Kiipeilykätkön virittelyä

Innostuimme Öpen kanssa kiipeilytätköistä niin, että halusimme itsekkin tehdä yhden kätkön. Valitsimme paikan huolella ja pelkäsimme että paikka ei soveltuisi jostain syystä kätkön laittamiseen. No paikalla kiinnittelimme hienosti köydet paikoilleen ja hoidimme laskeutumiset mallikkaasti… Miä ensin yrittämään kätkön asentamista. Sain hienosti lukuisten yritysten jälkeen apuköyden paikoilleen, mutta en saanut itseäni vedettyä kätkön kiinnityspaikan viereen. Rehkin ja rehkin n. 9 metrin korkeudessa mutta en vain onnistunut. Oli aika laskeutua ja pyytää Öpe kokeilemaan. Hän sitten sai kuin saikin kätkön paikalleen, kun avustin häntä alhaaltakäsin pääsemään kiinnityspaikkaan.

Jännityksellä sitten odottamaan kätkön julkaisua. No kävi huono tuuri, Kätköä ei saanut laittaa kyseiseen paikkaan. No ei auttanut kuin lähteä nopeasti noutamaan kätköä pois. Nouto onnistui hienosti ja sitten eikun uutta paikkaa etsimään. Tuo paikka löytyikin hyvin ja jokusen hetken mietittyämme ja tarvikkeita noudettuamme saimme kätkön kiipeiltyä paikalleen… ja taas pieni mutta ratkaiseva moka, kätkö hieman liian lähellä tietä ja siksi julkaisu ei onnistunut. No taas sitten hakemaan kätköä pois.

Tuossa vaiheessa viisaina olimme jo varmistaneet paikan mihin ainakin kiipeilykätkön voisimme laittaa ja niinpä suuntasimme illan lähestyessä kohti kyseistä paikkaa. Tämän paikan piti olla helppo, niin että pieni laskeutuminen kalliolta ja purkki paikoilleen, mutta toisin kävi. Parhaat purkinpaikat kun olisivat olleet luonnonsuojelualueella. No heti luonnonsuojelualueen rajan jälkeen löysimme hienon puun, joten muutimme suunnitelmaa ja päätimme tehdä puukätkön.

Minä sitten kiipeämään mäntyyn kahden kuormaliinalenkin avulla. Ähräsin itseäni ylös varmaankin n. 30minuuttia. Lähellä sopivaa kiipeilyköyden paikkaa sitten kaivoin takalistooni kiinnitetyn kiipeilyköyden esille… tai no ensin virittelin kyllä apuköyden jolla saisimme kiipeilyköyden oikeasta paikasta vedettyä alas puunrunkoon kiinnittämistä varten. No muutamalla yrityksellä homma hoitui ja köysi oli paikoillaan. Koska Öpekin halusi puuhun, niin laskeuduin sitten köydellä alas ja Öpe sai kiivetä hienosti köyttäpitkin puuhun ihastelemaan maisemia ja kiinnittämään kötköpurkkia paikoilleen.

Samalla siinä viritellessä ja jo oikeastaan ennen kuin noudimme edellisestä paikasta purkkia pois päätimme että tästä tulisi Mysteerikätkö ja niin siitä sitten tulikin.

Mukavaa oli kätkön virittely. Kiitos Öpelle ja tukijoukoille.

Tervetuloa Kätkölle:Ihan Kipsissä [GC49Q93] 

 

puustaMaisemaPuussa

 

Jaaha ja tarina jatkuu….

Kiirehtiessämme Kätkön virittelystä kohti palopuroa saunaan, emme huomanneet ollenkaan, että kilinä köysi ja kiipeilyvälinekassista lakkasi. Ei meinaa ollu alkoholijuomat jotka kilisi, vaan kiipeilyvälineet (nousukahva, RIG ja muutama carabiinihaka)

Pari päivää myöhemmin oli itselläni aikaa alkaa huoltamaan kätköilyvälineitä ja niinpä tuumasta toimeen. No mutta mitä ihmettä, mitään huollettavaa ei ollut, sillä edellämainitut kiipeilyvälineet olivat kadonneet. Ei muutakuin soitto Öpelle, että tavaraa on häviksissä. Öpe oli heti mukana pistänässä pystyyn etsintäpartiota ja niin matka alkoi. Öpen GPS-laite opasti meitä lähes epätoivoiselta tuntuvassa tehtävässä. Onneksi laite oli tallentanut kyseisen piilotuspäivän reittimme ja pystyimme melko tarkasti seuraamaan paluujälkeämme. Olimme päässeet jo lähelle kätköämme, noin 100m kätkölle, kun öpe havaitsi maassa jotain keltaista, ei virtsaa lumihangessa, vaan kiipeilyvälineemme. Lähestulkoon löytöhetkellä puhelimeeni tulikin sähköposti, jossa kätkötarkastaja pyysi meiltä hieman muutoksia kätkön Aloituspisteen koordinaatteihin. Siinä sitten kävellessämme arvoimme gps laitteesta sopivia koordinaatteja. Oivat naatit löydettyämme laitoimme korjauksen kätkösivulle ja lähes samantien kätkö sitten julkaistiinkin.

No ei tämä tarina tähän lopu.

Kiireellä vein Öpen kotiin, että ehtisin töihin ajoissa ja ehdinkin. Töissä ollessa sain viestin jossa kyseltiin, että uskaltaako paikalle lähteä heidän saamallaan ratkaisulla ja sen vahvistin oikeaksi. Paikan päältä kätköltä ensimmäiset kiipeilijät sitten soittivat, että onko kätkö varmasti paikalla. Vastasin, että on. Epäilivät kuitenkin, koska löysivät mustan pehmusteen ja geokätköpurkin maasta läheltä puuta. Kuvausten perusteella totesin, että tarvikkeet ovat tippuneet kätköilyrepustani ja pyysin soittajaa laittamaan tarvikkeet turvaan jonnekkin pusikkoon. Lupasivat tehdä tarvikekätkön ja laitta sijainnin viestillä minulle.

 

Sainkin viestin tarvikkeiden sijainnista ja aamulla riensin niitä hakemaan. Pyörin ja pyörin portin lähellä jonne tarvikkeet oli viestinmukaan kätketty. Ei vaan löytynyt. Ajatus joka oli mahdottoman tuntuinen hiipi ajatuksiini. Ajattelin, että olenko väärällä portilla, sama ajatus oli Rissulla ja niin sitten ajattelin, että käyn läheisellä kätköllä nopeasti ja lähden katsomaan josko lähellä olisi joku muu portti.

Kätköä ei löytynyt nopeasti joten ajattelin, että nyt valvotun yön jälkeen nukkumaan ja ei kun matkaan kotia kohti. Kun olin vauhtiin päässyt hienolla johtotähdelläni, havaitsin silmäkulmassa jotain ja eikun jarrut pohjaan. Kyllä aivan oikein puomi. Kurvasin autolla puomille ja kirmasin läheiseen metsään. kuinka ollakkaan, olin pyörinyt parikymmentä minuuttia väärällä portilla, sillä tarvikkeeni löytyivät tämän portin läheisyydestä ilmoitetusta paikasta. Kiitos tarvikkeideni kätkijöille.

 

1 thought on “Kiipeilykätkön virittelyä

  1. 😀 Tämä tarina on tosi. Kätköilyssä tulee liikuntaa runsaasti kun pudonneita tarvikkeita juostaan hakemassa useaan otteeseen.

    Ajatella, jos kätköilijät olisivat perheellisiä tai parisuhteessa, niin kylläpäs tuo tuollainen juoksentelu pitkin metsiä unohtuneiden välineiden perässä saisi varmaan riitoja aikaan ja lapsetkin itkisivät ikävissään 😀
    Mutta onneksi kätköily onkin monilla yhteinen tai koko perheen harrastus 😀

Leave a Reply