Rakkaus nousee roskasta

Rissulla on vierähtänyt puolitoista kuukautta ilman kätköjä, AlteV kävi sentään maaliskuun alkupuolella Englannissa kätköilemässä. Virallisesti se oli jalkapallomatka, mutta Rissun uskomuksen mukaan kätköilyllä oli yhtä suuri merkitys kuin futiksella.

Tämän lauantain kätköily oli sovittu jo hyvissä ajoin, mutta paikan sopiminen jäi perjantaille. Rissu ehdotteli Lahtea ja Porvoota. AlteV päätyi Porvooseen, hän ei ole siellä vielä kätköillyt. Lauantaina Rissu heräsi ajoissa, söi aamupalaa, joi kahvia, teki vaikka mitä. Lopulta sitten heräsi AlteV:kin – Rissu ei raskinut herättää koska tiesi ettei mies kuitenkaan ennättäisi nukkua ennen yöksi töihin menoa.

Vähän jälkeen puolen päivän päästiin lähtemään. Ehdotettiin kevätretkeä nuorisollekin, vaan he eivät lämmenneet joten sitten kaksin kohti Keravaa. Hetkinen. Keravaa? Porvooseenhan sitä piti mennä. Niin, Rissu oli siinä aamutuimaan tuumannut, että Porvooseen on mukavampi mennä sitten kesällä kun aurinko paistaa kuumasti. Kätköilyn lomassa voisi istahtaa joen varteen johonkin laivaan syömään tai kahville ihmisiä katselemaan. Sinne voisi saada nuorisonkin mukaan. Tänään voisi keskittyä ihan vaan kätköilyyn. Ilma oli aurinkoinen ja tosi keväisen kaunis, eikä kovin kylmäkään. Nyt ei kuitenkaan ollut ihanan kuuma kesäpäivä. Niinpä Rissu kertoi AlteV:lle suunnitelman muuttuneen ja AlteV latasi gepsiin Keravan kätköt mukisematta.

Auts! Auts! Auts! AlteV istahti Rissun autoon, löi päänsä ovenkarmiin, pudotti kädestään jotain maahan, kumartui ottamaan sitä lyöden uudelleen päänsä ovenkarmiin, sai pudottamansa käteen ja oikaisi itsensä paikalleen – lyöden päänsä kolmannen kerran ovenkarmiin. Sille ei voinut kuin nauraa. Joko AlteV on hyvin pitkä mies tai Rissun urheiluauto on hyvin linjakas.

Ensimmäinen pysähdys oli Haarajoella. Rissu oli monesti töihin mennessä miettinyt, että pitäisi se kätkö ottaa, vaan ei ollut ennättänyt. Nyt se tuli otettua. Rissu pohti mielessään, että kuinka vähäinenkin luonnossa oleminen rentouttaa ja saa hyvälle mielelle. Aurinko paistoi kuusten lomasta ja vielä eloton, ruskea luonto näytti kauniilta. Takaisin autoon ja matkaa jatkamaan. Auts! Jotkut oppivat virheistään kantapään kautta, AlteV ei koskaan?

Sitten pari pysähdystä ennen Keravaa. Nähtiin Leskenlehtiä ja kevään ensimmäinen Leppäkerttu.

DSC_0001 DSC_0008

The Pond of April Ski Shoes, taattua Tervajorkki laatua oleva kätkö sattui myös matkalle. Rissu ajaa ja AlteV vieressä gepsurina.Yhtä äkkiä jälleen ilmoitus kätkö oikealla xxx metriä… Tästä oikealle. Ja Rissu kurvaa niin että takana ajavan auton kuljettaja varmaan kiroilee että per***een naisautoilijat. Lisäksi se oli väärä risteys. Seuraava yritys. Autolla lähes perille asti. Sitten kävelemään. AlteV ottaa metsän ja Rissu epämääräisen näköisen mutta helposti kuljettavan reitin kunnes Rissunkin oli pakko sukeltaa metsän siimekseen. Hienoa, puro ylitettävänä. Juuri sen levyinen että yli ei voi astua mutta sen verran kapea että tekisi kuitenkin mieli. Rissulla mukana myös kamera, siispä kuvaamaan kaunista luontoa: purossa jätepusseja ja auton rengas. Tänään onkin sopivasti illalla Earth Hour – WWF:n ilmastotapahtuma jossa muistutetaan luonnon puhtaana pitämisestä. Pois kävellessä Rissu huomaa maassa sydämenmuotoisen kiven – rakkaus nousee roskasta.

DSC_0013 DSC_0018 DSC_0020 DSC_0048

Keravalla nopeita kätköjä keskustasta ja Rissu otti pari sellaistakin jotka AlteV oli joskus puolitoista vuotta sitten hakenut. Sitten urheilukentälle kätköä hakemaan. Ensin oltiin aidan väärällä eli ulkopuolella ja ei kun takaisin kiertämään portista. Portti olikin kiinni ja olisi pitänyt kiertää aivan toiselle puolelle kenttää. Auto oli arveluttavalla paikalla joten hirveästi ei voisi aikaa käyttää. AlteV aidan yli ja Rissu jäi suljetulle portille tutkailemaan aurinkoon ja tuuleen gepsiään, seuraavia kätköjä ja suuntia niille. Pian AlteV jo tulikin. Hetkeä aiemmin Rissunkin ohi kiitänyt juoksija oli huikannut AlteV:lle “Löytyikö?”. Rissu pohti että monet laittavat kätköjä asuntonsa lähistölle voidakseen katsoa miten kätköilijät etsivät niitä “hulluna”. Nyt oli tainnut urheilija laittaa kätkön kentälle tehdäkseen sitä samaa harjoitellessaan. Kaksi harrastusta samalla juoksulla niin sanoakseni.

Sitten ajettiin Keravaa ristiin rastiin… käytiin sellaisella kätkölläkin ja samalla todella mentiin ristiin rastiin koska Rissun paikallistuntemus oli 20 vuodessa ruostunut. Tälläkin reissulla Rissu kyllästytti AlteV:tä näillä joka reissuisilla “kun asuin täällä”-muisteluillaan. Kohta Te arvon lukijatkin alatte varmaan epäillä tarinoiden todenperäisyyttä. Miten kukaan on voinut asua niin monessa paikassa, voiko se olla mahdollista?

Jos lännessä on aavekaupunkeja joissa pyörii risupallot pitkin katua hiekkapölyn noustessa ilmaan samaan aikaan kun tyhjästä saluunasta astuu ulos länkkäri kädet lanteillaan, valmiina vetämään Coltit esiin, niin Kerava oli kaunis ja elinvoimainen kaupunki jonka kaduilta nousi valitettavasti hiekkapölyä ja tuuli riepotti edellissyksyn kuolleita lehtiä pitkin katua.

Little Lapland kutsui. Auto parkkiin kadun varteen. Rissu kysäisi haluaako AlteV juotavaa. “En mä tartte”. Oletko varma, varmisti Rissu. “En mä tartte”. Okei, ei sitten. Rissu otti auton takapenkiltä kameran ja kaivoi itselleen Coca-colan repusta. Ovi kiinni ja lukkoon. “Hei, voisin mä ottaakin, jos sulla kerran on juomista”. Naisetko vaikeita? Hoh hoijaa..

DSC_0029 DSC_0038

Tuusulantietä Krapille, siitä rantatielle ihastelemaan Aleksis Kiven, Pekka Halosen ja Jean Sibeliuksen maisemia hakien samalla parit kätköt. Harmi, ettei jäänyt aikaa poiketa Lotta-museoon eikä Ainolaan. Ne täytyy jättää kesän kätköilyjä ja kahvitteluja varten.

DSC_0046

Jotta tulisi riittävästi rymyttyä siltojen alla kuten viikonloppujen luonteeseen kuuluu, niin viimeiseksi otettiin Kyrölän asemalta kätkö. Sitten oli jo kiire kotiin laittamaan ruokaa. AlteV:llä oli lisäksi kiire illan Earth Hour -esitykseen Hyvinkään kirkkoon ja Rissulla sitä rippikoululaisensa kanssa katsomaan.

Päivän saldo reilussa neljässä tunnissa oli Rissulla 19 ja AlteV:llä 17 kätköä. Ihan kivasti.