Keskisuomi-Savon kätköilyä 15.12.12-16.12.12

LAUANTAI

Lähdettiin lauantai-aamusta ajelemaan kohti mökkiä. No, aamukäsite on hieman venyvä, mutta ennen puolta päivää kuitenkin oltiin matkalla. Tarkoitus oli että AlteV nukkuu menomatkan yön töissä valvottuaan ja ilta puuhaillaan mökillä ihan muuta kuin kätköilyyn liittyvää. Matkalla AlteV kuitenkin heräsi hieman ennen Hartolan Taukotupaa ja koska Rissulla oli aikomus käydä siinä kahvilla, niin sovittiin että AlteV voi ottaa siitä yhden kätkön, jonka Rissu on viime kesänä jo ottanut. Niinpä kahvittelun jälkeen AlteV kahlasi haarojaan myöten lumessa sillä välin kun Rissu otti valokuvia valko-sini-harmaan sävyisestä luonnosta.

Hartolan Taukotupa

AlteV ei saanut enää unta, joten aloimme pohtia ajammeko Toivakan vai Kanavuoren kautta. Ensin mainitusta Rissu oli omasta mielestään kaikki kätköt jo hakenut, jälkimmäisellä reitillä ei AlteV:n mielestä talvilöydettäviä kätköjä ole. Valitsimme siis Toivakan ja AlteV poimi 0-piste kätkön sillä aikaa kun Rissu autossa lämpimässä istuen vastaili tulleisiin tekstiviesteihin. Yllättäen Rissu totesi, ettei muuten ole hakenut Toivakan kirkon kätköä, se on jotenkin jäänyt huomiotta aiemmin ohi ajaessa. Sinne siis. Toivakka on pieni paikka, joten kaikki tiet vievät kirkon luokse. Vai vievätkö? Päätimme ajaa kirkolle Syrjäharjuntietä. Jos kätköilette Toivakassa, niin voimme sanoa, ettei Syrjäharjuntietä kannata käyttää kirkon luo päästäkseen. Tie on pieni ja idyllinen, mutta vie vain talojen pihaan päättyen myös erään talon pihaan. Tieltä kyllä näkee kirkon, mutta koska tie on kapea, ei autoa kannata siihen jättää kiivetäkseen harjun päälle kirkon luokse. Joten otimme reittivalinnan uusiksi ja päädyimme kirkon parkkipaikalle. Itse kätkö löytyi hyvin ihailtuamme ensin itse kirkkoa ulkoapäin. Tutkiskelimme myös hautakiviä. Toivakkaan on haudattu monta maanviljelijää ja heidän puolisoaan. Myös talonemäntiä, emäntiä, talollisia, tyttökoulun oppilas ja hänen veljensä ovat saaneet sieltä viimeisen leposijansa. Kauniita, vanhoja hautakiviä, jollaisia ei enää ole.

Toivakan kappeliToivakan kirkko

Matka jatkui ja Rissu lupasi että AlteV voi poimia pari kätköä jotka on itse jo poiminut, mutta jotka ovat nopeita. Matka ei näistä ”pysähdy ja poimi” kätköistä hidastuisi. Niinpä AlteV sitten otti ohimennen 9-tien varresta parit kätköt. Lähelle mökkiä Myhinpäähän oli ilmestynyt ihan uusi kätkö. Tästä kinasimme hieman. Ensin siitä missä kätkö sijaitsee ja mitä kautta sinne mennään. Puhuimme jälleen kerran molemmat samasta asiasta, mutta eri kieltä. Rissu puhui naista ja AlteV miestä. Päädyimme yhteisymmärrykseen kätkön sijainnista ja sen jälkeen vaihdoimme pari sanaa aikataulusta. Kello lähenteli iltapäivällä neljää ja mökille kannattaa mennä ennen pimeää sillä edessä on mökin ja saunan lämmitystä ja mahdollisesti lumitöitäkin riippuen kuinka paljon naapuri on niitä käynyt tekemässä. Suurin ongelma oli että Rissulla oli hirvittävä pissahätä. Jokainen minuutti alkoi olla yhtä tuskaa. Tuulessa ja tuiskussa kyykistely ei houkutellut, ja Rissu tunsi kateutta miehiä kohtaan, joille rakon tyhjentäminen on niin paljon yksinkertaisempaa. Auton nokka kohti Myhinpäätä ja kätköä hakemaan. Kätkö löytyi todella helposti ja sillä aikaa kun AlteV kahlasi jälleen haarojaan myöten lumessa, Rissu kyykistyi autotielle pissalle. Niin että terveisiä vaan Myhinpäästä kotoisin oleville Rissun kavereille jos satutte tätä blogia lukemaan: se keltainen pissa siinä tien reunassa ei ole koiran tekemä. Matka jatkui mökille ja ilta meni mukavasti puita hellaan, takkaan ja saunanpesään syöttäen.  AlteV otti vielä pienet nokoset ja Rissu laittoi ruuan. Illemmalla poikkesi naapurit vierailulla. Vierailun jälkeen ennätettiin vielä ulkoilla, saunoa, syödä iltapalaa, katsoa leffaa ja kello oli taas kerran ihan liian paljon nukkumaan mennessä.

Päivän kätköilysaldo oli AlteV:llä 6 ja Rissulla 2 vaikka tälle päivälle ei ollut edes tarkoitus kätköillä. Kätköilyt oli suunniteltu seuraavalle päivälle paluumatkalle.

 SUNNUNTAI

Sunnuntai -aamuna herättiin kellonsoittoon, tai siis AlteV heräsi Rissun jatkaessa tyytyväisenä uniaan siihen saakka että komennettiin nousemaan.  Kumpikaan ei taida olla varsinaisesti aamuihminen, joten aamupala ym pakollinen lähtö vei aikaa.  Lopulta päästiin matkaan. Ulkona oli reilu -10 astetta ja tuuli puhalsi luihin ja ytimiin saakka. Onneksi auto oli lämmin ja matkan varrella ennätti sulamaan autoon edellispäivänä jäänyt ja yöllä jäätynyt limukin.

Aloitettiin heti väärällä reittivalinnalla kun Rissu kuvitteli ensimmäisen kätkön olevan sellaisen, jonka on jo ottanut ja oli tietävinään paikan. Ei se sitten niin ollutkaan ja jouduttiin ajamaan ikään kuin takaisin päin toista reittiä. Onneksi matkaa oli vain muutama kilometri. Lopulta oikea paikka löytyi ja päästiin etsimään itse kätköä. Kesällä paikka olisi idyllinen: järvi ja sen rannassa makkaranpaistokatos, vaan umpihangessa tuossa säässä tarpominenkaan ei tuntunut pahalta. Jonkin verran kätkö teetti työtä ja varsinkin yhteistyötä. Rissu joutui kiipeämään AlteV hartioille, jotta saatiin kätkö logattua.

Sitten otettiin suunnaksi Suonenjoki. Tästä tuli Pieksämäkeen mennessä kyllä pieni ylimääräinen koukkaus, mutta ihmisluonto on sellainen että täytyy saada kaikki ja vielä vähän enemmän. Suonenjoelta AlteV otti kaksi sellaista kätköä, jotka Rissu on logannut jo syyskuussa. Yhdessä poimittiin sitten vielä muutama mm. Suonenjoen kirkko ja jäähalli. Jäähallilla törmäsimme pariin Kuopiolaiseen kätköilijään ja Kingikin tuli löydetyksi. Niin, mainitsinkohan jo, että Kingi oli tälläkin kätköilyreissulla mukana.

Suonenjoen kirkkoKirkon seinälaatta

Suonenjoelta matka jatkui kohti Pieksämäkeä ja alkoi jo hieman hämärtää kun saavuimme sinne.  Kolme kätköä, joista ensimmäinen oli nopea, toinen juoksutti ympäri itseään ja kolmatta jouduimme ihmettelemään kännykkäkameran voimin että löysimme kätkön.  Jos Pieksämäkeen tullessa oli ollut tarve päästä tyhjentämään rakko, niin sieltä lähtiessä tarve oli jo hyvin voimakas.  Pieksämäessä löytyi nimittäin vain maksullinen WC ja kunnon kätköilijä ei siihen suostu.

Matka jatkui siis Varkauteen pimenevässä säässä, jossa ensimmäisenä tankkaamaan auto ja tyhjentämään rakko. Rissu kertoili taas kerran kuinka on asunut Teboilin nurkilla ja vielä tuolla ja tuollakin asuessaan elämänsä aikana pari eri kertaa Varkaudessa. Rissu ehdotteli myös toisenlaista reittivalintaa kätkölle ”katsopas kun jättämällä auton vanhainkodin pihaan olisi paljon lyhyempi matka”, mutta päätyi sitten ajamaan AlteV gps:n ohjeiden mukaisesti pidempää reittiä.  Touhutessamme sillan alla pysähtyi koiraa ulkoiluttanut nainen ihmettelemään ja huutelikin että onko joku hukassa. Ei, mikään ei ollut hukassa. Kunhan vain kätkö purkki saataisiin käsiin. AlteV joutui hakemaan autosta hieman välineitä: peilin ja magneetin ja johan onnistui.

Koska aika oli rajallista ja käymässä vähiin niin jouduimme jatkamaan matkaa hetimmiten kohti Mikkeliä. Matkalla pysähdyimme kuitenkin muutaman purkin ottamassa, jotta saamme jonkun kunnan lisää listaamme. Joroisista kävimme loggaamassa 0-km kätkön. Se olisi voinut hyvin olla vaikka Joroisten kirkko, niin kirkon vieressä se oli. Ja jälleen Rissu höpisi nuoruusvuosistaan, kertoi olleensa Joroisissa opiskeluaikoinaan kotisairaanhoidon harjoittelujaksolla kuusi viikkoa. Kumma miten matkailu herättää kaikenlaisia muistoja ihmiselle.

Joroisten kirkko Joroisten 0-kätkö

Keli oli muuttumassa hyisen lisäksi lumiseksi. Autot nostattivat melkoisen lumipöllyn maantiellä ja oli aika laittaa sumuvalot päälle, jotta näkee ja tulee nähdyksi. Juvalla kävimme pyörähtämässä ja ihailemassa hienoa kirkkoa sekä noukkimassa pikaisesti 0-kätkön.

Juvan kirkko Näkymä Juvan kirkon portista Potin vartijat Juvan kirkolla

Päätimme että enää Mikkeli, sieltä pari kätköä ja sitten nopeasti kotiin. Kello kulki vääjäämättä eteenpäin. Matkalla päätimme kuitenkin poiketa yhden kartanokätkön. Tertin kartano sattuu niin lähelle maantietä että kiusausta ei voinut vastustaa. Tämäkin paikka olisi kesällä varmaan todella kaunis ja idyllinen, muttei ollut hassumpi talvi-iltanakaan. Rissua hieman alkoi naurattaa hänen alkaessaan ajattelemaan kätköily-harrastusta. Hullun hommaa, totesi AlteV:kin. Ensin etsitään autolle sopiva parkkipaikka, sitten rämmitään umpihangessa palellen pitkin maita ja mantuja. Lopulta tutkaillaan pimeässä taskulampun kanssa kaikenlaisia kolosia etsien pienempiä tai isompia purkkeja, jotta saadaan kirjoitettua nimi kohmeisin sormin vihkoon, joka on jo täysi tai märkä tai muuten epämääräisessä kunnossa. Sitten purkki piiloon,  samaa tai ehkä helpompaa  reittiä takaisin autolle ja uutta kätköä etsimään.

Lopulta saavuttiin Mikkeliin. Alkoi olla jo hirvittävä nälkä ja kellokin oli ihan liian paljon. Tarjolla olisi ollut numerokätköjä, pari kirkkoa ja muutama muu mielenkiintoinen. Ensin kuitenkin Cumulus Huviretkeen syömään. Siellä voisi miettiä mitkä pari kätköä otetaan. Muuhun ei aika riittäisi. Naureskelimme pöytään asetuttuamme itsellemme ja toisillemme. Näytimme lähinnä metsäläisille, emme ravintolaruokailijoille. Toppavaatetta, villapaitaa ja sotkuisia hiuspesiä päissä.  Olimme ajatelleet syödä jotain. Ruokalistaa silmäiltyämme päädyimme kuitenkin syömään pitkän kaavan mukaan. Tarjoilija Pasin sytytettyä tulen kynttilään pääsimme ruokia odotellessamme suunnittelemaan mitkä pari kätköä hakisimme.  Alkukeitot olivat hyvät ja olo alkoi lämpenemään. Päädyimme hakemaan ainakin molemmat kirkkokätköt. Pääruoka oli myös hyvää ja seuraava kätkö hahmottui. AlteV ei jälkiruokaa ottanut joten Rissu söi molempien puolesta.  Sitten kätköjen kimppuun.

Mikkelin tuomiokirkko

Tuomiokirkko oli helppo, mutta vanha kirkko oli melkoisen mielenkiintoisessa paikassa autokätköilyn kannalta ajateltuna. Vielä pari kätköä. Lopulta pääsimme kotimatkalle. Emme pysähtyneet enää yhdellekään purkille, vaikka mieli teki. Sää muuttui entistä huonommaksi ja välillä ei nähnyt juuri mitään pöllyävän lumen vuoksi.  Olimme melkoisesti aikataulusta myöhässä lopulta perille päästyämme.

Tämä kätköilyreissu oli kuitenkin oikein mukava.

Päivän saldo AlteV 17 ja Rissu 15 kätköä.