Yökätköilyä Rissun ja kolmen “geopojan” kanssa

Eilen siis 25.10 oli mukava hieman pakastuva ilma kun päätimme lähteä hakemaan muutaman yökätkön Hyvinkäältä.

Alkuun homma sujui kuin tanssi.  ensimmäiselle kätkölle pojat juoksentelivat nopeasti ja enneinkuin ehdin paikalle pojat olivat kaivaneet micro-kokoisen kätkön kolostaan. Minun ja rissun tehtäväksi jäi vain laittaa nimet lokiin.

 

Toinen kätkö löyti myös hyvin. Ainakin alkupiste osui kätösiin nopeasti, eikä loppupisteelläkään kätkön käsiin saamisessa ollut ongelmaa. Ainoa ongelma oli päästä pisteeltä 1, pisteelle 2. Geopoikaset kun tahtoivat ehdottomasti suunnata suoraan suuntiman mukaan läheisen varastorakennuksen pihaan ja sieltä metsään. Eivät kuunnelleet kainoa pyyntöä kiertää rakennus ja ehkä parikin.

Heti alkuun jouduimme suuntiman kanssa pulaan, koska varaston jälkeen alkoi pimeässä vaikeakulkuinen jyrkkä risukkoinen mäki. mäen jälkeen tavoimme epämääräisessä heinikossa ja ryteikössä. Aikamme tarvottuan, arviolta 150-200m, vastaan tuli verkkoaita jota oli mahdoton ylittää ja kiertää. Hetken etsittyämme löysimme sopivan paikan ryömiä aidan ali, Jopa minäkin mahduin.

Matka jatkui seuraavaan ryteikköön jota reunusti molemmilta reunoilta verkkoaita. Hieman hankala oli paikassa pujotella ja muutaman kerran oli lähellä, että joku tai jotkut olisivat vahingossa pulahtaneet  isoihin lätäköihin/lampiin.

Lopuöta pääsimme suuntimalla sopivan etäisyyden päähän alkupisteestä ja pääsimme etsimään pieniä heijastavia pilkkuja. niitä löytyikin sitten kiitettävään tahtiin ja pääsimme loppupisteelle ja eikun nimet lokiin.

Tässä vaiheessa pari matkalaista valitti hieman vilua, joten emme enää yrittäneet kolmatta kätköä, vaan siirryimme kotiin iltateelle.

 

Pari kätköä ohimennen…

AlteV ehdotti tänään, että kävisimme ohimennen matkalla poimimassa pari kätköä. Tunti aikaa. Kätköt kyllä hieman kauempana, automatkan päässä. Juu, kyllähän se minulle sopi. Eipä minulla muitakaan suunnitelmia ollut. Pari nopeaa kätköä kuulosti hyvälle ajatukselle.

Automatkalla ihailin kauniita syksyisiä maisemia. Jotkut pellot olivat vielä vihreitä, mutta muuten luonto oli pukeutunut keltaisen ja punertavan sävyihin. Sänkiset viljapellot olivat osin ruskeita. Tuuli paiskoi puunlehtiä maahan ja paikoin tienvarsi näyttikin aivan voikukkapellolta. Lisäksi satoi kaatamalla, sade iskeytyi tuulilasiin välillä lähes vaakatasossa. Kehuin kuinka kaunis syksy onkaan.

Ensimmäinen kätkö löytyi helposti. Auto parkkiin ja pikainen nouto, sillä arvasimme jo lähestyessä missä kätkö lymyilee. Nimien raapaisu lokikirjaan onnistui kastumatta autossa  ja pääsimme jatkamaan matkaa, Seuraava olisi ollut myös nopea, lähes yhtä lähelle autolla mentävä, vaan jostain syystä AlteV halusi kertoa minulle että Kytäjän padolla olisi myös kätkö. Halusin ehdottomasti nähdä sen. Jotenkin onnistuin ylipuhumaan AlteV:n hakemaan kätkön kanssani. Puolentoista kilometrin kävely ja kätkön loggaaminen, se veisi vain vaivaiset 10 minuuttia. Sade? Ei siinä ajassa ennätä kastua.

Maisemat olivat tosi kauniit ja sää ihanan syksyinen. Tuuli nostatti aaltoja ja puhalsi voimalla kasvoihin. Aallot löivät kiviin roiskuttaen vettä jaloille sekä kasvoille saakka. Lisäksi maassa kasvava pitkähkö heinä kasteli sääret ja maahan kertyneet lammikot tunkeutuivat kenkiin.

Kätkökään ei meinannut löytyä kovin helposti. Vesi velloi padolla kuohuten ja vieden tuulen kanssa yhdessä sanat mennessään “Täällä on…” “Mitä?” “Täällä on…” “Mtä?”. No, löytyihän se käktö hienosti piilotettuna. Ja sitten kipin kapin takaisin autolle. Kengissä sentti vettä sisäpuolella ja vaatteet läpimärkinä. Siis minulla, joka en ollut varautunut sopivilla vaatteilla. AlteV oli varautunut paremmin, joten hänellä ei ollut aivan niin märkä olo, mutta tunnusti hänkin että kosteus hiipi iholle saakka. Väitteeni kymmenestä minuutista ei myöskään ollut ihan paikkaansa pitävä, kätkön hakemisessa meni nimittäin tasan puoli tuntia.

Seuraavat kaksi kätköä olivat pysähdy ja poimi -tasoa. Siitä huolimatta että tämän jälkeen jouduin hyvin epämääräisen oloisena pomppimaan ihmisten ilmoilla käydessämme Makuunnissa leffaa vuokraamassa, jäi tämän päivän kätköily mieleen mukavana kertana.

Sää oli todella aivan ihana!

Näin se kaikki alkoi.

Ensimmäisen kosketuksen geokätköilyyn sain kesällä, joskus juhannuksen jälkeen, Herusissa kun AlteV iski mysteerin ratkaistavaksi. Sehän oli varsin hauskaa, vaikka en oikeastaan ymmärtänyt mistä oli edes kysymys. No, olin toki joskus kuullut ja lukenut geokätköilystä paneutumatta siihen sen kummemmin. Lapsena rakastin aarteenetsintää ja aina olen pitänyt kaikenlaisesta metsässä tarpomisesta ja eri kaupungeissa arkkitehtuuriin tutustumisesta. Kätköily sopii minulle siinäkin mielessä hyvin, että voin näitä molempia siinä harrastaa ohessa.

Ensimmäiset kätköni sitten löysimme yhdessä Tallinnassa. Reissusta olisi sinänsä pitkältikin kerrottavaa sillä jostain syystä meille AlteV:n kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia. Mutta kätköilyn kannalta Tallinnan reissu oli se varsinainen aloitus minulle, siellä pääsin jyvälle harrastuksesta. Arkkitehtuuriinkin tuli tutustuttua, eräs kirkko oli todella mielenkiintoinen. Siitä tuli tutkittua kaikki koristeet ovesta tarkoin kameran linssin läpi – ja kappas, löytyihän se filmipurkki sieltä. Seitsemän kätköä siltä reissulta kaikkiaan löydettiin. Yhtä metsästettiin yömyöhään puistossa, koska aiemmin päivällä siellä oli liikaa väkeä. Eikä homma ollut helppo myöhälläkään kun viereisellä penkillä istua tökötti mies jolla ei ollut kiire minnekään. Tuli kylmä ja tuli pissahätä ennen kuin mies älysi lähteä pois tieltä. Sen jälkeen huomattiin istuneemme koko ajan kätkön päällä, vieläpä niin että sen olisi voinut huomaamatta ottaa – jos siis olisi älynnyt istuvansa sen päällä.

Eihän tuollaisen jälkeen voi muuta kuin innostua asiasta. Addiktiksi en tunnustaudu.

 

LAHTI 3.10

Niin se vaan on, että kätköily vie mennessään ja mikään ei riitä.

Rissun kanssa piti lähteä Lahteen ihan muuhun ohjelmaan, mutta tietenkin sitä suunniteltiin, josko kynttiläostoksilla ja kätköilemässä kävisi ennen varsinaista illan tapahtumaa.

Kynttilät tuli ostettua ja ihan mukavan ripeästi, vaikka vaarana olikin, että siihen reissu jämähtää ja ei ehditä kätköilemaan.

Kaupunki kätköily oli ripeää, Rissu oli katsonut jokusen kätkön ennakkoon (6kpl). Ajateltiin josku muutaman niistä ennättäisi ja ennättihän niistä muutaman, eli kaikki 6 ja ei edes illan tapaamiseen tullut kiire. Tapaaminen sinänsä ei mennyt sitten käsikirjoituksen mukaan, kommentoikoon Rissu jos haluaa….

No niinpä normaalia paljon lyhyemmän tapaamisen vuoksi jäi vielä hetki aikaa kätköilyyn, ennen kuin piti kiitää kohti hyvinkäätä ja yövuoroa… Ajateltiin josko saisi 1-2 kätköä tiirailtua, mutta kuinkas kävikään, nälkä kasvoi syödessä ja päädyttiin löytämään neljä kätköä, eli reissulla jolla tavote oli 1-4 kätköä, löytyikin yllättäin 10. Aikaakaan kätköilyyn ei mennyt kuin vajaa kaksi tuntia.

Mikä ilahduttavinta, ehdin vielä hyvin töihinkin Hyvinkäälle.