Porvoo

Sovin pari päivää ennen uutta vuotta KirPekin feminiinisemmän osapuolen kanssa että voisimme mennä uuden vuoden päivänä kätköilemään porukalla sillä olisimme silloin vapaalla. Kätköilysuuntaa pohtiessamme päädyimme Porvooseen.

Aattona viestiteltiin ja sovittiin tapaavamme seuraavana päivänä Porvoossa ensimmäisen kätkön parkkipaikalla klo 11. Minä otin vuotta vastaan pelien ääressä toisen kätköilevän työkaverin, Zeppizin kanssa. AlteV oli valitettavasti yövuoroissa, joten hän jäi monesta hauskasta asiasta paitsi.

1.1.2016 aamulla käytin Kingin lenkillä ja siirryin kakkoskodista ikiomaan kotiin keräilemään kätköilytavarat mukaan. Sitten kohti Porvoota. Ajattelin varmistaa KirPekiltä vielä tapaamispaikan. Haroin taskuja, ei puhelinta. Pysähdyin tien varteen ja kaivelin takapenkillä olevaa kätköilyreppua. Ei puhelinta. Siispä takaisin kotiin. Siellähän se puhelin oli, eteisen lattialla olevassa kengässä! Tämän pienen ylimääräisen kiepautuksen jälkeen takaisin kohti Porvoota.

KirPek joi kahvia kun kurvasin heidän autonsa viereen. Päätimme mennä kätköille kävellen. Ensimmäisenä otimme suunnaksi Muumilaakson. Se löytyikin helposti ja oli nimensä veroinen. Nimet tuli lokattua vihkoon purevassa säässä. Pakkasta oli vain -7 astetta, mutta se tuntui todella purevalta. Sormet veti jäähän samantien.

Suunta seuraavalle kätkölle. Se sijaitsi Katajamäessä eräässä puussa. KirPekin miehinen osapuoli onnistui saamaan sen meille logattavaksi. Jatkossa käytän KirPekin naispuolisesta jäsenestä nimeä Kir ja miespuolisesta jäsenestä nimeä Pek. Olen kysynyt heiltä blogia varten luvan, heidät saa täällä mainita ja kuviakin saa julkaista. Pek tosin kielsi alastonkuviensa julkaisun, joten niitä täältä ei löydy.

20160101_114532

Kolmas tradipurkki samalta alueelta löytyisi vielä. Siispä sitä kohden. Herran jestas mikä ylämäki meillä olikaan kiivettävänä. Onneksi ei ollut ryteikköä vaan mäen päälle meni selkeä polku. Joka vei – yllätys yllätys – jonkun omakotitalon takapihalle. Hieman kiertäen pääsimme kulkemaan talojen aidan vieritse tielle, josta sitten taas meni eteenpäin pieni kävelytie. Lopulta olimme etsimässä bisnesmiehen salkkua kiven kolosta.Tämän kätkön kuvaus kannattaa ehdottomasti lukea ennen kätkön hakemsita, sen verran hauska se on!  Kätkö on siis Bisnesmmiehen elämänmuutos,  GC2GT35. Hautausmaan viertä kävelimme sitten autoille ja päätimme jatkaa päivän kierrosta yhdellä autolla. Tällä kertaa se oli KirPekin auto ja Pek siis kuskiksi. Me naiset voisimme lukea kartaa ja opastaa seuraavalle kätkölle, joka oli siis Lastauslaiturin large-purkki. Kerroin ajo-ohjeita takapenkiltä ja Kir etupenkiltä. Sitten kuulosti aivan vastakkaisilta. Toinen pyysi kääntymään vasemmalle ja toinen oikealle.Ennätimme tätä hetken ihmetellä kun puhelimeni näytöllä sininen nuoli hyppäsi kartalla jonkin matkaa. Olin siis ollut väärässä kohden karttaa, totesin olevani oikein hyvä harhaanjohtaja. Pian olimme perillä ja Pek jäi autoon kun me naiset kipaisimme tien toiselle puolelle rinteeseen etsimään oikeanlaista large-purkkia. Sen verran spoilaan tässä, että se EI ole kuvassa näkyvä. Tämän pienehkön erehdyksen jälkeen Kir jo huutelikin löytäneensä purkin. Jestas. Se oli todellakin large.

20160101_121102

Siirtyminen seuraavalle tradille, jossa muistelimme porukalla Runebergia. Kätkön vieressä oli nimittäin hautausmaa, jonne myös J.L. Runeberg oli haudattuna. Sitä ihailimme samalla kun totesimme aidan vieressä muina miehinä seisoskelevan naisen olevan varmastikin kätköilijä. Luultavasti oli lokkaamassa etsimäämme kätköä. Lopulta hän lähti pois ja me pääsimme kätkön kimppuun. Lyhyempää reittiä autolle tämän jälkeen. Seuraavaksi ottamaan vanhan rautatieaseman luokse piilotettu kätkö. Kappas, sama nainen oli sielläkin. Juuri lokkaamassa ja kun kurvasimme autolla paikalle hän hätisteli meitä pois. ei tainnut tulla mieleen että olimme ehkä geokätköilijöitä, kolleegoita niin sanotusti. Emme olleet jästejä tai muuten vaan häntä ympäri kaupunkia seuraava porukka. Mutta päätimme odotellessamme nauttia jotain lämmintä. Auto vähän matkan päästä kätköstä parkkkiin. Pek tarjoili kahvia termoksesta ja minä tarjosin piparia. Pek kieltäytyi kohteliaasti, mutta Kir sanoi että hänelle piparini kelpaisi kyllä. Hetken päästä Pek muutti mieltään “Ai itsetehtyjä joulupipareita, voisin mä ottaakin”. Nainen poistui kätköltä ja me pääsimme lokkaamaan kätkön.

20160101_122835

Seutaavaksi ratkomaan Earthia “Linnamäki Porvoo”. Porvoon vanha kaupunki on tosi kaunis puutaloineen ja kapeine mukulakivikatuineen. Autolla siellä on vaikea liikkua, ahdasta ja paljon katuja jonne ei saa ajaa. Niinpä nytkin jouduimme miettimään mihin voisimme auton jättää. Kätkön pisteet sattuivat melko laajalle alueelle ja kaikissa olisi tarpeellista käydä – vai olisiko? Voisiko tehtävät ratkoa tiedon pohjalta tai kenties oman muistin pohjalta? Minäkin olen vanhassa Porvoossa kierrellyt vuosien mittaan moneen kertaan ja muistan jotkut paikat hyvin, toisiin paikkoihin en tosin ole koskaan syystä tai toisesta eksynyt. Valokuvat pitäisi kuitenkin ottaa, jotta voisi liittää ne kätkön tekijälle sähköpostiin. Joutuisimme siis joka tapauksessa jalkautumaan ainakin kahteen kertaan eri paikkoihin. Lopullisen ratkaisun kätköön hioisimme kotona ja miettisimme sitä sitten vaikka tekniikan välityksellä  yhdessä ennen sähköpostin lähettämistä.

20160101_13170820160101_12593720160101_125931

Ainakin itse opin tämän kätkön ansiosta uusia asioita Porvoosta. Tekstilainaus kätkökuvauksesta.

“Iso Linnamäki,  Pieni Linnamäki  ja Maarinlahti ovat paikkoja, joissa Porvoon kaupungin historia  on alkanut. Kaupungin nimi tulee  Borg – Linna ja Å  – joki sanoista eli  Linnajoki. Linna voi myös olla merkitys Porvoon vaakunan kirjaimelle,  joka näyttää C-kirjaimelta. C voi tarkoittaa Castellum tai Castrum jotka tarkoittavat latinankielellä  linnaa.

 

Pienillä Linnanmäen kukkulalta arkeologit ovat löytäneet roomalaisen aikakauden hautoja vuosilta  noin 0-400 jkr.

 

Isolta Linnamäeltä on löytynyt rakennuksen osia n. 800 jkr. ja paikalla on ollut linna 1100-luvulta aina  1300-luvulle asti. Linna oli tehty puusta ja se katosi joskus 1300-luvulla. Linnasta on edelleen näkyvissä  vallihaudat sekä maassa olevia kuoppia,  joita on mahdollisesti käytetty kellareina. Linnamäestä etelään on Maari niminen alue.  Maari on aiemmin toiminut satamana linnalle.”

Lisäksi opin että alue kuulu Natura-suojeluohjelmaan ja alueen ongelmana on eroosio johtuen sadevesistä ja ihmisten toiminnan seurauksena. Kysymykset joita piti ratkoa koskivat alueen korkeuseroja, merenpinnan nousua 1200-luvulta nykytasolle sekä eroosiota alueella. Tämän seurauksena aloin kotona katsella tietokoneelta tarkemmin asioita ja löysin kaikkea mielenkiintoista. Jos joku on kiinnostunut rautakautisista kalmistoista niin yksi sellainen on löydetty 1965 Pikku Linnamäen alueelta Porvoosta. Sinne on haudattu 14-16 ilmeisen varakasta vainajaa joiden korut antavat viitteitä heidän olleen Virosta. Suomen vanhin rautakautinen kalmisto on Euran Käräjämäellä. Pikku Linnamäen kalmisto ei liity toisaalta mitenkään Iso Linnamäen historiaan vaikka paikat sijaitsevat vierekkäin, Iso Linnamäen historia on aivan toisenlainen ja nykyisin linnasta näkyvät jäänteet ovat peräisin 1300-luvulta vaikkakin viitteitä aiemmastakin asutuksesta on löytynyt.

Earthin jälkeen käytiin etsimässä lodju eli letterbox. Lodjaus on partiolaisten vanha tapa piilottaa ja etsiä rasioita. Lodjuista on jokin johtolanka minkä varassa purkkia etsitään, pelkät koordinaatit eivät riitä kuten geokätköilyssä. Toisaalta geokätköilyssäkin on lodjuja vanhan perinteisen tavan mukaisesti. Niinpä nytkin laskettiin tietystä paikasta – katujen risteyksestä – vihjeitten avulla matkaa ja vihjeenä oli suunta asteina. Lisäksi oli vihje paikasta. Helppo homma. Koska tiesimme menevämme “synkän virran” suuntaan, ei asteilla ollut niin suurta merkitystä, kunhan emme ihan hakoteille lähtisi. Kir olisi mieluusti laittanut asteet ja metrit laitteeseen ja kulkenut niiden mukaan, minä taas luotan siihen että vilkaistuani kompassista suunnan voin laskea matkan “noin” metreinä, Pek taas totesi että kyllä se jostain vihjeen perusteella löytyy. Helposti löytyi. Nimet lokikirjaan ja seuraavaa etsimään.

Olin aikani kuluksi aiemmin jonkun mysteerikätkön ratkaissut, mutta ne paperit jäivät kotiin pöydälle joten niistä ei ollut nyt hyötyä. Onneksi Kir oli edellisenä päivänä yhden myssen ratkaissut kotona, joten käytimme sitä. Siispä oikeaan osoitteeseen. Kadun varresta löytyi hyvin paikka autolle. Tästä tuli siis NAPS ja KOPS -kätkö. Kätköilyslangissa tarkoittaa pysähdys ja loggaus. Tällä kertaa tarkoitti pysähdys ja kopsahdus. Auto luisti alamäessä toisen auton perään ja pysähtyi peräkoukkuun. Onneksi toiseen autoon ei tullut mitään, mutta KirPekin auton rekisterikilven alaosa otti koukkuun sen verran kiinni, että peruuttaessa irtosi toisesta reunasta. Pek suhtautui tapahtumaan ihailtavan rauhallisesti, samoin Kir. Ja koska auto ei ollut minun enkä sitä edes ajanut olin itsekin ihan tyyni. Itse kätkö? Kir etsi sitä rännin takaa tuloksetta kun Pek käveli suoraan kätkölle ja otti sen käteensä. Hip hei. Helppo homma.

Pieni pohdinta, kumpi ensin wherigo vai multi. Niiden jälkeen voisimme lähteä kotiin. Päätimme ottaa ensin wherigon. KirPek oli ladannut puhelimeen tarvittavan sovelluksen ja siispä bussiasemalle. Teimme ensin pienen kierroksen ympäriinsä löytääksemme bussiaseman. Lähestyminen väärästä suunnasta ja U-käännös. Sitten pysähdys bussipysäkille. Aloitus toimi, seuraava piste. Linjaa 2 pitkin, mutta mihin? Mentiin siis parkkipaikalle tutkailemaan tilannetta. Loppujen lopuksi ajettiin bussin perässä pitkän matkaa, takaisin bussiasemalle, käveltiin pisteeltä 1 pisteelle 2 ja takaisin lähtöpisteeseen. Pitkän ihmettelyn, yrittämisen ja hämmästelyn jälkeen totesimme ettei ohjelma toimi kuten pitäisi. Harmittelimme kovasti kun jouduimme jättämään wherigon tällä kertaa väliin.

20160101_143655

Viimeisenä Gulliverin matkat -multi. Aloituspiste siis kirjastolla. Siinä tiirailimme lastenosaston ikkunasta sisään etsien koordinaatteja pisteelle kaksi. Nopsasti ne löytyikin ja sitten vain autolla siirtymään tuo matka. Sillä piste kaksi oli melko kaukana. Onneksi, sillä Pek oli kärsinyt virtsarakon täyttymisestä jo pidempään mutta ei ollut halunnut mennä käymään esimerkiksi pitserian vessassa vaikka olimme näin ehdottaneet. Piste kaksi oli niin syrjäisellä paikalla että Pek pääsi käymään puskapissalla. Muutoin tämä piste tuottikin hankaluuksia. Emme meinanneet millään erottaa paikalla jättiläisen korvaa, lopulta Pek tuli puskasta ja käveli lähes suoraan jättiläisen korvalle kuiskaamaan ts katsomaan seuraavat koordinaatit. Sormet olivat tässä vaiheessa taas jälleen kerran umpijäässä ja tuuli puhalsi vaatteista läpi. Autoon kohti viimeistä eli kolmatta pistettä. Se sijaitsi vieläkin syrjemmässä jos mahdollista. Ensin vastaan tuli mehiläispesäyhdyskunta. Ainakin oletan niiden olleen talviteloille laitettuja mehiläispesiä. Sitten löysimme aarteemme. Pääsimme kirjoittamaan viimeiseen lokikirjaan nimemme.

6137_970696456300112_2722610816111218528_n

Kir ehdotti vielä yhtä kätköä, mutta ennen sitä joisimme kupilliset teetä. Hieman suklaata samalla. Kaivoin repusta Fazerin sinisen. Kir totesi että hammaslääkäri varmaan ihmettelee miten hammas on voinut katketa suklaata syödessä. Suklaa oli yllättäen jäätynyt.

KirPek ehdotti ABC-kätköä. Minä olin sen hakenut jo heinäkuussa 2012 mutta voisin tulla huvin vuoksi mukaan. Kätkön jälkeen Kir halusi pissalle ABC-asemalle ja Pek Mäkkäriin hakemaan hampurilaiset heille. Sanoin odottavani autossa. Pek tuli ensin. Hetken päästä hän ihmetteli missä Kir viipyy: “Se on varmaan kohdannut jonkun rekkamiehen”. Pian Kir tulikin, avasi auton oven ja tokaisi “No, se oli nopee”. Hetken hän ihmetteli nauramistamme, mutta tajusi kun Pek kertoi luulleensa tämän kohdanneen rekkamiehen.

KirPek heitti minut omalle autolleni ennen kuin lähtivät kotiinsa ja minä omaani. Kysyin mitä olen velkaa, kun heidän autollaan päivä ajeltiin ympäri Porvoota. Pek totesi “Jos sitä piparia sais” ja niinpä kaivoin vielä piparit repusta ja tarjosin siitä Pekille.

Sitten ajelin käymään omassa kodissa ja jatkoin matkaa kakkoskotiini, jossa AlteV heräsi tulooni. Päivä oli ollut rankka, nälkä oli hiipinyt kuin huomaamatta ja niinpä aloitimme yhdessä ruuanlaiton. Ennätimme vielä katsoa yhden leffankin ennen kuin AlteV läksi yövuoroon ja minä aloitin kirjoittamaan tätä blogitekstiä.

KirPekille kiitokset päivästä.

 

 

 

 

 

Leave a Reply