Puhelu

Rissulla soi torstai-iltana puhelin “Ahola täällä terve”. Rissu ilahtui heti herra aholan äänen kuullessaan. Muistot tulvivat mieleen.

Rissu oli viime heinä-elokuun vaihteessa tolpan ja geokoira Kingin kanssa Muoniossa Megassa. Reissua oli suunniteltu jo edellistalvesta saakka. Mökki oli vuokrattuna Torassiepistä ja varmistettu, että järvi on kalaisa. Matkaan oli lähdetty jo lauantai-aamuna, käyty matkalla serkusjuhlissa, otettu muutamia geokätkö ja tehty suunnitelmia. Yksi yö oli nukuttu Ranualla Ilveslinnassa kun väsymys alkoi yllättää. Paikallisessa pitseriassa syötiin poropitsaa ennen nukkumaan menoa. Maanantaina saavuttiin Rovaniemen kautta Muonioon. Auto oli aivan täynnä tavaraa: kätköilyyn, kalastamiseen, reippailuun, telttailuun, siis ihan joka lähtöön. Kaikkea sitä pakatessa Rissu oli unohtanut kameran laturin ja Rovaniemelle päästyä oli akku jo tyhjä ja matka vasta alussa. Joten etsimään kauppa, josta saa kameraan akkulaturin.

Muoniossa ajeltiin mökille ja majoituttiin siihen. Juuri kun Rissu oli lähdössä käyttämään Kingiä pisulenkillä ajoi naapurimökin viereen auto ja sieltä astui ulos pariskunta sekä kaksi suurta Rottweileria. “Ahola päivää, ootteko tulossa Megaan?” – No, kyllä. Siitä se juttu lähti. Rouva Ahola saapui jutustelemaan myös ja viiden minuutin kuluttua ensitapaamisesta Rissulla oli tiedossa miten Aholat olivat tavanneet ja alkaneet seurustella.

Viikko Muoniossa oli mukava. Rissu ja tolppa kävivät kätköilemässä Kingin kanssa milloin Muoniossa, milloin missäkin. Kävivät Ruotsissa useamman kerran ja yhtenä päivänä Norjassa. Norjan reissulle lähdettiin jo aamusta. Ajeltiin käsivartta pitkin ylöspäin ja pysähdeltiin siellä täällä kätköjä etsimään. Enontekiössä pysähdyttiin munkkikahville. Kahdet munkkikahvit yhdellä eurolla. Mutta kalliiksi se silti tuli. Paikassa oli kiva matkamuistomyymälä ja toki kotiin oli ostettava tuliaisia, Koriin löysi tiensä niin lapin taruolennoista kertova kirja kuin paljon muutakin. AlteV:lle löytyi paita jossa oli kuvio Biegga-almmái, Tuulenjumala.  Mieshän on itse lähes sellainen, aiheuttaa myrskyjä ja raekuuroja ympärilleen, vaikka hyvä onkin. Ja tottahan toki Rissu ja tolppa ostivat matkaevääksi tuoretta lapin hillaa. Matka jatkui Enontekiöstä – joka on muuten Suomen puhtain kunta – kohti Norjaa.

Pysähdys kätkölle Lätäsenossa. tolppa kysyi voidaanko poiketa katsomassa millainen paikka sotamuseo on, niinpä siis sinne – Lätäsenon Saksalaisille asemille. Juoksuhautoja riitti tunturissa kilometreittäin, poron tuoksu leijui ilmassa ja näköalat olivat hienot. Museon asiakaspalvelua hoitava mies kysäisi retken tarkoitusta ja Rissu kertoi sen olevan yhdistetyn geokätköily- ja kalastusreissun. Mies innostui neuvomaan tolpalle hyvän kalapaikan Iittossa, matkan varrella pohjoiseen. Siellä voisi vieheeseen tarttua Harri jos toinenkin. Kun Rissu ja tolppa pysähtyivät kyseiseen paikkaan kalastamaan sää oli juuri sopiva. Pilvet roikkuivat raskaina tunturien yllä ja pian alkoi sataa. Joen vesi virtasi vuolaasti. Kivet rannalla olivat niljakkaita ja Rissu liukastuikin kerran kaatuen kipeästi, ajatellen ensimmäisenä “katkesiko luita”. Onneksi ei sattunut mustelmia pahempaa. tolppa heitteli viehettä ahkerasti ja muutaman kerran olikin kala kiinni. Kerran pääsi viime hetkellä – rannalle nostettaessa – karkuun ja sekös harmitti. Lopulta oli pakko jatkaa matkaa koska aika kulki vauhdilla eteenpäin.

Saanatunturi oli ihan tien vieressä houkuttelevana nousua varten. Hetken tolppa ja Rissu pohtivatkin kiipeäisikö tunturin laelle, mutta sitten mieleen tuli nopea kipaisu Olostunturin laelle. Kaksikko oli ohi ajaessaan ajatellut nopsasti käydä sieltä yhden kätkön. Autolta kätkölle oli gepsin mukaan vain n. 800 metriä. Puolessa tunnissa kätkölle ja takaisin. Se oli ollut virhearvio. Rinteen nousu oli jyrkempi kuin oli vaikuttanut, maasto oli sitä kivikkoisempaa ja vaikeampaa mitä ylemmäs noustiin. Tuli kuuma ja jano, vesipullot vain olivat jääneet autoon, kuten myös astmalääkkeet ja puhelin sekä ensiapuvälineet. Rissu on aina ajatellut olevansa kunnon retkeilijä ja tietävänsä kuinka kuuluu varustautua varsinkin tunturiin lähdettäessä. Niin sitä kokenutkin haksahtaa. Retkeen vierähti siis tovi enemmän kuin oli suunniteltu. 

Tämä mielessään tolppa ja Rissu päättivät jättää väliin Saanalle kiipeämisen. Norjan rajalla oli pakko ulkoilla – geokätkön verran. Tie muuttui huonommaksi ja mutkikkaammaksi kun päästiin Norjan puolelle. Porot muuttuivat kohteliaammiksi, norjalaiset porot osasivat pysyä tien reunoilla kun taas suomalaiset porot seistä töröttävät keskellä tietä odottamassa auton väistävän. Iltamyöhällä palattiin Torassieppiin. Aholat olivat samana päivänä Norjassa myös. tolppa oli pari kertaa ilmoittanut matkalla Rissulle “Hei, meidän mökkinaapurit meni siinä”.  

Megan aikana oli paljon erilaisia aktiviteettaja; Rissu osallistui Harrinivalla Lapinrummun valmistus-kurssille saaden näin oman “noitarumpunsa”. Iltaisin istuttiin Torassiepin rannassa nuotion ääressä jutellen Aholoiden ja muiden kanssa. Hra ahola kävi tolpan kanssa kalassa ja tulihan sitä kalaa. Rissu teki paistoi ja teki kalakeittoa tolpan pyytämistä kaloista.

Olihan siellä muitakin tuttuja, entisiä ja uusia. Mutta näistä toisella kertaa. Nyt siis ahola oli tulossa viikonloppuna Hyvinkäälle hakemaan Ihan kipsissä- kätköä. Rissu harmitteli puhelimessa olevansa viikonloppuna sekä lauantain että sunnuntain töissä aamusta iltaan. Perjantai hänellä olisi vapaapäivä töistä. Olisi ihana nähdä. Sovittiin, että nähdään perjantaina myöhään iltapäivällä. Tarkemmasta ajasta voitaisiin vielä soitella.

 

Leave a Reply