Ylä-Savon pöljänpolut ja kirkot

Lauantaina lähdettiin kätköilyreissulle mökiltä Rautalammilta, jonne oli saavuttu jo myöhään edellisiltana. Syynä oli “huoltokäynti” ja melko pikaisesti päätetty kätköilyreissu. Kyläily tuli mukaan reissuun vielä nopeammin ja vasta perjantaina Rissu soitteli ja kyseli josko sopisi kahvilla pistäytyä. Sovittiinkin yökyläilystä ja niin laavussa nukkuminen siirtyi toiseen kertaan.

AlteV:n gepsistä oli patterit lopussa, joten käytiin hankkimassa uudet Rautalammin kirkonkylältä Valintatalosta. Samalla tehtiin muita pieniä ostoksia viikonloppua ajatellen. Sitten suunta kohti Pielavettä.

Ensimmäinen kätkö otettiin Nokisenkoskelta klo 13.30. Huomasimme, että talvi oli todellakin tullut. Maassa oli lunta ja ulkolämpötila oli -1 astetta. Koski oli kuitenkin sula ja puissa oli paikoittain vielä syksyn lehtiä. Tuuli puhalsi navakasti niin, että talvitamineet olivat tarpeen. Tuuli teki pakkasen kymmenkertaiseksi siihen nähden mitä mittari näytti.

Nokisenkosken jälkeen pysähdyttiin jälleen veden äärelle. Säynätsalmella  AlteV kiipesi kätkö hakemaan Rissun ihmetellessä suoranaista myrskytuulta ja pelätessä, että se veisi miehen mukanaan.

SäynätsalmiMies kyltissä

Tervossa käytiin ensin Satupuuta katsomassa. Valoisalla se ei ollut niin hieno kuin oletamme sen olevan pimeällä valaistuna.

Satupuu

Koska AlteV on Hyvinkääläinen kirkkovaltuutettu, päätimme tutustua jälleen yhteen kirkkoon. Näin ollen menimme katsastamaan millaisessa kunnossa ovat Tervon kirkon aidat. Siinä ohimennen AlteV löysi kätkönkin. Muutoinhan me emme tietenkään olisi siellä aitoja tutkailleet.

Maisemaan Tervossa

Siitä sitten Kolunkanavaa kohden ja matkalla käynti yhdellä linnunpöntöllä. Rissu pudotti TB:n linnunpönttöön ikään kuin pesämunaksi. Kolunkanavalla olevalla kätköllä oli hieno toteutus, aika nopeasti sen selvitimme. Lokikirjan esiin saamiseksi ensimmäinen yritys meni hieman pieleen. Toisella yrityksellä saimme ongittua sen esiin. Kingille tämä kätkö oli todella mieluisa, onhan se Laivakoira. Tyytyväisen oloisena se ihaili kanavaa sillä aikaa kun Rissu ja AlteV ahersivat kätkön kimpussa.

Schipperke Alenas Ice King

Matka jatkui Savelan ulkoilualueelle. Rissu pohti ensin,  arvaako lumista pikkutietä ajaa matalapohjaisella Urheiluvaunulla. AlteV oli sitä mieltä, että tietenkin, onhan siitä ajanut traktorikin. Nehän ovatkin lähes sama asia?  Rissu suostui pienen empisen jälkeen ja hyvinhän kärry kulki. Perillä oli kota, joten Rissu alkoi kysellä ”Laitetaanko tulet ja paistetaan makkaraa?”. AlteV oli sitä mieltä ettei ole vielä nälkä. Rissu ei jaksanut asiasta kinata, joten kätkön etsimisen jälkeen jatkoimme matkaa auringon paistaessa kauniisti.

KodassaUlos kodasta?Kota, ruokaa?

Tervamäen näkötornille pääsi suoraan ulkoilualueelta metsätietä pitkin. Kovin näytti lumiselle tie ja Rissu taas empimään että arvaakohan sinne…. AlteV vakuutti, että tietenkin. Jossain vaiheessa Rissu ei enää uskaltanut ajaa eteenpäin kun auto tuntui juuttuvan kiinni. AlteV siihen, että hän voisi peruutella Rissun Urheiluvaunun kätkölle saakka. Rissu muistutti, että autoissa on eroja;  AlteV:n Helkama on aivan erilainen auto ja siinä on enemmän maavaraa. ”Trust me, I know what I am doing” totesi mies ja Rissu siihen ”Kyllä minä sinuun luotan täysin, mutta en ehkä tähän autoon”. Vaihdettiin kuskia ja AlteV alkoi peruuttaa. Kilometrin jälkeen ylämäessä meinasi pari kertaa tyssätä, mutta eteen ja uudelleen peruuttamalla päästiin jatkamaan matkaa näkötornille, kunnes auto stoppasi täysin. Yritys eteen ja taakse ei tuottanut tulosta vaan oltiin kiinni ja lujasti. Oikea eturengas upposi mukavasti lumeen ja sen alla olevaan pehmeään hiekkaan. Rengas oli puoliksi maan alla ja auto mahastaan kiinni. Yritykset eivät tuottaneet tulosta.  Risuja, havuja ja muuta yritettiin, mutta niitä ei saanut riittävän syvälle renkaan alle. Rissun hyvin varustellussa autossa ei ollut mukana lapiota, vaikka kaikkea muuta kyllä oli. Siellä oli kirves, makuupusseja, makuualustat, trangia, ruokailuvälineitä, vaihtovaatetta, vaihtokenkiä, koiranruokaa, puukkoja ja puntareita, mutta ei lapiota. Autossa oli myös tunkki, jonka avulla Altev lopulta nosti autoa sen verran, että saatiin renkaan alle Rissun metsästä keräämiä kuivuneita puunrunkoja.  Lopulta tunnin yrittämisen jälkeen saatiin auto liikkeelle ja Rissu ajeli muutaman auton mitan verran eteenpäin ennen kuin pysäytti mennäkseen kuvaamaan ”taistelutannerta”.

Urheiluvaunu juuttui kiinniKepillä on ihan hyvä kaivaa lunta auton alta poisVähänhän tuo upposi"Taistelutanner"

Sillä välin AlteV päätti jatkaa peruuttamalla näkötornille. Parin yrityksen ja pysähdyksen kautta jopa AlteV päätti luovuttaa ja jatkoimme matkaa takaisin etsiäksemme paremman reitin näkötornille. Seuraava reitti oli yhtä toimiva tai toimimaton kuin ensimmäinenkin ja auto meinasi jäädä jälleen kiinni. AlteV:tä harmitti, eikä hän olisi halunnut antaa periksi. Rissu taas mietti ajankäyttöä ja sitä, että jos jäämme vielä kiinni johonkin, emme ennätä muita kätköjä hakea. Tarkoitushan oli ennättää illaksi ystäville kylään Pielavedelle. Jätimme Tervamäen näkötornin kätkön hakemisen kesäksi ja jatkoimme matkaa kohden Pielavettä.

Tie Tervamäen näkötornille

Matkalta toki otimme yhden Maston ja pari kätköä Säviältä. Säviällä saimme ihailla myös ihanaa auringonlaskua joka värjäsi taivaanrannan punaiseksi ja antoi vedellekin salaperäisen värin.

Ilta-aurinko

Kerta, jos toinenkin kiellon päälle. Otimme siis vielä kaksi kätköä Pielaveden puolelta. Saimme pari puuttuvaa kirjaintakin eli W ja X. W-kirjaimen saimme sananmukaisesti hevosesta. Pielaveden kirkonkylän jälkeen emme pysähtyneet kätköille vaan jatkoimme matkaa suoraan kyläpaikkaan.  Päivän saldoksi tuli 13 kätköä. Olimme käyttäneet puolentoista tunnin matkaan 5,5 h.

Kyläpaikassa pääsimme suoraan ruokapatojen ääreen ennen kuin meidät itsemme laitettiin pihalla porisevaan suureen pataan kiehumaan. Kuumuuden käydessä sietämättömäksi padassa, jota myös paljuksi kutsuttiin, kävi AlteV järvessä kastautumassa. Rissukin kävi järvessä, mutta kastautui tällä kertaa vain polvia myöten. Ympäristö loisti täyden kuun valossa lumesta valkoisena. Järvi oli tummansininen ja siellä olevat kaksi valkeaa joutsenta olivat kuin kaksi pistettä taustassaan. Maisema oli todella hieno padassa poristessa. Vaikka meitä keitettiin monta tuntia ja yritettiin myös marinoida, liha ei kypsynyt riittävästi. Siirryttiin siis saunan ja suihkun kautta iltapalalle ja nukkumaan. Ilta oli todella mukava ja seura hyvää. Kiitos vieraanvaraisuudesta!

Sunnuntaina suunnattiin hyvissä ajoin aamupäivällä kotiin päin totutusta poikkeavaa reittiä. Tämä vain, jotta saimme muutaman kätkön haettua. Päivän kuudesta kätköstä puolet oli kirkkokätköjä. Ensimmäiset kolme kätköä otimme Pielavedeltä.

Pielaveden kirkko

Kirkko oli itsestään selvä kohde ja koska kuljimme Osuuspankin ohi oli luonnollista poiketa siellä. Kolmas oli Suojala, josta saimme Z-kirjaimen. Ai kuinkako Suojalasta saa Z-kirjaimen? Zoom… Tämä kätkö oli todella mielenkiintoinen. Kurvattiin Suojalan pihaan. AlteV tutkaili gepsiä ja Rissu tienoota kun yläkerran avonaisesta ikkunasta kuului ”Onko joku hukassa?”. AlteV siihen ”Geokätkö” jolloin mies ikkunassa jatkoi jutustelua ja kyselyä savolaiseen tapaan. Selvisi, että Rissu naisen vaistollaan oli menossa oikeaan paikkaan vaikka ei tiennyt mihin gepsi osoitti.  Mies kyselemään, että ollaanko sitä kaukaakin ja ollaanko jo käyty Lepikon torpalla. Rissu kertomaan, ettei vielä käyty Lepikon torpalla tällä reissulla. Rissu kertoi kyllä käyneensä siellä monen monituista kertaa. Sukujuuriin siitä sitten puhe kääntyi ja mies kyselemään että kenenkäs tyttöjä Rissu mahtaakaan olla. Selvisi, että miehen sisko on Rissun serkun vaimo. Kas, samoissa juhlissakin on aikanaan oltu – vuosikymmenet sitten – ja niinpä sitten vähän sukukuulumisia vaihtamaan. Harvemmin sitä yli 400 km päässä kotoa alkaa ventovieraan kanssa tällaisia jutella. Terveiset vaan Talluskylään, jos satutte tätä lukemaan!

Jatkettiin sitten matkaa kohden Keitelettä, josta etsimme kirkon luona olevan kätkön. Keiteleen jälkeen ajelimme kohti Viitasaarta, josta otimme kaksi kätköä. Ensimmäinen oli ABC-liikenneasemalla ja Rissu oli sitä tolpan kanssa Muoniosta Megasta tullessa etsiskellyt. Silloin painoi väsymys ja oli pimeää joten kätköä ei pitkästä etsinnästä huolimatta löytynyt. Nyt AlteV löysi sen lähes saman tien. Kävimme samalla ruokailemassa ja kahvilla ennen kuin jatkoimme matkaa. Poikkesimme vielä Viitasaaren kirkon luota hakemassa kätkön. Rissu piti kovasti harmaa-valkoisesta puukirkosta.

Viitasaaren kirkko

Siitä jatkoimme matkaa suoraan kohti kotia sillä laskimme että muuten tulee kiire. Molemmille oli iltasella tulossa lapset ja joutua piti.

Alkumatkasta AlteV naputteli kätköt koneelle mutta Vaajakoskella vaihdettiin kuljettajaa jotta Rissukin ennättää kätköt naputella matkan aikana koneelle. Lahden jälkeen alkoi liikenne tökkiä pahasti, Mäntsälän lähellä oli ollut liikenneonnettomuus ja aikataulut meni siis jälleen kerran uusiksi. Tosin tällä kertaa meistä riippumattomista syistä.

Kätköily ja yhdessä harrastaminen ja reissaaminen on kivaa! Kaikki pieleen menneet asiat ovat kuitenkin Öpen vikaa. Ai miksikö? Siksi, että Öpe opetti AlteV:n ja sitä kautta Rissunkin kätköilemään.

Leave a Reply