Lomakätköilyreissu osa 1

Loma ei oikeastaan ollut vielä alkanut virallisesti, mutta työt olivat ohi ja pari vapaapäivää oli tiedossa ennen kesälomaa. Suunnitelman muutoksista johtuen AlteV:lle ja minulle eli Rissulle jäi vajaa kaksi vuorokautta aikaa puuhailla kaksin jotain. “Mennäänkö Ikaalisiin hakemaan mopokypärä?” ehdotti AlteV. Suostuin oitis ja ehdotin, että jatketaan siitä mökille katkaisemaan virta pattereista kesän ajaksi. Suunnitelma oli valmis. Siispä parille loman alkamisen kunniaksi!

Matka alkoi perjantaina klo 19, suunta kohden Ikaalista. Geokoira Kingi takapenkillä vaati Hyvinkään ja Tampereen puolivälissä pysähtymistä kätkölle, siispä moottoritieltä lähimmälle kätkölle. Se löytyi helposti ja matka jatkui. Matkan päällimmäinen tarkoitushan ei ollut tällä kertaa harrastusmatka eli geokätköily vaan tosiaankin asioiden hoitaminen ja kyläily. Sitten tapahtui se mitä joskus matkalla tapahtuu. Ajoin liittymän ohi.

AlteV oli juuri kysynyt kannattaako lähteä enää ohittamaan rekkaa ja olin vastannut ennättäväni ihan hyvin. Oikealle kaistalle palattuani ihmettelin, miten Vaasaan menevä ramppi on voinut jo erkaantua. Kaide erotti Tampereen keskustaan jatkuvat kaistat Jyväskylän ja Vaasan suuntiin lähtevistä kaistoista.  “Aikaisemmin se lähti juuri tästä” totesin, “Niin, silloin joskus kymmenen vuotta sitten” naureskeli AlteV kertoen rampin erkaantuneen juuri siinä missä ohitin rekkaa. .Onneksi mitään ei oltu menetetty, päätettiin ajaa Tampereen kautta niin että otetaan sieltä yksi. 0 km – Tampere sattui juuri sopivasti matkalle ja pääsin jälleen kerran kertomaan asuneeni niillä nurkilla, juuri siinä Tammelan pallokentän kulmilla. Siinä tuli kerrattua Tampereen teknillisen museon kohtalo kuten myös Tammelan sivukirjaston käyttökin 80-luvun lopussa.

Geokoira Kingi Ikaalisen yössä

Pian oltiin kuitenkin Ikaalissa päästen nauttimaan korttipelistä ja mukavasta seurasta. Ilta oli jo yön puolella nukkumaan mennessä ja aamulla tiedossa varhainen herätys matkan jatkuessa.

Aurinkoinen ja lämmin aamu venähti aiottua pidemmäksi ennen lähtöä ja tien päällä oltiin vasta muutamaa minuuttia vaille yksitoista. Pieni pysähdys, kätkö, limua skoolaten kauniille päivälle ja kohti Mannanmäen näkötornia. Ilman kätköilyharrastusta tuollainenkin hieno paikka olisi varmasti jäänyt käymättä.

DSC_0063 DSC_0069 DSC_0070 DSC_0071 DSC_0076 DSC_0077

Halusin poikettavan Frantsilan Kehäkukkaan yrttejä katsomaan. Siellä ollut kätkö oli valitettavasti jo arkistoitu mutta ympäristö yrtteineen ja muutoin kauniine maisemineen oli nautittava. Samalla tuli hankittua matkaevääksi tummaa suklaata karpaloilla, valkosuklaata mustikoilla, apperlsiinisuklaata, tummaa minttusuklaata sekä anis-lakritsisuklaata. Hämeenkyrön kirkkoa ei ollut kumpainenkaan koskaan käynyt ihailemassa, joten siihen suuntaan. Ihan ‘yllättäen’ siellä olikin kätkö ja olihan se pakko siis logata. Tuomet kukkivat, niiden tuoksu leijui paikan yllä. Selvisi, että kirkon lähellä tien toisella puolen olleen museorakennuksen yläkerta on suojeltu siellä asustavan lepakkoyhdyskunnan vuoksi. Mutta koska aika kulki oli jatkettava matkaa. Pysähtyimme vielä sillan kupeeseen jota jo illalla olimme katselleet “sillä silmällä”. Näkymä kirkkojärvelle oli mahtava ja saman niminen purkkikin löytyi helposti.

20150530_123006 20150530_124420 20150530_124427 20150530_125621

Seuraava pysähdys oli Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajalla, jossa etsimme metsästä paikallisen grillin takaa kätköä ja sen löysimmekin. Grillin pihassa oli aitauksessa kaksi miniporsasta joita ihailimme. Ensin ajattelimme juoda kahvit ennen matkan jatkumista, mutta AlteV ehdotti, että saattaisi olla jo ruoka-aikakin. Niinpä otimme annokset ja ohessa keskustelimme grillin omistajan kanssa minipossuista. Melkoisia veitikoita ovat ja niinpä vielä ennen matkan jatkumista kävimme niitä vielä hieman rapsuttelemassa.

20150530_131253

AlteV:n täppäristä loppui akku, joten se väline oli poissa kätköilystä, Mukana oli laturin USB-piuha, mutta se ei käynyt autolaturiin. Puhelimeni on liian hidas kätköjen etsimiseen vauhdissa ja AlteV halusi pitää puhelimensa puhelimena. Pitäisi pysähtyä Tampereella ostamaan sopiva autolaturi. Samalla Kingi voisi käydä pienellä pisulla jossain puskassa. Lielahden Tokmanni oli juuri matkan varrella, siihen ei olisi isoa poikkeamaa reitiltä. Auto parkkiruutuun ja kauppaan. Nousin autosta ja katsoin kun AlteV avasi oven. Samalla hetkellä apukuskin puoleiseen ruutuun kurvasi auto reippaasti ja AlteV ihmettelemään että mitäs nyt tapahtui. Autostani irtosi ovilista, ruutuun kurvannut auto irrotti sen mennessään. Nuori perhe nousi autosta ja lapsi äitinsä kanssa lähti ostoksille ja perheen isä jäi selvittelemään kanssamme mitä tapahtui. Hänen autossaan oli kuljettajan puolella lokasuojassa melkoiset lommot ja naarmut alhalta ylös asti. Hän oli valmis vaatimaan niistä korvauksia ja halusi poliisiakin jo paikalle. Totesin, että koska olen lomalla eikä minulla ainakaan ole kiire minnekään, niin voihan hän halutessaan soittaa poliisin paikalle ihmettelemään asiaa kanssamme. Aloimme porukalla mallailla auton oven avaamista ja ihmettelemään, ettei autossani ollut minkäänlaisiaä jälkiä ovessa, ainoa oli irronnut muovilista, joka ulottuu ovea muutaman sentin pidemmälle. Myöskään hänen autossaan ei ollut mustaa maalia, luulisi että autostani olisi jäänyt maalia. Tosin silloin minunkin autossani olisi pitänyt jotain jälkiä olla jos se olisi hänen autoaan niin pahasti naarmuttanut ja lommot tehnyt. Muovilistakaan ei ylttänyt kuin hänen autonsa renkaaseen. Melkoiselle mysteerille näytti. Ei nuori mies sitten halunnutkaan soittaa poliisille, ihmetteli vain mistä hänen autoonsa on kolhut tulleet;  “Täytyy kysyä vaimolta onko kolhinut autoa”. Vaimo ei tunnustanut, ainakaan heti kaupasta tultuaan. Loppujen lopuksi toivottelimme toisillemme iloisesti hyvät viikonloput ja mukavaa kesää. He lähtivät kotiin ja me menimme kauppaan.

Näissä tunnelmissa jatkoimme matkaa kohti Jyväskylää. Polttoainemittari näytti uhkaavan tyhjälle. Päätimme tankata. Aitolahden Teboilille siis. Sieltä otimme samalla oivallisesti tehdyn Nurmin Teboil-kätkön. Kävimme myös pienellä metsäkävelyllä ottamassa toisenkin purkin. Orituvalle asti posottelimme rauhallista tahtia ja siinä sitten taas Kingin pissatauko ja kätkö. Sama toistui Länkipohjassa.

20150530_154119 20150530_154508

Korpilahdella pidimme pidemmän tauon. Ajatus oli syödä jotain, mutta satamassa oli auki vain pitseria ja se ei nyt houkuttanut. Satamassa olisi ollut myös kätkö, mutta touhumme oli jo niin epämääräisen näköistä kyykkiessämme penkkien takana ja istuskellessamme milloin milläkin penkillä kurkotellen penkin alle että päätimme lähteä jollekin muulle kätkölle. Jollei satamassa olisi ollut huvivenettä seurueineen iloa pitämässä ja meitä ja touhujamme tuijottelemassa, niin ehkä olisimme jatkaneet omituista liikehdintäämme vielä hetkisen. Satamasta päädyimme synninpolulle etsien kirkkovenettä, kuten varmaan monet “merikarhutkin” ennen meitä. Korpilahden kirkko oli korkealla, luonnontilaisella mäellä, josta oli huimat näkymät järvelle. Kellotapuli oli rakennettu muistaakseni jo vuonna 1887. Kirkkokätkökin löytyi helposti.

DSC_0096DSC_009520150530_17341820150530_173717   DSC_0100 DSC_0101 DSC_0104

Lopulta jatkoimme matkaa. Muuramessa oli jo aika jaloitella. Lähellä tietämme olisi Tanssin taikaa -sarjan geokätkö. Hiekkarinteen lavaa kohden siis. Auto parkkiin ja lyhyt pohdinta oikaistaanko metsän läpi vai kierretäänkö tietä pitkin. Ehdotin “kierretään tietä pitkin”. Kierrettiin siis lavan taakse vievälle pikkutielle. Sieltä sitten aidan reunaa pitkin ja takaisin ja aidan toista reunaa pitkin autolle. Kätkö olisikin aidan sisäpuolella. “No niinhän täällä kuvauksessa lukee” totesi AlteV tutkailtuaan kätkökuvausta tarkemmin. Aidan sisäpuolelle siis. Järjestyksenvalvoja tervehti meitä, portista kurvasi juuri illan artisti paikalle. Kerroimme olevamme etsimässä geokätköä, järjestyksenvalvoja kertoi muitakin kätköilijöitä käyneen paikalla “aika usein”. Illan esiintyjäkin kiinnostui touhuistamme ja tuli ihmettelemään mitä se sellainen kätköily on, osallistuen etsintään. Normaalisti etsintätouhuissa pidetään ns matalaa profiilia, jotteivat nk “jästit” eli lajia harrastamattomat ulkopuoliset tuhoa kätköjä. Nyt kanssamme oli etsimässä useampikin jästi kätköä ja kaikki iloitsivat sen löytymisestä. Minä nauroin kippurasssa AlteV:n vielä aamulla puhtaille vaatteille, jotka eivät enää olleet puhtaat. Maassa hiekassa ryömiessä oli mustat vaatteet hieman pölyyntyneet. Käsittämätöntä miten Bond-leffoissa sankari ryömii puku päällä mudassa ja puku on aina yhtä puhdas. Matkan jatkuessa huomasin omien housunpolvien olevan yhtä likaiset ja hiuksissani oli metsästä tarttuneita puunoksia. Mukava siisti harrastus tuo kätköily.

20150530_183654 20150530_183635

Sitten loppumatka ilman pysähdyksiä mökille. Kertaalleen AlteV epäili minulla olevan harhoja. Näin kauempaa moottoripyöräpoliisin kääntyvän tielle ja mainitsin tästä, mutta poliisi oli kadonnut näkyvistä kun AlteV kääntyi katsomaan. Hän ennätti jo epäillä päiväunelmointia ennen kuin huomasi itsekin pyöränsä kanssa metsän siimeksessä lymyilevän sinipukuisen.

Mökillä näytti kaikki olevan kunnossa. Koska emme olleet syöneet Korpilahdella, alkoi olla nälkä. Noin 300 km matkaan oli kulunut 9 tuntia. Normaalia kätköillessä. Ehdotin, että menisimme Rautalammin kirkolle Mortoniin syömään. Olin joskus käynyt siellä jälkikasvun kanssa ja se oli ihan kelvollinen paikka. Paikka olikin vaihtanut omistajaa ollen nykyään Nuapuri. Keittiö oli sulkeutunut klo 20, juomaa olisi saanut. Kiitos vaan, etsimme ruokaa, emme juomaa vaikka kuulemani mukaan hyvä vasikka elää juomallakin.

20150530_205409

 

Suonenjoelle siis. Matkalla oli Koskelo, mutta se oli kiinni. Suonenjoella on toki Hotelli Ravintola Carneval, joka lienee nimensä saanut maankuuluista mansikkakarnevaaleista. Vaan eipä sekään ollut vielä auki. Ovessa luki sen olevan auki lauantaisin klo 22-03, eikä siellä ole tarjolla ruokaa vaan ainoastaan juomaa. Netistä löytyi Myllykosken kievari. Kauniilla paikalla keskellä maaseutua ja auki.  Perillä tuli pettymys: “meillä on vuan nuita tillausruokapalaveluita, kästöitä ois kyllä myynnissä vaikka nyttennii”. Omistaja ehdotti, että keskustasta voisi pitseria olla auki ja linja-autoaseman grilli. Kiitimme neuvoista ja kilautin ystävälle “Kerro mistä täällä saa tähän aikaan ruokaa, muuta kuin grilliruokaa tai pitsaa”. Saimme ohjeet ja löysimme mainitun Valko-Apilan ihan kylän keskustasta. Siellä todellakin oli ruokalista ja keittiökin oli vielä auki. Saimme ruokaa. Ruoka oli hyvää. AlteV tosin totesi, että saadakseen jotain mitä haluaa, joutuu joskus sietämään epämukavuutta. Hän viittasi sillä Karaokelaulajiin, joita oli tupa täynnä olusiensa kanssa. Joukkoon oli eksynyt muutama lahjakaskin, mutta innokkaimmat olivat samaa tasoa kuin minä. Voin sanoa, että minä kelpaisin vain uloslaulajaksi. Jonkilainen promilleraja pitäisi Karaoke-paikkoihin olla, sillä ei sitä kestä kuunnella selvinpäin.

20150530_215039

Ruokailun jälkeen kävimme vielä aiemmin sovitusti vinkin antaneen ystävättären luona pikaiset kuulumiset vaihtamassa ja suuntasimme takaisin mökille, jotta pääsimme nukkumaankin.

Mökillä oli koleaa ja ajattelin laittaa tulet hellaan kosteuden haihduttamiseksi. Puut syttyivät hyvin ja sammuivat sitten. Yhtä äkkiä tupa oli täynnä savua. Yskitti, silmiä kirveli, harmitti ja suututti. AlteV totesi vaan rauhallisesti “Kyllä se siitä syttyy, mene hetkeksi ulos tästä savusta”. Kohta oli täysi tuuletus päällä ja hellassakin paloi iloisesti tulet. Mutta, jotta elämä olisi vieläkin nautittavampaa, pääsimme vaihtamaan makuukamariin kaikki petivaatteet. Hiiret olivat käyneet paskomassa sänkyyn edellisellä kerralla jättämämme lakanat ja peitot. Kaikki pihalle ja siitä jätesäkkeihin pesuun vietäväksi. Yläkerrasta hakemaan tilalle poikien täkit, jotka olivat onneksi puhtaita. Tämä oli toinen kerta kun hiiret ovat päässeet ja jääneet sisälle mellastamaan kun olemme poistuneet mökiltä. Ensi kerralla vien sinne kasan hiirenloukkuja! Lopulta aamuyöllä pääsimme nukkumaan.

Aamukahdeksalta AlteV herätteli. Pitäisi nousta ja lähteä. Olisi vielä ohjelmassa mummon synttärit ja muutakin. Nopsasti matkaan ja aamukahvit tuoreine vastatehtyine sämpylöineen 9-tien varressa Tiinan tuvalla. Kätköä emme siitä ottaneet sillä se on otettu jo kauan sitten. Pari kätköä otimme vielä matkalta, muuten ajoimme yhtä soittoa kotiin. Viikonlopun saldo? Hyvää seuraa, vajaa 900 km ajamista, 15 geokätköä, muutama kommellus. Viikonloppu oli kuin pienimuotoinen LOMA.

p.s. Ennätimme ajoissa synttäreillekin. Suihkun raikkaina siisteissä vaatteissa.