Espoossa opiskelemassa kätköilyn varjolla 7.2.2014

Tänä talvisena perjantaina tuli opiskeltua jälleen kerran matematiikkaa, tilastotiedettä, biologiaa, kulttuuria, maantiedettä, historiaa, ruotsinkieltä, liikuntaa ja matkailua. Kävimme kätköilemässä Espoossa.

Rissu ja AlteV pohtivat vuoden 2014 alussa, josko tänä vuonna saisi kätkön per päivä. Joka päivä ei tarvitsisi kätköillä, jos välillä tekisi useamman kätkön hakureissuja. AlteV:n tilanne oli vuoden 2013 lopussa hyvä, sillä hänellehän on kertynyt kätköjä enemmän kuin yksi per päivä kätköilyuransa aikana. Rissulla kätköjä on alle yksi per kätköilypäivä.

Tammikuussa 2014 saldo jäi molemmilla vajaaksi, Rissulla enemmän kuin AlteV:llä. Rissu oli hakenut tammikuussa 21, ja AlteV 23 kätköä, suurin osa näistä oli haettu yhdessä ja  kumpikin oli  poiminut muutaman jostain matkan varrelta ohimennen.

Nyt sitten päätettiin ottaa spurtti perjantain kunniaksi, sillä molemmilla oli vapaapäivä töistä eikä muitakaan pakollisia velvollisuuksia muutamaan tuntiin päivällä. Tolppa vietiin aamulla kouluun ja sitten matkaan kohti Espoota. Ai miksi Espoota? Siitä saa molemmat mukavasti yhden kunnan lisää, lisäksi siellä on tiheässä kätköjä joten muutamassa tunnissa voisi saada tavoitteen täyteen matkoihin käytetystä ajasta huolimatta. Toki täytyi huomioida sekin, että Rissun urheiluvaunu ansaitsi itselleen arvoisensa ympäristön. Kuten tiedämme Espoossa on eniten huipputuloisia alueita, vaikkakin tuloerot eri Espoon osien kohdalla voivat olla suuretkin. AlteV ja Rissu suuntasivat mm.Linnaisiin ja Kauniaisiin.

Mukaan pakattiin varaparistoja, koska Tammikuisella Monninkylä-Myrskylä-Askola reissulla paristot loppuivat kesken ja jouduimme ryntäämään viimeisen aukiolominuutin aikana erääseen Alepaan niitä ostamaan. Lisäksi varasimme varahanskoja, varasukat ja Rissu otti jopa varakengät. Mukaan otettiin myös teetä termariin lämmikkeeksi kylmän varalle. Auton vahdiksi ja vastaan tulevien rottien varalle otettiin Kingi. Matkaan päästiin tasan kello 9.00 ja tasan tunnin kuluttua oltiin jo ensimmäisellä kätköllä.

Aino oli ensimmäisen kätkön nimi. Jostain syystä AlteV:n gepsissä sitä ei ollut, mutta Rissu huomasi Garminissaan vilahtavan keltaisen laatikon. Auto ympäri ja takaisin. Purkki ei ollut oikeastaan talvilöydettävä, mutta onneksi gepsi oli sijainnin suhteen tällä kertaa tarkka. Kokeneina kätköilijöinä saatoimme arvatakin purkin sijainnin, joten ei kun hieman lumia syrjään siirtelemään. Taivaalta satoi jalkarättien kokoisia lumituppoja ja Kingi oli onnessaan. Ainossa oli pitkän matkan reissannut lintu, jonka AlteV otti mukaansa ja jätti sen sitten päivän lopuksi toiseen kätköön jatkamaan lentoaan eteenpäin.

Seuraava kätkö oli Espoon puolella. Se oli myös keskiaikaisperäisen Turku–Viipuri maantien eli Kuninkaantien varressa sijaitsevan kätkön nimi. Helppo löytö ja matka jatkui. Seuraavan kätkön piti olla myös helppo mutta ei, ei löytynyt Tammipäätä. Pohdimme kovasti että onko tämä puu Tammi ja voisiko se viitata tähän vai viittaako se tuohon Tammipääntiehen, mutta kun koordinaatit vievät tämän puun juurelle. Aikamme pohdittuamme päätimme jatkaa matkaa sillä emme  halunneet tuhlata vähäistä aikaamme tyhjään.

Jupperin rannassa tuli kaksi rouvaa rappusissa vastaan suksien kanssa ja jäällä hiihteli pari ihmistä. Totesimme tradimme olevan oikeastaan kenttämysteeri ja siitä sitten rappusia laskemaan. Jokin meni ehkä hieman pieleen laskukaavassa tai sitten emme nähneet kaikkia rappuja lumen alta mutta purkki haetutti hieman itseään. Hakuammuntana mentiin yhtä paljon kuin varman tiedon varassa, mutta löysimme tämänkin lumen alta.

Neljäs kätkö pakotti palaamaan Vantaan puolelle ja sieltä siirryimme mielenkiintoiselle kätkölle. Linnaisten rautakaivokselle. Ulkoisesti paikka ei ollut erikoinen, mutta historiallisesti ympäristö oli mielenkiintoinen. Linnainenhan on saanut nimensä Linnaisten kartanosta, joka tosin on ollut alunperin nimeltään Skinnars (nahkurin talo). Sakari Topeliuksen kirjoitettua romaaninsa Linnaisten viheriä kammari 1859, Skinnarsin omistaja vaihtoi nimen.  Alueella on toiminut  Suomen suurin rautakaivos 1800-luvulla, josta muistona on vedentäyttämiä kaivoskuiluja. Syvin kuiluista on 25 m syvä. Kuilut ovat aidatut.

Kingi oli päässyt pissalle riittävästi, eikä meillä ollut tarvetta tutustuttaa sitä muihin koiriin, mutta päätimme silti poiketa koirapuistossa. Sieltä saisi yhden purkin lisää. Se oli helppo homma. Matka jatkui tradeja helpoista paikoista poimien. Kaupunkikätköilyn plussaa on se että purkit ovat suhteellisen lähekkäin ja niitä on nopea poimia autollakin. Ongelmana on se, että mihin sen auton laittaa etsimisen ajaksi. Siispä nytkin kävi muutamalla kätköllä niin että AlteV äkkiä ulos autosta ja Rissu Kingin kanssa jatkoi eteenpäin. Sopivassa kohdassa U-käännös ja takaisin noukkimaan mies kyytiin tai sitten piti jäädä passiin tien varteen: mikäli tilanne vaati niin matka jatkui ja taas sopivassa kohden U-käännös. Onneksi näitä kätköjä oli vähemmistö, vaikkei autona mikään pitkä nivelbussi ollutkaan.

Useimmiten AlteV ja Rissu kätköilee yhdessä yhden gepsin varassa. Kuski ajaa ja repsikka lukee gepsiä – ja ehkä puhelimen kätköilyohjelmaa ja tietokonetta ja täppäriä ja ja… Mutta nyt molemmat yritti lukea omaa gepsiään. Osittain ehkä siksi että heillä oli ollut hieman erilaiset hakukriteerit kätköille ja osaa kätköistä ei löytynyt AlteV:n gepsistä ja osaa taas ei Rissulta. Kun tähän liittää kartanlukemisen, autolla suunnistamisen, liikenteen seuraamisen ja keskustelun muustakin kuin kätköilystä niin jossain vaiheessa AlteV ohjeisti kääntymään takaisin ja Rissu jatkoi matkaa kysyen kohta että joko kohta käännytään ( tai jotain sinne päin). AlteV harvoin tiuskahtelee, mutta nyt Rissu hämmästyi ja huvittui kun mies kiukkuisen kuuloisesti totesi että “Ei, kun mä sanoin äsken JO että käänny takaisin”. Hauskinta asiassa oli se, ettei AlteV tunnustanut olevansa kiukkuinen.

Toisen kerran Rissun Garmin sekosi jostain syystä täysin ja heitteli kartalle kätköt mihin sattuu ja Rissu yritti olla ajamassa Urheilua puistikossa kätkölle Laaksolahden urheilukentälle ja paikka minne Rissu gepsinsä ohjaamana ajoi oli AlteV:n mielestä jokin mitä hänellä ei ollut. Ja sitten kun se löytyi, se oli ihan eri suunnassa mihin Rissun gepsi osoitti. Gepsistä virta pois ja päälle. Kas löytyihän se oikea osoite… harmitti kyllä vähän se epämääräinen pöljänlenkki jossain hornassa….

Ehkä hienoimmalla paikalla sijainnut kätkö oli ainakin Rissun mielestä päivän aikana Diana temppeli, Aurora Karamzinin puistossa Espoossa. Aurora Karamzin (omasukuaan Stjernvall) on ollut ylhäisönainen 1800-luvulla. Hän on ollut mm. hovineitinä Pietarin talvipalatsissa ja Suomessa hän on vaikuttanut moniin asioihin aikaanaan. Hän on perustanut mm. Helsingin Diakonissalaitoksen vuonna 1867. Hänen mukaansa onkin nimetty monia paikkoja kuten Auroran sairaala ja Aurora Karamzinin puiston vieressä oleva Auroran vastaanottokoti.

Kotimatkalla otettiin vielä parit Kehä III:n tienoilta ja yksi Tikkurilasta jossa käytiin syömässä kunnon ateria. Kaikkiaan päivän saldoksi tuli 16 kätköä ja todella hyvä mieli.

 

 

 

 

Leave a Reply