Kesäkätköilyä Partioleirin tapaan

(Rissu aivoistaan ammentanut)

Partioleiri Hangossa Bengtsårissa oli tulossa. Kerkeäisiköhän siinä kätköillä pohdin AlteV:n kanssa. Leiriltä ei voi poistua kätköilemään, mutta jos sinne “huudeille” sattuisi kätköjä.

Suunnittelimme lähtevämme leirille päivää etuajassa, jotta ennätämme paikalle tarvikkeinemme ennen paikkailtavia leiriläisiä. Lisäksi ajattelimme viettävämme puoli vuorokautta “parisuhdeaikaa” kätköillen. Koska sana oli kiirinyt saimme mukaamme ison peräkärryllisen tavaraa ja kätköilevän Öpen.

Pääsimme lähtemään illan suussa. Olin ollut aamuvuorossa ja piti vielä ohjeistaa eläinten hoitajan/ talonvahti sekä pakata omat tavarani AlteV:n pikku-Fiatin kyytiin. Siellä oli jo järkyttävä määrä tavaraa sisätiloissa, peräkärry perässä ja Öpe retkimielellä.

Suunnitelmana ei ollut todellakaan jäädä kätköilemään ympäri Etelä-Suomea vaan ajaa Hankoon sellaista reittiä pitkin, josta voisi noukkia kätkön per kunta. Ajatuksena oli ottaa vain sieltä mistä saa uuden kunnan tai uuden leveys- / pituuspiirin. Pari ylimääräistä lenkkiä siitä silti tuli.

20150717_181509 20150717_182947 20150717_183450

Ensin ajettiin tämän vuoksi Porkkalaan,  paikalle josta suurin osa oli vuokrattuna Neuvostoliitolle 1944-1956. Vuokrattu alue kokonaisuudessaan oli noin 1000 neliökilometriä, maata ja merta, ja sillä sijaitsi venäläinen armeijan tukikohta. Porkkala vuokrattiin alunperin 50 vuodeksi, mutta Neuvostoliitto luovutti sen Suomelle kuitenkin jo tammikuussa 1956. Paikalla oli lintutorni. Mä rakastan lintutorneja, ne on mukavan korkeita, avaria ja usein tuulisia sekä hieman huojuvia paikkoja. Tällä kertaa minulla oli kaksi turvamiestä mukana lintutornilla ja kiipesin heidän perässään ylös torniin katselemaan maisemia. Sieltä näkyikin tosi kauas ja huomatessani kaiteen olevan toisesta päästä hieman irti ilahduin suunnattomasti. Jännä juttu että tuonkin jälkeen olen kiivennyt lintutorniin ja muutamaan muuhunkin mukavan korkeaan, avaraan paikkaan.

20150717_195039

Matka jatkui kohti Siuntiota, josta piti ottaa mukaan yksi kirkko. Yhden kirkon sijaan noukimme mukaamme myös rautatieaseman ja kylän maantieteellisen nolla-pisteen. Kirkko oli mysteerikätkö, josta olin ratkaissut aiemmin kotona osan, loput jäi ratkaistavaksi paikan päällä. Laskutoimitus ei ollut vaikea ja koordinaatit olivat pian gepsissä. Ei muuta kuin kätköä hakemaan. Loogisen paikan löytymisen jälkeen ei kätköä löytynytkään. Siinä jotain pohdittiin ja yhtä äkkiä tajusin. Olin tehnyt laskuvirheen, olin unohtanut laskuista yhden asian tai oikeastaan muutaman ikkunaruudun. Pikainen laskutoimitus ja naatit muuttuivat 15 metrin verran. Kätkö löytyi nyt pikaisesti. Joskus sitä miettii miltä kätköily näyttää ulkopuolisista: ihmiset kulkevat tuijottaen puhelinta tai vaihtoehtoisesti gps-laitetta, pysähtelevät yhtä-äkkiä kurkotellen tai kumarrellen, sitoen kengännauhoja tai muuten vaan ohimennen kuljettaen kättään ränneissä tai sillankaiteiden takana, ryömien rakennusten tai siltojen alla ilmeenään “ihan tässä vaan maisemia katselen”. Mahtavat ulkopuoliset ihmetellä tai naureskella. Onneksi suurin osa ihmisistä on niin uppoutunut omiin asioihinsa, etteivät huomaa. Ne jotka huomaavat, eivät halua huomata. Tosin on valveutuneitakin kansalaisia. Kerran ajoi paikalle moottoripyöräpoliisi kysymään mitä puuhaamme kun virittelimme köysiä sillalta sillan alle. Ohikulkija oli ilmoittanut sillalla olevan itsemurhahyppääjän. Hänellä oli jäänyt vissiin huomaamatta sillan alla kaverit jotka odottivat “hyppäämistä”. Poliisi kehotti jatkamaan kuullessaan mitä puuhataan.

20150717_204030

Siuntiosta Inkooseen, jälleen kirkon luo. Inkoosta Tammisaareen, jossa yllätti hätä, onneksi puu cee löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

20150717_213857 20150717_213905

Viimeisenä Hangosta Pioneerien muistomerkki ja siitä soitto Bengtsårin saareen jossa oli jo lippukunnanjohtaja ja kaksi muuta partionjohtajaa. He olivat tulleet paikalle aiemmin illalla.

Päästessämme rantaan meitä oltiin jo vastassa sekä 2 hv moottorilla varustetulla Busterilla että soutuveneellä. Tavaroita vietiin pari moottoriveneellistä ja lopuksi AlteV tuli lippukunnanjohtajan kanssa soutuveneellä ja minä Öpen, OT98 ja toisen partionuorukaisen kanssa moottoriveneellä veneet vieläkin täynnä tarvikkeita.

20150717_22183320150718_001959

Saapuessamme saareen oli jo aivan pilkkopimeää. OT98 esitteli paikan johon oli oman Tena telttansa pystyttänyt. Kiertelimme leirissä ja pojat esittelivät taskulamppujen valossa mitä olivat valoisalla tultuaan kerenneet katsella rauhassa. Pian olimme jo virittämässä suurta pressua tulevan Tena-kylämme yläpuolelle puitten väliin. Viikoksi oli luvattu sadetta ja vanhat Tenat eivät ole kovin nykyaikaisia telttoja. Lisäksi oli tärkeää, etteivät ensiapuvälineet kastu vaikka kuinka sataisi. Pressun virittäminen yhteistyössä otsalamppujen valossa sujui hyvin. Seuraavaksi pääsin AlteV:n kanssa kasaamaan Tena Ladya – ei kun Tena Atlanta telttaamme. Öpe viritteli sillä aikaa hammokkinsa hieman kauemmaksi. Tena kyläämme oli odotettavissa seuraavana päivänä vielä JussiJuonion ja Öpen Tenat. Öpen Tena oli jäämässä tarviketeltaksi. OT98, JussiJuonio? Kyllä, leirillä oli meitä kätköilijöitä useampikin. Kätköileviä partiolaisia, nuoria ja aikuisia.

Telttojen väliin viriteltiin vielä yöllä kolmijalka joka tuki samalla pressua ylemmäs jotta vesi valuu pois pressun päältä.

20150718_22540620150718_225542

Lopulta klo 3 aamuyöllä päästiin kävelemään vajaan kilometrin päähän saunaan lähelle saaren “satamaa”. OT98 ja kumppanit olivat lämmittäneet saunan jo aikaa sitten valmiiksi meille. Aamu sarasti kun pääsimme nukkumaan. Herätys oli klo 9, jotta ennätimme aamutoimet ennen kuin leiriläiset saapuivat.  Valoisalla saatoimme todeta että yöllä pystyttämämme teltat olivat ihan ok.

DSC_001620150718_18002720150718_180427

Onneksi olimme ottaneet mukaan eväitä sillä leiriaamupalaa ei ollut tänään tarjolla. Lounas ja päivällinen oli leirillä tarjolla ruokailurakennuksessa reilun puolen kilometrin päässä leiristämme eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään. Aamu- ja iltapala valmistettiin leirissä ja lauantai-iltana huomasin oman ja AlteV:n vuoron olevan seuraavana päivänä. Eipä siitä sen enempää.

DSC_0240

Muutaman päivän päästä tuli lisää leiriläisiä, sudenpentuja joiden leiri oli vain puolet isompien leirin pituudesta. Leirisaarella ei ollut kätköjä eikä vielä ollut ollut riittävän pitkää asiaa pois saaresta mantereen puolelle. Lähellä vain 8 km päässä olevalla saarella olisi saarikätkö. Neliheppaisella veneellä merellä sinne menisi ikuisuus ja monta tankillista polttoainetta. Onneksi yksi sudenpentujen laumanvetäjistä oli tullut leirille omalla veneellä, sellaisella kunnon veneellä. Pieni keskustelu ja pian meitä olikin kuusi innokasta kätköilijää kyydittävänä merellä. Kätkösaareen ei voinut rantautua, eikä aikaakaan ollut hukattavaksi. Nopea suunnitelma. AlteV  hyvänä uimarina ja Öpe muuten vaan hullun rohkeana päätti hypätä mereen ja uida rantaan. Vaan mitenkäs gps-laitteet? Annoin oman vedenkestävän puhelimeni AlteV:lle. Jos se ei kestäisikään merivettä ei hyvä menisi pilalle. Olin ostanut puhelimen ihan kätköilyjä ja retkeilyä silmällä pitäen, mutta vedenkestävyyden lisäksi puhelimessa ei muuta hyvää ollutkaan. Puhelimen muisti oli olematon vaikka toisin luvattiin ja metsäilyssä tarvittavat ohjelmat pyörivät siinä huonosti ja lakkasivat lopulta toimimasta ellei muistia jatkuvasti muistanut tyhjentää. AlteV ui kuitenkin pitäen puhelinta pinnalla. Kätkö oli löytynyt nopsasti ja miehet juoksivat jo kymmenen minuutin kuluttua rantaan saatuaan aikaa vartin kätkön etsimiseen. Aurinko oli laskemassa ja pitäisi joutua takaisin. Molemmat uivat veneen luo, ottivat kiinni köydestä ja hinautuivat mukana kauemmas rannasta jotta saivat aikaa kiivetä rauhassa veneeseen ilman että vene ajautuu kallioihin. Yllättäen emme huolineet vettä valuvia miehiä hyttiin vaan he saivat olla matkan ajan peräkannella. Eivät pistäneet ollenkaan pahakseen. Sanonpahan vaan että melkoisia uroita!

20150719_230211

Sitten pääsin mantereelle kätköilemään AlteV:n kanssa. Oli päivä jolloin kuljimme eri rasteilla ensiaputehtävissä, kuljettaen tarvikkeita jne. Matkan varrelle sattui muutamia kätköjä. Olihan ne pakko ottaa. Poiketessamme Teboil-huoltoasemalle kahville ja viinerille totesimme paikalla olevan joukon tuttuja. OT98 tuli mukaamme Lappohjan Hautausmaalle hakemaan kätköä ennen kuin heittäisimme hänet seuraavalle rastille. Kun olimme lähdössä Teboilin pihasta tuli kassaneiti OT98:n kangaskassin kanssa “Unohtuiko tää teiltä?” Seuraavan kerran OT98 kaipasi kassia jättäessämme hänet pois kyydistä “Jäiköhän se mun kangaskassi sinne hautausmaalle?”. AlteV ajoi takaisin hautausmaalle ja minä kipaisin katsomaan, siellähän se kassi nökötti.

Illan kähmässä olimme Lappohjan rannassa yörastilla. Poikkesimme ohimennen AlteV:n ja JussiJuonion kanssa kätkölle.

AlteV ja minä matkustimme moottoriveneellä yöksi saareen vieden mukanamme pari leiriläistä. Eipä siinä juuri ennättänyt nukkua kun olimme saaressa klo 2 ja aamulla klo 7 piti olla menossa takaisin mantereelle, takaisin yörastille ottamaan laavuja, telttoja ja muita tarvikkeita autoon. Aamu ei ollut parhaani, väsymys vaivasi, samoin astma joka ei pidä luonnosta vaikka itse pidänkin. OT98 tarjosi onneksi yörastilla keittämänsä aamukahvit, se piristi kummasti.

Partioleirille mennessä minä ja AlteV saimme siis seitsemän kätköä ja leirin aikana viisi. OT98 oli nahkaliljaa suorittaessaan tyhjentänyt puoli Hankoniemeä. 40 kilometrin kävelyn ohessa oli napsinut kätkön sieltä, toisen täältä.

Muutoinkin leiri oli oikein mukava, illalla nuotiolla lettujen paistamista, päivällä turvaveneenä melojille, uintia, saunomista, mukavaa juttuseuraa, monenlaista tekemistä. Sateinen ja kylmä sää ei haitannut kuten ei yhden illan ukkonenkaan kun vaatetus oli lämmin ja riittävä. Isompia haavereitakaan ei sattunut.

20150721_155342 20150720_110642 20150720_231121

Tahdon kiittää AlteV:n lisäksi muitakin kätköily-, kahvi- ja juttuseuralaisia.

Leave a Reply