Hirvijärven jäällä jännäämässä

Oli ollut puhetta että voisimme käydä kätköilemässä hiihtäen. Näin saisimme saarikätköjä haettua. Voihan niitä toki kesälläkin hakea, mutta sukset vievät pienemmän tilan ja ovat kevyemmät sekä muutenkin helpommat kuljettaa kuin kanootti. Molemmat meistä lisäksi pitää hiihtämisestä kätköilyn lisäksi. Aikataulu oli tosin aika tiukka ja jouduimme miettimään mihin ennätämme sellaisessa ajassa. Rissu oli aamuvuorossa töissä ja AlteV oli menossa yöksi töihin. Siinä välissä sitten pitäisi ennättää ajelle jonnekin, mistä voisi lähteä hiihtämään kohden jotain saarta, josta löytyisi kätkö.  Rissu  antoi AlteV päättää minne mennään. Hirvijärvelle siis.

Puolen tunnin automatkan jälkeen olimme perillä. Rissu paleli valmiiksi vaikka pakkasta oli vain -7 astetta. Rissulla oli kaupunkisuksensa ja AlteV:llä oli ihan uudet eräsukset. Pitkät ja leveät. Niihin sai paremman kengänkin kuin Rissun monot. Monot ovat kylmät kovalla pakkasella.

Matkaa kätkölle ei ollut kovin pitkälti mutta koska oli pilkkopimeää ja paikka ventovieras oli vaikea valita se paras reitti. Rissun otsalampun saranat olivat käyneet löysiksi ja niinpä valo näyttikin useimmiten monon kärkiin sen sijaan että olisi näyttänyt eteenpäin. AlteV lamppu oli toimiva, mutta kiinnistys reistaili ja lamppu roikkui välillä toisella puolella päätä. Kätköllä Rissu korjasi  sen ”McGyver” tyyliin, tosin ilman sveitsin armeijan linkkuveistä tai ilmastointiteippiä. Muutama solmu sinne tänne ja lamppu pysyi taas paikallaan päässä.

Menomatka oli hieman jännittäväkin, sillä emme todellakaan tienneet oliko järvi miten tiukassa jäässä. Paikkahan ei ollut kummallekaan tuttu. Rissu naputteli aika ajoin suksisauvalla jäätä kokeillen mille se tuntuu. Paikoitellen sauvan kärki luisti kovasta jäästä pois, paikoitellen kärki upposi pehmeämpään jäähän. Pidimme siis välimatkaa siltä varalta että jos jää pettää, niin emme ainakaan molemmat sinne putoa. Lisäksi meillä oli kaikenvaralta mukana köysi. Rissu sitten kysäisemään AlteV:ltä, että tietääkös joku missä olemme. No, ei AlteV ollut nähnyt sellaista tarpeelliseksi kenellekään kertoa – kuten ei Rissukaan. Mutta olihan meillä mukana gps-laite, josta näkee tarkan sijainnin, ellei se kastu käyttökelvottomaksi tai mene järven pohjaan.

Sitten se osui otsalamppujen valokeilaan, tumma alue järvellä. Sula? Tarkemmin katsottuna se olikin varjo, joka syntyi kun järviruoko peitti suuren alueen erään saaren edustalla. Ohitimme paikan ja jää kesti hyvin vaikka varmaan olikin tässä heikompaa. Onhan jäässä varmaan miljoonia reikiä kun ruoko puhkoo sen. Lopulta olimme oikean saaren luona. Juuri oikeassa paikassa. Hyvin löytyi purkki tällä kertaa. Nimet vihkoon ja paluumatkalle. Paluumatkalla näimme jonkun ulkoilijan jäällä, otsalampun valo vilkkui hänelläkin, tosin hyvin kaukana meistä.

Vaikka saimme vain yhden kätkön niin tämä oli mukava aloitus talven hiihtokätköilylle.

Kotimatkalla päätimme ottaa yhden kosken liepeiltä kätkön, mutta etsinnöistä huolimatta emme sitä lumessa kahluusta huolimatta löytäneet.

AlteV etsimässä kätköä

 

Leave a Reply