Hoopon piilossa

Monilla laitttoi  viikko sitten viestin jossa kysyi lähtisimmekö Hoopon piilolle. Olimme AlteV:n kanssa juuri silloin Kalajoella ja lupasin palata asiaan alkuviikosta. Minulla olisi viikonloppu vapaa eikä mitään menoja. AlteV aloittaisi lauantaina työputken, mutta arveli jaksavansa herätä niin että oltaisiin Hoopon piilolla klo 15.  Sitten vain kaupantekoon viestien välityksellä. Monilla ehdotti klo 13 ja minä tulin vastaan klo 14. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, ajankohta kävi kaikille asianosaisille.

Sovin miehen kanssa, herättäväni hänet varttia ennen lähtöä ja niinpä pakkailin reput valmiiksi. Kello 13.25 menin herättämään hänet. Sitten lähdettiin. Matkalta nappasin kaupasta pullaa kahville ja pullon Jaffaa, jos sattuisi jano yllättämään.

PipaT odotti meitä jo parkkipaikalla, Monilla ja Pietu olivat vasta matkalla geokoiransa kanssa. Pian olimme kuitenkin kaikki valmiina tallustamaan oikeaan paikkaan. Minä olin talvella käynyt ihmettelemässä Hoopon piiloa Revontuli78 kanssa, emmekä olleet päässeet puusta pitkälle. Monet kerrat olin yrittänyt ratkoa tätä kenttämysteeriä sen jälkeen kotona, saamatta mitään järkevää aikaan. Monilla ja PipaT olivat myös käyneet kertaalleen sormensa kohmettamassa kätköllä, päässen samaan pisteeseen kuin minä olin Revontuli78 kanssa päässyt. Pietu ja AlteV eivät olleet käyneet kätköllä, mutta olivat toki kuullleet sen haasteellisuudesta.

Kyseessä on tradi, oikeammin kenttämysteeri jonka vaikeus on luokitukseltaan 4,5 ja maasto 2. Luokituksethan menevät niin että 1 on helpoin ja 5 on vaikein. Tämä oli todella haasteellinen.

Koska miehet eivät olleet käyneet aiemmin, annoimme heille tehtäväksi avaimen etsimisen. Se oli helppoa. Itse kätkökin oli pian käsissämme ja pääsimme ratkomaan tehtävää. Meitä oli tehtävän kimpussa viisi aikuista ihmistä, ajatuksia syntyi. Kokeilimme yhtä ja toista tapaa. Mikään ei tuntunut olevan oikea.

Aurinko paistoi vielä lämpimästi, suorastaan hiostavasti. Kauempaa kuului kumua. Missään ei vielä näkynyt pilviä, mutta Pietu näki puhelimensa sadetutkassa lähenevän ukkossateen. Päätimme virittää sadesuojat. Olin ottanut mukaan tätä varten 2 x 3 m kokoisen pressun, jonka nyt viritimme puiden väliin. Lisäksi Pietulla ja Monillalla oli monikäyttöiset Mil-Tekin sadeviitat mukana. Pietu taikoin niistä toisen sadekatoksen ensin viritetyn viereen. Nyt saisi sade tulla ihan rauhassa.

DSC_0035

Sadekatokset viritetty

DSC_0036

Hernesopan aika

DSC_0038

Jälkiruokakahvit tulella

Emme olleet AlteV:n kanssa vielä syöneet, joten pari tuntia yritettyämme päätimme tehdä ruoan. Hernekeitto valmistui tuota pikaa vanhalla Trangiallani ja maistui oikein hyvälle croissantien kera. Jälkiruuaksi laitoimme pannukahvit tulemaan. Pietulla oli myös mukana keitin, mielenkiintoinen pieni kaasukeitin, jonne hän laittoi tulemaan toisen pannullisen kahvia. Pian ratkoimme tehtävää kahvia juoden ja pullaa syöden.

Pohdimme kovasti mikä mekanismi “purkissa” on, miten ratkaisemme sen avausmekanismin, millä on tehtävän kanssa mikäkin merkitys. Kokeilimme sitä ja kokeilimme tätä. Tuli “ahaa”-oivalluksia ja uusia pettymyksiä. Tutkailimme lokeja ja huomasimme ettei kenenkään tuttu ollut tätä käynyt ratkaisemassa. Apua ei siis saisi siltä suunnalta.

Sadekin tuli, mutta se ei haitannut sillä meillä oli hyvät sadekatokset. Ukkonen kiersi meidät kauempaa ja jylinän ensin voimistuttua se meni kauemmaksi ja lopulta loppui kokonaan.

AlteV:n oli ennätettävä yöksi töihin. Kello hiipi uhkaavasti eteenpäin. Kohta olisi kiire. Tiellä oli vähän aiemmin mennyt auto jonka olimme päätelleet kuuluvan kätköilijöille. Auto ei kuitenkaan ollut pysähtynyt, joten kätköilijät tulivat vähän odottamatta. He olivat jättäneet auton kauemmas ja tulleet “takakautta” kätkölle. Kertoivat käyneensä siellä jo kerran, mutta aika oli loppunut kesken. Nyt he saivat vähän helpotusta sillä he eivät olleet päässeet niin pitkälle missä me nyt olimme. He aloittivat ratkomaan kätköä ja me lopetimme. Keräilimme sadesuojamme ja tavaramme kasaan ja poistuimme.

DSC_0046

Virkistävää kahvia

Olimme viettäneet mukavan viisi tuntisen ratkoen aivopähkinää, ruokaillen, kahvitellen ja keskustellen monista asioista siinä ohessa. Kätköilykö ei ole sosiaalista puuhaa?

Päätimme palata porukalla vielä kolmannen kerran ennen talven tuloa. Nyt meillä oli kuvitelmamme mukaan kuitenkin oikea tapa ratkaista asia. Pitäisi vaan käytännössä ennättää kokeilla toimiiko se.

AlteV ehti juuri ja juuri töihin. Minulta katkesi putki tähän sillä en enää jaksanut lähteä jollekin purkille. Mutta päivä oli oikein mukava ja rentouttava.