Juhlahumua ja geokätköilyä

Saimme jo kevättalvella epävirallisen kutsun rippijuhliin Kuopioon, virallinen ilmoitus asiasta tuli sitten myöhemmin. Mutta usein asioilla on tapana kasautua. Samalle päivälle tuli AlteV:lle kutsu kummitytön syntymäpäiville Pohjanmaalle eli aivan eri suuntaan. Lisäksi viikonloppuun olisi osunut mm. savusaunan lämmitysvuoro. Oli pakko tehdä valintaa suunnassa jos toisessakin. Yhdessä päädyimme sitten parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun.  Mitä jos lauantaina ajaisimme Pohjanmaalle ja sieltä sunnuntaina Kuopion kautta kotiin. Nämä kaksi juhlijaa halusimme kuitenkin muistaa. Autoksi matkalle valitsimme minun urheiluvaununi sillä sen kulutus liikkeellä ollessa on puolet siitä mitä AlteV:n pikku-Fiatissa. Useimmiten autolla siis on tarkoitus liikkua, vaikka toisaalta pikku-Fiat on käytännöllinen paikallaan ollessa. Nyt ei kuitenkaan ollut tarvetta yöpyä autossa ja säästää yöpymiskustannuksissa.

Perjantai-iltana siivosin autosta edelliset sotkut pois ja pakkailin valmiiksi seuraavaa päivää varten. Lauantaina puolen päivän jälkeen päästiin lähtemään. Google Mapsin mukaan tuolle vajaan 350 km matkalle menee aikaa reilut 3,5 h. Me lisäsimme siihen tunnin koska aikomus oli pysähtyä evästauolle ja ehkä mahdollisesti saattaisimme ottaa yhden geokätkönkin.

Ensimmäinen pysähdys oli Parkanon kirkon luona. Kumpikaan emme olleet ottaneet tuota kätköä, AlteV oli kerran käynyt sitä etsimässä tuloksetta. AlteV oli kuitenkin ottanut jonkun kätkön aiemmin Parkanosta joten hänelle ei tullut uuden kunnan valloitusta kuten minulle tuli. Ensin kätkön etsiminen ja se löytyikin helposti pienen kävelymatkan päästä. Saimme samalla hieman taukoliikuntaa. Sitten AlteV:n kummitytön lahjan paketointi. Reissun lahjat olimme käyneet eräänä iltapäivänä ostamassa mutta jotenkin paketointi oli kiireessä jäänyt. Mukaan autoon oli siis kerätty paketointivälineet. Lahja tuli paketoitua ja kortti kirjoitettua. Evästaukokin Pu-ehr teen, voileipien ja jogurttien kera tuli pidettyä. Saatoimme jatkaa matkaa.

DSC_0005

Kurikastakaan minulla ei ollut yhtään kätköä, joten pysähdys erään pellon pientareelle. Siitä kaurapellon reunaa ohdakkeiden seassa kipitimme kätkölle AlteV sortseissaan ja minä hameessa. Joku nokkonenkin tuntui seassa kasvavan. Kätkö itse löytyi helposti ja jatkoimme matkaa kunnes AlteV totesi että lähellä olisi mukava kätkö jonka hän on itse matkalta joskus poiminut. Niinpäs olikin: hauska ja ennätysnopea. Apukuskin puolelta olisi saanut otettua ikkunasta mutta koska ajoin, jouduin nousemaan autosta logatakseni kätkön.

20150808_163846

Matkaan meni juuri se suunnitellut 4,5 h ja pääsimme sopivasti perille. Ilta kului nopeasti ja tuli aika siirtyä nukkumaan. Nukuimme yöpymiskäyttöön muutetussa vanhassa vilja-aitassa. Suunnitelmana oli jatkaa matkaa aamulle klo 10, jotta olisimme perillä klo 15. Laskimme taas hieman varaa jotta ennätämme matkalla poiketa parilla ja vaihtaa vaatteet loppumatkasta. Juhlatamineissa ei kannata lähteä ajelemaan jos on aikomus poiketa metsän puolelle. Lähteminen venähti tunnilla. Aamusta sattui hassu kommelluskin. Ajattelimme mennä sisälle kahvin keittoon ja aamutoimille, mutta ovi olikin lukossa eikä vara-avainta ollut missään. Kaikki tuntuivat nukkuvan. Minulla ei ollut hätää mutta AlteV olisi kaivannut myös vessaan. Päätin siirtyä autoon lukemaan sillä auton avaimet olivat olleet mukana aitassa ja autossa oli kirja, sitä en ollut illalla jättänyt sisälle. Lopulta AlteV huikkasi että pääsen sisällekin. Talon koira oli yöllä päättänyt lähteä ulkoilemaan ja isäntä oli lukinnut oven sen enempää ajattelematta saatuaan koiran takaisin sisään.

Alkumatkasta laskettiin että saataisiin matkalta muutama uusi kunta: Ähtäri, Saarijärvi, Äänekoski ja Konnevesi. Sitten hoksasin kyltin Peräseinäjoki ja kysäisin vieressä istuvalta mieheltä kuuluuko se Seinäjokeen. Tarkastus kartasta ja geokätköilysivuston kuntasivulta ja totesimme että saamme siitä vielä yhden kunnan. Yksi nopea kätkö. AlteV katsoo nopean kätkön mahdollisimman lähellä tietä olevalta huoltoasemalta. Se löytyy heti ja huomaan siinä seistessäni kirkon tornin “Tossa on kirkko, onko täällä kirkkokätkö?” – “On joo, Pyhän Paavalin kirkko. Haetaanko kun on noin lähellä?” Tietenkin haettiin, kaunis kirkko muuten.

20150809_112607

Sitten joku nopea Ähtäristä, että saataisiin kurottua aikataulua kiinni. Kotiseutumuseo näytti kartalla olevan ihan reittimme vieressä, mutta navi ajatti meitä ympäriinsä. Tokaisin jo hieman kärttyisesti “No,onpas nopea”. Itse paikka oli hieno ja kätkö löytyi tosi nopeasti. Olimme ajaneet paikallisen ABC-aseman ja siinä olleen kätkön ohi, minulla oli järkyttävä pissahätä ja joutuisimme toistamiseen ajamaan aseman ohi palataksemme tielle. Auto ABC:n pihaan, minä pissalle ja AlteV etsimään kätköä. Mies oli löytänyt kätkön juuri kun palasin, joten matka sai jatkua.

Tienviersi kyltti kertoi meidän olevan Multialla. “Hei kato onko tää oma erillinen kunta kuntakartassa vai kuuluuko se johonkin… ” AlteV katsoi, erillinen on, tästä saataisiin kätkö. Jo toinen ylimääräinen kunta jos näin voisi sanoa. Livemap päälle ja pian löytyi Lonely Star, kätkö joka sijaisti Hotellissa. Hotelli -kyltti oli ladon ovien yläpuolella. Logattuamme kätkön jatkoimme matkaamme siirtyäksemme Saarijärven puolelle. Multia teki vain pienen pienen kapean soiron reitillämme. Hyvä tuuri että sinne oli laitettu kätkö.

Saarijärveltä otimme ihan tien varressa olevan kätkön, aikaa kului tuohon varmaan kaksi minuuttia. Hieno maisemakin oli mutta emme jääneet ihailemaan sitä. Äänekoskelta yksi kätkö sillan kupeesta. Tähän meni kymmenisen minuuttia ihan sen vuoksi ettei autoa voi jättää ihan mihin vaan lähteäkseen “aarteen etsintään”. Tässä kohden informoin konfirmoidun nuoren äitiä olevamme myöhässä ilmoittamastamme aikataulusta, Eikä siitä ollut haittaa koska vielä meidänkin jälkeemme tuli vieraita tupaan.

Viimeinen kätkö matkalla oli Konnevedellä. Levähdysalueella oli uimaranta. Siispä purkin etsinnän jälkeen jalkojen vilvoittelu järvessä ja vaatteiden vaihto ennen matkan jatkumista. Lopun kolmanneksen matkasta voisimme ajella pysähtymättä. AlteV etsi netistä sopivaa värssyä korttiin, joka oli kirjoittamatta. Tämän lahjan olin paketoinut jo viikolla hyvissä ajoin mutta värssyn etsintään ei ollut jäänyt aikaa. AlteV luki värssyjä ääneen, minä hylkäsin tai hyväksyin jatkoon. Lopulta löytyi mieluinen. Se raapustettiin muuten valmiiseen korttiin perillä pihassa. Nuoren äiti huuteli naureskellen “Värssy ja nimetkö puuttuu vielä kortista?”. Sukuvika kun jää viime tippaan, ei tainnut tulla yllätyksenä.

Konfirmoitu nuori oli kaunis ja herttainen. Tarjottavat maittavat ja kaikki oli muutenkin mukavaa. Katsottiin valokuviakin nuoren vauva-ajasta tähän päivään. Aika vaan kului kovin nopeasti ja oli aika jatkaa matkaa.

DSC_0076 DSC_0141

Nopea päätös ajetaanko Mikkelin vai Toivakan kautta? Päätettiin ajaa vaihteeksi Mikkelin kautta. Matkalla pidettäisiin yksi jaloittelutauko. Mikkeli olisi lähes puolivälissä. Hieman myöhemmin tuli mieleen että molemmilta puuttui Aakkoslöydöistä numerot 2,3 ja 5 ja minulta lisäksi 6 ja 8. AlteV:ltä puuttui pari kirjainta. Mikkelissä oli muistaakseni numerokätköjä ja AlteV niitä tutkailemaan järjestelmästä. Sieltä löytyikin molempien yhteiset puuttavat pieneltä alueelta, ne siis haettaisiin.

Mikkelissä ajettiin Tuomiokirkon ohi ja molemmat ihmettelivät ettei siitä ole otettu kätköä aikanaan Mikkelissä käydessä. Jotain muita kätköjä sieltä oli otettu. Lähtiessä poikettiin hakemaan Tuomiokirkon kätkö ja tarkastettiin kätkökuvauksesta  että sitä ei ollut vielä silloin kun viimeksi Mikkelissä olemme käyneet. Totesimme myös että jatkossa voisimme kulkea mökkireissuja Mikkelin kautta koska Mikkeliin jäi hakemattomia kirkko- ja hautausmaakätköjä ja niitä me keräämme.

20150809_220720

Mukava juhlareissu, vaikkakin aika rankka. Matkaa reilut 1000 km ja aikaa meni tasan 36 h.

Kesäkätköilyä Partioleirin tapaan

(Rissu aivoistaan ammentanut)

Partioleiri Hangossa Bengtsårissa oli tulossa. Kerkeäisiköhän siinä kätköillä pohdin AlteV:n kanssa. Leiriltä ei voi poistua kätköilemään, mutta jos sinne “huudeille” sattuisi kätköjä.

Suunnittelimme lähtevämme leirille päivää etuajassa, jotta ennätämme paikalle tarvikkeinemme ennen paikkailtavia leiriläisiä. Lisäksi ajattelimme viettävämme puoli vuorokautta “parisuhdeaikaa” kätköillen. Koska sana oli kiirinyt saimme mukaamme ison peräkärryllisen tavaraa ja kätköilevän Öpen.

Pääsimme lähtemään illan suussa. Olin ollut aamuvuorossa ja piti vielä ohjeistaa eläinten hoitajan/ talonvahti sekä pakata omat tavarani AlteV:n pikku-Fiatin kyytiin. Siellä oli jo järkyttävä määrä tavaraa sisätiloissa, peräkärry perässä ja Öpe retkimielellä.

Suunnitelmana ei ollut todellakaan jäädä kätköilemään ympäri Etelä-Suomea vaan ajaa Hankoon sellaista reittiä pitkin, josta voisi noukkia kätkön per kunta. Ajatuksena oli ottaa vain sieltä mistä saa uuden kunnan tai uuden leveys- / pituuspiirin. Pari ylimääräistä lenkkiä siitä silti tuli.

20150717_181509 20150717_182947 20150717_183450

Ensin ajettiin tämän vuoksi Porkkalaan,  paikalle josta suurin osa oli vuokrattuna Neuvostoliitolle 1944-1956. Vuokrattu alue kokonaisuudessaan oli noin 1000 neliökilometriä, maata ja merta, ja sillä sijaitsi venäläinen armeijan tukikohta. Porkkala vuokrattiin alunperin 50 vuodeksi, mutta Neuvostoliitto luovutti sen Suomelle kuitenkin jo tammikuussa 1956. Paikalla oli lintutorni. Mä rakastan lintutorneja, ne on mukavan korkeita, avaria ja usein tuulisia sekä hieman huojuvia paikkoja. Tällä kertaa minulla oli kaksi turvamiestä mukana lintutornilla ja kiipesin heidän perässään ylös torniin katselemaan maisemia. Sieltä näkyikin tosi kauas ja huomatessani kaiteen olevan toisesta päästä hieman irti ilahduin suunnattomasti. Jännä juttu että tuonkin jälkeen olen kiivennyt lintutorniin ja muutamaan muuhunkin mukavan korkeaan, avaraan paikkaan.

20150717_195039

Matka jatkui kohti Siuntiota, josta piti ottaa mukaan yksi kirkko. Yhden kirkon sijaan noukimme mukaamme myös rautatieaseman ja kylän maantieteellisen nolla-pisteen. Kirkko oli mysteerikätkö, josta olin ratkaissut aiemmin kotona osan, loput jäi ratkaistavaksi paikan päällä. Laskutoimitus ei ollut vaikea ja koordinaatit olivat pian gepsissä. Ei muuta kuin kätköä hakemaan. Loogisen paikan löytymisen jälkeen ei kätköä löytynytkään. Siinä jotain pohdittiin ja yhtä äkkiä tajusin. Olin tehnyt laskuvirheen, olin unohtanut laskuista yhden asian tai oikeastaan muutaman ikkunaruudun. Pikainen laskutoimitus ja naatit muuttuivat 15 metrin verran. Kätkö löytyi nyt pikaisesti. Joskus sitä miettii miltä kätköily näyttää ulkopuolisista: ihmiset kulkevat tuijottaen puhelinta tai vaihtoehtoisesti gps-laitetta, pysähtelevät yhtä-äkkiä kurkotellen tai kumarrellen, sitoen kengännauhoja tai muuten vaan ohimennen kuljettaen kättään ränneissä tai sillankaiteiden takana, ryömien rakennusten tai siltojen alla ilmeenään “ihan tässä vaan maisemia katselen”. Mahtavat ulkopuoliset ihmetellä tai naureskella. Onneksi suurin osa ihmisistä on niin uppoutunut omiin asioihinsa, etteivät huomaa. Ne jotka huomaavat, eivät halua huomata. Tosin on valveutuneitakin kansalaisia. Kerran ajoi paikalle moottoripyöräpoliisi kysymään mitä puuhaamme kun virittelimme köysiä sillalta sillan alle. Ohikulkija oli ilmoittanut sillalla olevan itsemurhahyppääjän. Hänellä oli jäänyt vissiin huomaamatta sillan alla kaverit jotka odottivat “hyppäämistä”. Poliisi kehotti jatkamaan kuullessaan mitä puuhataan.

20150717_204030

Siuntiosta Inkooseen, jälleen kirkon luo. Inkoosta Tammisaareen, jossa yllätti hätä, onneksi puu cee löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

20150717_213857 20150717_213905

Viimeisenä Hangosta Pioneerien muistomerkki ja siitä soitto Bengtsårin saareen jossa oli jo lippukunnanjohtaja ja kaksi muuta partionjohtajaa. He olivat tulleet paikalle aiemmin illalla.

Päästessämme rantaan meitä oltiin jo vastassa sekä 2 hv moottorilla varustetulla Busterilla että soutuveneellä. Tavaroita vietiin pari moottoriveneellistä ja lopuksi AlteV tuli lippukunnanjohtajan kanssa soutuveneellä ja minä Öpen, OT98 ja toisen partionuorukaisen kanssa moottoriveneellä veneet vieläkin täynnä tarvikkeita.

20150717_22183320150718_001959

Saapuessamme saareen oli jo aivan pilkkopimeää. OT98 esitteli paikan johon oli oman Tena telttansa pystyttänyt. Kiertelimme leirissä ja pojat esittelivät taskulamppujen valossa mitä olivat valoisalla tultuaan kerenneet katsella rauhassa. Pian olimme jo virittämässä suurta pressua tulevan Tena-kylämme yläpuolelle puitten väliin. Viikoksi oli luvattu sadetta ja vanhat Tenat eivät ole kovin nykyaikaisia telttoja. Lisäksi oli tärkeää, etteivät ensiapuvälineet kastu vaikka kuinka sataisi. Pressun virittäminen yhteistyössä otsalamppujen valossa sujui hyvin. Seuraavaksi pääsin AlteV:n kanssa kasaamaan Tena Ladya – ei kun Tena Atlanta telttaamme. Öpe viritteli sillä aikaa hammokkinsa hieman kauemmaksi. Tena kyläämme oli odotettavissa seuraavana päivänä vielä JussiJuonion ja Öpen Tenat. Öpen Tena oli jäämässä tarviketeltaksi. OT98, JussiJuonio? Kyllä, leirillä oli meitä kätköilijöitä useampikin. Kätköileviä partiolaisia, nuoria ja aikuisia.

Telttojen väliin viriteltiin vielä yöllä kolmijalka joka tuki samalla pressua ylemmäs jotta vesi valuu pois pressun päältä.

20150718_22540620150718_225542

Lopulta klo 3 aamuyöllä päästiin kävelemään vajaan kilometrin päähän saunaan lähelle saaren “satamaa”. OT98 ja kumppanit olivat lämmittäneet saunan jo aikaa sitten valmiiksi meille. Aamu sarasti kun pääsimme nukkumaan. Herätys oli klo 9, jotta ennätimme aamutoimet ennen kuin leiriläiset saapuivat.  Valoisalla saatoimme todeta että yöllä pystyttämämme teltat olivat ihan ok.

DSC_001620150718_18002720150718_180427

Onneksi olimme ottaneet mukaan eväitä sillä leiriaamupalaa ei ollut tänään tarjolla. Lounas ja päivällinen oli leirillä tarjolla ruokailurakennuksessa reilun puolen kilometrin päässä leiristämme eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään. Aamu- ja iltapala valmistettiin leirissä ja lauantai-iltana huomasin oman ja AlteV:n vuoron olevan seuraavana päivänä. Eipä siitä sen enempää.

DSC_0240

Muutaman päivän päästä tuli lisää leiriläisiä, sudenpentuja joiden leiri oli vain puolet isompien leirin pituudesta. Leirisaarella ei ollut kätköjä eikä vielä ollut ollut riittävän pitkää asiaa pois saaresta mantereen puolelle. Lähellä vain 8 km päässä olevalla saarella olisi saarikätkö. Neliheppaisella veneellä merellä sinne menisi ikuisuus ja monta tankillista polttoainetta. Onneksi yksi sudenpentujen laumanvetäjistä oli tullut leirille omalla veneellä, sellaisella kunnon veneellä. Pieni keskustelu ja pian meitä olikin kuusi innokasta kätköilijää kyydittävänä merellä. Kätkösaareen ei voinut rantautua, eikä aikaakaan ollut hukattavaksi. Nopea suunnitelma. AlteV  hyvänä uimarina ja Öpe muuten vaan hullun rohkeana päätti hypätä mereen ja uida rantaan. Vaan mitenkäs gps-laitteet? Annoin oman vedenkestävän puhelimeni AlteV:lle. Jos se ei kestäisikään merivettä ei hyvä menisi pilalle. Olin ostanut puhelimen ihan kätköilyjä ja retkeilyä silmällä pitäen, mutta vedenkestävyyden lisäksi puhelimessa ei muuta hyvää ollutkaan. Puhelimen muisti oli olematon vaikka toisin luvattiin ja metsäilyssä tarvittavat ohjelmat pyörivät siinä huonosti ja lakkasivat lopulta toimimasta ellei muistia jatkuvasti muistanut tyhjentää. AlteV ui kuitenkin pitäen puhelinta pinnalla. Kätkö oli löytynyt nopsasti ja miehet juoksivat jo kymmenen minuutin kuluttua rantaan saatuaan aikaa vartin kätkön etsimiseen. Aurinko oli laskemassa ja pitäisi joutua takaisin. Molemmat uivat veneen luo, ottivat kiinni köydestä ja hinautuivat mukana kauemmas rannasta jotta saivat aikaa kiivetä rauhassa veneeseen ilman että vene ajautuu kallioihin. Yllättäen emme huolineet vettä valuvia miehiä hyttiin vaan he saivat olla matkan ajan peräkannella. Eivät pistäneet ollenkaan pahakseen. Sanonpahan vaan että melkoisia uroita!

20150719_230211

Sitten pääsin mantereelle kätköilemään AlteV:n kanssa. Oli päivä jolloin kuljimme eri rasteilla ensiaputehtävissä, kuljettaen tarvikkeita jne. Matkan varrelle sattui muutamia kätköjä. Olihan ne pakko ottaa. Poiketessamme Teboil-huoltoasemalle kahville ja viinerille totesimme paikalla olevan joukon tuttuja. OT98 tuli mukaamme Lappohjan Hautausmaalle hakemaan kätköä ennen kuin heittäisimme hänet seuraavalle rastille. Kun olimme lähdössä Teboilin pihasta tuli kassaneiti OT98:n kangaskassin kanssa “Unohtuiko tää teiltä?” Seuraavan kerran OT98 kaipasi kassia jättäessämme hänet pois kyydistä “Jäiköhän se mun kangaskassi sinne hautausmaalle?”. AlteV ajoi takaisin hautausmaalle ja minä kipaisin katsomaan, siellähän se kassi nökötti.

Illan kähmässä olimme Lappohjan rannassa yörastilla. Poikkesimme ohimennen AlteV:n ja JussiJuonion kanssa kätkölle.

AlteV ja minä matkustimme moottoriveneellä yöksi saareen vieden mukanamme pari leiriläistä. Eipä siinä juuri ennättänyt nukkua kun olimme saaressa klo 2 ja aamulla klo 7 piti olla menossa takaisin mantereelle, takaisin yörastille ottamaan laavuja, telttoja ja muita tarvikkeita autoon. Aamu ei ollut parhaani, väsymys vaivasi, samoin astma joka ei pidä luonnosta vaikka itse pidänkin. OT98 tarjosi onneksi yörastilla keittämänsä aamukahvit, se piristi kummasti.

Partioleirille mennessä minä ja AlteV saimme siis seitsemän kätköä ja leirin aikana viisi. OT98 oli nahkaliljaa suorittaessaan tyhjentänyt puoli Hankoniemeä. 40 kilometrin kävelyn ohessa oli napsinut kätkön sieltä, toisen täältä.

Muutoinkin leiri oli oikein mukava, illalla nuotiolla lettujen paistamista, päivällä turvaveneenä melojille, uintia, saunomista, mukavaa juttuseuraa, monenlaista tekemistä. Sateinen ja kylmä sää ei haitannut kuten ei yhden illan ukkonenkaan kun vaatetus oli lämmin ja riittävä. Isompia haavereitakaan ei sattunut.

20150721_155342 20150720_110642 20150720_231121

Tahdon kiittää AlteV:n lisäksi muitakin kätköily-, kahvi- ja juttuseuralaisia.

kesälomakätköilyä vol jotain….suuntana Askola, Pukkila ja Myrskylä

Vapaapäivä. Mikä parasta, molemmilla yhtä aikaa vapaapäivä. Siis sellainen vapaapäivä jolloin ei ole muita velvollisuuksia ja voi tehdä mitä itseä huvittaa. Aloitettiin nukkumalla pitkään ja ns. aamukahvilla AlteV sitten kyseli minulta mitä tehtäisiin. Minulla oli tietenkin monta hyvää ehdotusta: mennään mustikkaan, pyöräilemään, kätköilemään tai kerätään marjoja pihalla puskista tai…  AlteV mietti hetken ja sanoi että kaikki kuulostaisi hyvälle mutta hän valitsee nyt kätköilyn. Joten AlteV latasi gepsiin kätköt Myrskylän, Pukkilan ja Askolan alueelta ja minä tein sillä välin retkieväät. Geokoira Kingi mukaan ja menoksi.

Ensin Askolaan. Ajettiin risteyksen ohi jossa oli viitta Johannes Linnankosken nuoruudenkoti. Totesin että tuonne olisi saanut hyvän kätkön. Kohta saavuttiin hautausmaan parkkipaikalle sillä siellä olisi multin aloituspiste. Kappas, Laulu tulipunaisesta kukasta. Johannes Linnankoski oli muistettu. Hautausmaalta naatit seuraavaan pisteeseen. Ihan järkevälle vaikutti tämä kakkospiste multissa, parkkipaikka löytyi helposti ja pururata vei lähes nollapisteelle. Minua kyllä hieman ihmettytti kätkökuvaus, siinä sanottiin “2. pisteen koordinaatit vievät sinut Askolan kunnalle hyvin keskeiselle paikalle. Täältä saat vihjeet pisteen koordinaatteihin, jotka ovat…” ja vihjeenäkin pisteelle mainittiin “2. piste: patsas, seinä”. Koska keskellä metsää olevia “fresbeegolf-patsaita” ei voine lukea mukaan, ehdotin naattien tarkistusta. Noh, yhden numeron näppäilyvirhe oli tullut: E 025° 35.2D2 oli tullut kirjoitettua muotoon E 025° 36.2D2. Oikea piste olisi noin kilometrin päässä. Vaan eipä tuosta virheestä haittaakaan ollut. Olimme samalla poimineet mukana olleeseen marjaämpäriin puolisen kiloa mustikkaa pakastettavaksi talvea varten ja saaneet liikuntaa.

20150730_163758

Matkalla kakkos-pisteeseen kaksi otimme Kirkkokätkön ja lopulta löysimme Askolan kunnan keskeisen paikan. Sieltä pääsimme ongelmitta siirtymään kolmannelle pisteelle, jossa hetken etsimme kätköä ennen kuin luimme kätkökuvauksesta että tämä olisi vasta viimeinen välipiste varsinaiselle kätkölle. Hieman hätäistä touhua siis tänään. Itse kätkö löytyi loppupisteeltä helposti. Laulu tulipunaisesta kukasta oli hieno multi, siinä oli historian havinaa sekä hienoja paikkoja.

20150730_165623 20150730_171636 20150730_172717

Siirtyminen kohti Pukkilaa. Matkalle sattui Hiidenkirnut. AlteV sanoi käyneensä siellä joskus ohikulkiessaan, minä olen siellä käynyt useinkin, nyt edellisestä käynnistä on jo useampi vuosi aikaa. Ensin ottamaan kaksi helppoa tradia ja sitten vielä ratkaisemaan Earth cache. Tarvittiin mittaa. No, olihan meillä eräänlainen mitta mukana: kynä. Sen voisi kotona mitata oikealla mitalla. Tehtävät saatiin suoritettua ja kuva otettua. Kotona sitten logattaisiin tämä kätkö.

20150730_181006

Tähän väliin voisin kommenttina kertoa seuraavan aamun loggaustapahtuman. Tietokone auki, jotta saa kirjoitettua viestin kätkön tekijälle ja liitettyä siihen kännykästä pilvipalveluun siirtyneen valokuvan kätköltä. Tietokone avautui, mutta pilvipalvelusta ei löytynyt kuvaa. Kännykässä se näkyi google+ -palvelussa, mutta puhelin ilmoitti varmuuskopioinnin olevan kesken. Puhelimessa oli synkronointi päällä kuten pitääkin. No, voihan sen kuvan lähettää sähköpostiin. Yritys, toinen, kolmas ja vähän useampikin. Eri sähköpostiosoitteisiin, “lähetetty” mutta perille ei tule koskaan. Yritys lähettää Whatsupiin jne. Ei onnistu. Juuri kun ajattelen että tallennan tietokoneella tehdyn viestin josta puuttuu vain kuva, huomaan että tietokone on käynnistymässä uudelleen ja hetken kuluttua näytöllä on ilmoitus että “2 % päivitetty, älä sammuta tietokonetta”. Toivotonta. Sitä minä vaan ihmettelen että tekniikan paranemisen myötä elämä on monimutkaistunut ja tekniikan toimiminen epävarmistunut.

Hiidenkirnuilta pois lähtiessä pidämme evästauon. Minä olen lähes nälkään kuolemassa ja evästauon jälkeen kuin uudesti syntynyt.

Ennen Pukkilaa huomaan livemapissa kätkön vasemmalla puolen tietä. AlteV:llä se ei jostain syystä näy. Pysähdys bussipysäkille. Kanteleenjärven taisto sattuu tosiaan ihan lähellä olevalle lintutornille. U-käännös, seuraava pikkutie oikealle ja sitä pitkin mutkitellen eteenpäin kunnes tullaan lintutornin parkkipaikalle. Sata metriä kätkölle. Lähdetään kävelemään tietä pitkin. Puhellaan että näinköhän löydetään kun on D4, T2 ja meillä on huonoja kokemuksia lintutornien kätköjen löytämisestä. Yhtä äkkiä havahdun siihen että on kävelty jo vaikka kuinka pitkästi eikä tornia näy. Vilkaisu gepsiin – sitähän ei kannata ihan jatkuvasti vilkuilla – ja toteamus että ollaan muuten menty pari sataa metriä ihan väärään suuntaan. Meillä alkaa olla jo vaikeuksia niiden lintutornienkin löytymisessä. Huomataan vene rannassa ja AlteV heittää vitsinä että tuollahan voisi mennä Porvoonjokea pitkin sinne lintutornille ja hetken hiljaisuuden jälkeen toteaa “Niin, vaikka täähän olikin Kanteleenjärvi”. Naurattaa taas lähes pissat housussa. Lopulta lintutorni löytyy ja muutaman minuutin etsinnän jälkeen kätkökin. Yllättävän helppo meille.

20150730_195257

Pukkilasta ilman kommelluksia pari kätköä ja sitten Myrskylään. Myrskylä 0-km toteutettiin sekä uudella tekniikalla eli AlteV:n kännykällä ja vanhalla tekniikalla eli minun kompassillani ja askelmitalla. Suunnilleen samaan päädyttiin vaan ei meinannut kätkö löytyä. Kauan etsittiin ja kun selailin jo lokeja huomasin Hanikalan, Öpen ja Citymuksujen hakeneen kätkön aikanaan. Kilautus kaverille. Juuri kun esitin visaisen kymyksen saatoin jatkaa lausetta “unohda, löytyi just”. Siinähän se kätkö oli silmien edessä, ei vain osunut aiemmin näkökenttään. AlteV oli katsellut sitä myös jo pariin otteeseen ennen kuin havaitsi sen juuri ennen minua.

20150730_202741

Ilta alkoi hämärtää. Aika lähteä kotiin. Tarkoitus oli vielä grillata ja saunoa. Grillin lämpenemistä ja ruokien valmistumista odotellessa AlteV punoi minulle hienon selviytymisvyön, jonka ohjeen oli löytänyt jostain selviytymiskirjasta. Ja jotta se olisi juuri minunlaiseni, hankin siihen vielä jotain pientä koristetta.

20150730_224103 20150731_005359 20150731_005415

Oli huisin mukava päivä, mutta kylläpä nukutti hyvin kun pääsi vuoteeseen.