Marraskuista pimeän kätköilyä

Eilen, lauantai-iltana 24.11.2012, päätimme käydä kätköilemässä kotimatkalla. Ensin siis kyläilemään. Kotiin lähtiessä kello oli jo paljon ja ulkona oli pimeää ja kostean usvaista. Päätimme AlteV kanssa pitää kuitenkin kiinni aiotusta kätköilystä, että edes yksi kätkö haetaan kotimatkalla. Mukana oli yksi geopoikakin, joka ei kuulemma ollut kiinnostunut kätköilystä, mutta joka osallistui kuitenkin mukavasti kiipeillen antamassa korkealla olevat kätköt alas ja nostamalla ne takaisin ylös.

Ensimmäinen kätkö oli melko perus siltakätkö ja löytyi helposti. Toinen oli hieman hankalampi, mutta silti helppo asemakätkö. Kolmas oli hieman mielenkiintoisemmassa paikassa mutta helposti löydettävissä. Geopoikaa kiinnosti kätkön lähistöllä oleva autio tehdasrakennus, mutta luvan saatuaan ei kuitenkaan halunnut mennä yksin sitä tutkailemaan taskulampun kanssa, joten jatkoimme matkaa.

Neljäs kätkö oli helpohko, monta kertaa oli Rissu sen ohi ajanut ja geopoikakin tunnisti paikan. AlteV oli kätkön jo aiemmin hakenut, mutta jaksoi odottaa silti kun Rissu ihmetteli ja geopoika kiipeili ihan kiipeilemisen halusta.

Viimeisen kätkön oli AlteV jo aiemmin hakenut. Mutta nyt tarkoituksena oli hakea se yhdessä jännitystä kaipaavan geopojan kanssa. Rauniot on nimittäin kova juttu tietyn ikäiselle nuorukaiselle. Ensin juttu olikin ihan “Wow” kun geopoika rauniorakennukseen sisään taskulampun kanssa pääsi, Rissun seuratessa perässä. Viimeisenä saapui AlteV ikään kuin katsastamaan mitä tapahtuu. Juuri kun Rissu oli löytämässä kätkön, geopoika sai hepulin ja juoksi taskulampun kanssa ulos kirkuen. Rissu perässä…. Mitä ihmettä tapahtui? Katon raja oli täynnänsä hämähäkinseittiä ja järkyttävän suuria, mustia, karvaisia hämähäkkejä. Geopoika arveli että eivät ole ihan kotimaisia, vaan tulleet varmaan ulkomailta…Varmasti tappavan myrkyllisiä. Hysteerisyys tarttui Rissuun kun geopoika sanoi että tämän takissa ja hiuksissa on näitä järkyttäviä olioita. AlteV ihmettelemään että mitä tapahtuu? Ollaanko kätköä ottamassa vai ollaanko sitä kotiin menossa? Geopoika jäi suosiolla ulkopuolelle odottelemaan – raunio ei ollutkaan enää niin viehättävä. Rissu keräsi kaiken rohkeutensa ja palasi hämähäkkien maailmaan. Taskulampun valossa näkyi katosta roikkuvat, uhkaavasti irvistelevät hämäheikit selvästi. Ei tehnyt mieli kyykistyä niiden alle selkänsä kääntäen. Onneksi AlteV miehekkäästi kaivoi puhelimensa esiin – ja otti todisteeksi valokuvia. Ihan vain siltä varalta että joku hämäheikeistä onnistuisi puremaan kohtalokkaasti. Sillä välin Rissu henkeään pidätelleen sai ongittua rasian esiin, siirrettyä sen turvallisempaan paikkkaan, laitettua nimen lokikirjaan, suljettua rasian ja laitettua sen pikaisesti paikalleen ja vielä uudelleen kun hätäisyys ei näissä hommissa auta.

Koko kotimatkan oli tunne että jostain hiipii hämäheikki ja huutaa “BÖÖÖÖ”.