Valopäiden kanssa Megassa

Vuoden kuumin geokätköilytapahtuma, Mega, oli tänä vuonna Hauholla. Jo kevättalvella katselin mihin päin tänä vuonna pitäisi suunnistaa. Toissa vuonna olin nuorimmaiseni sekä geokoiran kanssa Muoniossa viikon yhdistetyllä kalastus- ja Mega-geokätköilyreissulla. Viime vuonna olin nuorimman ja koiran kanssa Jämsässä. Mukanamme oli  AlteV kahden poikansa kanssa. Samassa isossa mökissä majoittuivat kanssamme Öpe, Hanikala ja Citymuksut.

Nyt tilanne oli muuttunut. Nuoriso-osastolta kuului heti “Ei kiinnosta”, AlteV sanoi miettivänsä. Pitäisi kuulemma miettiä kumpaan lähtisi, Megaan vai vapaaehtoistyöhön seurakunnan leirille viikonlopuksi. Itse ajattelin lähteä vaikka yksin, sillä Hauholla olisi teemana keskiaika. Olisi hienoa pukeutua keskiaikaisesti. Mutta yöpymisen ratkaisisi se ketä reissuun lähtisi: teltta, mökki, auto vai kysyisikö yöpaikkaa lähistöltä tutuilta.

Tuli aika varata ja maksaa ruokalippuja Megan keskiaikaisiin Sika-juhliin. Varaisinko itselleni vai useammalle. Kyselyn uusintakierros: ensin nuorille kotona “Etkö sä usko että ei kiinnosta!”, “Sä voit mennä, mut mä en halua lähteä kätköilemään.” – Hyvä on, uskon kyllä. AlteV mietti edelleen “Saanko miettimisaikaa? Milloin ne liput pitää varata viimeistään?” – Joo, saat viikon aikaa, sitten on varattava.

Ei, kenenkään ei ole pakko lähteä mukaan jos ei kiinnosta ajattelin. Voin mennä ihan hyvin yksinkin.

Viikon päästä AlteV kyseli paljonkos Megassa kuluisi rahaa viikonlopun aikana. Riippuu ihan siitä paljonko käyttää sitä, vastasin. Sika-juhlan aterialiput ovat 10 € / kpl. Polttoaine Hauholle ja takaisin, eväät tai kojuruoka. Vaikea sanoa, 50 € / hlö? Seuraavaksi AlteV kysyi missä ajattelin majoittua. Arvelin yöpyväni teltassa. Ainakaan yksin ei kannattaisi mökkiä vuokrata. Pienen pohdinnan jälkeen AlteV kysyi kelpaisiko automajoitus. Olin vähällä lipsauttaa, että olipas tyhmä kysymys, ainahan se on kelvannut. AlteV päätyi lähtemään mukaan.

Parin kuukauden kuluttua tuosta olimme lähdössä Megaan perjantai-iltana. Perjantaina olisi rakennustalkoot, lauantaina olisi varsinainen tapahtuma ja sunnuntaina Cito eli roskien keräys ja paikkojen siivous. Voisihan sitä yrittää ehtiä rakennustalkoisiin.

Klo 17.43 päästiin lähtemään, matkaa olisi 80 km. Periaatteessa siis tunnin matka. Siis periaatteessa. Kolmen tunnin päästä tuosta oltiin Mega-alueella.

Matkaan olivat lähteneet myös Öpe ja OT98, heillä oli aikomus ajaa pyörillä Hyvinkäältä Hauholle. Meidän lähtiessämme he olivat edenneet vajaan 18 km ja pitivät ensimmäistä juomataukoa. Tapaisimme heidät Hauholla paljon myöhemmin.

Meillä oli tarkoitus ottaa vain yksi kätkö matkalta: Finnish graticule challenge: silver. Sen voi logata kun graticuletaulukossa on 30 ruutua täynnä, meillä molemmilla ehto täyttyi. Itse purkki sattuisi matkan varrelle. Pieni poikkeama vain reitiltä. Ensin vaatteiden vaihto, en viitsisi mennä metsään mekossa. Aurinko paistoi, metsä oli täynnä marjoja, joita keräämällä saisi hyvin iltapalan. Hyvin löytyi ja paikalle tuli kätköilevä perhe, matkalla Megaan hekin.

20150814_192653

Ajattelimme että otamme kuitenkin toisenkin kätkön, kello oli vasta 18.30. Lähellä oli livemapin mukaan sotilasalue sekä saman niminen kätkö. Matkasimme pölyävää hiekkatietä pitkin. Lopulta olimme lähellä. GPS pyöritti jälleen kerran reilusti. Etsimme siis ensin tien väärältä  puolelta, oli helppo erehtyä sillä siellä oli selkeä geopolku johdattamassa oikealle näyttävään paikkaan.

Minulla oli ajatus reitistä perille, niin myös AlteV:llä. Käännyimme Eteläiseen ajaaksemme mutkaista hiekkatietä. Katselin puhelimen karttaa ja vertasin sitä pari kertaa jopa vanhaan maantiekarttaani, jonka olin ottanut mukaan. AlteV luotti jälleen kerran navigaattoriin. Kätkölle pääsisi hieman kiertäen parempi kuntoista tietä pitkin tai suoraan pienempää tietä pitkin. Risteyksessä tuli selkeä ja helppo ratkaisu. Pikkutie veisi joen yli siltaa pitkin jolla on 2 tonnin painoraja. Se ei meidän pikku-Fiatia kestäisi.

Kätkö oli metsän siimeksessä viljapellon laidalla. “Noin 50 toveria” oli vuonna 1918 teloitettujen punaisten muistomerkki.

20150814_202026 20150814_202105

Sitten kohti Leppäniemen hirsihuviloita, jossa Mega sijaitsi. Nyt meinasi jo tulla riita reitistä. Kerroin, että ensin käännymme T-risteyksestä vasemmalle, heti oikealle ja sitten… AlteV sanoi että mennään oikealle ensin. Navigaattori kuulemma on laskenut reitin. Kysyin, mihinkähän hän oikein on ajamassa. Navigaattorin reitti näytti nimittäin täsmälleen samalle kuin omani. Kysyin onko miehellä ongelmia vasemman ja oikean erottamisessa. AlteV vastasi, ettei laske tarkoittamaani vasemmalle kääntymistä käännökseksi, se on loiva vasen. Totesin, että sopii sitten ajaa suoraan viljapeltoon, sillä hänen tarkoittamansa “loiva vasen” on T-risteys jossa pitää selkeästi valita oikea tai vasen. Sitten siirryttiin suunnistamiseen ja toisen vähättelyyn. AlteV totesi käyneensä oravapolku suunnistuskoulun lapsena, hän osaisi kyllä suunnistaa. Minä siirryin vähättelemään suunnistuskoulusaavutusta ja kerskailemaan lapsena saavuttamallani suunnistuksen piirimestaruuspronssilla. Sitten oltiinkin jo T-risteyksessä. AlteV kääntyi mitään sanomatta vasemmalle ja minä olin ihan hiljaa. Itsekseni saatoin hymyillä.

Alueelle saavuttaessa oli ohjaus oikeaan suuntaan ja neuvo mihin voimme asemoida geomobiilimme. Melko pitkälle saimme pientä hiekkatietä ajaa, ohi Suuri seikkailu-linnakkeen, ohi tapahtumapaikan, ohi saunarakennuksen ja lopulta tulimme opastuksessa mainittujen Terijoensalavien luokse. Auto parkkiin, patjan virittely lattialle vuoteeksi, sähkö sähkökaapista jatkojohtoa pitkin autoon ja mukana ollut matkapatteri lämpenemään. Pyörien purkaminen pois auton perästä ja kappas ketäs täällä olikaan – Citymuksut. “Missäs äiti on?” kyseltiin. Citymuksut kertoivat äidin olevan rakennustalkoissa. Hetken kuluttua tämä saapuikin paikalle.

Minä ja AlteV päätimme lähteä pyöräilemään Hauhon keskustaan parille kätkölle. Sinne olisi 8 kilometriä suuntansa matkaa. Ihan vain nopeasti päätimme pyörähtää tapahtumapaikalla. Haimme nimikyltit ja viikonlopun ohjelman ja bongasimme lasteni sedän. Kävimme juttusilla ja kuulimme hänen olevan tänäkin vuonna töissä tapahtumassa. Menisimme aamulla aamupalalle hänen luokseen.

Kello oli jo lähemmäs 22 kun pääsimme tien päälle fillareinemme.

Ensimmäiseksi pysähdyimme uimarannan letterboxille. Minä katselin kaunista järveä ja laskevaa aurinkoa ja havahduin kun AlteV:llä oli purkki jo kädessä. Se oli nopeasti logattu.

20150815_225308

Heti alkumatkasta huomasin pyöräni satulan olevan “päin persettä” tai oikeastaan ei sinne päinkään. Satula oli jotenkin oudosti alaviistossa ja siinä oli vaikea istua. Siitä valui pois. Mukana ei ollut työkaluja eikä satulassa pikalukitusta. Miten lie asento itsekseen muuttunut kesän aikana. Tänä kesänä pyöräilyt oli jääneet olemattomiksi osaltani, enimmäkseen sen vuoksi että satoi, olin töissä tai reissun päällä. Pyörä pölyyntyi varastossa. Toinen ongelma oli Hauholle päin koko ajan jatkuva ylämäki. Kuten jo aiemmissa kirjoituksissa olen varmaan maininnut, astmani ei pidä kesäisestä luonnosta. Lisäksi lihaskunto oli päässyt käsittämättömän huonoksi puoli vuotta vaivanneiden selkäongelmien vuoksi. Se oli rajoittanut liikkumista enemmän ja vähemmän. Pelkällä kävelyllä ei kunto juuri ole kohentunut. Niinpä ison ylämäen yläpäässä oletin kuolevani: reidet olivat kuin tulessa, samoin keuhkot. Ajattelin viimeisillä voimillani polkea ylös ja kuolla sitten sinne, AlteV:lle en huutaisi “Odota!”. En siihen olisi kyllä kyennytkään. Ei onnistunut mäen päälle polkeminen, oli pakko antaa periksi ja nousta pyörän päältä huohottamaan. AlteV pysähtyi mäen päällä katsottuaan taakse. “Kuoletko sinä?” Puistelin päätäni ja raahauduin pyörän kanssa mäen päälle. “En kuole”, totesin, otin lääkettä ja viitoin jatkamaan matkaa sillä henki vielä pihisi. Nimenomaan pihisi. Onneksi oli tasaista hetki ennen seuraavaa ylämäkeä. Kaikessa tässä oli se etu että takaisin tullessa olisi alamäkeä koko matka.

Toinen pyörämatkamme kätkö oli ABC:n kylmäasemalla. Löysimme kaksi purkkia parin metrin välein annetuista koordinaateista ja koska emme tienneet kumpi on oikea laitoimme molemmissa olleisiin lokipapereihin nimemme. Samalla pieni juomatauko ja gepsin lukemista seuraavia kätköjä ajatellen. Mopojengi ajoi asemalle sillä välin. Poikia oli parikymmentä ja mopojen pärinä sen mukainen. Kohta pari pojista tuli luoksemme “Olisko heittää tupakkaa?” Kerroimme ettemme tupakoi, joten ei ole tupakkaakaan. Pojat seisoskelivat hetken hiljaa ja kysyivät mitä teemme ja mistä tulemme. Kerroimme olevamme harrastusmatkalla ja tulevamme Hyvinkäältä. Luulivat kai meidän pyöräilleen koko matkan koska se herätti respectiä. Kertoivat sitten joka iltaisesta mopoiluharrastuksesta “Tällasta tää on joka ilta, ajellaan vaan ympäriinsä” joukon itsestään selvä johtaja hieman reteesti ilmoitti. Lopuksi toivottelivat mukavaa viikonloppua ja lähtivät mopot päristen kylälle päin. Etteikö nykynuorilla muka ole käytöstapoja?

AlteV tarvitsi rahaa pankkiautomaatista ja kun sen löysimme totesimme 0-km Hauhon olevan vieressä. Pysäytettyämme fillarit viereen kaarsi auto, Megaan menijöitä, kätkölle tulijoita. Yhdessä etsimme ja AlteV löysi vihjeen perusteella.

DSC_0010

Seuraavaksi multi, siispä kirkon luokse patsaalle naatteja laskemaan. Piti laskea vuosilukuja. Sain laskut tehtyä ja luettelin AlteV:lle naatteja. Mies oli hiljaa ja hoputin että päästäisiin eteenpäin. “Älä hoputa!”. Minä moitiskelemaan siitä, ettei vastaa mitään. “Gepsi on jumissa, en voi laittaa naatteja, joten älä hoputa!” Kerroin etten ole ajatusten lukija, en voi tietää jos ei kerro mitään vaan on vaan hiljaa. Naatit saatiin koneeseen ja todettiin kätkön päätepisteen olevan noin kilometrin päässä. Kartan mukaan kätkö olisi jossain metsässä. Sen lähellä olisi kyllä tradipurkkikin mutta minua ei houkutellut väsyneenä metsässä rämpiminen. Olin noussut aamulla klo 5.45 aamuvuoroon töihin, joten päivälle oli tullut jo pituutta.  Naatit talteen ja haetaan purkki viikonlopun aikana valoisalla. Seuraavaksi näkötornille vanhaan kaupunginosaan. Laskutehtäviä taas, nyt laskettiin mm. laudoituksen määrää. Kappas, saadut koordinaatit veivät aiemman patsaan vieressä olevalle museorakennukselle. Siispä takaisin sinne. Alkumatka Hauhon keskustasta pois toista reittiä, sen varrelle sattuisi punaisten muistomerkki. Sielläkin olisi kätkö.

Pohdimme missähän asti Öpe ja OT98 mahtaisivat olla. AlteV soittamaan heille. Yritin viittoa että pitäisi kääntyä muistomerkille, mies polki eteenpäin. Edes huutooni ohi menemisestä mies ei reagoinut vaan jatkoi polkemista kännykkä korvallaan.  Minä käännyin takaisin ja kurvasin metsään muistomerkkiä kohden. Olin jo logannut kätkön kun mies vielä puhelimessa puhuen polki paikalle. Oli huomannut minun kadonneen. Metsässä näkyvä valonsäde oli johdattanut luokseni. Kuulin fillaristien olevan noin 10 km päässä Mega-alueesta. Olisivat siellä luultavasti yhtä aikaa meidän kanssamme. Tie oli hiljainen meidän ajaessamme takaisin. Letterboxin kohdalla näkyi valoa, luulimme kaipaamiemme kavereidemme olevan siellä. Mutta ei, rannassa istuikin hieman humaltunut pyöräilijä, Megaan tulija. Hän ei ollut huomannut istuvansa lähes letterboxin päällä vaan oli ihaillut kaunista järvimaisemaa kunnes aurinko oli laskenut. Pian kauempaa tieltä alkoi näkyä valoa ja kuulua puhetta. OT98 ja Öpe ilmestyivät mutkan takaa näkyviin “Hei kato valopäät tulee” jompi kumpi meistä murjaisi.

20150815_225420DSC_0013

 

Letterin kuittaus ja jatkettiin neljästään matkaa. Pian oltiin pikku-Fiatin luona ja seuralaisemme alkoivat miettiä mistä löytävät kolme riittävän isoa, sopivin välimatkoin olevaa puuta riippumatoilleen. He aikoivat yöpyä niissä. Vieressä oleva metsä oli täynnä puita ja he löysivät nopeasti paikat hammokeilleen. Matkaa heille oli tullut noin 98 km, aikaa oli kulunut suunniteltua enemmän. He olivat lähteneet polkemaan klo 15.30 ja perillä he olivat 00.45.

20150815_235508

“Iltapalaa? Haluaako joku iltapalaa? Mennäänkö nuotiolle rantaan?” Kaikki halusivat iltapalaa. Minä ja AlteV etsimme jääkaapistamme pihvit ja makkarapaketin grillattavaksemme. OT98 ja Öpe kaivoivat esiin omat eväänsä. Rantaan näytti menevän rappuset, nuotio jäi siitä oikealle. Väärät raput siis. Valittiin pimeässä reitiksemme suoraan nuotiolle laskeutuva mäki. Nuotiolta kuului hurraa huutoja “otitte sitten pöljän polun, hieno suoritus”. Todella, risua ja kivikkoa riitti. Rappuset olisivat vieneet nuotiolle. Nuotiolla istui mukavasti porukkaa ja tilaa tuli heti meillekin. Aholatkin olivat geokoirineen paikalla. Herra Ahola antoi pitkän halauksen sekä minulle että AlteV:lle, samoin rouva Ahola. Muitakin kätköilystä tuttuja kasvoja näkyi nuotiolla. Juttua riitti. Kaikki olivat tulleet myöhällä ja olivat nyt vasta iltapalalla. Miehet olivat saunoneet jo, mutta rouva Ahola ei. Sovittiin, että menemme saunaan, AlteV mahtuisi mukaan. Öpe ja OT98 halusivat nukkumaan jo, matka oli uuvuttanut. Saunassa riitti juttua ja kunnollisen hikoilin jälkeen päätimme mennä uimaan. Vettä oli polveen asti ja pohja oli mutainen. Minä menin kastautumisen jälkeen takaisin saunaan, mutta AlteV ja rva Ahola uivat hetken mahapohjaa.

Lopulta päästiin nukkumaan.

Heräsimme myöhään – tarkoituksella. Pynttäytyminen alkoi heti. AlteV:n keskiaikavaatetus oli nopea pukea, omani pukemisessa meni hieman kauemmin. Erityisesti päähineen asettelu hiuksille oli hankalaa. Ulkoa kuului jo Öpen ja OT98:n ääni. Öpekin oli pukeutunut keskiaika-asuun. Öpe kertoi olevansa Isä Wilhelm ja AlteV:n hän nimesi Kuningas Pohjaksi. Kesäteatterista tuttuja hahmoja minulle. Puvutkin olivat tutut, he olivat näitä rooleja niissä joskus esittäneet. Minut Öpe – vai Isä Wilhelm? – nimesi Päiväksi, Kuningas Pohjan vaimoksi. Pukuni oli kyllä eri puku ja roolin esittäjän nyt eri nainen.

20150815_113441 20150815_182642 20150815_123844 20150815_123853

Klo 10.30 saavuimme aamupalalla, mutta sitä ei ollutkaan enää. Aamupala-ainekset olivat loppuneet yllättävän suuren kävijämäärän vuoksi. Valmistumassa oli lounasta, joten otimme sitä. AlteV söi aamupalaksi makkara-lihapulla-perunat ja minä Kebab-lihaa kasviksilla. Ei kaivattaisi ihan heti muuta syötävää.

Väkeä oli runsaasti. Jälkeenpäin luin että päivän aikana miittikirjaan oli kirjoitettu yli 2000 nimeä, joten kätköilijät olivat löytäneet tapahtuman. Jonkin verran näkyi Historiallinen Häme-teeman mukaisesti pukeutuneita kätköilijöitä mutta suurin osa oli omissa vaatteissaan. Aktolv ja Eosa olivat tulossa päiväkäynnille, törmäsimme myös Pietuun ja Monillaan. Ilmoittaduimme siis pukukilpailuun. Voitto ei ollut tärkeä, mutta olihan pukua mukava esitellä omassa roolissaan. Saimme päivän aikana myös huumoria aikaan näistä puvuistamme. Minä olen aina pitänyt keskiaikaisista puvuista, kirkoista, pidoista… nyt Isä Wilhelm muistutti naisen paikka olevan oikeastaan kotona eikä mukana miesten matkoilla. Lisäksi hän totesi, että nainen kantakoon oman korinsa kun koriani hetkeksi Pohjalle tarjosin. Naisen kuuluisi myös kulkea pari metriä miesten jäljessä ja oikeastaan vaieta (seurakunnassa ja sen ulkopuolella) kokonaan. Tokaisin “Keskiaika on syvältä. Mä alan tehdä siihen juuri nyt parannuksia!” Onneksi kuningas Pohja oli nykyaikainen perheenpää. Hän keitti meille lounaaksi purkkihernekeittoa trangialla ja siivosi lounaan jäljet pois sillä aikaa kun otin vartin torkut autossa.

DSC_0015 DSC_0018 DSC_0019

Aktolvin ja Eosan kanssa Earthia ratkomaan Hauhon metsiin. Keskiaikainen naisen vaatetus ei todellakaan ole helpoin mahdollinen asu metsässä. Toisaalta keskiajalla niillä on kuljettu paljon pidempiä matkoja kuin me nyt kuljimme. Tehtävät tulivat ratkotuksi kuten myös suurin osa kymmenestä Labcachesta tapahtumapaikalla. Yhden mysteerinkin kävimme kuittaamassa metsässä. Tunnustamme sen olleen vahinko. Metsässä oli väenkokous ja arvasimme siellä olevan jonkin purkin. Gepsin mukaan siinä ei ollut mitään, joten multin tai mysteerin loppupiste olisi kyseessä. Onneksi lokikirjassa oli GC-koodi joten saimme selville mikä kätkö oli kyseessä.

Illan suussa menimme syömään Sikaa. Kokonainen sika oli pöydällä ja toinen oli lähes pilkottu pannulle lämpenemään. Annokset olivat isoja ja maukkaita. Sian lisäksi sai runsaasti kasviksia, leipää ja mehua. Maha tuli täyteen. Annos oli hintansa väärti. Oli aika lähteä parille kätkölle, niinpä vaatteita vaihtamaan.

11903759_10153573373113734_513020691296406301_n12030883_10153654040563734_1201138444_n

“Isä Wilhelm, mitä Isä Wilhelmille on tapahtunut?” kysyin nähdessäni Öpen omissa vaatteissaan trangian ääressä kahvia keittämässä. “Rauha hänen sielulleen” totesi Öpe. Samaan aikaan AlteV pieraisi. “Henget puhuvat” hän sanoi nähtyään hämmentyneet ilmeemme. Koko porukkamme räjähti nauramaan.

Pian olimme juoneet kahvit ja pääsimme lähtemään fillaroimaan. AlteV korjasi ensin pyöräni satulan asennon ja katsoimme vähän karttaa. Totesin Vihavuodessa olevan kätkökertymän, sinne tosin olisi matkaa parikymmentä kilometriä suuntaansa, siihen lisäksi kätköltä toiselle pyöräilyt. Päätimme ottaa pari melko lähellä olevaa kätköä ja jättää Vihavuoden huomiselle autoreissulle. Ensin Paavin Panna, virtuaalikätkön loppupiste joka oli Mega-alueella, sitten yksi siltakätkö. Viimeiseksi Creep, kätkö jonkin sorttisella mäellä. Alkupätkä oli hiekkatietä mutta liikennettä ei juuri ollut. Asfaltilla oli mukava. Suuren mäen päätltä käännyimme jälleen hiekkatielle tai oikeastaan metsäautotielle. Ensiksi näimme pitkän suoran lamppujemme valossa, lähemmin katsottuamme totesimme ensin olevan todella jyrkän alamäen ja sitten vielä suuremman ja jyrkemmän ylämäen. Tie oli lisäksi kivinen eikä pimeässä nähnyt riittävän pitkälle otsalamppujen valossa. Alamäki mentiin kovasti jarrutellen ja ylämäessä kaikki työnsivät pyöriään. Lopulta olimme tien päässä. Pyörät jätettiin parkkiin tukkipinon viereen ja matka jatkui kävellen metsäkoneen uraa pitkin edelleen ylöspäin. Vielä pienelle polulle kääntyminen ja pian oltiin huipulla. Kolme otsalamppua valaisi puita ja kalliota. Vihjeen perusteella kätkö vihdoin löytyi. Ei ollut edes kovin vaikea. Takaisin fillareille. Jo kaukaa näimme että AlteV:n fillariin oli jäänyt valot päälle, onneksi valoa riitti paluumatkaksi. Jälleen alamäkiä hitaasti jarrut päällä ajaen ja ylämäet taluttaen. Asfaltilla saatoimme laskea alamäkeä vapaalla. Leppäniemeen menevällä hiekkatiellä tuli joku auto vastaan, ja myöhemmin muitakin. Otsalamppujen valokeilassa näkyi selvästi ohuen ohut hiekkapöly jonka auto nostatti ohi ajaessaan. “Kiva, tuota me vedämme keuhkoihimme”. Öpe pysähtyi riisumaan T-paitansa ja sitomaan sen suunsa eteen hengityssuojaksi.

Vielä yksi pysähdys. Menomatkalla olimme huomioineet metsässä useamman ihmisen ja laittaneet paikan merkille. Siihen siis pysähdys. Siellä olisi varmasti kätkö. No, ei ollut. Aikamme etsittyämme meitä alkoi naurattaa, touhumme oli aivan älytöntä. Viimeinen pätkä perille polkaisten, hakemaan iltapalatarvikkeita ja nuotiolle. Tänään nuotiolla oli aivan tyhjää. Olimme jo lähes syöneet kun nuotiolle alkoi virtaamaan porukkaa. Ensimmäiset olivat joensuulaisia kätköilijöitä, mukavia nuoria miehiä. Kuulivat meidän käyneen Creepillä. Olivat itse käyneet siellä päivällä – Oli meleko kriippi paikka, melekonen puotus sieltä kalliolta, eikö?

Meiltä oli tuo pudotus pimeässä jäänyt näkemättä, ja kokemattakin onneksi. Nuotiolle valui lisää väkeä. Meidän oli aika lähteä sillä tulen ääreen saapuneet nuoret neitokaiset olivat liian humalaisia ja pahasuisia meidän makuumme. Kävimme vielä saunassa ja painuimme pehkuihin.

Sunnuntai aamuna AlteV herätteli aamupalalle lähtemään. Aamupalan jälkeen vähän Citoilua. Sitten pakkamista. Hanikala joukkoineen tuli hakemaan Öpen ja fillarin. Fillarista oli laakeri mennyt reissun aikana eikä sillä voinut ajaa enää kotiin. OT98:n pyörä pakattiin pikku-Fiattiin minun ja AlteV:n pyörän seuraksi. OT98 pääsisi kotiin kyydissämme. Tosin pienten mutkien kautta sillä matkalla oli aikomus hakea pari kätköä. Vihavuodessa olevasta rykelmästä muutama ja Hauhon kirkonkylän metsään perjantailta jääneet pari purkkia.

Ensin Vihavuoteen. Kukkosaaressa oli useampikin kätkö ja yksi niistä oli uimalla haettava. Kuka kävisi loggaamassa? AlteV ja OT98 tarjoutuivat vapaaehtoisiksi. Minä jäisin rannalle turvaksi jos jotain yllättävää sattuisi. Ranta oli mutainen ja sen pohjassa oli lahoa puutavaraa. Paikalla on aiemmin sijainnut saha, joskus kauan sitten. Vedessä kasvoi erilaisia vesikasveja runsaasti. Tuosta tulisi tosi mukava uintimatka. Kätkö löytyi heti ja päästiin siirtymään seuraavalle kätkölle.

20150816_125533 20150816_125207

Yhtä kätköä etsiessämme kurkin erilaisiin koloihin taskulampun valossa. Yhtä-äkkiä eräässä kolossa minua tuijottivat silmät. Reaktiot olivat yllättävän automaattiset ja nopeat näennäisen vaaran uhatessa. Ennen kuin tajusinkaan olin vetänyt käteni kauemmas ja ottanut myös yhden askelen sivulle. Ääntäkään en päästänyt. Uusi yritys, nyt uteliaasti, sillä Suomalaisissa koloissa ei voi asua mitään kyytä vaarallisempaa. Kurkkaus kauempaa ja varovainen lähestyminen lampun kanssa ihan kolon suulle saakka. Lopulta erotin minua tuijottavan kaverin. Iso rupisammakkohan se siellä. Hän sai jäädä koloonsa ja minä jatkoin kätkön etsimistä. Ei tuo ollut ensimmäinen kerta että kätköillessä tulee joku otus vastaan. Olemme nähneet peuroja ja muitakin eläimiä ja oppineet että kaikkiin koloihin ei kannata suoraan kättään tunkea. Kerran tuli kätkökolosta kyy ja vielä toinenkin ennen kuin saimme purkin ongittua ulos – kepin avulla.

20150816_123615

Päivä oli lämmin. Kävimme yhden kätkön kosken partaalta, jonka vieressä sijaitsi vanhassa tehdaskiinteistössä kahvila ja taidenäyttely. Poikkesimme kahville ja jäätelölle. Kahvista piristyneenä kiersimme katsomassa Seppo Iiskolan taidenäyttelyn. Tykkäsin kovasti, ne olivat tauluja minun makuuni. Erityisesti hieman synkistä, öisistä maisematauluista pidin. Niitä olisin voinut tuijotella vaikka kuinka kauan. Matkaa piti kuitenkin jatkaa.

DSC_0022 DSC_0037 DSC_0030

Hauhon purkit löytyivät helposti. Eivätkä ne olleet edes niin syvällä metsässä kuin olin kuvitellut. Toisaalta pimeässä maisema olisi ollut toisenlainen. Nyt Hauhonselkä kimalteli auringonpaisteessa kutsuvana, lokit kirkuivat ja mäntymetsä tuoksui.

20150816_150252

Sitten kotiin suorinta tietä. Kiitos. Oli oikein mukava reissu. Kiitän kovasti kaikkia ihania ihmisiä joiden seurassa sain viettää aikaa. Erityiset kiitokset geomiehelleni!

Leave a Reply