Vahinkokätköilyä häiden jälkeen…

Juupa juu. Olimme Rissun kanssa hyvää vauhtia paluumatkalla häistä Viialasta. Tarkoituksella olimme poimineet muutaman Viialan kätkön.

Nyt olimme Toijalan kirjain asemalla ja juuri olin puhunut että bensaa pitää ottaa…vaan kun eihän tämä tulisalama syö kuin Dieseliä. Ja niin ajatuksissani menin tankkaamaan ja n 5 litran jälkeen tajusin, että juu bensaahan mä tässä tankkaan vaikka piti tuo musta pistooli ottaa ja tankata siitä menovesi…Apua ei saatavilla keneltäkään tankin tyhjennykseen. joten ei muutakuin auto hinaten läheisen huoltoliikkeen pihaan odottamaan aamua. Sitten eväiden hankintaan ja ei kun yöpymään jälleen autossa.

Ennen yöpymistä kuitenkin tarvittiin pientä virikettä kätköilyn parissa. Mukava sadekeli oli päällä, mutta silti urhoollisesti viiletimme pitkin Toijalaa etsien kätköjä. Yksi hienoimmista kätköistä tähänasit oli Junan jäljillä GC377AA Suoranainen “Aavejunien rata” jota oli hieno kulkea hieman sateisessa yössä. Tosin aavejunia ei kohdattu, ehkä niitä ei tuolla koivujen reunustamalla radalla liikennöi.

Hienosti vaatteet märkinä pääsimme pienen kätköilyn jälkeen autoon ja etsimme epätoivoisesti kuivia vaatteita…yövarusteet oli tietenkin kuivia, mutta aamuksi emme saaneet matkavaatteitamme kuiviksi

.

Tämä oli ikimuistoinen ja ihana Hääreissu Viialaan, joka jatkui vuorokauden pidempään kätköilyn merkeissä. Onneksi kummallakaan ei ollut kiirettä työvuoroon.

 

Öpen kanssa yökätköilyä osa 1

Jaaha kommelluksia sattuu. Eräänä kauniina iltana, tai jo lähes yöllä lähdimme kohti Järvenpäätä. Matka ensimmäiselle kätkölle sujui kommelluksitta….

No juu siinä pimeässä sitten palattiin autolle… ja ei voi olla totta….autonavaimet ovat tippuneet metsään. Taskussa oli siis reikä. No ainakin 30 min etsittiin tuloksetta ja eikun puhelin kouraan ja oyytämään apua. Viitselijäs isäukko suostui lähtemään kämpälleni hyvinkäällä ja löysi kuin löysikin vara-avaimen.

No hyvin matka jatkui ainakin yhden kätkön verran. Olimme menossa liikuntahallin jäännöksille lampuissa valo vilkkuen, niin eikös poliisit saapuneet paikalle. Hetki juteluamme mukavien lainvartijpoiden kanssa pääsimme jatkamaan matkaa varoitusten kera. Poliisit kun totesivat että meillä on aivan vääränlaiset jalkineet märkään maastoon.Totesin että hyvät on jalkineet, ovat kunnon vaelluskengät ja pitävät vettä hyvin. Alle minuutti siitä astuin sitten hienosti aluskasvillisuuden osittain peittämään ojaan jossa oli vettä kengät piti veden, mutta lahkeet oli sitten kunnolla märät.

Muutamaa tuntia myöhemmin palasimme väsyneinä, mutta tyytyväisinä onnistuneelta kätköreissulta.