Mudigaakkojen kanssa Aulangolla

“Mitäs me keksittäis?” kyseli Rissu AlteV:tä. Keväällä oli luvattu Annalle ja Matille viedä heidät luontoon eräänä elokuisena lauantaina. AlteV oli heti tietenkin sitä mieltä että opetetaan heidät kätköilemään. Rissu pohti, että jotain syötävää pitäisi retkellä olla. AlteV katselemaan kartalta missä olisi sopivasti erilaisia kätköjä, niin että lajiin tutustuttaminen olisi helppoa. Rissu taas pohtimaan, mikä olisi helppo, mutta riittävä ateria: valmista, puolivalmista vaiko pelkät ainekset mukaan luontoon?

Sovittiin menevämme Aulangolle Hämeenlinnaan. Etuna ja haittana oli, ettei kumpikaan, Rissu eikä AlteV ollut itsekään siellä ennen käynyt. Retkeä on vaikeampi suunnitella kun ei tiedä eikä tunne paikkoja ennestään, toisaalta on mielenkiintoisempaa kun on jotain uutta – ainakin uudet kätköt.

Pari päivää ennen retkeä Rissu lähetti viestin osallistujille:                                                 “Tarvikkeet: säänmukainen vaatetus, maastoon sopivat kengät, otsalamppu / taskulamppu, syvä lautanen, haarukka, veitsi, (lusikka), kuppi, istuinalusta, (varuiksi saa ottaa uikkarit ja pyyhkeen jos osuu uintipaikka kohdalle), vettä juomapulloon ja paljon sikailu… eikun seikkailumieltä.

Ohjelma suunnilleen. Välipalaksi teetä ja suolaista sekä makeaa syötävää. Ohessa tehtäviin tutustumista. Tässä ohessa seuraa yksi tehtävä, jonka saa ratkaista jos osaa (me ei osattu) ja sitten ne oikeat eli varsinaiset kaksi tehtävää ratkotaan yhdessä paikan päällä koska edellyttää luonnon havaitsemista jne. Siirtyminen luontoon tutustuen Aulangon ympäristöön ja ratkoen samalla tehtäviä. Loppupuolella retkeä nuotiolla ruokailu ja jälkiruoka.”

Rissu pakkasi itselleen listassa mainitut tarvikkeet lähtöä edeltävänä päivänä. Lisäksi hän pakkasi tulitikut, muovikassillisen kuivaa koivuklapia sekä muovipussillisen kuivaruokatarvikkeita. Rissulla oli illalla vielä lautapeli-ilta ja se venähti myöhään yöhön. AlteV oli yövuorossa, kun hän tuli aamulla töistä kotiin nukkumaan, ei Rissu jaksanutkaan nousta suunnitelmiensa mukaisesti ylös vaan jatkoi unia miehen vieressä.

Lopulta Rissu nousi, joi hitaat aamukahvit ja läksi ostamaan puuttuvia tarvikkeita. AlteV oli juuri herännyt kun Rissu palasi laittamaan ruokaa ja keittämään lähtökahvit. AlteV pakkasi omat tavaransa ja siinä samassa pakattiin Rissulla olevat tarvikkeet osin uusiksi. Polttopuut siirtyivät AlteV:n rinkkaan, samoin osa ruokatarvikkeista sekä lettu- ja nuotiopannu. Rappusissa AlteV huomasi vaelluskenkiensä unohtuneen eteiseen ja Rissu poimi ne mukaansa.

AlteV ilmoitti voivansa (lue: haluavansa) ajaa Rissu urheiluautoa, jotta Rissu voi matkalla tutkailla missä järjestyksessä suunnitellut kätköt – multi ja kaksi earthia – kannattaisi ottaa. Välillä voisi poimia muutaman tradinkin.

Aulangolla kaksikko oli minuutilleen tapaamisaikaan kuin Hercule Poirot ikään. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä salapoliisin tutkimuksia saadaksemme selville Aulangon historian, sillä sen löytää nykyisin helposti netistä ja se jaetaan kanssanne tämän kirjoituksen myötä.

Kapteeni, myöhemmin eversti Hugo Standertskjöld osti Karlbergin Vanajaveden rannalla olevan tilan Venäjällä palvelleelta kenraali Georg Eberhard Galindolta vuonna 1883. Siitä alkoi nykyinen Aulangon historia. Eversti  rakennutti rakennuksia ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Maastoon luotiin englantilaista tyyliä edustava puisto vuosina 1883-1938.

Kivi- ja louhintatyöt olivat erityisesti eversti Standertskjöldin suosiossa ja graniitista rakennettiin graniittilinna. Linna ei ole siis muuta kuin koriste, se ei ole koskaan ollut oikea puolustuslinnake. Vuodesta 1961 siellä on esitetty lapsille suunnattua kesäteatteria. Upea ympäristö kyllä siihen tarkoitukseen.

DSC_0005 (2) DSC_0004 (2)

Päätettiin siis aloittaa välipalalla Aulangon graniittilinnalla. Samalla Anna ja Matti voisivat keksiä joukkueelleen nimen ja voisimme porukalla perehtyä päivän tehtäviin, joista yksi Earth cache koski siis itse graniittilinnaa tutustuttaen Aulangon alueeseen ja kivilajeihin.

Mudigaakat saivat välipalaksi savutervateetä ja yllätys yllätys – mutakakkua. Tehtävien ratkominen oli melko helppoa linnan tornissa.

Siirryimme jonkin matkaa eteenpäin autoilla. Rissu ja AlteV eivät olleet aivan varmoja mistä kannattaa lähteä liikkeelle, sillä kuten sanottua, alue oli heillekin vieras. GPS-laite opasti Aulangon ulkoilumajalle. Rissun mielikuvissa se oli päätepiste, mutta gepsin mukaan myös alkupiste. Koska ruoka tehtäisiin lopuksi siellä, ei polttopuita, ruokatarvikkeita yms tarvitsisikaan kantaa koko reittiä mukana. Siispä jälleen uusintapakkaaminen Rissun päiväreppuun. Mukaan vain juotavaa ym pientä. Taivas oli muuttunut aurinkoisesta pilviseksi, näytti että alkaisi sataa. Rissu kaivoi repusta sateenpitävän takin päälleen. AlteV huomasi että takki jäi kotiin ja miehellä oli siis vain T-paita ja flanellipaita. Rissu ei ollut huomannut takkia naulakossa noukkiessaan vaelluskenkiä naulakon alta. Onneksi Mudigaakkoilla oli mukana kertakäyttöinen sadeviitta, jonka AlteV sai käyttöönsä. Myöhemmin mies huomasi metsässä unohtaneensa vaihtaa jalkaansa sateenpitävät housut – ne olisivat olleet autossa. Mudigaakat naureskelivat hieman asialle, heille kun oli annettu selkeä ohje säänmukaisesta pukeutumisesta. Miten se vanha sanonta meneekään: “Suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä geokätköilevän naisen geokätköilevällä miehellä säänmukaista vaatetusta”.

DSC_0028

Retkue käveli kohti Karhuluolaa. Matkalla etsittiin metsästä tradipurkki, tai oikeastaan Mudigaakat etsivät. Heillehän retki oli suunniteltu. Karhuluolalle saavuttuaan kaikki ihailivat hetken miten kivestä saakaan monenmoista aikaan; siellä sijaitsi Robert Stigellin karhuperheveistos. Siitä lähti sitten rappuset Aulangon näköalapaikalle, jossa sijaitsee näkötorni. Multikätkössä yhtenä tehtävänä oli laskea kuinka monta rappusta Karhuluolalta oli näkötornin tasanteelle. Rissu heitti ilmaan luvun 322, mutta aloitti toisten mukana rappusten määrän laskemisen. Rissu meni kuitenkin sekaisin jossain 270 kieppeillä kun Kingi poukkoili rappusissa vähän liian innoissaan.

DSC_0052 DSC_0075

Aulangonvuoren laen korkeus on 150 metriä merenpinnasta ja 70 metriä Aulangonjärvestä. Siihen kun lisää arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman näkötornin korkeuden 33 metriä niin aika ylös oltiin menossa. Siispä lisää rappusia ja pian oltiin jo näkötornissa katselemassa kauas. Kingi oli rappuja laskeutuessaan innoissaan ikkunoista. Jokaisen ikkunan luona se halusi katsoa ulos. Pöhkö koira.

DSC_0097 DSC_0094 DSC_0096 DSC_0091

Vuonna 1934 rakennetulta näköalatasanteelta oli huikeat näkymät Aulangonjärvelle päin. Aulangonvuorella onkin nähtävissä kaksi muinaisrantaa: Yoldiameren aikaisia kivikkoisia rantatörmiä noin ajalta 8000 ennen ajanlaskun alkua sekä Ancylus-järven ranta ajalta 6500 eaa. Näistä muinaisista vesistä eriytyi sittemmin Vanajavesi. Yoldianmereen liittyi seuraava Earth kätkö. Sen vuoksi kävelimme ensin pois näkötornilta ja luettuamme tehtävän tarkemmin, palasimme takaisin päin ratkaisemaan tehtävää. Tämä oli ensimmäistä vaikeampi tai sitten aloimme olla jo väsyneitä.

DSC_0100

Sitten suunta tekolampien suuntaan ja Metsälammen rannalla sijaitsevaa Ruusupaviljonkia katsomaan. Valitettavasti siellä oli menossa remontti ja rakennus oli rakennustelineiden ympäröimä. Rakennuksen vieressä oli haalistunut kyltti asiasta kertomassa. Jäimme pohtimaan kauanko remontti on ollut menossa ja joko se on loppusuoralla. Kotona Rissu luki netistä remontin kestäneen jo neljä vuotta ja vaatineen puolitoista miljoonaa euroa koska paviljongissa on ollut ennakoitua enemmän ja pahemmin lahoinneita puuosia. Tornit on pitänyt uusia kokonaan, mutta hiljaa hyvä tulee kuten sanotaan. Ruusupalviljongilta käveltiin Tuijametsään. Jännää, että keskelle tavallista metsää on istutettu alue täyteen Tuijia. Hieno se oli, mutta tuntui vähän oudolle. Tuijametsästä löysimme retkemme hienoimman kätkönkin, lokikirjan kannessakin oli kultaiset lehvät.

DSC_0115 DSC_0142 DSC_0144

Nyt tuli eteen pohdinnan paikka. Karhunkierroksen multikätkön kaikki tehtävät oli ratkottu. Oli jäljellä enää loppulaskujen aika koordinaattien saamiseksi. Se oli melko helppoa ja kaikki päätyivät samaan lopputulokseen.

Sade oli lakannut jo aikaa sitten mutta matkaan oli mennyt yllättävän paljon aikaa. Noin 150 metrin päässä olisi tradipurkki, toisaalta vastakkaisessa suunnassa olevalle ulkoilumajallekaan ei olisi pitkä matka ja alkoi olla jo nälkä. Toinen Mudigaakkoista kysyi kauanko purkin hakemiseen menisi. Rissu laski 150 metriä suuntaansa, purkin etsintä, loggaus ja palautus, hmmm, se tekee sellaisen 6 minuuttia yhteensä. AlteV ottamaan gepsiin oikeaa kätköä ja Mudigaakat virittämään sekuntikelloa päälle. PAM! Kohti kätköä vauhdilla. Tuosta oikealle. ” Täällä jossain se on”. Kaikki etsivät tosissaan, AlteV ja Rissukin vaikka retki olikin Mudigaakkojen. Mudigaakat sen löysivät, paikasta jonne AlteV oli kuulemma jo katsonut. Rissu sen sijaan etsi pari metriä väärästä paikasta se kun vaikutti juuri oikealle geoeroosiosta päätellen. Nimet lokiin ja nyt sitä oikeaa polkua pitkin suoraan kätköltä tielle. Nyt oli opetettu pöljänpolkukin, tosin hyvä sellainen. Takaisin lähtöpaikalle kipin kapin. Rissun arvio ajasta meni pieleen noin kolmanneksen, vaikka ihmisiässä mitattuna vain pienen hetken. Kokonaisaika oli 7 minuuttia 51 sekuntia.

Nyt sitten vain Aulangon ulkoilumajalle jonka läheisyydessä multin loppupisteen pitäisi olla. Vielä viime metreillä voi käydä jotain. Rissu huomasi ylitettävän sillan olevan sitä lajia jossa on lankkujen välissä raot joihin mahtuisi väliin toinen lankku. Kingi oli tälläkin kertaa hands free laitteessa eli liinalla kiinni Rissu vyötäröllä. Geokoira mennä viipotti vauhdikkaasti eteenpäin. Rissu ennätti juuri sanoa “Tämä silta on paha Kingille” ja kuulla AlteV:n ihmettelyn “Miten niin muka?” kun koira katosi näkyvistä. Liinasta oli loppunut jousto juuri niin että Kingi astui tyhjälle samaan aikaan kun Rissu astui eteenpäin. Koira parka putosi sillan alle roikkumaan valjaistaan. Onneksi oli valjaissa eikä kaulapannassa. Nyt Kingiin ei sattunut vaan se laskettiin varovasti maahan saakka ja päästettiin irti. Sieltä se kutsuttuna nousi takaisin penkereelle ihmetellen kovasti tätä touhua.

Viimeisenkin kätkön löydyttyä oli aika siirtyä virittelemään tulta nuotioon. AlteV näytti partiolaisen taitonsa syttyttämisessä. Rissu haki autosta ruokailutarvikkeet ja jokainen pääsi tekemään omaa kasvisnyyttiään kypsennettäväksi nuotiolla. Oli vielä hetki valoisaa ennen illan pimenemistä. Miehet yrittivät otsalampuillaan kutsua Batmania mutta onnistuivat kutsumaan vain kovaäänisesti poppia jumputtavan “kutuauton” joka paikalle päästyään poistui soraa lennättäen tyttö kyydissään yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

DSC_0151 DSC_0156

Kasvisnyytit kypsyivät oletettua hitaammin ja niiden seuraksi paistettiin makkaraa. Vaihtoehtoina oli lihaisa Wilhelm ja jauhomakkara Hiillos. Koska oli hämärää ei Rissu nähnyt kovin hyvin oman makkaransa kypsymistä. Makkaraa syödessään hän totesi että ihan kuin hiekkaa söisi kun makkara rahisi hampaissa. Otsalamppu taas esiin ja makkaraa vilkaisemaan. Se oli todellinen hiillosmakkara. Koska noin palanutta makkaraa ei voi terveyssyistä antaa koiralle, Rissu söi sen itse. Jälkiruuaksi paistettiin lettuja. Sitten olikin aika kerätä tavarat kasaan ja poistua. Kello läheni jo puoltayötä ja kummallakin pariskunnalla olisi ajomatkaa kotiin.

Päivän saldoksi tuli yksi multi, kaksi earthia ja viisi tradia, yhteensä 8 kätköä.

Oli oikein mukava retki sateesta huolimatta. Mutta niinhän sitä sanotaan että sää ei ole koskaan huono jos varustus on säänmukainen 🙂

 

 

 

Lemmensillalla

Nyt kun on ollut hyvä putki menossa niin Rissun kätkömäärä läheni uhkaavasti kahdeksaa sataa. Tuon määrän keräämiseen on kyllä mennyt jonkin verran yli kaksi vuotta.Tuolloin Juhannuksena 2012 AlteV alkoi mökillä puhua Rissulle “Voitaisiin aloittaa uusi harrastus, yksi kaveri kertoi sellaisesta geokätköilystä” ja Rissu lupasi miettiä asiaa kunhan AlteV ensin perehdyttäisi mistä on kysymys. Ihmiset kun ovat erilaisia. AlteV innostuu nopeasti ja ryhtyy samantien tuumasta toimeen jos idea tuntuu kokeilemisen arvoiselta. Rissu taas kyllä innostuu, mutta sanoo aina ensin “mun pitää miettiä”. Tämän jälkeen hän haluaa tietää kaikki mahdolliset asiaan liittyvät faktat ja punnitsee hyvät ja huonot puolet, onko asiassa riskejä ja jos niin mitä. Sitten hän jäätyään punnitsemisessaan plussalle voi näyttää vihreää valoa. Harmi vain että useimmat tilaisuudet ovat menneet tällä välin ohi. “Jaa, se unelmiesi työpaikka… me odotettiin sun vastausta puoli vuotta ja annettiin sen sitten yhdelle toiselle kun sä jäit edelleen pohtimaan onko siitä ehkä jotain haittaa että työpäivä päättyy perjantaina tuntia ennen kuin muina päivinä”.

Geokätköily kuulosti AlteV:n kertomana niin mukavalle ja ennen kaikkea turvalliselle lajille, että Rissu suostui muutamassa viikossa. Heinäkuun 7 päivä vuonna 2012 Rissu haki ensimmäisen kätkönsä, yhdessä AlteV:n kanssa joka oli hakenut jo pari ennen sitä. Harrastus on imaissut mukaansa enemmän ja vähemmän. AlteV on hakenut noin 100 kätköä enemmän kuin Rissu – addikti! Nyt siis Rissulle oli täyttymässä virstanpylväs 800 ja sitä piti juhlistaa hakemalla joku sopiva kätkö. AlteV etsi lähikätköjä, mutta ihan nurkilla ei ollut mitään erityisen hauskaa. Parhaat olivat ihan liian kaukana pikaiseksi käynniksi. Mutta sitten AlteV löysi. Nurmijärven Nukarilla olisi Lemmensilta. Hieno nimi kätkölle. Sopisi hyvin.

DSC_0014

Kätkö oli todella hienolla paikalla ja Rissun kontattua tovi sillan alla (voisi niitä huonompiakin harrastuksia olla) se löytyi paikasta johon oli katsottu jo monesti. Hyvin camottu kätkö siis. Sitten seuraavalle kätkölle. Sinne siirryimme autolla pienen matkan ja sitten joen rantaa tarpomaan. Toinen kätkö löytyi jälleen hyvin ja matka jatkui. Kolmaskin löytyi kohtalaisen hyvin. Matkalla huomattiin Nukarinkosken laavu ja pohdittiin, että sielläkin voisi järjestää miitin. Jos olisi aikaa. Aikaa oli vielä ottaa ainakin yksi kätkö ja sitten vielä mahdollisesti yksi. Alkanut vesisade ei haitannut.

DSC_0028 DSC_0030

Mutta sitten tuli ongelma. Tuuli oli pirstonut ja katkonut puun ulkoilureitin poikki. Ei se olisi mitään haitannut, mutta maassa lojui puun katkaisema sähkölinja. Lisäksi satoi. Rissu kieltäytyi menemästä sähkölinjan lähistölle. AlteV ehdotti metsän kautta kiertämistä, Rissu oli sitä mieltä että käktöily jää tältä päivältä ja asiasta pitää tehdä ilmoitus. AlteV arveli vielä että ehkä linjassa ei mene juuri nyt sähköä kun katuvalotkaan eivät pala. Ei auttanut, Rissu arkana tyttönä ilmoitti että hän ei vaan voi kävellä ohi ja jättää asiaa sikseen. Sitten etsimään Nurmijärven sähkön vikailmoitusnumeroa netistä. Löytyihän se ja AlteV soitti sinne. Lupasivat laittaa sähköasentajan paikalle hoitamaan tilannetta. Illan kätköilyt oli siinä. Rissun 800. löytö oli Lemmensilta.

Tuhannetta kätköä juhlitaan lasillisella kuohouviiniä!

Retki Turun saaristoon 16.-17.8.2014

Rissu luki jo keväällä työpaikan sisäisestä tiedotuslehdestä, että Mossalaan järjestetään elokuussa retki. Mossala sijaitsee Houtskarissa, joka on siis Turun saaristossa. Itse asiassa taitaa olla osa Paraisten kuntaa kuntaliitosten jälkeen. Osallistumismaksu oli sen verran edullinen, että Rissu siltä istumalta ilmoitti itsensä ja AlteV:n retkelle. Aikaa retkeen olisi niin kauan, että molemmat saisivat toivottua vapaata töistä tuohon ajankohtaan. Rissu muisti informoida AlteV:täkin asiasta muutaman päivän sisällä ja mies heti suunittelemaan “Saisikohan sieltä pari geokätköä?”. Rissu lupasi, sillä hän oli heti tarkistanut, että kätköjä ainakin on reitin varrella. Toisekseen hän oli optimistinen sen suhteen, että reissun luonteesta huolimatta niiden ottamiseen olisi aikaa.

Lähdön lähetessä alkoi tarkempi suunnittelu: mitä muuta tehtäisiin kuin kätköiltäisiin, osallistuako kaikkeen ohjelmaan vai osaan ja keksitäänkö omaaki? Molemmat olivat saaneet siihen vapaat, mutta Rissu sairasteli jo edellisellä viikolla ja tauti tuntui pitkittyvän. Lisäksi AlteV tuli kipeäksi, mutta onnneksi lievemmin. Perjantaina Rissu päätti, että oli miten oli niin reissuun lähdetään. Sitä oli kuitenkin odotettu koko kesä. Piti pakata, siirtää kätköt gepsiin jne. Kun perjantaina pääsi nukkumaan oli Rissu puolikuollut eikä AlteV:kään kaikista pirtein ollut.

Lauantai-aamuna pakattiin mukaan viimeiset tarvikkeet. Rissulla oli mukana päiväreppunsa ja käsilaukku, mutta AlteV otti mukaan koko kesän mukana reissanneen rinkkansa tyhjentäen sieltä ylimääräisiä tavaroita vain pois.

Bussi oli vielä tyhjä kun pariskunta saapui paikalle. AlteV tunnistettiin heti, tehtävä ei kuulemma ollut vaikea sillä hän oli ainoa mies. Muutoin matkaan lähti bussilastillinen naisia, naisvaltaisesta alasta kun on kysymys. Alkumatka on aina reissussa tunnusteleva, ei tunneta välttämättä toisia kovin hyvin ja nyttenkin matkassa oli vain muutamia tuttuja. Aika kului kuitenkin nopsaan. Rissu luki kirjaa ja AlteV torkkui. Suomusjärvellä pysähdyttiin Kivihoviin kahville ja pissalle, tauon pituus 20 minuuttia. AlteV ja Rissu ryntäsivät heti kätkölle, Kivisydäntä etsimään. Kätköä oli etsimässä myös eräs juhliin menevä perhe. Lopulta kätkön löysi se joka sitä vähiten etsi, se joka vain katseli kun muut etsivät hullun lailla. “Voisiko se olla tämä?” totesi juhliin menevän perheen isä. Muut huokasivat helpotuksesta. Matka juhliin voisi jatkua ja Rissu ja AlteV ennättäisivät vielä pissalle ja aamukahville.

Seuraava kätkölle ryntääminen tapahtui Korppoossa lauttaa odotellessa. Muut menivät kahvilaan ja Rissu ja AlteV tälläkin kertaa aivan vastakkaiseen suuntaan. Nyt oli matkaa hieman enemmän, toisaalta aikaakin oli kolme varttia. Kätkö löytyi mukavasti metsästä ja pariskunta ennätti jäätelölle, siiderille sekä pissallekin. Sitten olikin vuorossa useampi pidempi ja lyhyempi lauttamatka. Ohitettiin Merimetsojen asuttama saari, joka hohti ulosteista valkeana pitkän matkan päähän merellä. Nautittiin merituulesta ja naurettiin lautalle iskevistä aallonpärskeistä.

Iltapäivällä klo 15.30 bussi oli perillä Houtskarissa Mossalassa, Saariston lomakeskuksessa. Ensin majoituttiin. Mökit olivat pieniä ja vaatimattomia, mutta siistejä. Kyllä niissä yön nukkuisi. Saaressa ei olisi geokätköä, vaihtoehdoiksi jäisi siis muu puuha seuraavaan päivään saakka tai viereiseen saareen matkustaminen jollain keinoin. Matkaa lähimmälle geokätkölle olisi linnuntietä neljä kilometriä. Sää oli suotuisa: aurinko paistoi lämpimästi joten kaikenlainen tekeminen kelpasi. Rissu ja AlteV päättivät tutustua lomakeskuksen alueeseen päivällistä odotellessa. Sitä jonotettaessa pariskunta joutui vähän selittämään miksi matkalla muiden mennessä pissalle ja kahville, he poikkesivat nopeasti pusikossa. Kyseessä ei ollut nuori lempi vaan harrastus nimeltä geokätköily.

DSC_0153

Ruoka oli hyvää, tosin kala loppui noutopöydästä kesken. Vaikka asia harmittikin niin sen ei annettu häiritä. Rissu kysäisi infosta ohimennen mitä maksaisi polkupyörän vuokraaminen, sillä niitä näytti olevan tarjolla pyörätelineessä. Neljä tuntia olisi 7,5 euroa, lautta toiseen saareen kulkisi koko yön sitä mukaa kun tarvetta on. Mikäli lautta ei ole paikalla eikä havaitse tulijoita, sinne voisi pirauttaa. “Kiitos tiedoista, palaan kohta asiaan”. AlteV olisi halunnut moottoriveneen, Rissu ei innostunut ajatuksesta sillä merenkäynti oli suurempaa kuin mihin Rissu on tottunut. Saimaalla on joskus ollut yhtä isot aallot mutta niihin ei ole lähdetty moottoriveneellä. Eikä kumpikaan tuntisi seutua, sen kiviä ja karikoita ja pimeäkin tulisi. AlteV myöntyi polkupyöriin.

Ensin kuitenkin saunaan ja uimaan. Sauna oli tulistakin tulisempi, voisi sanoa jopa että pieni ja pippurinen. Väkeä oli seisomapaikoille saakka. Juttu luisti hyvin vaikka ei toisiaan tunnettukaan sen paremmin. Uimaan meneminen oli Rissulle hankalaa kun laiturilla ei meinannut pystyssä pysyä, ihan kuin olisi ollut pahastikin juovuksissa. Tikkailta veteen mennessä vesi huuhtoi välillä nilkkoja ja välillä sitten takapuolta. Rissu oli odottanut veden olevan vilpoista, mutta se olikin lämmmintä. Rissun voimille kävi aallokossa uiminen, mutta AlteV oli innoissaan; hän rakasti aaltoja ja niissä telmimistä.

Rissu meni edeltä mökkiin pakkaamaan retkitarvikkeita reppuunsa: gps-laite, puhelin, villatakki, sateenpitävä takki, iso pullo limsaa ja kamera. AlteV täytti reppua lisää omalla paidallaan ja tarvikkeillaan. Sitten ei muuta kuin polkemaan toiselle puolelle saarta. Tie oli kapea, siinä ei mahtuisi kaksi autoa kunnolla kohtaamaan, mutta se oli asfalttitie kuitenkin. Pian Rissu ja AlteV jo ylittivät lossilla merta vuokrapyöriensä kanssa. Jonkun matkan päästä tieltä poikkesi hiekkatie joka jakautui vielä pienemmäksi hiekkatieksi. Tultiin juhannussalon luokse ja samalla kätkölle. Kätkö sijaitsi suojellussa tuulimyllyssä. Alkoi hämärtää ja kätkö oli oletettua vaikeampi. Rissu tunki hämähäkkipelkoisena itsensä paikkaan jossa olisi varmasti hämähäkkejä ihan vain kätkön vuoksi. Juuri silloin AlteV huikkasi “Löytyi”. Nimet lokiin ja fillarilla takaisin päin. Matkalla lauttarantaan oli tien molemmin puolin viljapeltoa ja siellä kolme kaurista. Sieltä ne katsoivat Rissu ja AlteV:n menoa, mutta heidän pysähdyttyään kuvaamaan ne ennättivät loikkia metsän siimekseen ennen kuin Rissu ennätti kaivaa kameraa repustaan. Viljapellosta nousi ihana hieman tunkkainen viljan tuoksu pimenevässä illassa jossa kosteus laskeutuu kasvien ulottuville. Tässä tuoksussa kätköilijät jatkoivat fillarointia lauttarantaan.

DSC_0107 DSC_0120

Juuri ennen lauttarantaa on Pub Pelago ja ystävykset päättivät käydä yksillä, sillä hehän olivat käyneet jo yhdellä. Pubissa oli yllättävän paljon väkeä, pari alakouluikäistä juoksenteli vuoroin pihalla, vuoroin pubissa sisällä. Lisäksi pubissa oli lastenvaunut ja niiden sisältö maata pötkötti ilmeisemmin äitinsä sylissä täydessä unessa. Terassilla oli Beatleseja laulava ja kitaralla soittava artisti viihdyttämässä. Tunnelma oli niin hyvä kuin kesäiltana voi terassilla olla. Pimeä kuitenkin laskeutui ja Rissulle alkoi tulla vilu, oli aika lähteä takaisin Mossalaan. Otsalamppu otsalle ja pyörien selkään.

Mossalassa oli menossa tanssit ravintolassa, mutta Rissu ja AlteV hakivat mökistään lettutarvikkeet, viinipullon ja Claes Ohlssonilta ostetut muoviset viinilasit. Tyyli ennen kaikkea retkelläkin. Sitten rantakalliolla olevalle nuotiopaikalle tulta tekemään. Siinä oli hienoa istua ja katsella tähtikirkasta taivasta ja tuijotella välillä nuotiota. Ravintolasta kantautui musiikki kalliolle ja letut tuli paistettua ja syötyäkin. Jossain vaiheessa saimme seuraksi Nooran ja Sarin, mikä oli mukavaa. Lopulta oli aika luovuttaa ja lähteä nukkumaan.

20140816_234209

Sunnuntaiaamuna AlteV herätti Rissun, oli aika lähteä syömään aamupalaa. Sitä ennen piti kuitenkin pakata. Aamupala oli riittävä kummallekin. Sitten vain ajanviettoa lautan lähtöä odotellessa. Pistäytyminen maisemia katsomassa näköalatornissa oli mukava, vaikka näkötorni huojuikin hieman.  Lautta lähti puolenpäivän jälkeen kohti Iniötä, jossa oli pysähdys Cafe Alppilassa. Mukava paikka. Harmi vain ettei lähimaillakaan ollut ainuttakaan kätköä, aikaa sellaisen hakemiseen olisi ollut vaikka kuinka. Lautalle oli mielettömän pitkä jono ja koska jonosta taaempaa siihen otettiin sora-auto ja muita autoja, aloimme jo miettiä mahtuuko meidän bussimme siihen vaikka jonon keulilla oltiinkin. Mahtuihan se ja lauttamatka kohti Kustavia alkoi.

DSC_0208

Kustavissa  matkalaiset pääsivät käsityöläiskylään, valitettavasti siellä oli liian vähän aikaa, alle tunti. Kun ottaa huomioon että paikassa oli lounastauko (lohikeittoa, saaristolaisleipää, jälkiruokakahvit ja munkit), hopeasepänpaja, sepänpaja, keramiikkapaja, käsityömyymälä ja geokätkö, olisi pysähdys saanut olla huomattavasti pidempi. Muut eivät enää ihmetelleet kun Rissu ja AlteV ryntäsivät ensin kohti pusikkoa. He saivat seuraakin parista matkaseuralaisesta, jotka halusivat tutustua lajiin. Sitten syömään ja tutustumaan alueeseen. Aika loppui kesken kun piti jatkaa matkaa. Kustaviin olisi tultava toistekin.

DSC_0206

Maha täynnä kuumaan bussiin ja johan tuli uni. Rissu heräili jossain matkalla Kasvihuoneilmiöön ja AlteV hetken päästä. Oli hirvittävä jano ja Rissu kaivoi jälleen kerran reppua. Sitähän hän oli kaivanut matkan ajan usein. Repusta oli löytynyt kaksi isoa limsapulloa, kaksi viinilasia (edelleen tyyli ennen kaikkea), kaksi rasiaa tomaatteja, karkkipussi, kaksi banaania, maitokahvi, servettejä, pullapitko, puhelimen laturi, kamera, kirja, villatakki ja paljon muuta. Eräs matkalaisista katseli Rissun repun kaivamista todeten “miten voi pieneen reppuun mahtua noin paljon kaikkea, sieltä löytyy varmaan kermakakkukin?”. Niinpä Rissu sitten alkoi etsiä repustaan kermakakkua, sellaista jossa on mansikoita päällä ja joka on tehty 24 hengelle. Rissu kaivoi ja kaivoi ja joutui sitten toteamaan että taisi unohtaa kakun jääkaappiin lähtöhötäkässä.

Viimeinen pysähdys olisi Kasvihuoneilmiössä. Molemmat olivat nähneet paikan jo aiemmin eikä siinä itsessään olisi uutuuden viehätystä. Mahat olivat edelleen täynnä ja ainoastaan hienoinen pissahätä vaivasi. Siellä olisi kuitenkin 2 geokätköä. Toinen vajaan 100 metrin päässä pysähdyspaikasta ja toinen useamman sadan metrin päässä. Rissu ehdotti että otetaan ensin lähempi ja sitten kauempi jos keretään. Matkanjohtaja ilmoitti tauon pituudeksi 35 minuuttia. Hoppua sitten! Ensimmäinen kätkö oli helppo ja nopea. Toinen oli selkeästi vaikeampi jo maastoltaan. Piti ylittää mäessä oleva hakkuuaukea. Mäen toisella puolella oli runsasta kasvillisuutta ja melko jyrkkä pudotus. Ei houkutellut mutta kun sinne asti on tultu niin tottahan kätkö on otettava. Se löytyi lopulta yllättävän helposti. Leima lokiin ja puolijuoksua takaisin. Hiki tuli, vaatteet olivat täynnä heinänsiemeniä ja muuta metsästä mukaan kertynyttä. Bussissa AlteV löysi itsestään hirvikärpäsen ja illalla suihkussa vielä toisenkin. Mutta eipäs mennä asioitten edelle. Rissu ja AlteV olivat takaisin Kasvihuoneilmiöllä kun taukoa oli jäljellä vielä 8 minuuttia. WC-käynnille ehti vielä hyvin ja kierrellä myymälässäkin.

DSC_0233

Hyvinkäälle takaisin ehdittyä oli reissusta kertynyt 6 geokätköä, kolme molemmille päiville. Ihan mukavasti vaikka kätköily ei reissun pääasia ollutkaan.

Myllykylän koski

Rissu istui iltansa kuluksi selailemassa Facebookia. Yhtä äkkiä silmiin osui Pietun päivittämiä valokuvia. “Mähän olen ollut tuolla partiopoikien kanssa melomassa” ajatteli Rissu. Oli ihan pakko kommentoida Pietulle “Onko nämä kuvat Teuronjoelta Myllykylän koskesta?”. Kyllä, sieltä olivat. Rissu siinä sitten kertomaan Pietulle tarinaa siitä kun kolmas kesä taaksepäin oli melomassa Hyvinkään Nummenpoikien kanssa Teuronjoen maisemissa vajaan 30 km kahtena päivänä. Mukana oli kymmenen teini-ikäistä poikalasta sekä toinen aikuinen. Retki oli ollut mukava, oli nähty jokea ylittävä peura sekä erilaisia kaloja ja rapujakin. Iltapesut oli suoritettu joessa uiden ja pojat olivat tehneet täytekakun trangialla.  Myllykylän koski oli jäänyt mieleen sillä siinä oli pitänyt kantaa kanootteja ihan jonkin matkaa, jotta pato oli saatu ohitetettua. Kanootit olivat olleet melko painavia ja pojat eivät tunteneet armoa, vaikka Rissu oli ainut nainen ja lupautunut vain turvallisuudesta vastaavaksi tälle reissulle. Rissu muisti edelleen miten hiki oli valunut kanootteja raahatessa.

Kuva1166

Yllättäen sovittiin että voitaisiin tehdä yhdessä retki Myllykylän koskelle: Rissu, AlteV, Monilla ja Pietu. Samalla voisi ottaa kätkön siitä.

Juhannusta edeltävänä sunnuntaina Rissu kiirehti aamuvuorosta kotiin ottamaan edellisenä päivänä valmiiksi pakatut tavarat mukaan. Osa tavaroista puuttui edelleen. Kiireellä niitä AlteV:n kanssa kaupasta ostamaan. Sitten oli mukana kaikki: lettutaikina-ainekset, vettä, makkaraa, croissantteja ym. Rissu laittoi Pietulle viestin että nyt lähdettiin. Pietu vastasi että ovat jo paikalla mutta puita ei ole juurikaan ja nekin mitä on, ovat märkiä. Rissu harmitteli että oli jättänyt ennen Viron matkaa autoa siivotessa puut pois auton takakontista. Yleensähän Rissu kuljettaa mukanaan kassillista polttopuita. Koskaan ei tiedä milloin tarvitsee tehdä nuotio ja missä olosuihteissa.

Ajettiin kohti Kärkölää ja lähellä kohdetta pysähdyttiin erään vanhahkon hakkuuaukean viereen. AlteV kävi noukkimassa sieltä mukaan muutamia risuja ja puunoksia. Ne olivat ainakin hyvin kuivuneita vaikkakin säästä johtuen pinnastaan kosteita.

Rissu ajoi ohi, ylitettyään kosken hän totesi ajaneensa ohi koska ei ole tullut koskaan tuosta suunnasta. AlteV kysäisemään että miten se olisikaan ollut mahdollista kanootin kanssa. Tietenkin Rissu oli tullut vettä pitkin edellisellä ja ainoalla kerrallaan, jolloin oli käynyt täällä. Lopulta auto oli parkkipaikalla ja lyhyen kävelyn jälkeen sekä Rissu että AlteV olivat sovitulla paikalla.

tissipuu

Nuotio ei tosiaankaan palanut hyvin, se kituutti ja savuutti. Autosta siis ne kuivat karahkat ja kirves avuksi. Saatiin tulet syttymään ja puheltiin niitä näitä. Rissu tapasi Monillan äidin todetakseen että oli tavannut tätä säännöllisesti jo 16 vuoden ajan. On jännä tunne kun ei oikeastaan tunne toista, mutta kuitenkin tuntee. Rissu ei edes tiennyt ennestään Monillan äidin nimeä, mutta oli jutellut monta kertaa tämän kanssa asioidessaan niitä näitä. Kätköilystä ei kuitenkaan ollut tullut koskaan puhetta. Ei tätä ennen. Siinä samalla rupatellessa tuli paistettua makkarat ja letut ja keitettyä nuotiokahvit. Nuotiossa kypsyi foliossa Pietun ja Monillan pihvit ja vihannekset. Syönnin jälkeen etsittiin geokätkö. Se ei antautunut ihan helposti vaikka olikin “perinteinen, helppo tradi”. Lopulta nimet olivat kuitenkin lokissa ja voitiin lähteä kotiin. AlteV oli menossa yöksi töihin ja kohta tulisi kuitenkin taas kiire. Rissu päätti poiketa rannassa ja näki siellä hienon “tissipuun”, pakkohan siitä oli kuva napata. AlteV halusi koskeen uimaan ja löydettyään sopivan paikan hän riisuuntui kiireesti ja kävi kylmässä vedessä virkistävällä uinnilla ennen kuin lähdettiin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Pari kätköä vielä matkalta ja väärä reitin valinta: “Olikohan se tämä tie mitä pitkin oli lyhin reitti?”. No, eipä ollut ja ajettiin siis Mäntsälän Sälinkäälle josta sitten Ridasjärven kautta Hyvinkäälle. Ihan turha mutka, varsinkin kun oli jo kiire.

Reissu oli kuitenkin antoisa. Pietulle ja Monillalle kiitos!

Tapaaminen

Perjantaina Herra ahola viestitti heidän lähteävän Espoosta Nuuksiosta kohti Hyvinkäätä. Rissulla oli hommat kotona ihan vaiheessa, siis se normaali perhe-elämä ja kotityöt ja lähtötohinat. Sovittiin, että nähdään Hyvinkään ABC-asemalla, siinä olisi kätkö, jonka ahola voisi ottaa odotellessa.

Olivat ottaneet kätkön, tosin eri kätkön kuin mitä Rissu tarkoitti, ja olivat valitettavasti joutuneet odottamaan muutenkin sillä Rissu kiersi hakemassa AlteV:n kyytiin. AlteV:llä oli lasten kanssa ruokailu kesken, Rissullekin oli varattu perunamuusia ja pala uunissa poroksi paistunutta lihaa. Vaikka Rissu rakastaakin poronlihaa niin nyt ei ollut aikaa syödä. Ruoka-annnos sai jäädä jääkaappiin odottamaan iltaa. Lisäksi säntillisenä miehenä tunnetun AlteV:n kiipeilykypärä oli salaperäsisesti hukassa. Oli pakko tyytyä ottamaan mukaan lapsen BMX-kypärä. Kiirettä pukkasi, kiirettä pukkasi! Rissu pohtimaan, että onkohan aholan auto vielä sama kuin viime kesänä. Miten sen löytää aakkosaseman parkkipaikalta? Hyvin löytyi, tuttu auto ja sen sisällä tutut ihmiset. Matka jatkui pysähtymättä Kytäjälle. Vasta perillä noustiin autoista ja annettiin halit tapaamisen johdosta. Autoista kaivettiin esiin köysiä, hakasia, erilaisia kiipeämiseen tarkoitettuja välineitä. Rissu kysymään tulevatko Greta ja Garbo mukaan vai ottaisiko hän Kingin mukaan. Rottweiler-tytöt olivat kävelleet jo melko matkan Nuuksiossa, joten mukaan lähti Kingi. Hankalassa maastossa on vaikeaa, jos koirat temmeltävät keskenään törmäillen ihmisiin ja aiheuttaen liukastumisia ja ehkä putoamisiakin. Rissu kiinnitti Kingiin handsfree-laitteen ja lähdettiin tarpomaan perille. Rouva ahola kysyi “Onko se mänty?” ja Rissu “Kyllä, se on mänty”. Rouva ahola näytti yhtä hienoa mäntyä Rissulle ja Rissu joutui toteamaan “Ei, tuo ei ole oikea mänty. Oikealle männylle on vielä matkaa.” Matkahan on vasta alussa ja maaasto alkaa vasta hetken päästä vaikeutua. Pitäisi kiivetä isolle kalliolle ja siellä olevaan suureen mäntyyn.

Lopulta oltiin SEN männyn juurella: Rissu, AlteV, ahola (sekä rouva että herra) ja Kingi. Sitten virittelemään. Herra ahola oli tehnyt hienon viritelmän, paremman kuin Rissun ja AlteV:n. Sama tekniikka mutta enemmän hifistelyä. Nuoliase, nuolet, siimaa. Darts-taulu on ollut harjoitteluvälineenä, jotta ampumiseen saa tarkkuutta eikä tarvitse kokeilla sattuisiko vahingossa osumaan oikeaan paikkaan. Kolmannella kerralla juuri oikeasta paikasta sisään ja sitten virittämään vetonarua. Hoplaa, AlteV käveli pyydykseen, suoraan siimaan. Irrotus tapahtui helposti. Vetonaru olikin sitten solmussa ja tästä päästiin aiheeseen solmut. Tiedättekö te kuka ne tekee ja kuka ne aukoo? – Partiolainen tekee solmut kalamiehen auottavaksi!

IMAG0325 IMAG0329 IMAG0330

Lopulta rouva ahola oli puussa ja purkissa oli nimi. Rouva ahola? Kyllä, koska Herra ahola ei pysty käsivamman vuoksi kiipeämään niin hän hoitaa viritykset ja varmistamisen ja Rouva kiipeää. Rouva on sitä paitsi tottunut korkeisiin paikkoihin. Herra ahola kertoi että käteen on jäänyt tapaturmasta hermotusongelmaa ja tästä johtuen siinä on toisinaan “säpsähdyksiä” eli pakkoliikkeitä. Rissu huonolla huumorillaan siitä veistelemään että onhan sekin selitys kun ravintolassa naisia takapuolelle taputtelee. Rissu varoitti myös AlteV:tä siitä, että saattaapa Herra aholan käsi läpsyä tämänkin pyllylle. Onneksi sekä Rouva että Herra ahola ovat huumorintajuisia kuten AlteV:kin.

Lokikirjakin oli kunnossa, joten Rissun ei tarvinnut tehdä huoltokäyntiä vaan päästiin kalliolle aurinkoiseen, lämpimään iltaan kahvittelemaan. Kerrankin siihen oli aikaa ja kahvitauko kului rattoisasti rupatellen kaikenlaisista sattumuksista mitä kätköillessä on kummallekin pariskunnalle sattunut. Todettiin, että pahimmat kommellukset ovat niitä mitkä tekevät retkistä hauskoja, ainakin jälkeenpäin ne naurattavat. “Onhan sitä nyt varmaan jotain positiivistakin sattunut, ettei aina vaan juuttumisia ja epäonnistumisia ja hidasteita” – “On! Ei nyt vaan tule mitään mieleen…”

IMAG0332 IMAG0334

Oli aika lähteä takaisin. Matkalla näimme lisää hirvenkakkaa ja luontostamme katoamassa olevia sinivuokkoja. Parkkipaikalla juteltiin hetki ja ahola lähti jatkamaan matkaa. Olisi pitänyt olla sinnikkäämpi vaatien, että kyllä te nyt tulette meille yöksi. Mutta oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä kauan kuin nyt meni edellisestä kerrasta.

Kiitos, Rouva ja Herra ahola.

Puhelu

Rissulla soi torstai-iltana puhelin “Ahola täällä terve”. Rissu ilahtui heti herra aholan äänen kuullessaan. Muistot tulvivat mieleen.

Rissu oli viime heinä-elokuun vaihteessa tolpan ja geokoira Kingin kanssa Muoniossa Megassa. Reissua oli suunniteltu jo edellistalvesta saakka. Mökki oli vuokrattuna Torassiepistä ja varmistettu, että järvi on kalaisa. Matkaan oli lähdetty jo lauantai-aamuna, käyty matkalla serkusjuhlissa, otettu muutamia geokätkö ja tehty suunnitelmia. Yksi yö oli nukuttu Ranualla Ilveslinnassa kun väsymys alkoi yllättää. Paikallisessa pitseriassa syötiin poropitsaa ennen nukkumaan menoa. Maanantaina saavuttiin Rovaniemen kautta Muonioon. Auto oli aivan täynnä tavaraa: kätköilyyn, kalastamiseen, reippailuun, telttailuun, siis ihan joka lähtöön. Kaikkea sitä pakatessa Rissu oli unohtanut kameran laturin ja Rovaniemelle päästyä oli akku jo tyhjä ja matka vasta alussa. Joten etsimään kauppa, josta saa kameraan akkulaturin.

Muoniossa ajeltiin mökille ja majoituttiin siihen. Juuri kun Rissu oli lähdössä käyttämään Kingiä pisulenkillä ajoi naapurimökin viereen auto ja sieltä astui ulos pariskunta sekä kaksi suurta Rottweileria. “Ahola päivää, ootteko tulossa Megaan?” – No, kyllä. Siitä se juttu lähti. Rouva Ahola saapui jutustelemaan myös ja viiden minuutin kuluttua ensitapaamisesta Rissulla oli tiedossa miten Aholat olivat tavanneet ja alkaneet seurustella.

Viikko Muoniossa oli mukava. Rissu ja tolppa kävivät kätköilemässä Kingin kanssa milloin Muoniossa, milloin missäkin. Kävivät Ruotsissa useamman kerran ja yhtenä päivänä Norjassa. Norjan reissulle lähdettiin jo aamusta. Ajeltiin käsivartta pitkin ylöspäin ja pysähdeltiin siellä täällä kätköjä etsimään. Enontekiössä pysähdyttiin munkkikahville. Kahdet munkkikahvit yhdellä eurolla. Mutta kalliiksi se silti tuli. Paikassa oli kiva matkamuistomyymälä ja toki kotiin oli ostettava tuliaisia, Koriin löysi tiensä niin lapin taruolennoista kertova kirja kuin paljon muutakin. AlteV:lle löytyi paita jossa oli kuvio Biegga-almmái, Tuulenjumala.  Mieshän on itse lähes sellainen, aiheuttaa myrskyjä ja raekuuroja ympärilleen, vaikka hyvä onkin. Ja tottahan toki Rissu ja tolppa ostivat matkaevääksi tuoretta lapin hillaa. Matka jatkui Enontekiöstä – joka on muuten Suomen puhtain kunta – kohti Norjaa.

Pysähdys kätkölle Lätäsenossa. tolppa kysyi voidaanko poiketa katsomassa millainen paikka sotamuseo on, niinpä siis sinne – Lätäsenon Saksalaisille asemille. Juoksuhautoja riitti tunturissa kilometreittäin, poron tuoksu leijui ilmassa ja näköalat olivat hienot. Museon asiakaspalvelua hoitava mies kysäisi retken tarkoitusta ja Rissu kertoi sen olevan yhdistetyn geokätköily- ja kalastusreissun. Mies innostui neuvomaan tolpalle hyvän kalapaikan Iittossa, matkan varrella pohjoiseen. Siellä voisi vieheeseen tarttua Harri jos toinenkin. Kun Rissu ja tolppa pysähtyivät kyseiseen paikkaan kalastamaan sää oli juuri sopiva. Pilvet roikkuivat raskaina tunturien yllä ja pian alkoi sataa. Joen vesi virtasi vuolaasti. Kivet rannalla olivat niljakkaita ja Rissu liukastuikin kerran kaatuen kipeästi, ajatellen ensimmäisenä “katkesiko luita”. Onneksi ei sattunut mustelmia pahempaa. tolppa heitteli viehettä ahkerasti ja muutaman kerran olikin kala kiinni. Kerran pääsi viime hetkellä – rannalle nostettaessa – karkuun ja sekös harmitti. Lopulta oli pakko jatkaa matkaa koska aika kulki vauhdilla eteenpäin.

Saanatunturi oli ihan tien vieressä houkuttelevana nousua varten. Hetken tolppa ja Rissu pohtivatkin kiipeäisikö tunturin laelle, mutta sitten mieleen tuli nopea kipaisu Olostunturin laelle. Kaksikko oli ohi ajaessaan ajatellut nopsasti käydä sieltä yhden kätkön. Autolta kätkölle oli gepsin mukaan vain n. 800 metriä. Puolessa tunnissa kätkölle ja takaisin. Se oli ollut virhearvio. Rinteen nousu oli jyrkempi kuin oli vaikuttanut, maasto oli sitä kivikkoisempaa ja vaikeampaa mitä ylemmäs noustiin. Tuli kuuma ja jano, vesipullot vain olivat jääneet autoon, kuten myös astmalääkkeet ja puhelin sekä ensiapuvälineet. Rissu on aina ajatellut olevansa kunnon retkeilijä ja tietävänsä kuinka kuuluu varustautua varsinkin tunturiin lähdettäessä. Niin sitä kokenutkin haksahtaa. Retkeen vierähti siis tovi enemmän kuin oli suunniteltu. 

Tämä mielessään tolppa ja Rissu päättivät jättää väliin Saanalle kiipeämisen. Norjan rajalla oli pakko ulkoilla – geokätkön verran. Tie muuttui huonommaksi ja mutkikkaammaksi kun päästiin Norjan puolelle. Porot muuttuivat kohteliaammiksi, norjalaiset porot osasivat pysyä tien reunoilla kun taas suomalaiset porot seistä töröttävät keskellä tietä odottamassa auton väistävän. Iltamyöhällä palattiin Torassieppiin. Aholat olivat samana päivänä Norjassa myös. tolppa oli pari kertaa ilmoittanut matkalla Rissulle “Hei, meidän mökkinaapurit meni siinä”.  

Megan aikana oli paljon erilaisia aktiviteettaja; Rissu osallistui Harrinivalla Lapinrummun valmistus-kurssille saaden näin oman “noitarumpunsa”. Iltaisin istuttiin Torassiepin rannassa nuotion ääressä jutellen Aholoiden ja muiden kanssa. Hra ahola kävi tolpan kanssa kalassa ja tulihan sitä kalaa. Rissu teki paistoi ja teki kalakeittoa tolpan pyytämistä kaloista.

Olihan siellä muitakin tuttuja, entisiä ja uusia. Mutta näistä toisella kertaa. Nyt siis ahola oli tulossa viikonloppuna Hyvinkäälle hakemaan Ihan kipsissä- kätköä. Rissu harmitteli puhelimessa olevansa viikonloppuna sekä lauantain että sunnuntain töissä aamusta iltaan. Perjantai hänellä olisi vapaapäivä töistä. Olisi ihana nähdä. Sovittiin, että nähdään perjantaina myöhään iltapäivällä. Tarkemmasta ajasta voitaisiin vielä soitella.

 

Rissun latinoveri kiehahti 3.5.2014

Lauantai näyttäytyi kauniina, aurinko paistoi, vaikka ulkona olikin tuulinen ja kylmä sää. Rissu suunnitteli työn lomassa jatkoa eilisen kätköilylle. Kun on päästy hyvään nousuun, niin sitä täytyy jatkaa. Viesti jos toinenkin lähti kotiin AlteV:lle illan suunnitelmista. Porvooseen? Lataatko kätköt gepsiin valmiiksi? Syödäänkö kotona lähtiessä vai?

AlteV oli herännyt vähän ennen Rissun töistä tuloa. Mies oli menossa töihin yöksi, minkä Rissu oli täysin unohtanut. Rissu oli muistellut, että AlteV:n yötyöt alkavat vasta seuraavana iltana. AlteV on kuitenkin nopea lähtijä; vaatteet niskaan, hampaanpesu ja menoksi. Kätköt hän oli herättyään ennättänyt ladata gepsiinsä. Mukaan otettiin vain juomista, ei muuta evästä. “Syödään matkalla tai kun tullaan kotiin” vastasi mies Rissun kysymykseen eväistä.

IMAG0269 IMAG0270 IMAG0271

Ensimmäistäkään kätköä ei ehditty ottaa kun Rissu jo kurvasi tien sivuun ja ajatteli palata takaisin. Rissun latinoveri oli kiehunut.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Rissu on nopea reagoimaan, hänellä on viiden sekunnin sääntö selkärangassaan, laajennettuna. Tiedättehän viiden sekunnin säännön? Jos sinulle tarjotaan jotain laitonta / sinulta pyydetään jotain ikävää palvelusta tms niin sinulla on korkeintaan 5 sekuntia aikaa kieltäytyä “Ei, minua ei kiinnosta”. Jos epäröit ja jäät miettimään ” Joo, tuota…” olet jo mukana etkä voi enää kieltäytyä. Rissu on laajentanut tämän koskemaan kaikkea reagointia ja AlteV sanookin aina, että Rissu on kuin urheiluauto: linjakas ja kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa. Liekö se moite vai kohteliaisuus.

AlteV taas on mies, joka syttyy hitaasti, mutta myös leppyy hitaasti mikäli ennättää suuttua. Hän miettii vastaustaan kauan ja aloittaa usein lauseen “Joo, tuota…”. Lisäksi hän on kuin poliitikko tai ennustaja, antaa vastauksen jonka kuulija voi kuulla mieluisallaan tavalla. AlteV:n vastatessa “minulla ei ole erityistä tarvetta sellaiseen” voi kuulija päätellä, ettei mies halua sitä tai päätellä että mies haluaa juuri sitä tai että hän voi olla jompaa kumpaa mieltä sillä hänellä ei ole erityistä tarvetta sellaiseen. Tyypillinen savolaisukko siis “suattashan sitä haluta, vuan suatan olla haluamattaki”. Niin, että voitko vastata miten se asia on? – Juurihan minä sinulle kerroin, ettei minulla ole erityistä tarvetta…

Kun viivasuora ja ympäripyöreä kohtaa niin lovihan siinä syntyy. Kun toinen kysyy jotain odottaen vastausta 5 sekunnin säännön mukaisesti ja toinen aloittaa hitaasti “joo, tuota…” niin siihen ennättää nopea sanomaan väliinkin jo monta kertaa. Kyllä siinä latinoveri kiehahtaa. Auto siis nopealla latinojarrutuksella tienvarteen, mies ulos jäähylle omasta tahdostaan ja sitten matka jatkuu. Ei kuitenkaan takaisin päin vaan kohteeseeen, kätköilemään. Hyviä kätköilyjä ei pilaa edes riitely. Kätköjen etsimisen välillä voi riidellä “joo, tuota…” ja siihen vastauksena “säkä säkä, jäkä jäkä… mikset sä vastaa mitään?”  ja mies siihen -joo, tuota… “kälä kälä, pälä pälä…mikä muuten on meidän seuraava kätkö? ” – Se on 300 metrin päästä oikealle ja heti vasemmalla. “no, sano nyt mitä mieltä sä oikeasti olet ja onko tää nyt sulle…onko se tossa vasemmalla?”

IMAG0273 IMAG0274 IMAG0275 IMAG0278 IMAG0281 IMAG0282

Näin matka jatkui kohti Emäsaloa, päätettiin siis mennäkin sitä tietä eikä Porvoon keskustaan. Kätköilyä ja riitelyä. Välillä nauratti ihan hirveästi kun oli jotain hauskoja kätköjä ja sitten taas ärsytti toisen tapa reagoida asioihin ja tapa ilmaista asioita. Emäsalossa riita oli jo laantunut ja voitiin ruveta suunnittelemaan seuraavia kätköilyjä. Kuinka haetaan Emäsalossa olevan suuren sillan alla huippupelottavassa paikassa oleva kätkö.Rissuhan ei pidä tuulisista, avonaisista korkeista paikoista. Suunniteltiin myös toukokuun loppuun kätköilyreissua Viroon.

IMAG0288

Paluumatkalla viimeinen eli kymmenes otettava kätkö sijaitsi Porvoon Gammelbackassa. Autoa ei voinut pysäyttää tien varteen, Rissu näki sopivan parkkipaikan ja AlteV siinä samassa sopivan ruokapaikan. Riitapukarit poikkesivat Gammelbackan pitseriaan ruokailemaan, auto seisoi pitserian parkkipaikalla sen aikaa. Siitä oli mahat täynnä hyvä poiketa toiselle puolen tietä hakemaan kätköä. Autolle palattua ja Rissun lähdettyä ajamaan AlteV alkoi manaamaan “Pysäytä, aja takaisin, mun gepsi jäi siihen sillan kaiteelle” ja Rissu kiusallaan “No, kuule en pysähdy. Opettele muistamaan asiat.” AlteV meinasi jo sanoa jotain kunnes näki Rissun ilmeen ja Rissun oli ihan pakko kertoa poimineensa kaiteelta miehen siihen unohtaman gepsin tullessaan tämän perässä pois kätköltä. Liekö miehelle iskenyt luottamuspula vai mikä, mutta tämä halusi nähdä että Rissu puhuu totta. Siellä se oli Rissun taskussa, AlteV:n GPS-laite. “Taidat sählätä”, totesi Rissu. AlteV kielsi jyrkästi koskaan, ikinä sähläävänsä.

IMAG0293 IMAG0295

Matkalla tuli konsensus. Hyvä ruoka, parempi mieli? Vai miehen kysymys “Mitä mun siis pitää vastata sulle, että se on oikein?”. Tosin Rissu ei päästänyt niin helpolla, hän käski miettiä, mikä se vastaus oli jonka AlteV itse halusi antaa. Rissu halusi kuulla sen mitä AlteV tarkoittaa, ei sitä mitä Rissu haluaa kuulla. Rissu odotti ihan hiljaa ja jo puolen tunnin päästä mies sai kakistettua lyhyen ja ytimekkään vastauksen suustaan, oman mielipiteensä suomen kielellä.

Kymmenen kätkön ja kiehuvan veren jälkeen maittoi sauna molemmille. Sitten AlteV joutui jo kiirehtimään töihin ja Rissu jäi hoitamaan pakollisia asioita ennen nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä ei ehtisi kätköilemään sillä Rissu olisi aamusta iltaan, kaksi vuoroa peräkkäin töissä ja AlteV nukkuisi.

Mukavimmat ja rakkaimmat ihmisetkin saattavat aika ajoin olla hermostuttavia, niin että jopa latinoveri kiehahtaa! Kätköilyä en kumminkaan lopeta toteavat molemmat  😀

 

 

 

Parmankinkkua ja maitolaitureita 2.5.2014

Rissulla välähti. Illalla olisi aikaa tehdä pieni geokätköilyreissu. Nimenomaan pieni, sillä seuraavana päivänä olisi jälleen aamuvuoro. AlteV sai päättää suunnan, johon lähdettäisiin. Riihimäkeen olisi lyhyt matka ja siellä olisi runsaasti noudettavia kätköjä. Rissulle tämä sopi hyvin.

Rissu pakkasi eväskoriin juotavat: limsaa, kivennäisvettä ja kuumaa vettä termospulloon teetä varten. AlteV kävi kaupassa eväitä katselemassa ostamatta kuitenkaan mitään. Siispä kätköilyreissu aloitettiin Pirunsaaren grillin kautta. Rissu sai sotkettua Pitaleipäkebabinsa kastikkeella housunsa. Ruokailun lomassa luettiin iltapäivälehdet yhdessä. Ihmeteltiin siinä sitten Ahteen ja Rädyn oikeudenkäynnin saamia käänteitä. Molemmat veikkasivat Hilkka Ahteen syyttömyyden puolesta.

Pieni tihkusade alkoi juuri kun Rissun musta urheiluauto kaartoi Riihimäkeen vievälle tielle. Se ei haitannut, sillä Rissu oli varustautunut sekä toppatakilla että sateenpitävällä takilla, jotka lojuivat auton takapenkillä. Takapenkillä oli myös Kingiksi kutsuttu pikkupiru, koira josta piti tulla purkin etsijä. Valitettavasti Kingi oppi kätköilystä vain sen, että siinä saa liikuntaa ja kuseskella niin paljon kuin tahtoo. Emäntä korottaa ääntä ainoastaan jos yrittää kusta purkin päälle ja isäntä kun Kingi alkaa vinkua ja uikuttaa liian kovalla äänellä pysähtymistä ennakoiden.

Kingi

Ensimmäinen kätkö oli hieman syrjässä tieltä. Tämä porsas löytyi helposti ja sekä Rissu että AlteV pohtivat, mihin on soveliasta laittaa kätköjä. Tiesikö postilaatikon omistaja postilaatikon alla olevasta kätköstä, oliko hän itse ehkä laittanut sen? Onko kyseessä yksityinen postilaatikko ja miten yksityinen postilaatikko eroaa yrityksen postilaatikosta? Geokätköilyssä ei ole niin tarkkoja sääntöjä, etteikö tulkinnoille jäisi varaa. Ehkäpä geokätköilijöiden jokamiesten oikeuksien tuntemiseen luotetaan. Niin, pitäisikö ihmisiä holhota kertomalla tarkat säännöt vai luottaa kätkön tekijöiden arvioon siitä mikä on soveliasta, mikä ei?

Seuraavat kätköt olivat oikein rykelmässä, jos ilmaisu sallitaan. Heräsi kiinnostus kätköjen laittajaa kohtaan, sillä niin taiten tehtyjä ja huolella suunniteltuja ne olivat. Tällaisista rakkaudella tehdyistä kätköistä tulee aina hyvä mieli. Ne parantavat kummasti päivää.

IMAG0249 IMAG0252 IMAG0256 IMAG0257

Kätkökuvaukset ovat turhia sinänsä, mutta kerrottakoon että kätköjä löytyi puupökkelöstä kadonneeseen pulttiin, käävästä haukkuvaan koiraan. Ja tähän ei nyt lasketa mukaan mukana ollutta Kingiä. Huomasimme myös Riihimäellä sataneen rakeita, tien vierusta näytti sille kuin siihen olisi kylvetty styrox-palloja.

Herajoen vedenottamollaMaitolaituri ja pahamaineinen maitotonkka

Matka jatkui maitolaiturin ja siihen liitetyn huumorin (joka ei ole näin perhepalstalla painokelpoista) kautta eteenpäin. Siirryimme Herajoen vedenottamon kautta kohti liukkaanajon harjoittelurataa. Sieltä matkamme kävi Riihimäen friseegolf-kentälle Kormuun ja AlteV:n gepsistä loppui tälläkin kertaa “ihan yllättäen” paristot. Varaparistoja ei ollut mukana, sillä Rissun reppu oli unohtunut kotiin. Reppu jossa oli Garmin ja täysi pakkaus varaparistoja. Siispä puhelimien kätköilyohjelmat käyttöön. Rissu on kyllä saanut ladattua aikanaan C:geon puhelimeensa, mutta ei ollut koskaan aiemmin sitä käyttänyt. Ohjelma oli kuitenkin helppo ja etsiminen sen avulla onnistui hyvin. Reissun pisimmät kävelymatkat tulivat näitä kolmea kätköä etsiessä. Emmehän voineet noin vain kävellä kiekkoa heittävien reiteille. Lisäksi AlteV arveli etteu radalle ylipäätään saa viedä Kingiä. Palasimme siis ennen viimeistä kätköä autolle. Parkkipaikalla totesimme suuressa kyltissä lukevan, että koirat on pidettävä kytkettynä. Siispä matka jatkui Kingin kanssa kätkölle. Siellä me tasapainoilimme kivien ja kuusten välillä. Lopulta kätkö antautui meille ja samaan aikaan loppui Rissun puhelimesta virta. AlteV muisti vieressä olevan kyläpaikan ja kutsui meidät kylään. Poikkesimme pikaisella visiitillä ennen kotimatkaa. Paluumatkalla seikkailimme tiilien, lasinsirpaleiden ym roinan ja kuivuneiden puunlehtien ja heinien joukossa graffiti-kuvioitujen raunioiden luona etsimässä kätköä. Apuna oli enää AlteV:n puhelin. Siinä missä naatit näytti nollaa, ei ollut kätköä ja siitä missä olisi ollut sopivan näköinen kohta, ei löytynyt kätköä. Rissu otti etäisyyttä asiaan eli graffitiseiniin. Joskus näkökulman vaihtaminen auttaa, niin nytkin. Rissu näki kätkön tai oikeastaan kätköä peittävän näkösuojan jo kaukaa. AlteV:n seisoessa vieressä miettien kärkön paikkaa ja sitä, pitäisikö jättää sen etsiminen tältä illalta, Rissu jo raapusti lokikirjaan nimiä.

Kotimatkalla otettiin joku kätkö tien viereltä ja yksi hieman vaikeampi koivusta. Ensin kätköä ei näkynyt mutta sitten Rissu jo huomasi koivun rungon ympärille teipatun rautalangan. AlteV näki sen myös ja päätti kiivetä ilman välineitä koivuun. Rissu oli huolissaan miehestään, koska koivun oksat ovat melko heikot ja ohuet. AlteV miehiseen tapaansa halusi kuitenkin kiivetä ilmoittaakseen, että Rissun näkemä teippi on koivua itseään – pinnasta oli vain irronnut kerros. Rautalankakin oli irrallinen koivun oksa, joka oli jäänyt runkoa vasten. Rissu manaili asiaa, mutta AlteV jatkoi että hän kyllä on jo nähnyt kätköpurkin, se on huomattavasti ylempänä koivussa. Maasto kolmonen ei kyllä pitänyt paikkaansa, maasto oli ainakin nelosta molempien mielestä. AlteV jatkoi kiipeämistä ja saatuaan purkin käteensä heitti sen alas Rissulle. Rissu siihen sitten nimiä kirjoittamaan ja AlteV ilmoittamaan että olisi hänelläkin kynä ollut mukana taskussa. Purkki ylös heittämällä. Ensimmäinen heitto osui läheiseen pajupuskaan josta Rissu sen nippa nappa ylsi ottamaan pois. Toinen heitto osui AlteV:n takalistoon, joka herätti molemmissa hilpeyttä maitolaituri-kätköä muistaessa. Kolmas heitto osui suoraan AlteV:n käteen ja purkki takaisin puuhun. Moottoritielle kurvatessa keskustelimme jälleen vaatetuksen tärkeydestä kätköillessä. Puuhun kiivetessä vaelluskengät ovat huonot: niissä ei ole tuntoa eivätkä ne taivu. Varvaskengät olisivat puuhun kiivetessä hyvä vaihtoehto. Varvaskengillä tosin ei välttämättä halua kulkea käärmeitä vilisevissä kosteikkoa ja kivikkoa sisältävissä paikoissa.

Metsää

Lopulta olimme kotona 18 kätköä rikkaampana. Juomat ja kuuma termos olivat edelleen korissa. AlteV muisti juuri ennen nukahtamista ostaneensa meille sittenkin jotain evästä. Hän haki sänkyyn suklaapatukat “ole hyvä, ostin nämä meille mukaan, mutta muistin vasta nyt”.

 

 

 

 

Rakkaus nousee roskasta

Rissulla on vierähtänyt puolitoista kuukautta ilman kätköjä, AlteV kävi sentään maaliskuun alkupuolella Englannissa kätköilemässä. Virallisesti se oli jalkapallomatka, mutta Rissun uskomuksen mukaan kätköilyllä oli yhtä suuri merkitys kuin futiksella.

Tämän lauantain kätköily oli sovittu jo hyvissä ajoin, mutta paikan sopiminen jäi perjantaille. Rissu ehdotteli Lahtea ja Porvoota. AlteV päätyi Porvooseen, hän ei ole siellä vielä kätköillyt. Lauantaina Rissu heräsi ajoissa, söi aamupalaa, joi kahvia, teki vaikka mitä. Lopulta sitten heräsi AlteV:kin – Rissu ei raskinut herättää koska tiesi ettei mies kuitenkaan ennättäisi nukkua ennen yöksi töihin menoa.

Vähän jälkeen puolen päivän päästiin lähtemään. Ehdotettiin kevätretkeä nuorisollekin, vaan he eivät lämmenneet joten sitten kaksin kohti Keravaa. Hetkinen. Keravaa? Porvooseenhan sitä piti mennä. Niin, Rissu oli siinä aamutuimaan tuumannut, että Porvooseen on mukavampi mennä sitten kesällä kun aurinko paistaa kuumasti. Kätköilyn lomassa voisi istahtaa joen varteen johonkin laivaan syömään tai kahville ihmisiä katselemaan. Sinne voisi saada nuorisonkin mukaan. Tänään voisi keskittyä ihan vaan kätköilyyn. Ilma oli aurinkoinen ja tosi keväisen kaunis, eikä kovin kylmäkään. Nyt ei kuitenkaan ollut ihanan kuuma kesäpäivä. Niinpä Rissu kertoi AlteV:lle suunnitelman muuttuneen ja AlteV latasi gepsiin Keravan kätköt mukisematta.

Auts! Auts! Auts! AlteV istahti Rissun autoon, löi päänsä ovenkarmiin, pudotti kädestään jotain maahan, kumartui ottamaan sitä lyöden uudelleen päänsä ovenkarmiin, sai pudottamansa käteen ja oikaisi itsensä paikalleen – lyöden päänsä kolmannen kerran ovenkarmiin. Sille ei voinut kuin nauraa. Joko AlteV on hyvin pitkä mies tai Rissun urheiluauto on hyvin linjakas.

Ensimmäinen pysähdys oli Haarajoella. Rissu oli monesti töihin mennessä miettinyt, että pitäisi se kätkö ottaa, vaan ei ollut ennättänyt. Nyt se tuli otettua. Rissu pohti mielessään, että kuinka vähäinenkin luonnossa oleminen rentouttaa ja saa hyvälle mielelle. Aurinko paistoi kuusten lomasta ja vielä eloton, ruskea luonto näytti kauniilta. Takaisin autoon ja matkaa jatkamaan. Auts! Jotkut oppivat virheistään kantapään kautta, AlteV ei koskaan?

Sitten pari pysähdystä ennen Keravaa. Nähtiin Leskenlehtiä ja kevään ensimmäinen Leppäkerttu.

DSC_0001 DSC_0008

The Pond of April Ski Shoes, taattua Tervajorkki laatua oleva kätkö sattui myös matkalle. Rissu ajaa ja AlteV vieressä gepsurina.Yhtä äkkiä jälleen ilmoitus kätkö oikealla xxx metriä… Tästä oikealle. Ja Rissu kurvaa niin että takana ajavan auton kuljettaja varmaan kiroilee että per***een naisautoilijat. Lisäksi se oli väärä risteys. Seuraava yritys. Autolla lähes perille asti. Sitten kävelemään. AlteV ottaa metsän ja Rissu epämääräisen näköisen mutta helposti kuljettavan reitin kunnes Rissunkin oli pakko sukeltaa metsän siimekseen. Hienoa, puro ylitettävänä. Juuri sen levyinen että yli ei voi astua mutta sen verran kapea että tekisi kuitenkin mieli. Rissulla mukana myös kamera, siispä kuvaamaan kaunista luontoa: purossa jätepusseja ja auton rengas. Tänään onkin sopivasti illalla Earth Hour – WWF:n ilmastotapahtuma jossa muistutetaan luonnon puhtaana pitämisestä. Pois kävellessä Rissu huomaa maassa sydämenmuotoisen kiven – rakkaus nousee roskasta.

DSC_0013 DSC_0018 DSC_0020 DSC_0048

Keravalla nopeita kätköjä keskustasta ja Rissu otti pari sellaistakin jotka AlteV oli joskus puolitoista vuotta sitten hakenut. Sitten urheilukentälle kätköä hakemaan. Ensin oltiin aidan väärällä eli ulkopuolella ja ei kun takaisin kiertämään portista. Portti olikin kiinni ja olisi pitänyt kiertää aivan toiselle puolelle kenttää. Auto oli arveluttavalla paikalla joten hirveästi ei voisi aikaa käyttää. AlteV aidan yli ja Rissu jäi suljetulle portille tutkailemaan aurinkoon ja tuuleen gepsiään, seuraavia kätköjä ja suuntia niille. Pian AlteV jo tulikin. Hetkeä aiemmin Rissunkin ohi kiitänyt juoksija oli huikannut AlteV:lle “Löytyikö?”. Rissu pohti että monet laittavat kätköjä asuntonsa lähistölle voidakseen katsoa miten kätköilijät etsivät niitä “hulluna”. Nyt oli tainnut urheilija laittaa kätkön kentälle tehdäkseen sitä samaa harjoitellessaan. Kaksi harrastusta samalla juoksulla niin sanoakseni.

Sitten ajettiin Keravaa ristiin rastiin… käytiin sellaisella kätkölläkin ja samalla todella mentiin ristiin rastiin koska Rissun paikallistuntemus oli 20 vuodessa ruostunut. Tälläkin reissulla Rissu kyllästytti AlteV:tä näillä joka reissuisilla “kun asuin täällä”-muisteluillaan. Kohta Te arvon lukijatkin alatte varmaan epäillä tarinoiden todenperäisyyttä. Miten kukaan on voinut asua niin monessa paikassa, voiko se olla mahdollista?

Jos lännessä on aavekaupunkeja joissa pyörii risupallot pitkin katua hiekkapölyn noustessa ilmaan samaan aikaan kun tyhjästä saluunasta astuu ulos länkkäri kädet lanteillaan, valmiina vetämään Coltit esiin, niin Kerava oli kaunis ja elinvoimainen kaupunki jonka kaduilta nousi valitettavasti hiekkapölyä ja tuuli riepotti edellissyksyn kuolleita lehtiä pitkin katua.

Little Lapland kutsui. Auto parkkiin kadun varteen. Rissu kysäisi haluaako AlteV juotavaa. “En mä tartte”. Oletko varma, varmisti Rissu. “En mä tartte”. Okei, ei sitten. Rissu otti auton takapenkiltä kameran ja kaivoi itselleen Coca-colan repusta. Ovi kiinni ja lukkoon. “Hei, voisin mä ottaakin, jos sulla kerran on juomista”. Naisetko vaikeita? Hoh hoijaa..

DSC_0029 DSC_0038

Tuusulantietä Krapille, siitä rantatielle ihastelemaan Aleksis Kiven, Pekka Halosen ja Jean Sibeliuksen maisemia hakien samalla parit kätköt. Harmi, ettei jäänyt aikaa poiketa Lotta-museoon eikä Ainolaan. Ne täytyy jättää kesän kätköilyjä ja kahvitteluja varten.

DSC_0046

Jotta tulisi riittävästi rymyttyä siltojen alla kuten viikonloppujen luonteeseen kuuluu, niin viimeiseksi otettiin Kyrölän asemalta kätkö. Sitten oli jo kiire kotiin laittamaan ruokaa. AlteV:llä oli lisäksi kiire illan Earth Hour -esitykseen Hyvinkään kirkkoon ja Rissulla sitä rippikoululaisensa kanssa katsomaan.

Päivän saldo reilussa neljässä tunnissa oli Rissulla 19 ja AlteV:llä 17 kätköä. Ihan kivasti.

 

 

 

 

 

 

Kätköilyä avannossa

Rissu huomasi yhtenä iltana selaillessaan geocache.fi:tä, että lähistöllä olisi Mennäänkö avantoon? -miitti. Heti siitä AlteV:lle mainitsemaan, sattuivat nimittäin juuri puhumaan keskenään puhelimessa. AlteV sanoi heti, että sopii hyvin. Koska Rissu on nainen ja pystyy tekemään monta asiaa yhtä aikaa, hän laittoi vielä puhelun aikana Hanikalalle kutsun facen kautta mukaan avantoon. Hanikala kysyi Öpeltä ja he halusivat lähteä. Saatiin siis porukka kasaan.

Perjantai-iltana AlteV muistutti seuraavan aamun aikaisesta heräämisestä. Herääminen ei todellakaan ole Rissun vahvin puoli ja AlteV joutuikin jonkin aikaa jälleen kerran herättelemään hemaisevaa peikko-naistaan. Rissun aamutoimet kestivät ja kun AlteV oli valmiina lähtemään hakemaan Hanikalaa, Öpeä ja nuorempaa Citymuksua, niin Rissu vasta pakkasi eväitä. Sovittiinkin sitten, että Rissu pakkaa eväät ja hoitaa muut hommat sillä välin kun AlteV pistäytyy Hyvinkäällä. Huoh, mikä helpotus kun ei ollutkaan älytön kiire. Rissu ennätti odotellessaan ladata muutamat kätkökin gepsiin.

Pian oltin matkalla Nastolaan eikä edes tällä lyhyellä ajomatkalla ei vältyttyä kommelluksilta. AlteV hurautti ajaa oikean risteyksen ohi. Rissu totesi vaan kuvitelleensa että tällä on joku uusi reitti perille kun AlteV ihmetteli, ettei Rissukaan sanonut mitään,

Kumian mylly Kumian mylly

Ensimmäinen pysähdys oli Kumian myllyllä. Se sattui lähes reitin varrelle. Alkuperäisen reitin varrelle se ei olisi sattunut lainkaan ja olisimme menettäneet paljon. Mylly oli kauniilla paikalla ja itse rakennuskin oli viehättävä. Rissu näytti muulle porukalle että “kätkö löytyy tuolta” ja jatkoi itse kameran kanssa seurustelua. Kun riittävä määrä kuvia oli otettu hän palasi takaisin ihmetellen että seuralaiset loggaavat kätköä ihan väärässä paikassa. Rissun osoittamassa paikassa oli ollut jääteepurkki, kätkö itse oli aivan muualla. No, sattuuhan näitä erehdyksiä paremmissakin piireissä.

Hanikala, Öpe ja AlteV Kumian myllyllä

Matka jatkui kohti Pajulahden liikuntakeskusta. Auto parkkiin, kävely rantasaunoille ja ilmoittautuminen miiittin. Vesi poreili houkuttelevasti avannossa. Saunat olivat lämpiminä odottamassa saunojia ja sää ulkona oli muutaman asteen pakkasella. Siitä sitten riisumaan, ensin avantoon ja sitten saunaan. Öpe oli porukastamme ainut joka jäi ulkovaatteissaan jutustelemaan muiden samanlaisten kätköilijöiden kanssa pihalle,  Vesi avannossa tuntui Rissusta melko lämpimältä, paljon lämpimämmälle kuin reilu kuukausi sitten Kellokoskella. Toki nyt ei ollut pakkastakaan ihan niin kovasti. Saunassa tuli höpistyä muitten geokätköilijöitten kanssa kaikesta mahdollisesta: koirista, lapsista, harrastuksista yleensä ja  tietenkin geokätköilystä. Saunan jälkeen paistettiin takkamakkaraa ja jatkettiin yleistä rupattelua. Mutta aika alkoi loppua ja oli aika jatkaa matkaa.

Pajulahdessa oli muutama kätkö jotka haettiin saman tien kävellen.Pajulahti I:n piti olla hyllytetty, mutta kätkön tekijä vinkkasi miitissä kätkön olevan paikallaan ja löydettävissä. Sinne siis. Paikalle päästyään Rissu hihkaisi “Löytyi” ja AlteV ja Öpe siihen selittelemään etteivät he ole vielä ennättäneet katsella ympärilleen. Ei Rissukaan ollut itse kätköpurkkia nähnyt, mutta oli nähnyt sille sopivan paikan, jonne käveli nyt suoraan ja työnsi kätensä onkaloon. Siellähän se tuntui, se kätkö.

Pajulahti II:lla Öpe meinasi romahtaa sillä läheisen talon pihalla oleva lapsilauma leikki jotain huutaen rytmikkäästi kovaan ääneen “Mitä jäbä duunaa? Mitä jäbä duunaa? Mitä jäbä duunaa? Mitä jäbä duunaa?….”

Nastolaan päin ajaessamme Rissu havitteli vielä yhtä kätköä. Hanikala kertoi heidän käyneen jo ne kaikki. Rissu kun kerää kirkkoja niin hän halusi ehdottomasti ottaa Nastolan kirkon. Sinne siis. Hanikala totesi että kannattanee sitten samalla ottaa 0 km -Nastola. Se olikin mysteeri, mutta pienellä vihjeellä koordinaatit selvisivät nopsasti ja saatiin samalla sekin poimittua.

Sitten kohti Lahtea ja Mäntsälää, josta AlteV lähti Hyvinkäälle heittämään Hanikalan, Öpen ja Citymuksut kotiin. Rissu jäi laittamaan päivällistä ja tekemään laskiaispullia. Laskiaispullat tosin kärähtivät uunissa kun Rissu odotellessaan meinasi nukahtaa sohvalle. Päivä oli rentouttava mutta unettava.

Rissun ja AlteV:n päivän saldo oli 7 tradipurkkia, yksi mysse ja yksi miitti.