain positiivistakin sattunut, ettei aina vaan juuttumisia ja epäonnistumisia ja hidasteita” – ”On! Ei nyt vaan tule mitään mieleen…”

IMAG0332 IMAG0334

Oli aika lähteä takaisin. Matkalla näimme lisää hirvenkakkaa ja luontostamme katoamassa olevia sinivuokkoja. Parkkipaikalla juteltiin hetki ja ahola lähti jatkamaan matkaa. Olisi pitänyt olla sinnikkäämpi vaatien, että kyllä te nyt tulette meille yöksi. Mutta oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä kauan kuin nyt meni edellisestä kerrasta.

Kiitos, Rouva ja Herra ahola.

Puhelu

Rissulla soi torstai-iltana puhelin ”Ahola täällä terve”. Rissu ilahtui heti herra aholan äänen kuullessaan. Muistot tulvivat mieleen.

Rissu oli viime heinä-elokuun vaihteessa tolpan ja geokoira Kingin kanssa Muoniossa Megassa. Reissua oli suunniteltu jo edellistalvesta saakka. Mökki oli vuokrattuna Torassiepistä ja varmistettu, että järvi on kalaisa. Matkaan oli lähdetty jo lauantai-aamuna, käyty matkalla serkusjuhlissa, otettu muutamia geokätkö ja tehty suunnitelmia. Yksi yö oli nukuttu Ranualla Ilveslinnassa kun väsymys alkoi yllättää. Paikallisessa pitseriassa syötiin poropitsaa ennen nukkumaan menoa. Maanantaina saavuttiin Rovaniemen kautta Muonioon. Auto oli aivan täynnä tavaraa: kätköilyyn, kalastamiseen, reippailuun, telttailuun, siis ihan joka lähtöön. Kaikkea sitä pakatessa Rissu oli unohtanut kameran laturin ja Rovaniemelle päästyä oli akku jo tyhjä ja matka vasta alussa. Joten etsimään kauppa, josta saa kameraan akkulaturin.

Muoniossa ajeltiin mökille ja majoituttiin siihen. Juuri kun Rissu oli lähdössä käyttämään Kingiä pisulenkillä ajoi naapurimökin viereen auto ja sieltä astui ulos pariskunta sekä kaksi suurta Rottweileria. ”Ahola päivää, ootteko tulossa Megaan?” – No, kyllä. Siitä se juttu lähti. Rouva Ahola saapui jutustelemaan myös ja viiden minuutin kuluttua ensitapaamisesta Rissulla oli tiedossa miten Aholat olivat tavanneet ja alkaneet seurustella.

Viikko Muoniossa oli mukava. Rissu ja tolppa kävivät kätköilemässä Kingin kanssa milloin Muoniossa, milloin missäkin. Kävivät Ruotsissa useamman kerran ja yhtenä päivänä Norjassa. Norjan reissulle lähdettiin jo aamusta. Ajeltiin käsivartta pitkin ylöspäin ja pysähdeltiin siellä täällä kätköjä etsimään. Enontekiössä pysähdyttiin munkkikahville. Kahdet munkkikahvit yhdellä eurolla. Mutta kalliiksi se silti tuli. Paikassa oli kiva matkamuistomyymälä ja toki kotiin oli ostettava tuliaisia, Koriin löysi tiensä niin lapin taruolennoista kertova kirja kuin paljon muutakin. AlteV:lle löytyi paita jossa oli kuvio Biegga-almmái, Tuulenjumala.  Mieshän on itse lähes sellainen, aiheuttaa myrskyjä ja raekuuroja ympärilleen, vaikka hyvä onkin. Ja tottahan toki Rissu ja tolppa ostivat matkaevääksi tuoretta lapin hillaa. Matka jatkui Enontekiöstä – joka on muuten Suomen puhtain kunta – kohti Norjaa.

Pysähdys kätkölle Lätäsenossa. tolppa kysyi voidaanko poiketa katsomassa millainen paikka sotamuseo on, niinpä siis sinne – Lätäsenon Saksalaisille asemille. Juoksuhautoja riitti tunturissa kilometreittäin, poron tuoksu leijui ilmassa ja näköalat olivat hienot. Museon asiakaspalvelua hoitava mies kysäisi retken tarkoitusta ja Rissu kertoi sen olevan yhdistetyn geokätköily- ja kalastusreissun. Mies innostui neuvomaan tolpalle hyvän kalapaikan Iittossa, matkan varrella pohjoiseen. Siellä voisi vieheeseen tarttua Harri jos toinenkin. Kun Rissu ja tolppa pysähtyivät kyseiseen paikkaan kalastamaan sää oli juuri sopiva. Pilvet roikkuivat raskaina tunturien yllä ja pian alkoi sataa. Joen vesi virtasi vuolaasti. Kivet rannalla olivat niljakkaita ja Rissu liukastuikin kerran kaatuen kipeästi, ajatellen ensimmäisenä ”katkesiko luita”. Onneksi ei sattunut mustelmia pahempaa. tolppa heitteli viehettä ahkerasti ja muutaman kerran olikin kala kiinni. Kerran pääsi viime hetkellä – rannalle nostettaessa – karkuun ja sekös harmitti. Lopulta oli pakko jatkaa matkaa koska aika kulki vauhdilla eteenpäin.

Saanatunturi oli ihan tien vieressä houkuttelevana nousua varten. Hetken tolppa ja Rissu pohtivatkin kiipeäisikö tunturin laelle, mutta sitten mieleen tuli nopea kipaisu Olostunturin laelle. Kaksikko oli ohi ajaessaan ajatellut nopsasti käydä sieltä yhden kätkön. Autolta kätkölle oli gepsin mukaan vain n. 800 metriä. Puolessa tunnissa kätkölle ja takaisin. Se oli ollut virhearvio. Rinteen nousu oli jyrkempi kuin oli vaikuttanut, maasto oli sitä kivikkoisempaa ja vaikeampaa mitä ylemmäs noustiin. Tuli kuuma ja jano, vesipullot vain olivat jääneet autoon, kuten myös astmalääkkeet ja puhelin sekä ensiapuvälineet. Rissu on aina ajatellut olevansa kunnon retkeilijä ja tietävänsä kuinka kuuluu varustautua varsinkin tunturiin lähdettäessä. Niin sitä kokenutkin haksahtaa. Retkeen vierähti siis tovi enemmän kuin oli suunniteltu. 

Tämä mielessään tolppa ja Rissu päättivät jättää väliin Saanalle kiipeämisen. Norjan rajalla oli pakko ulkoilla – geokätkön verran. Tie muuttui huonommaksi ja mutkikkaammaksi kun päästiin Norjan puolelle. Porot muuttuivat kohteliaammiksi, norjalaiset porot osasivat pysyä tien reunoilla kun taas suomalaiset porot seistä töröttävät keskellä tietä odottamassa auton väistävän. Iltamyöhällä palattiin Torassieppiin. Aholat olivat samana päivänä Norjassa myös. tolppa oli pari kertaa ilmoittanut matkalla Rissulle ”Hei, meidän mökkinaapurit meni siinä”.  

Megan aikana oli paljon erilaisia aktiviteettaja; Rissu osallistui Harrinivalla Lapinrummun valmistus-kurssille saaden näin oman ”noitarumpunsa”. Iltaisin istuttiin Torassiepin rannassa nuotion ääressä jutellen Aholoiden ja muiden kanssa. Hra ahola kävi tolpan kanssa kalassa ja tulihan sitä kalaa. Rissu teki paistoi ja teki kalakeittoa tolpan pyytämistä kaloista.

Olihan siellä muitakin tuttuja, entisiä ja uusia. Mutta näistä toisella kertaa. Nyt siis ahola oli tulossa viikonloppuna Hyvinkäälle hakemaan Ihan kipsissä- kätköä. Rissu harmitteli puhelimessa olevansa viikonloppuna sekä lauantain että sunnuntain töissä aamusta iltaan. Perjantai hänellä olisi vapaapäivä töistä. Olisi ihana nähdä. Sovittiin, että nähdään perjantaina myöhään iltapäivällä. Tarkemmasta ajasta voitaisiin vielä soitella.