Kätköilyä pyöräillen, Hämeenlinnassa.

Hupsista heijaa ja Rissun kanssa suunnittelimme, että eräs torstaiaamu lähtisimme kätköilemään Hämeenlinnaan ja ottaisimme avuksi polkupyörät.

Ei se niin helppoa silti ole, että suunnitellaan ja toteutetaan. Aamu vierähti heti puoleksipäiväksi. Pääsimme siis n.klo 12 lähtemään reissuun. Edellisen illan terassiteissulla ei tietenkään ollut tekemistä, siis sillä, että yhdellä käynti venähti aikalailla useammaksi tunniksi.

No matkaan päästiin eväiden kanssa ja ensimmäinen suunnitelmista poikkeava pysähtyminen tehtiin Hämeenlinnan infotaulun kohdalle hakemaan läheisestä metsästä yksi kätkö.

No matka jatkui hyvin ja pääsimme suunnittelemamme reitin alkupisteelle. Pyörät valmiiksi, kamera otsalle ja laitteet käyttökuntoon. Ensimmäinen kätkö löytyi muutama sata metriä autolta, tosin pienellä haparoinnilla ja ajankäytöllä. Hienosti oli purkki piilotettu. Siitä sitten eteenpäin kohti kätköä jota ei aluksi oltu ajateltu edes noutaa… ja Rissu oli jo aivan pöksyt märkänä, ei minun ansiosta, vaan kätköilyn…siis märän aluskasvillisuuden kastelemina siis jatkettiin matkaa…niin mullakin oli jo pöksyt märkänä ja kastuivat matkan edetessä edelleen. Koko päivä kuljettiin pöksyt märkinä.

Kätkö toisensa jälkeen löytyi nopeasti ja paljon tallentui materiaalia uuden actionkameran muistikortille.Kuten yleensäkkin Rissu suunnittelee jossain vaiheessa syömistä ja minä en malttaisi millään pysähtyä. No sovittiin, että 10 kätkön jälkeen pidetään ruokatauko. Vaan eipä maltettu. Etsittiin sopivampaa paikkaa ja lopulta varmaankin 14 kätkö tarjosi hienot puitteet ruokailulle. Oli grillikota ja nuotiopaikka. Tässä vaiheessa Rissu alkoi varomaan hoisujen likaantumista ja kastumista ja kaivoi esille istuinalustan. No ainakin istuinlihasten kohta säilyi reissulla hieman puhtaampana.

Kodalta jatkoimme matkaa ja jouduimme pian kulkemaan pientä polkua kohti seuraavia kätköjä. Polun seuraaminen ei ollut aivan helppoa, sillä metsäkoneen jäljet hävittivät välillä polun alleen ja niin sitten kun emme seuranneet karttaa, niin harhauduimme hieman reitiltä. Tämän havaittuamme suuntasimme kohti polkua, rämpien epämääristä metsäkoneen uraa myöden ja raahasimme pyöriä risujen ja puunrankojen yli. Lopulta pääsimme hienosti polulle jolla pysyimme aina seuraaville kahdelle  tai kolmelle kätkölle asti oikein mainiosti. niiden jälkeen matka jatkuikin tietä pitkin.

Puomi niminen kätkö tuotti ongelmia, kun koko puomia ei ollut pelipaikalla. No hetken etsittiin, mutta mitään merkkiä kätköstä ei löytynyt. No ei voinut löytyä, kun kätkö oli huollettu ja siirretty tai siis muutettu lähellä sijaitsevan kiven koloon. Tästä kaikesta siis olimme tietämättömiä, kun kätköjen lataus Garmineihimme oli tapahtunut edellisenä päivänä ja kätkö oli huollettu vasta retkipäivänämme. Kiitos kätköntekijöille nopeasta kätkön huoltamisesta.

Matka jatkui kiireen jo kolkuttaessa takaraivolla. Töihin olisi ehdittävä ja ajatus että kätköilyn jälkeen jäisi vaikka vähän aikaa nukkua uhkasi jäädä toteutumatta. Olimme auttamatta aikataulusta myöhässä. Urhoollisesti kuitenkin kiisimme kohti ennakolta suunnittelemiamme kätköjä. Googlemapsiin ei pitäisi sokeasti luottaa reissua suunniteltaessa. Ai miksi? No suunnittelemallamme reitillä näytti kulkevan pieni tie viistottain kohti viimeisiä kätköjä. Tämän tien piti muuttua Asvalttitieksi vähän myöhemmin. No Tie oli ja muuttuihan se asvalttiseksikin. Ongelmana oli kuitenkin, että pääsy alvalttiosuudelle oli estetty korkealla audalla ja lukitulla portilla. Itse suunnittelin alueen, siis Kiertokapulan kaatopaikka-alueen kiertämistä, mutta Rissu totesi, että portin vieressähän on aukko ja siitä mennään. Toppuuttelin Rissua, mutta hän vain vakuutti, että jos joku kyselee, niin hän kyllä selittää miten asia on. Selittää, että kulkureitillämme jouduimme ikäänkuin vahingossa aidatulle alueelle ja nyt ollaan poistumassa tietä pitkin alueelta. Oli siinä varmaan, potrilla autojen punnitusta ja jätteiden tuojien laskutusta hoitavilla työntekijöillä ihmettelemistä kun kaksi pyöräilijää pöllähtää kaatopaikalta portin ohi ja katoaa läheiseen metsään.

No nopeasti vielä neljälle viimeiselle kätkölle. Nopeasti ja nopeasti ja olihan niitä vielä viisikätköä…

Nopeasti autolle ja siinä hieman vielä evästettiin, aikaa oli koska olimme aikataulusta myöhässä, mutta silti vielä niin ajoissa, että ehtisin kodin kautta töihin.  Helkama… ööö… siis Mersu käyntiin ja nokka kohti Hyvinkäätä. Moottoritielle päästyämme tapahtui sitten taas odottamatonta. Öljynpaineen merkkivalo alkoi palamaan. No kun laskin vauhdin n.80km/h valo sammui ja pysyi sammuksissa aina seuraavalle huoltoasemalle asti. Siltä Öljyä koneeseen ja kun olin melkein koko litran saanut kaadettua koneeseen Rissu jo huikkaakin että Lähellä olisi yksi kätkö jonka ajatteli hakea. Kaatelin loput öljyt koneeseen ja tarkistin mitasta, että olihan se että alaviivasta yläviivaan mahtuu litranverran. Kyllä näin oli ja en tullut lisänneeksi liikaa öljyä. Öljynlisäämiseen tarkoitetun aukon korkissakin kun sanotaan että liika öljy vahingoittaa moottoria. APUA…menossa kätkölle ilman minua…se ei saa toteutua joten tarkastuksen jälkeen konepelti kiinni ja juosten perään. Näin siis vielä yksi kätkö lisää päivän saldoon..

Hieno oli retki ja täynnä monenlaisia hetkiä ja vaiheita. VIläpä pääsimme lopulta kotiin väsyneinä, mutta onnellisina. No siitä sitten alkoikin kiire. Kamat autosta pois. sitten etsimään lapsen lääkkeitä toimitettavaksi lapselle. No ne löytyivät nopeasti… Puhtaat vaatteet likaisen kehon peitoksi ja menoksi.  Autonavaimet sitten olivatkin hukassa ja kiire jo oli todellakin kova….siis pääni sisällä. Useamman kerran noustuani portaat kokiitn ja etsittyäni siis autosta ja kotoa löytyi avaimet kuksan sisältä eteisen laatikoston päältä. Että sillätavalla sitten. Vauhdilla…nopeusrajoituksia noudattaen, kiire takaraivossa jyskyttäen autolla matkaan. Matkalla sitten soitto Öpelle ja kehuskelu että  33kätköä oli päivän saldo. Pieni koukkaus työmatkalla ja häsläten pukuhuoneeseen. No Rissu siinä vielä soitti. Tosin lopetin puhelun lyhyeen kun totesin, että pikaiseen suihkuun ehtisin ennen työpisteelle menoa, siis ennen sisätautiosastolle menoa.

Ehdin siis suihkunraikkaana yövuoroon. Tosin koko päivän valvoneena ja ulkoilleena….no siis joskus klo 10 heränneenä.