Näin se kaikki alkoi.

Ensimmäisen kosketuksen geokätköilyyn sain kesällä, joskus juhannuksen jälkeen, Herusissa kun AlteV iski mysteerin ratkaistavaksi. Sehän oli varsin hauskaa, vaikka en oikeastaan ymmärtänyt mistä oli edes kysymys. No, olin toki joskus kuullut ja lukenut geokätköilystä paneutumatta siihen sen kummemmin. Lapsena rakastin aarteenetsintää ja aina olen pitänyt kaikenlaisesta metsässä tarpomisesta ja eri kaupungeissa arkkitehtuuriin tutustumisesta. Kätköily sopii minulle siinäkin mielessä hyvin, että voin näitä molempia siinä harrastaa ohessa.

Ensimmäiset kätköni sitten löysimme yhdessä Tallinnassa. Reissusta olisi sinänsä pitkältikin kerrottavaa sillä jostain syystä meille AlteV:n kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia. Mutta kätköilyn kannalta Tallinnan reissu oli se varsinainen aloitus minulle, siellä pääsin jyvälle harrastuksesta. Arkkitehtuuriinkin tuli tutustuttua, eräs kirkko oli todella mielenkiintoinen. Siitä tuli tutkittua kaikki koristeet ovesta tarkoin kameran linssin läpi – ja kappas, löytyihän se filmipurkki sieltä. Seitsemän kätköä siltä reissulta kaikkiaan löydettiin. Yhtä metsästettiin yömyöhään puistossa, koska aiemmin päivällä siellä oli liikaa väkeä. Eikä homma ollut helppo myöhälläkään kun viereisellä penkillä istua tökötti mies jolla ei ollut kiire minnekään. Tuli kylmä ja tuli pissahätä ennen kuin mies älysi lähteä pois tieltä. Sen jälkeen huomattiin istuneemme koko ajan kätkön päällä, vieläpä niin että sen olisi voinut huomaamatta ottaa – jos siis olisi älynnyt istuvansa sen päällä.

Eihän tuollaisen jälkeen voi muuta kuin innostua asiasta. Addiktiksi en tunnustaudu.

 

Leave a Reply