Lemmensillalla

Nyt kun on ollut hyvä putki menossa niin Rissun kätkömäärä läheni uhkaavasti kahdeksaa sataa. Tuon määrän keräämiseen on kyllä mennyt jonkin verran yli kaksi vuotta.Tuolloin Juhannuksena 2012 AlteV alkoi mökillä puhua Rissulle “Voitaisiin aloittaa uusi harrastus, yksi kaveri kertoi sellaisesta geokätköilystä” ja Rissu lupasi miettiä asiaa kunhan AlteV ensin perehdyttäisi mistä on kysymys. Ihmiset kun ovat erilaisia. AlteV innostuu nopeasti ja ryhtyy samantien tuumasta toimeen jos idea tuntuu kokeilemisen arvoiselta. Rissu taas kyllä innostuu, mutta sanoo aina ensin “mun pitää miettiä”. Tämän jälkeen hän haluaa tietää kaikki mahdolliset asiaan liittyvät faktat ja punnitsee hyvät ja huonot puolet, onko asiassa riskejä ja jos niin mitä. Sitten hän jäätyään punnitsemisessaan plussalle voi näyttää vihreää valoa. Harmi vain että useimmat tilaisuudet ovat menneet tällä välin ohi. “Jaa, se unelmiesi työpaikka… me odotettiin sun vastausta puoli vuotta ja annettiin sen sitten yhdelle toiselle kun sä jäit edelleen pohtimaan onko siitä ehkä jotain haittaa että työpäivä päättyy perjantaina tuntia ennen kuin muina päivinä”.

Geokätköily kuulosti AlteV:n kertomana niin mukavalle ja ennen kaikkea turvalliselle lajille, että Rissu suostui muutamassa viikossa. Heinäkuun 7 päivä vuonna 2012 Rissu haki ensimmäisen kätkönsä, yhdessä AlteV:n kanssa joka oli hakenut jo pari ennen sitä. Harrastus on imaissut mukaansa enemmän ja vähemmän. AlteV on hakenut noin 100 kätköä enemmän kuin Rissu – addikti! Nyt siis Rissulle oli täyttymässä virstanpylväs 800 ja sitä piti juhlistaa hakemalla joku sopiva kätkö. AlteV etsi lähikätköjä, mutta ihan nurkilla ei ollut mitään erityisen hauskaa. Parhaat olivat ihan liian kaukana pikaiseksi käynniksi. Mutta sitten AlteV löysi. Nurmijärven Nukarilla olisi Lemmensilta. Hieno nimi kätkölle. Sopisi hyvin.

DSC_0014

Kätkö oli todella hienolla paikalla ja Rissun kontattua tovi sillan alla (voisi niitä huonompiakin harrastuksia olla) se löytyi paikasta johon oli katsottu jo monesti. Hyvin camottu kätkö siis. Sitten seuraavalle kätkölle. Sinne siirryimme autolla pienen matkan ja sitten joen rantaa tarpomaan. Toinen kätkö löytyi jälleen hyvin ja matka jatkui. Kolmaskin löytyi kohtalaisen hyvin. Matkalla huomattiin Nukarinkosken laavu ja pohdittiin, että sielläkin voisi järjestää miitin. Jos olisi aikaa. Aikaa oli vielä ottaa ainakin yksi kätkö ja sitten vielä mahdollisesti yksi. Alkanut vesisade ei haitannut.

DSC_0028 DSC_0030

Mutta sitten tuli ongelma. Tuuli oli pirstonut ja katkonut puun ulkoilureitin poikki. Ei se olisi mitään haitannut, mutta maassa lojui puun katkaisema sähkölinja. Lisäksi satoi. Rissu kieltäytyi menemästä sähkölinjan lähistölle. AlteV ehdotti metsän kautta kiertämistä, Rissu oli sitä mieltä että käktöily jää tältä päivältä ja asiasta pitää tehdä ilmoitus. AlteV arveli vielä että ehkä linjassa ei mene juuri nyt sähköä kun katuvalotkaan eivät pala. Ei auttanut, Rissu arkana tyttönä ilmoitti että hän ei vaan voi kävellä ohi ja jättää asiaa sikseen. Sitten etsimään Nurmijärven sähkön vikailmoitusnumeroa netistä. Löytyihän se ja AlteV soitti sinne. Lupasivat laittaa sähköasentajan paikalle hoitamaan tilannetta. Illan kätköilyt oli siinä. Rissun 800. löytö oli Lemmensilta.

Tuhannetta kätköä juhlitaan lasillisella kuohouviiniä!

Retki Turun saaristoon 16.-17.8.2014

Rissu luki jo keväällä työpaikan sisäisestä tiedotuslehdestä, että Mossalaan järjestetään elokuussa retki. Mossala sijaitsee Houtskarissa, joka on siis Turun saaristossa. Itse asiassa taitaa olla osa Paraisten kuntaa kuntaliitosten jälkeen. Osallistumismaksu oli sen verran edullinen, että Rissu siltä istumalta ilmoitti itsensä ja AlteV:n retkelle. Aikaa retkeen olisi niin kauan, että molemmat saisivat toivottua vapaata töistä tuohon ajankohtaan. Rissu muisti informoida AlteV:täkin asiasta muutaman päivän sisällä ja mies heti suunittelemaan “Saisikohan sieltä pari geokätköä?”. Rissu lupasi, sillä hän oli heti tarkistanut, että kätköjä ainakin on reitin varrella. Toisekseen hän oli optimistinen sen suhteen, että reissun luonteesta huolimatta niiden ottamiseen olisi aikaa.

Lähdön lähetessä alkoi tarkempi suunnittelu: mitä muuta tehtäisiin kuin kätköiltäisiin, osallistuako kaikkeen ohjelmaan vai osaan ja keksitäänkö omaaki? Molemmat olivat saaneet siihen vapaat, mutta Rissu sairasteli jo edellisellä viikolla ja tauti tuntui pitkittyvän. Lisäksi AlteV tuli kipeäksi, mutta onnneksi lievemmin. Perjantaina Rissu päätti, että oli miten oli niin reissuun lähdetään. Sitä oli kuitenkin odotettu koko kesä. Piti pakata, siirtää kätköt gepsiin jne. Kun perjantaina pääsi nukkumaan oli Rissu puolikuollut eikä AlteV:kään kaikista pirtein ollut.

Lauantai-aamuna pakattiin mukaan viimeiset tarvikkeet. Rissulla oli mukana päiväreppunsa ja käsilaukku, mutta AlteV otti mukaan koko kesän mukana reissanneen rinkkansa tyhjentäen sieltä ylimääräisiä tavaroita vain pois.

Bussi oli vielä tyhjä kun pariskunta saapui paikalle. AlteV tunnistettiin heti, tehtävä ei kuulemma ollut vaikea sillä hän oli ainoa mies. Muutoin matkaan lähti bussilastillinen naisia, naisvaltaisesta alasta kun on kysymys. Alkumatka on aina reissussa tunnusteleva, ei tunneta välttämättä toisia kovin hyvin ja nyttenkin matkassa oli vain muutamia tuttuja. Aika kului kuitenkin nopsaan. Rissu luki kirjaa ja AlteV torkkui. Suomusjärvellä pysähdyttiin Kivihoviin kahville ja pissalle, tauon pituus 20 minuuttia. AlteV ja Rissu ryntäsivät heti kätkölle, Kivisydäntä etsimään. Kätköä oli etsimässä myös eräs juhliin menevä perhe. Lopulta kätkön löysi se joka sitä vähiten etsi, se joka vain katseli kun muut etsivät hullun lailla. “Voisiko se olla tämä?” totesi juhliin menevän perheen isä. Muut huokasivat helpotuksesta. Matka juhliin voisi jatkua ja Rissu ja AlteV ennättäisivät vielä pissalle ja aamukahville.

Seuraava kätkölle ryntääminen tapahtui Korppoossa lauttaa odotellessa. Muut menivät kahvilaan ja Rissu ja AlteV tälläkin kertaa aivan vastakkaiseen suuntaan. Nyt oli matkaa hieman enemmän, toisaalta aikaakin oli kolme varttia. Kätkö löytyi mukavasti metsästä ja pariskunta ennätti jäätelölle, siiderille sekä pissallekin. Sitten olikin vuorossa useampi pidempi ja lyhyempi lauttamatka. Ohitettiin Merimetsojen asuttama saari, joka hohti ulosteista valkeana pitkän matkan päähän merellä. Nautittiin merituulesta ja naurettiin lautalle iskevistä aallonpärskeistä.

Iltapäivällä klo 15.30 bussi oli perillä Houtskarissa Mossalassa, Saariston lomakeskuksessa. Ensin majoituttiin. Mökit olivat pieniä ja vaatimattomia, mutta siistejä. Kyllä niissä yön nukkuisi. Saaressa ei olisi geokätköä, vaihtoehdoiksi jäisi siis muu puuha seuraavaan päivään saakka tai viereiseen saareen matkustaminen jollain keinoin. Matkaa lähimmälle geokätkölle olisi linnuntietä neljä kilometriä. Sää oli suotuisa: aurinko paistoi lämpimästi joten kaikenlainen tekeminen kelpasi. Rissu ja AlteV päättivät tutustua lomakeskuksen alueeseen päivällistä odotellessa. Sitä jonotettaessa pariskunta joutui vähän selittämään miksi matkalla muiden mennessä pissalle ja kahville, he poikkesivat nopeasti pusikossa. Kyseessä ei ollut nuori lempi vaan harrastus nimeltä geokätköily.

DSC_0153

Ruoka oli hyvää, tosin kala loppui noutopöydästä kesken. Vaikka asia harmittikin niin sen ei annettu häiritä. Rissu kysäisi infosta ohimennen mitä maksaisi polkupyörän vuokraaminen, sillä niitä näytti olevan tarjolla pyörätelineessä. Neljä tuntia olisi 7,5 euroa, lautta toiseen saareen kulkisi koko yön sitä mukaa kun tarvetta on. Mikäli lautta ei ole paikalla eikä havaitse tulijoita, sinne voisi pirauttaa. “Kiitos tiedoista, palaan kohta asiaan”. AlteV olisi halunnut moottoriveneen, Rissu ei innostunut ajatuksesta sillä merenkäynti oli suurempaa kuin mihin Rissu on tottunut. Saimaalla on joskus ollut yhtä isot aallot mutta niihin ei ole lähdetty moottoriveneellä. Eikä kumpikaan tuntisi seutua, sen kiviä ja karikoita ja pimeäkin tulisi. AlteV myöntyi polkupyöriin.

Ensin kuitenkin saunaan ja uimaan. Sauna oli tulistakin tulisempi, voisi sanoa jopa että pieni ja pippurinen. Väkeä oli seisomapaikoille saakka. Juttu luisti hyvin vaikka ei toisiaan tunnettukaan sen paremmin. Uimaan meneminen oli Rissulle hankalaa kun laiturilla ei meinannut pystyssä pysyä, ihan kuin olisi ollut pahastikin juovuksissa. Tikkailta veteen mennessä vesi huuhtoi välillä nilkkoja ja välillä sitten takapuolta. Rissu oli odottanut veden olevan vilpoista, mutta se olikin lämmmintä. Rissun voimille kävi aallokossa uiminen, mutta AlteV oli innoissaan; hän rakasti aaltoja ja niissä telmimistä.

Rissu meni edeltä mökkiin pakkaamaan retkitarvikkeita reppuunsa: gps-laite, puhelin, villatakki, sateenpitävä takki, iso pullo limsaa ja kamera. AlteV täytti reppua lisää omalla paidallaan ja tarvikkeillaan. Sitten ei muuta kuin polkemaan toiselle puolelle saarta. Tie oli kapea, siinä ei mahtuisi kaksi autoa kunnolla kohtaamaan, mutta se oli asfalttitie kuitenkin. Pian Rissu ja AlteV jo ylittivät lossilla merta vuokrapyöriensä kanssa. Jonkun matkan päästä tieltä poikkesi hiekkatie joka jakautui vielä pienemmäksi hiekkatieksi. Tultiin juhannussalon luokse ja samalla kätkölle. Kätkö sijaitsi suojellussa tuulimyllyssä. Alkoi hämärtää ja kätkö oli oletettua vaikeampi. Rissu tunki hämähäkkipelkoisena itsensä paikkaan jossa olisi varmasti hämähäkkejä ihan vain kätkön vuoksi. Juuri silloin AlteV huikkasi “Löytyi”. Nimet lokiin ja fillarilla takaisin päin. Matkalla lauttarantaan oli tien molemmin puolin viljapeltoa ja siellä kolme kaurista. Sieltä ne katsoivat Rissu ja AlteV:n menoa, mutta heidän pysähdyttyään kuvaamaan ne ennättivät loikkia metsän siimekseen ennen kuin Rissu ennätti kaivaa kameraa repustaan. Viljapellosta nousi ihana hieman tunkkainen viljan tuoksu pimenevässä illassa jossa kosteus laskeutuu kasvien ulottuville. Tässä tuoksussa kätköilijät jatkoivat fillarointia lauttarantaan.

DSC_0107 DSC_0120

Juuri ennen lauttarantaa on Pub Pelago ja ystävykset päättivät käydä yksillä, sillä hehän olivat käyneet jo yhdellä. Pubissa oli yllättävän paljon väkeä, pari alakouluikäistä juoksenteli vuoroin pihalla, vuoroin pubissa sisällä. Lisäksi pubissa oli lastenvaunut ja niiden sisältö maata pötkötti ilmeisemmin äitinsä sylissä täydessä unessa. Terassilla oli Beatleseja laulava ja kitaralla soittava artisti viihdyttämässä. Tunnelma oli niin hyvä kuin kesäiltana voi terassilla olla. Pimeä kuitenkin laskeutui ja Rissulle alkoi tulla vilu, oli aika lähteä takaisin Mossalaan. Otsalamppu otsalle ja pyörien selkään.

Mossalassa oli menossa tanssit ravintolassa, mutta Rissu ja AlteV hakivat mökistään lettutarvikkeet, viinipullon ja Claes Ohlssonilta ostetut muoviset viinilasit. Tyyli ennen kaikkea retkelläkin. Sitten rantakalliolla olevalle nuotiopaikalle tulta tekemään. Siinä oli hienoa istua ja katsella tähtikirkasta taivasta ja tuijotella välillä nuotiota. Ravintolasta kantautui musiikki kalliolle ja letut tuli paistettua ja syötyäkin. Jossain vaiheessa saimme seuraksi Nooran ja Sarin, mikä oli mukavaa. Lopulta oli aika luovuttaa ja lähteä nukkumaan.

20140816_234209

Sunnuntaiaamuna AlteV herätti Rissun, oli aika lähteä syömään aamupalaa. Sitä ennen piti kuitenkin pakata. Aamupala oli riittävä kummallekin. Sitten vain ajanviettoa lautan lähtöä odotellessa. Pistäytyminen maisemia katsomassa näköalatornissa oli mukava, vaikka näkötorni huojuikin hieman.  Lautta lähti puolenpäivän jälkeen kohti Iniötä, jossa oli pysähdys Cafe Alppilassa. Mukava paikka. Harmi vain ettei lähimaillakaan ollut ainuttakaan kätköä, aikaa sellaisen hakemiseen olisi ollut vaikka kuinka. Lautalle oli mielettömän pitkä jono ja koska jonosta taaempaa siihen otettiin sora-auto ja muita autoja, aloimme jo miettiä mahtuuko meidän bussimme siihen vaikka jonon keulilla oltiinkin. Mahtuihan se ja lauttamatka kohti Kustavia alkoi.

DSC_0208

Kustavissa  matkalaiset pääsivät käsityöläiskylään, valitettavasti siellä oli liian vähän aikaa, alle tunti. Kun ottaa huomioon että paikassa oli lounastauko (lohikeittoa, saaristolaisleipää, jälkiruokakahvit ja munkit), hopeasepänpaja, sepänpaja, keramiikkapaja, käsityömyymälä ja geokätkö, olisi pysähdys saanut olla huomattavasti pidempi. Muut eivät enää ihmetelleet kun Rissu ja AlteV ryntäsivät ensin kohti pusikkoa. He saivat seuraakin parista matkaseuralaisesta, jotka halusivat tutustua lajiin. Sitten syömään ja tutustumaan alueeseen. Aika loppui kesken kun piti jatkaa matkaa. Kustaviin olisi tultava toistekin.

DSC_0206

Maha täynnä kuumaan bussiin ja johan tuli uni. Rissu heräili jossain matkalla Kasvihuoneilmiöön ja AlteV hetken päästä. Oli hirvittävä jano ja Rissu kaivoi jälleen kerran reppua. Sitähän hän oli kaivanut matkan ajan usein. Repusta oli löytynyt kaksi isoa limsapulloa, kaksi viinilasia (edelleen tyyli ennen kaikkea), kaksi rasiaa tomaatteja, karkkipussi, kaksi banaania, maitokahvi, servettejä, pullapitko, puhelimen laturi, kamera, kirja, villatakki ja paljon muuta. Eräs matkalaisista katseli Rissun repun kaivamista todeten “miten voi pieneen reppuun mahtua noin paljon kaikkea, sieltä löytyy varmaan kermakakkukin?”. Niinpä Rissu sitten alkoi etsiä repustaan kermakakkua, sellaista jossa on mansikoita päällä ja joka on tehty 24 hengelle. Rissu kaivoi ja kaivoi ja joutui sitten toteamaan että taisi unohtaa kakun jääkaappiin lähtöhötäkässä.

Viimeinen pysähdys olisi Kasvihuoneilmiössä. Molemmat olivat nähneet paikan jo aiemmin eikä siinä itsessään olisi uutuuden viehätystä. Mahat olivat edelleen täynnä ja ainoastaan hienoinen pissahätä vaivasi. Siellä olisi kuitenkin 2 geokätköä. Toinen vajaan 100 metrin päässä pysähdyspaikasta ja toinen useamman sadan metrin päässä. Rissu ehdotti että otetaan ensin lähempi ja sitten kauempi jos keretään. Matkanjohtaja ilmoitti tauon pituudeksi 35 minuuttia. Hoppua sitten! Ensimmäinen kätkö oli helppo ja nopea. Toinen oli selkeästi vaikeampi jo maastoltaan. Piti ylittää mäessä oleva hakkuuaukea. Mäen toisella puolella oli runsasta kasvillisuutta ja melko jyrkkä pudotus. Ei houkutellut mutta kun sinne asti on tultu niin tottahan kätkö on otettava. Se löytyi lopulta yllättävän helposti. Leima lokiin ja puolijuoksua takaisin. Hiki tuli, vaatteet olivat täynnä heinänsiemeniä ja muuta metsästä mukaan kertynyttä. Bussissa AlteV löysi itsestään hirvikärpäsen ja illalla suihkussa vielä toisenkin. Mutta eipäs mennä asioitten edelle. Rissu ja AlteV olivat takaisin Kasvihuoneilmiöllä kun taukoa oli jäljellä vielä 8 minuuttia. WC-käynnille ehti vielä hyvin ja kierrellä myymälässäkin.

DSC_0233

Hyvinkäälle takaisin ehdittyä oli reissusta kertynyt 6 geokätköä, kolme molemmille päiville. Ihan mukavasti vaikka kätköily ei reissun pääasia ollutkaan.