Puussa Sonninmäessä

Tuossa Tiistaina oli hetki aikaa ennen toisen rakkaan harrastuksen alkamista, ja päällä oli suuri himo kokeilla uusia vehkeitä. No ei muutakuin soitto Öpelle ja kysymys, että lähteekö kätkölle.

No tokihan Öpen oli pakko lähteä kätkölle, kun paha hänellä oli paha putki päällänsä.

Suunnattiin lopulta Öpen, Hanikalan ja heidän geomuksujen kanssa kohti isoa puuta. Matka puulle sujui mukavasti kantaviksi tamppautuneita polkuja pitkin.

 

Puun juurella sitten ähersimme ja ähersimme. Vehkeet valmiiksi esille ja sitten eikun narusta kiinni ja heittämään painoa puunoksan yli.

Heittäminen oli sitten onnetonta. Köyden pää lenteli milloin mihinkin kilisyttäen sen päässä olevia kulmarautoja. Ajoittain köysi oli kiinni väärässä oksassa ajoittain jopa väärän puun oksalla. Kymmenien harjoitusheittojen jälkeen saimme kuin saimmekin vetokyöden oikeaan puuhun ja melkohyvään oksaan. Siinä vaiheessa olimme jo todenneet, että paino köyden päässä oli aivan liian kevyt…. no nitkuttelemalla ja keventämällä köyttä onnistuimme saamaan painon alas ja vieläpä niin että köysi pysyi puussa.

 

Sitten alkoi kiipeilyköyden kiinnittely joka sujui partiolaisen ottein ihanhelposti. Kun köydi oli kiinnitetty puuhun ja testattu, että kaikki oli kunnossa, oli aika harjoitella uudien kiipeilyvälineiden käyttöä. No tulipa sitä harjoiteltua ja lopulta lytyi melko hyvä yhteistekniikka kiipeämiseen. Harjoittelu vei kuitenkin veronsa, noin 7 metrin korkeudessa voimat olivat huvenneet niin, että alimmille oksille ei apina enään päässyt, vaikka yritti levätä. Ylös kivutessa oli puhelin soinut jo pariin otteeseen ja siinä kivutessa puhelutkin tuli puhuttua. voimien hiipumisen vuoksi lopulta laskeuduin ja annoin Öpenkin kokeilla kiipeämistä hienoilla vehkeilläni. Homma toimi hienosti ja lopulta Öpe oli apinoinut itsensa samoille oksille joiden luona itse painin jo uupumuksen kanssa. Tekniikan kehityttyä Öpellä oli vielä voimia jäljellä ja hän pääsi kuin pääsikin oksistoon ja sieltä “turvallisesti” kätköpurkin luokse. Nimet purkkiin ja äkkiä alas. Ilta oli jo hämärtynyt ja pakkasimme kiireellä kamat kasaan. Reippahasti autolle ja siitä kiireellä pientä purtavaa hankkimaan ja Draamaharjoituksiin.

 

Kyllä jäi himo hakea muitakin kiipeilykötkäjä, joten lähiaikoina varmaan lisää kiipeilyaiheisia kirjoituksia.

Öpe puussa

1 thought on “Puussa Sonninmäessä

Leave a Reply