Mudigaakkojen kanssa Aulangolla

“Mitäs me keksittäis?” kyseli Rissu AlteV:tä. Keväällä oli luvattu Annalle ja Matille viedä heidät luontoon eräänä elokuisena lauantaina. AlteV oli heti tietenkin sitä mieltä että opetetaan heidät kätköilemään. Rissu pohti, että jotain syötävää pitäisi retkellä olla. AlteV katselemaan kartalta missä olisi sopivasti erilaisia kätköjä, niin että lajiin tutustuttaminen olisi helppoa. Rissu taas pohtimaan, mikä olisi helppo, mutta riittävä ateria: valmista, puolivalmista vaiko pelkät ainekset mukaan luontoon?

Sovittiin menevämme Aulangolle Hämeenlinnaan. Etuna ja haittana oli, ettei kumpikaan, Rissu eikä AlteV ollut itsekään siellä ennen käynyt. Retkeä on vaikeampi suunnitella kun ei tiedä eikä tunne paikkoja ennestään, toisaalta on mielenkiintoisempaa kun on jotain uutta – ainakin uudet kätköt.

Pari päivää ennen retkeä Rissu lähetti viestin osallistujille:                                                 “Tarvikkeet: säänmukainen vaatetus, maastoon sopivat kengät, otsalamppu / taskulamppu, syvä lautanen, haarukka, veitsi, (lusikka), kuppi, istuinalusta, (varuiksi saa ottaa uikkarit ja pyyhkeen jos osuu uintipaikka kohdalle), vettä juomapulloon ja paljon sikailu… eikun seikkailumieltä.

Ohjelma suunnilleen. Välipalaksi teetä ja suolaista sekä makeaa syötävää. Ohessa tehtäviin tutustumista. Tässä ohessa seuraa yksi tehtävä, jonka saa ratkaista jos osaa (me ei osattu) ja sitten ne oikeat eli varsinaiset kaksi tehtävää ratkotaan yhdessä paikan päällä koska edellyttää luonnon havaitsemista jne. Siirtyminen luontoon tutustuen Aulangon ympäristöön ja ratkoen samalla tehtäviä. Loppupuolella retkeä nuotiolla ruokailu ja jälkiruoka.”

Rissu pakkasi itselleen listassa mainitut tarvikkeet lähtöä edeltävänä päivänä. Lisäksi hän pakkasi tulitikut, muovikassillisen kuivaa koivuklapia sekä muovipussillisen kuivaruokatarvikkeita. Rissulla oli illalla vielä lautapeli-ilta ja se venähti myöhään yöhön. AlteV oli yövuorossa, kun hän tuli aamulla töistä kotiin nukkumaan, ei Rissu jaksanutkaan nousta suunnitelmiensa mukaisesti ylös vaan jatkoi unia miehen vieressä.

Lopulta Rissu nousi, joi hitaat aamukahvit ja läksi ostamaan puuttuvia tarvikkeita. AlteV oli juuri herännyt kun Rissu palasi laittamaan ruokaa ja keittämään lähtökahvit. AlteV pakkasi omat tavaransa ja siinä samassa pakattiin Rissulla olevat tarvikkeet osin uusiksi. Polttopuut siirtyivät AlteV:n rinkkaan, samoin osa ruokatarvikkeista sekä lettu- ja nuotiopannu. Rappusissa AlteV huomasi vaelluskenkiensä unohtuneen eteiseen ja Rissu poimi ne mukaansa.

AlteV ilmoitti voivansa (lue: haluavansa) ajaa Rissu urheiluautoa, jotta Rissu voi matkalla tutkailla missä järjestyksessä suunnitellut kätköt – multi ja kaksi earthia – kannattaisi ottaa. Välillä voisi poimia muutaman tradinkin.

Aulangolla kaksikko oli minuutilleen tapaamisaikaan kuin Hercule Poirot ikään. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä salapoliisin tutkimuksia saadaksemme selville Aulangon historian, sillä sen löytää nykyisin helposti netistä ja se jaetaan kanssanne tämän kirjoituksen myötä.

Kapteeni, myöhemmin eversti Hugo Standertskjöld osti Karlbergin Vanajaveden rannalla olevan tilan Venäjällä palvelleelta kenraali Georg Eberhard Galindolta vuonna 1883. Siitä alkoi nykyinen Aulangon historia. Eversti  rakennutti rakennuksia ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Maastoon luotiin englantilaista tyyliä edustava puisto vuosina 1883-1938.

Kivi- ja louhintatyöt olivat erityisesti eversti Standertskjöldin suosiossa ja graniitista rakennettiin graniittilinna. Linna ei ole siis muuta kuin koriste, se ei ole koskaan ollut oikea puolustuslinnake. Vuodesta 1961 siellä on esitetty lapsille suunnattua kesäteatteria. Upea ympäristö kyllä siihen tarkoitukseen.

DSC_0005 (2) DSC_0004 (2)

Päätettiin siis aloittaa välipalalla Aulangon graniittilinnalla. Samalla Anna ja Matti voisivat keksiä joukkueelleen nimen ja voisimme porukalla perehtyä päivän tehtäviin, joista yksi Earth cache koski siis itse graniittilinnaa tutustuttaen Aulangon alueeseen ja kivilajeihin.

Mudigaakat saivat välipalaksi savutervateetä ja yllätys yllätys – mutakakkua. Tehtävien ratkominen oli melko helppoa linnan tornissa.

Siirryimme jonkin matkaa eteenpäin autoilla. Rissu ja AlteV eivät olleet aivan varmoja mistä kannattaa lähteä liikkeelle, sillä kuten sanottua, alue oli heillekin vieras. GPS-laite opasti Aulangon ulkoilumajalle. Rissun mielikuvissa se oli päätepiste, mutta gepsin mukaan myös alkupiste. Koska ruoka tehtäisiin lopuksi siellä, ei polttopuita, ruokatarvikkeita yms tarvitsisikaan kantaa koko reittiä mukana. Siispä jälleen uusintapakkaaminen Rissun päiväreppuun. Mukaan vain juotavaa ym pientä. Taivas oli muuttunut aurinkoisesta pilviseksi, näytti että alkaisi sataa. Rissu kaivoi repusta sateenpitävän takin päälleen. AlteV huomasi että takki jäi kotiin ja miehellä oli siis vain T-paita ja flanellipaita. Rissu ei ollut huomannut takkia naulakossa noukkiessaan vaelluskenkiä naulakon alta. Onneksi Mudigaakkoilla oli mukana kertakäyttöinen sadeviitta, jonka AlteV sai käyttöönsä. Myöhemmin mies huomasi metsässä unohtaneensa vaihtaa jalkaansa sateenpitävät housut – ne olisivat olleet autossa. Mudigaakat naureskelivat hieman asialle, heille kun oli annettu selkeä ohje säänmukaisesta pukeutumisesta. Miten se vanha sanonta meneekään: “Suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä geokätköilevän naisen geokätköilevällä miehellä säänmukaista vaatetusta”.

DSC_0028

Retkue käveli kohti Karhuluolaa. Matkalla etsittiin metsästä tradipurkki, tai oikeastaan Mudigaakat etsivät. Heillehän retki oli suunniteltu. Karhuluolalle saavuttuaan kaikki ihailivat hetken miten kivestä saakaan monenmoista aikaan; siellä sijaitsi Robert Stigellin karhuperheveistos. Siitä lähti sitten rappuset Aulangon näköalapaikalle, jossa sijaitsee näkötorni. Multikätkössä yhtenä tehtävänä oli laskea kuinka monta rappusta Karhuluolalta oli näkötornin tasanteelle. Rissu heitti ilmaan luvun 322, mutta aloitti toisten mukana rappusten määrän laskemisen. Rissu meni kuitenkin sekaisin jossain 270 kieppeillä kun Kingi poukkoili rappusissa vähän liian innoissaan.

DSC_0052 DSC_0075

Aulangonvuoren laen korkeus on 150 metriä merenpinnasta ja 70 metriä Aulangonjärvestä. Siihen kun lisää arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman näkötornin korkeuden 33 metriä niin aika ylös oltiin menossa. Siispä lisää rappusia ja pian oltiin jo näkötornissa katselemassa kauas. Kingi oli rappuja laskeutuessaan innoissaan ikkunoista. Jokaisen ikkunan luona se halusi katsoa ulos. Pöhkö koira.

DSC_0097 DSC_0094 DSC_0096 DSC_0091

Vuonna 1934 rakennetulta näköalatasanteelta oli huikeat näkymät Aulangonjärvelle päin. Aulangonvuorella onkin nähtävissä kaksi muinaisrantaa: Yoldiameren aikaisia kivikkoisia rantatörmiä noin ajalta 8000 ennen ajanlaskun alkua sekä Ancylus-järven ranta ajalta 6500 eaa. Näistä muinaisista vesistä eriytyi sittemmin Vanajavesi. Yoldianmereen liittyi seuraava Earth kätkö. Sen vuoksi kävelimme ensin pois näkötornilta ja luettuamme tehtävän tarkemmin, palasimme takaisin päin ratkaisemaan tehtävää. Tämä oli ensimmäistä vaikeampi tai sitten aloimme olla jo väsyneitä.

DSC_0100

Sitten suunta tekolampien suuntaan ja Metsälammen rannalla sijaitsevaa Ruusupaviljonkia katsomaan. Valitettavasti siellä oli menossa remontti ja rakennus oli rakennustelineiden ympäröimä. Rakennuksen vieressä oli haalistunut kyltti asiasta kertomassa. Jäimme pohtimaan kauanko remontti on ollut menossa ja joko se on loppusuoralla. Kotona Rissu luki netistä remontin kestäneen jo neljä vuotta ja vaatineen puolitoista miljoonaa euroa koska paviljongissa on ollut ennakoitua enemmän ja pahemmin lahoinneita puuosia. Tornit on pitänyt uusia kokonaan, mutta hiljaa hyvä tulee kuten sanotaan. Ruusupalviljongilta käveltiin Tuijametsään. Jännää, että keskelle tavallista metsää on istutettu alue täyteen Tuijia. Hieno se oli, mutta tuntui vähän oudolle. Tuijametsästä löysimme retkemme hienoimman kätkönkin, lokikirjan kannessakin oli kultaiset lehvät.

DSC_0115 DSC_0142 DSC_0144

Nyt tuli eteen pohdinnan paikka. Karhunkierroksen multikätkön kaikki tehtävät oli ratkottu. Oli jäljellä enää loppulaskujen aika koordinaattien saamiseksi. Se oli melko helppoa ja kaikki päätyivät samaan lopputulokseen.

Sade oli lakannut jo aikaa sitten mutta matkaan oli mennyt yllättävän paljon aikaa. Noin 150 metrin päässä olisi tradipurkki, toisaalta vastakkaisessa suunnassa olevalle ulkoilumajallekaan ei olisi pitkä matka ja alkoi olla jo nälkä. Toinen Mudigaakkoista kysyi kauanko purkin hakemiseen menisi. Rissu laski 150 metriä suuntaansa, purkin etsintä, loggaus ja palautus, hmmm, se tekee sellaisen 6 minuuttia yhteensä. AlteV ottamaan gepsiin oikeaa kätköä ja Mudigaakat virittämään sekuntikelloa päälle. PAM! Kohti kätköä vauhdilla. Tuosta oikealle. ” Täällä jossain se on”. Kaikki etsivät tosissaan, AlteV ja Rissukin vaikka retki olikin Mudigaakkojen. Mudigaakat sen löysivät, paikasta jonne AlteV oli kuulemma jo katsonut. Rissu sen sijaan etsi pari metriä väärästä paikasta se kun vaikutti juuri oikealle geoeroosiosta päätellen. Nimet lokiin ja nyt sitä oikeaa polkua pitkin suoraan kätköltä tielle. Nyt oli opetettu pöljänpolkukin, tosin hyvä sellainen. Takaisin lähtöpaikalle kipin kapin. Rissun arvio ajasta meni pieleen noin kolmanneksen, vaikka ihmisiässä mitattuna vain pienen hetken. Kokonaisaika oli 7 minuuttia 51 sekuntia.

Nyt sitten vain Aulangon ulkoilumajalle jonka läheisyydessä multin loppupisteen pitäisi olla. Vielä viime metreillä voi käydä jotain. Rissu huomasi ylitettävän sillan olevan sitä lajia jossa on lankkujen välissä raot joihin mahtuisi väliin toinen lankku. Kingi oli tälläkin kertaa hands free laitteessa eli liinalla kiinni Rissu vyötäröllä. Geokoira mennä viipotti vauhdikkaasti eteenpäin. Rissu ennätti juuri sanoa “Tämä silta on paha Kingille” ja kuulla AlteV:n ihmettelyn “Miten niin muka?” kun koira katosi näkyvistä. Liinasta oli loppunut jousto juuri niin että Kingi astui tyhjälle samaan aikaan kun Rissu astui eteenpäin. Koira parka putosi sillan alle roikkumaan valjaistaan. Onneksi oli valjaissa eikä kaulapannassa. Nyt Kingiin ei sattunut vaan se laskettiin varovasti maahan saakka ja päästettiin irti. Sieltä se kutsuttuna nousi takaisin penkereelle ihmetellen kovasti tätä touhua.

Viimeisenkin kätkön löydyttyä oli aika siirtyä virittelemään tulta nuotioon. AlteV näytti partiolaisen taitonsa syttyttämisessä. Rissu haki autosta ruokailutarvikkeet ja jokainen pääsi tekemään omaa kasvisnyyttiään kypsennettäväksi nuotiolla. Oli vielä hetki valoisaa ennen illan pimenemistä. Miehet yrittivät otsalampuillaan kutsua Batmania mutta onnistuivat kutsumaan vain kovaäänisesti poppia jumputtavan “kutuauton” joka paikalle päästyään poistui soraa lennättäen tyttö kyydissään yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

DSC_0151 DSC_0156

Kasvisnyytit kypsyivät oletettua hitaammin ja niiden seuraksi paistettiin makkaraa. Vaihtoehtoina oli lihaisa Wilhelm ja jauhomakkara Hiillos. Koska oli hämärää ei Rissu nähnyt kovin hyvin oman makkaransa kypsymistä. Makkaraa syödessään hän totesi että ihan kuin hiekkaa söisi kun makkara rahisi hampaissa. Otsalamppu taas esiin ja makkaraa vilkaisemaan. Se oli todellinen hiillosmakkara. Koska noin palanutta makkaraa ei voi terveyssyistä antaa koiralle, Rissu söi sen itse. Jälkiruuaksi paistettiin lettuja. Sitten olikin aika kerätä tavarat kasaan ja poistua. Kello läheni jo puoltayötä ja kummallakin pariskunnalla olisi ajomatkaa kotiin.

Päivän saldoksi tuli yksi multi, kaksi earthia ja viisi tradia, yhteensä 8 kätköä.

Oli oikein mukava retki sateesta huolimatta. Mutta niinhän sitä sanotaan että sää ei ole koskaan huono jos varustus on säänmukainen 🙂

 

 

 

Leave a Reply