Pari kätköä ohimennen…

AlteV ehdotti tänään, että kävisimme ohimennen matkalla poimimassa pari kätköä. Tunti aikaa. Kätköt kyllä hieman kauempana, automatkan päässä. Juu, kyllähän se minulle sopi. Eipä minulla muitakaan suunnitelmia ollut. Pari nopeaa kätköä kuulosti hyvälle ajatukselle.

Automatkalla ihailin kauniita syksyisiä maisemia. Jotkut pellot olivat vielä vihreitä, mutta muuten luonto oli pukeutunut keltaisen ja punertavan sävyihin. Sänkiset viljapellot olivat osin ruskeita. Tuuli paiskoi puunlehtiä maahan ja paikoin tienvarsi näyttikin aivan voikukkapellolta. Lisäksi satoi kaatamalla, sade iskeytyi tuulilasiin välillä lähes vaakatasossa. Kehuin kuinka kaunis syksy onkaan.

Ensimmäinen kätkö löytyi helposti. Auto parkkiin ja pikainen nouto, sillä arvasimme jo lähestyessä missä kätkö lymyilee. Nimien raapaisu lokikirjaan onnistui kastumatta autossa  ja pääsimme jatkamaan matkaa, Seuraava olisi ollut myös nopea, lähes yhtä lähelle autolla mentävä, vaan jostain syystä AlteV halusi kertoa minulle että Kytäjän padolla olisi myös kätkö. Halusin ehdottomasti nähdä sen. Jotenkin onnistuin ylipuhumaan AlteV:n hakemaan kätkön kanssani. Puolentoista kilometrin kävely ja kätkön loggaaminen, se veisi vain vaivaiset 10 minuuttia. Sade? Ei siinä ajassa ennätä kastua.

Maisemat olivat tosi kauniit ja sää ihanan syksyinen. Tuuli nostatti aaltoja ja puhalsi voimalla kasvoihin. Aallot löivät kiviin roiskuttaen vettä jaloille sekä kasvoille saakka. Lisäksi maassa kasvava pitkähkö heinä kasteli sääret ja maahan kertyneet lammikot tunkeutuivat kenkiin.

Kätkökään ei meinannut löytyä kovin helposti. Vesi velloi padolla kuohuten ja vieden tuulen kanssa yhdessä sanat mennessään “Täällä on…” “Mitä?” “Täällä on…” “Mtä?”. No, löytyihän se käktö hienosti piilotettuna. Ja sitten kipin kapin takaisin autolle. Kengissä sentti vettä sisäpuolella ja vaatteet läpimärkinä. Siis minulla, joka en ollut varautunut sopivilla vaatteilla. AlteV oli varautunut paremmin, joten hänellä ei ollut aivan niin märkä olo, mutta tunnusti hänkin että kosteus hiipi iholle saakka. Väitteeni kymmenestä minuutista ei myöskään ollut ihan paikkaansa pitävä, kätkön hakemisessa meni nimittäin tasan puoli tuntia.

Seuraavat kaksi kätköä olivat pysähdy ja poimi -tasoa. Siitä huolimatta että tämän jälkeen jouduin hyvin epämääräisen oloisena pomppimaan ihmisten ilmoilla käydessämme Makuunnissa leffaa vuokraamassa, jäi tämän päivän kätköily mieleen mukavana kertana.

Sää oli todella aivan ihana!

Leave a Reply