Satakunta-kätköä hakemassa

Kävin lauantaina yhdistetyllä kätköily- / kyläilyreissulla Satakunnassa, Porissa. Alunperin ajatuksena oli ottaa neljä kätköä ja käydä kahdessa kyläpaikassa, mutta siinä kävi lopulta niin että tuli kätkö / kyläpaikka.

Menomatkalla poimittiin Kingin kanssa kätkö Autokeitaalta. Löydettiin kätkö helposti. Logattiin autossa ja palautuskin onnistui helposti, joskin juuri ja juuri ajoissa. Pian olisimme joutuneet notkumaan paikalla pidempään sillä juuri kun olimme kätkön paikalleen laittaneet ajoi siihen viereen rekka. No, meitä se ei tässä vaiheessa enää haitannut vaan jatkoimme matkaa.

Huittisten ABC:llä marketissa pysähdyttiin ostamaan evästä, tuliaisia jne. Kassalle mennessä jo haaveilin että käyn vielä kahvilan puolella munkkikahvilla. Maksoin ostokset ja menin kahvilaan. Keräsin linjastolle tarjottimen, kupin ja lautasen. Valitessani otanko munkkirinkilän vai berliininmunkin, huomasin että olin unohtanut ostokset samantien ne maksettuani. Palasin siis marketin kassalle jossa hämmentynyt kassatäti oli ne keräillyt muovikassiin ja ojenteli muovikassia minulle. Kittelin ja lähdin. Kahvilalinjaston kohdalla huomasin että siihen on kertynyt ihmisiä. He ihmettelivät omien tarjottimiensa kera tarjotinta joka oli keskellä linjastoa. Siis sitä minun tarjotintani jonka siihen unohdin. Arvatkaa meninkö jatkamaan munkin valintaa? En, vaan kävelin ovesta ulos ja jatkoin matkaa ilman kahvia.

Porissa oli tarkoitus ottaa useampi kätkö, mutta kun, mutta kun… Niin niitä muttia oli: aikataulu, paikallistuntemus, parkkipaikkojen vaikea löytäminen kätköjen läheltä.

Erään helpon kätkön kuitenkin kävin loggaamassa jästi-kaverini kanssa. Pääsi hänkin hieman näkemään mistä harrastuksessa on kyse. Ihmetteli kyllä tovin että purkki puussa, siinäkö kaikki?

Poriin täytyy kyllä palata vielä uudelleen. Ajan kanssa, siellä olisi paljon purkkeja haettavana. Ehkäpä kesällä kokonaiseksi viikonlopuksi.

-Rissu

Kätköily on tekniikkalaji?

Kätköily. Luonnossa liikkumista ja ulkoilua kaupungissa. Kiipeilyä, hiihtelyä kätköltä toiselle ja jalkapatissa liikkumista. Pitkillä matkoilla auto, polkupyörä tai muu tekninen vempele voi auttaa ja nopeuttaa.

GPS, tuo tekniikan ihmeväline, on nykyajan geokätköilyn perusväline. Toki kartta ja kompassi käyvät, jos niitä osaa kukaan ylipäätään enää käyttää. Monessa puhelimessa on mahdollisuudet koordinaattien avulla suunnistamiseen. Ja geokätköilyä varten löytyy ihan omia maastokarttoja ja muita ohjelmia. Helppoa vai mitä?

Perjantai-iltana ajateltiin sitten laittaa Rissun uusi vanha Öpelta ostettu gps siihen kuntoon että lauantaina voi sillä kätköillä Porin suunnalla. Karttoja piti siirtää ja tietenkin kätköjä. Ensin piti kartat saada Rissun läppärille. AlteV sanoi että laitetaan yhdessä, siihen menee reilu varttitunti. Keretään sitten vielä kätköilemään jonnekin, syömään iltapalaa ja ehkä katsomaan leffaakin. No, meni varttitunti. Meni toinen ja kolmaskin. Meni tunti, meni toinen ja kolmaskin. Piti hakea päivityksiä koneeseen, ohjelmaan ja omaan päähän. Lisättiin, poistettiin, kopioitiin ja siirrettiin. Tehtiin vaikka mitä. Seistiin jo lähes päällämme. Olisikohan auttanut? Ensi kerralla kokeillaan sitäkin.

Lopulta AlteV soitti Öpelle. Keskustelua asiasta käytiin puhelimessa. Sitten AlteV:lle tuli toinen puhelu johon hän vastasi kesken Öpen kanssa puhuttavan puhelun. Kas, kummaa sieltähän soitti Öpe. Nyt AlteV:llä oli toinen puhelun pidossa Öpen kanssa ja toinen puhelun menossa Öpen kanssa. Rissu alkoi sitten joutessaan (turhautuessaan?)  piirrellä kuvia montako linjaa on auki jos sekä AlteV että Öpe puhuvat kumpikin kahta puhelua yhtä aikaa kaikille. Entä kuinka käy jos kaikki neljä – Öpe, Hanikala, AlteV ja Rissu – puhuvat kahta puhelua yhtä aikaa toisilleen.

Öpen ja AlteV kaksoispuhelut kaikki puhuvat kahta puheluatekniikka on ihmeellistä

Öpe tuli auttamaan. Ongelma oli Rissun koneella. Käyttöjärjestelmän ongelma? Selaimen ongelma? Käyttäjän ongelma? AlteV:n koneella homma tuli hoidetuksi vartissa.

Kätköilyt jäi nyt kyllä kätköilemättä sillä hommaan oli mennyt reilu viisi tuntia ja oli aika lähteä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla virkeänä töihin ja reissuun.

Lauantaina kun Rissu tuli yhdistetyltä kätkö / kyläreissulta Porista (josta sitten erikseen), oli tarkoituksena että AlteV hieman päivittää omia karttojaan omaan gps-laitteeseensa. “Vartin homma” totesi AlteV. Rissu uskoi. Katsottiin pari elokuvaa, syötiin iltapalaa ja kas, homma oli lähes valmis.

Tekniikka. Se helpottaa elämää!

 

 

 

 

Puussa Sonninmäessä

Tuossa Tiistaina oli hetki aikaa ennen toisen rakkaan harrastuksen alkamista, ja päällä oli suuri himo kokeilla uusia vehkeitä. No ei muutakuin soitto Öpelle ja kysymys, että lähteekö kätkölle.

No tokihan Öpen oli pakko lähteä kätkölle, kun paha hänellä oli paha putki päällänsä.

Suunnattiin lopulta Öpen, Hanikalan ja heidän geomuksujen kanssa kohti isoa puuta. Matka puulle sujui mukavasti kantaviksi tamppautuneita polkuja pitkin.

 

Puun juurella sitten ähersimme ja ähersimme. Vehkeet valmiiksi esille ja sitten eikun narusta kiinni ja heittämään painoa puunoksan yli.

Heittäminen oli sitten onnetonta. Köyden pää lenteli milloin mihinkin kilisyttäen sen päässä olevia kulmarautoja. Ajoittain köysi oli kiinni väärässä oksassa ajoittain jopa väärän puun oksalla. Kymmenien harjoitusheittojen jälkeen saimme kuin saimmekin vetokyöden oikeaan puuhun ja melkohyvään oksaan. Siinä vaiheessa olimme jo todenneet, että paino köyden päässä oli aivan liian kevyt…. no nitkuttelemalla ja keventämällä köyttä onnistuimme saamaan painon alas ja vieläpä niin että köysi pysyi puussa.

 

Sitten alkoi kiipeilyköyden kiinnittely joka sujui partiolaisen ottein ihanhelposti. Kun köydi oli kiinnitetty puuhun ja testattu, että kaikki oli kunnossa, oli aika harjoitella uudien kiipeilyvälineiden käyttöä. No tulipa sitä harjoiteltua ja lopulta lytyi melko hyvä yhteistekniikka kiipeämiseen. Harjoittelu vei kuitenkin veronsa, noin 7 metrin korkeudessa voimat olivat huvenneet niin, että alimmille oksille ei apina enään päässyt, vaikka yritti levätä. Ylös kivutessa oli puhelin soinut jo pariin otteeseen ja siinä kivutessa puhelutkin tuli puhuttua. voimien hiipumisen vuoksi lopulta laskeuduin ja annoin Öpenkin kokeilla kiipeämistä hienoilla vehkeilläni. Homma toimi hienosti ja lopulta Öpe oli apinoinut itsensa samoille oksille joiden luona itse painin jo uupumuksen kanssa. Tekniikan kehityttyä Öpellä oli vielä voimia jäljellä ja hän pääsi kuin pääsikin oksistoon ja sieltä “turvallisesti” kätköpurkin luokse. Nimet purkkiin ja äkkiä alas. Ilta oli jo hämärtynyt ja pakkasimme kiireellä kamat kasaan. Reippahasti autolle ja siitä kiireellä pientä purtavaa hankkimaan ja Draamaharjoituksiin.

 

Kyllä jäi himo hakea muitakin kiipeilykötkäjä, joten lähiaikoina varmaan lisää kiipeilyaiheisia kirjoituksia.

Öpe puussa